Pienten äidit koolle!

Kiitos Milla-Mealle vinkistä,pitää koittaa tuota tapiokatärkkelystä sisältäviä hedelmä-ja marjasoseita.



Joku kyseli omasta äitisuhteestaan. Minulla on oikeastaan aina ollut viileet välit oman äitini kanssa,syynä on äitini alkoholismi..joka on vain ajan kanssa pahentunu. Vanhempani erosivat tuossa kesällä 2005,ja sen jälkeen oon ollu tosi vähän tekemissään hänen kanssaan. Lisäksi äitini asuu toisella paikkakunnalla,mikä on minusta hyvä asia. Eipä tarvi hävetä hänen toilailujansa,ja eikä keksiä syitä miksei käydä mummon luona. Onneks lapsilla on hyvät välit mun miehen vanhempiin,ja minulla myös. Oma anoppi on minulle kuin oma äiti,aina häneltä voi kysyä neuvoa jne. Tytöt usein miehen vanhempien luona ja tykkäävät olla siellä. Ja mun isänkin luona olivat kaksi vanhinta nyt ekaa kertaa kaksi yötä kyläilemässä ja hyvin olivat viihtyneet.. ja esikoinen varsinki on kyselly milloin pääsis ukin luokse uudestan!:)



tintti ja tytöt 11/02,11/03 ja 12/06

" ilmottautuu" mukaan tähän pinoon.Elikkä pientä esittelyä minultakin; olen 35-vuotias.Asumme Päijät-Hämeessä.Asumismuoto omakotitalo (6h+keittiö), mikä aivan maaseudulla.Elikkä saamme/joudumme olemaan ihan omassa rauhassa, ei lähimain muita lapsia. Perheeseeni kuuluu avomies,tytöt 1v ja(kohta)3kk:tta ja 7vko:a, sekä koira.



Aikas härdelliä on meidänkin päivät,mutta on ollut " ihanaa" lukea, että niimpä tuntuu muillakin pienten lasten äideillä olevan!Toiset päivät ihan " siedettäviä" , mutta toisinaan taas tuntuu et " mä en kestä!!"



Vauva näyttää olevan samaa kastia kuin esikoinenkin pienempänä, ettei päiväunia nukuta,kuin max.puolituntia.Ei sen paremmin sisällä kuin ulkonakaan. Joten pitää äidin kädet täynnä.Ja muutenkin on kovin seurankipeä/sylissä viihtyvää laatua.Syliin monasti nukahtaa, mutta kun laittaa pois; eikös heti herää!Kantoliinailua olen hänen kanssaan harkinnut,jäisi edes kädet vapaaksi...tehdä niitä kotitöitä.

Esikoisen alkanut nyt kesän tullessa nukkumaan sentään n.1,5h:nnin päiväunia...on edes se hetki hivenen rauhallisempaa.Hän kun kyllä kerkeää joka paikan " järjestämään" uuteen uskoon!



Mieheni tekee pitkähköjä päiviä, kotona iltaisin vasta klo.18 maissa.On kyllä sitten lastenhoidossa suurena apuna.Etenkin kun iltapainotteisesti nuo itkeskelytkin vaavilla alkaa.Ei kyllä,välttämättä, joka ilta.Iltaisimpa ja viikonloppuisin minullakin nuo suuremmat kotihommat jää tehtäväksi.Päivisin ehtii just pesukonetta pyörittelemään.Mutta,ei todellakaan aina itelle ruokaa edes laittaa.Mies syö lounaan töissä, eikä enää ilatisin kaipaa lämmintä ruokaa.



Pöppelö: kerrohan mitä tarkoitit/miten " pääsitte täysimetykseen" 1,5kk:tta vanhan vauvanne kanssa??Meillä kun alusta asti se ongelma et maito ei riittänyt ja vastiketta olen lisänä joutunut antamaan.Onneksi sentään yöajat rinta vielä piisannut, kun vauva syö 3-4,5h:nnin välein-ehtii rintoihin maitoakin tulla.



Tintti211: Teillä tuntuu ekat lapset tulleen noin vuoden välein-niinkuin meilläkin.Voitko kertoa " vinkkiä" koska pahinta/parempaa aikaa luvassa (siis kun lapset iältään jotain...)??



Äitisuhteesta; välit olleet aina läheiset.Äitinia asuu noin 40km päässä,mutta käydään tyttöjen kaa kylässä viikoittain 1-2x ja soitellaan silloin tällöin.Paljon olen apuja ja neuvoja lasten hoitoon häneltä saanut-joskus kyllä hieman liikaakin...ottaa meinaan joskus päähän hänen liiallinen neuvominen " niin aina ennenkin tehtiin" tyyliin.Kumminkin itse haluaa omat lapsensa ruokkia/hoitaa omalla tyylillään.Enkä kuitenkaan tarkoita että tuijottaisin sokeasti neuvolan antamiin ohjeisiin,vaan maalasijärkeä ja omaa äidinvaistoa käyttäen.Hivenen ehkä ammattini puolestakin joitain asioista tiedän, kun hoitoalalla olen.(Vaikken lastenpuolella olekkaan työskennellyt.)

Ihana päivä kerrassaan! Ulkoiltu ollaan miltei koko päivä. Nyt kylläkin sisällä. Piti sitä syömään välillä tuo katras tuoda ja vähän päiväunia nukkumaan.

