Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton appivanhempiani kohtaan loukkaantuessani?
29.06.2007 |
Meillä nuorempi lapsista juhlii 2 viikon päästä ekoja synttäreitä eikä isovanhemmat pääse tulemaan 1,5 tunnin ajomatkan takaa, koska isoisä laittaa asuntoon listoja, myös mummo on hiukan flunssassa... Lapsia eivät ole nähneet viimeiseen 10 kuukauteen kertaakaan, eivät edes jouluna tai esikoisen syntymäpäivillä maaliskuussa (oli tapetoinnit pahasti kesken). Nuorimman lapsistamme ovat koko hänen elämänsä aikana nähneet 2 kertaa, jolloin olemme menneet näyttämään lapsia heidän kotiinsa.
Nyt olen jo todella loukkaantunut heidän käytöksestään. Onko jotkut listat tai tapetit tosiaan niin tärkeitä ettei ainuita lapsenlapsia voi tulla tervehtimään edes syntymäpäiville saati sitten muulloin. Olen pettynyt appivanhempiini! Olenko nipo ja kohtuuton vai ymmärtääkö joku muu mun loukkaantumisen?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos he näkee tulevaisuuteen niin voisivatko yst. kertoa seur. vkon lottonumerot pliis.
Itse varmasti ilmoittaisin että yhteyden pito loppuu sitten meidän puolelta kokonaan, jos joskus haluavat lapsenlapsia nähdä niin ottakoon itse yhteyttä. Ja tekisin selväksi että olen loukkaantunut.
varsinaisena synttäripäivänä he olivat matkoilla, joten erillinen synttäritapaaminen oli sovittu muuksi päiväksi, joka sekään ei sitten oikeastaan käynyt, vain mummo saapui.
Valittelut ap, minusta se, että joku arvostaa listojen laiton arvokkaammaksi kuin ihmissuhteet ja etenkin omat lapsenlapset, kertoo jotain arvomaailman köyhyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen jo luovuttanut, kutsutaan kyllä kuten aiemminkin, mutten edes odota että tulisivat ja olen todennut, että he siinä häviävät kun eivät tutustu lapsenlapsiinsa.
tuollaisten isovanhempien perään enää haikailla? Jos kerran ovat selväksi tehneet ettei lapsenlapset kiinnosta niin parempi katkaista välit kokonaan kun selitellä toistuvasti lapsille miksei mummo ja pappa taaskaan tulleet käymään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä miehesi asiasta tuumaa? Onko hän vanhempiensa kanssa puhunut asiasta? Miksi he eivät teille tule? Onko välinne muuten minkälaiset?
Omat appivanhempani aika harvakseltaan käyvä meillä, noin 2kk välein. Heillä matkaa meille 100km joten jonkin verran. He eivät koskaan ole lapsenlastaan hoitaneet, emmekä sitä nyt erityisesti ole pyytäneetkään, kuin kerran, että olisimme saaneet miehen kanssa yhdessä hoitaan erään asian. Niin ei..ei sitten millään. Olen välillä kurkkuani myöten täynnä heitä, mutta onneksi sentään tilanteemme ei noin paha ole kuin teillä. Joten myötätuntoa täältä!!
Jospa nyt puhuisitte asiasta miehesi kanssa ihan pohjamutia myöten. Joku syyhän täytyy olla!
Ei mikään velvoita isovanhempia olemaan lapsenlapsensa kanssa, he ovat jo omat lapsensa kasvattaneet.
Ap:na tosin katsoisin peiliin, sieltä voi löytyä syy siihen miksi appivanhemmat eivät tule kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
synttäreiden aikaan poimia marjoja pensaista ja keittää mehua. Ei ehtinyt muka tulemaan. Ei edes oikein kunnolla ilmoittanut ettei tule. Mies sitten soitteli perään, kun ei häntä synttäreille alkanut kuulua. Heh...
tuleekin kotiinlähtöaika vaikka olisivat saapuneet juuri. Mies sanoo, että on totaalisen vieraantunut omista vanhemmistaan eikä koskaan toivo väliensä olevan yhtä kylmät omia lapsiaan kohtaan. Surettaa kaikkein eniten miehen ja lasten puolesta. Olisi se kivaa, että lapsilla olisi edes jonkinlaiset juuret isänsäkin puolelle, siksi en halua väliä katkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä, että heillä on läheisiä ja mahdollisuus tutustua heihin ja olla heidän kanssaan.
Tämä tosin koskee vain niitä ihmissuhteita, joissa ihmiset toimivat tasaveroisina ja joissa kaikkia osapuolia on kohdeltu ja kohdellaan asiallisesti, lempeästi, toisiaan huomioon ottaen jne.
En yhtään ihmettele, jos joku ei halua olla sukulaisensa kanssa tekemisissä, jos tämä on epäluotettava, alistava tms.
Ja jotkut ihmiset eivät vain pidä toisia ihmisiä ja toisten ihmisten seuraa arvokkaina - sääli heitä ja etenkin heidän läheisiään.
Joillekin alituinen asioiden suorittaminen on psyykeen kannalta turvallisempaa kuin antautua yhdessäoloon ja toisten ihmisten läheisyyteen. Ovatkohan appivanhempasi tällaisia suorittajia?
isovanhemmat luopuvat " oikeudestaan" ja ilostaan lapsenlapsiin tai omaan poikaansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
appivanhempien ja ties vaikka leskenä jompi kumpi havahtuu, kun tarvii hoitoa.
vaan kyllä se on suuri menetys lapsille että eivät tutustu isovanhempiinsa ja saa viettää aikaa heidän kanssaan. Meiltä isovanhemmilta saa kuitenkin aivan erilaista huomiota kuin vanhemmilta.
miksi isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita hänestä mutta lapsen serkuista ovat.
Välillä toivoisin, että isovanhemmat olisivat kuolleet, niin olisi tältäkin säästytty. Kuulostaa aika julmalta, mutta niin ovat myös isovanhemmat.
Varmaan joku sekoittikin meidät...
Tosi kurjaa, tiedän miltä susta tuntuu :(
Minun tekisi mieli katkaista välit kokonaan, mutta en lapsen vuoksi viitsisi sitä tehdä, ja harmittaa tosiaan tuollainen toisten serkkujen suosiminen.
Ehkä otan asian puheeksi ex-anopin kanssa ja jos hän tykkää asiasta huonoa, niin katkaiskoon hän puolestani välit sitten. Menetys ei olisi suuren suuri.
Ja ap, olet kyllä syystäkin loukkaantunut.
Montako kertaa olette kutsuneet tänä aikana?