Mie oon päässyt helpolla ja saanut sikäli nauttia hetken huilitauosta joka päivä lähestulkoon... meillä kun tuo esikoinen nukkuu vielä myös päiväunet. Esikoinen ja keskimmäinen sitten käyvät samaan aikaan päikkäreille ja usein saattaa tuo kuopuskin nukkua jopa samaan aikaan, kuten nyt :)



adalat : Teillä on aika pitkälti samansorttinen perhe kuin meillä :)

Siis tosi samanikäiset lapset ja meiltä löytyy myöskin koira, sellainen suht pikkuinen. Kettuterrierin ja pystykorvan sekoitus.



hannah81: Samalla suunnalla taidetaan asustella, rohkenetko yhtään kertoa missäpäin e-karjalaa?



Mutta nyt pitänee mennä laittamaan lohi uuniin ja potut liedelle.



t. K@tju ja poikakolmikko (8/03 , 10/05 , 3/07)

ihana ilma tosiaan ulkona!aurinkoa! Nyt ollaan sisällä,kun kuopus nukkuu päikkäreitä pinniksessä.Ulkona ei nuku kuin tunnin unosia, taitaa linnut ja muut luonnon äänet herättää.Sisällä sitten nukkuu päikkäreitäkin helposti pari tuntia,vaikka siskojen äänet kuuluvat! :)



Meillä ei nuku enään kuin kuopus päikkäreitä. Esikoinen jätti ne pois jo reilusti ennen 2v. syntymäpäivää ja kakkonenkin oli alle 2,5v. Muutenki tuo esikoinen on aika vähä unista laatua. joskus saattaa mennä klo22 asti ennen kuin nukahtaa ja seitsemältä voi olla ylhäällä. Sitten jos on touhuttu ulkona enempi ja käyty pitkällä lenkillä,on valmista kauraa jo tuossa klo20, keskimmäinen on onneks iltakasilta väsyny mutta heräilee yleensä jo ennen seitsemää.. kuopus taas usein kukkuu jo kuudelta..ja kaikki menevät samaan aikaan nukkumaan! meillä on aina iltapala klo20 ja sitten tulee nukkumaanmeno,en juuri lipsu siitä ajasta,paitsi joskus isommilla voi mennä klo21 asti.niinkuin Juhannuksena,mutta pienin menee aina viimeistään klo20.30 sänkyyn.



Tiltu-71 kyseli,milloin helpottaa kun vain vuosi ikäeroa. Meillä rupes helpottamaan sitten,kun kakkonen täytti vuoden,ja nukku enää vain yhdet päikkärit. Ehdittiin paremmin touhuta kaikenlaista,eikä aina ollut uniaika esteenä. Tosin mä lähdin töihin kun kakkonen oli 1v2kk ja se helpotti kummasti,kun ei ollu kuin illat ja viikonloput lasten kanssa. Meillä mummo hoiti silloin tyttöjä. Sitten helpotti kanssa kun kakkonen täytti 2v. ja rupes puhumaan ja ei ollu enään niin uhmikas..mutta sitten mulle tulikin vauvakuume,ja tässä sitä taas ollaan pienen vauvan äiti. Tosin onhan tuo kuopus jo 6kk,ja helpottamaan päin. Oon aatellu että tämä on viimeinen vauva,ja kun on vielä tuo riisiallergia,niin ei oo kovin helppoo aina ollu. viimenen kuukaus on etenki ollu raskas,kun vauva on ollu itkeskelevä ja päivisin kanneltava,ja yötki menny ihan penkin alle... mutta jospa tämä tästä. Sen kyllä tiedän että taas parin vuoden päästä poden sitä vauvakuumetta,taitaa olla kroonista sorttia,vain vauva helpottaa sitä...



tintti ja tytöt 11/02,11/03 ja 12/06

ja vuosi sitten oli tämä mamma muhkeana :) eileen juuri katsoin kuvia viime kesältä ja on ollut iso massu. ei mikään ihme että välillä tuskastutti :)



tänään suunnitelmissa lähinnä ulkoilua, niin omalla takapihalla kuin puistossakin. tällä hetkellä tuo pienempi vetää unta palloon meidän sängyssä ja isompi tekee palapelejä ja syö porkkanaa :) eli rauhallista on. tosin meillä on herätty taas puoli7 aikaan, niinkuin aina eli on hyvä pitää välillä leppoisampi hetki (lue: äiti siivoaa, pesee pyykkiä, kerää pyykkiä ja kirjoittaa pika kuulumiset tänne ;) )



isännän yötyöt loppui eli normaali arki alkoi taas ja se helpottaa kummasti omaa taakkaa ja olotilaa. kuukausi tulikin pyörittyä " yksinhuoltajana" . nostan kyllä hattua kaikille yksinhuoltajille! on se rankkaa puuhaa.



mutta nyt siis niiden kotihommien pariin :)

Olemme lähdössä risteilylle parin tunnin päästä ja pakkailut on vielä ihan kesken, kuten kaikki muukin aina. Se ehkä kuvastaa hyvin tätä elämäntilannetta meillä. Meillä on kolmivuotias typykkä ja pian puolivuotias poika. Elämä on alkanut pikkuhiljaa löytää jo rytminsä ja rutiinit hioutua toimivammiksi, mutta kyllä tämä silti vie mehut ihan totaalisen tarkkaan ja usein tuntuu, ettei oikein riitäkään. Siivouspulmaan ollaan löydetty jo esikon jälkeen ratkaisu siivoojasta, joka käy nyt joka toinen viikkoa, mutta kummastipa sitä saa tavarat huiskin haiskin muutamassa hetkessä siivoojan lähdettyä. Kuitenkin on henkisesti helpompaa, kun tietää, että kotona on ainakin vastikään imuroitu jne. vaikkei siltä näytäkään. ; )



Asumme Helsingissä rivarikolmiossa. Taloyhtiössä on lapsiperheitä hirmuisesti, mikä on esikoisen ja oman mielenterveyden kannalta ihan huippu juttu. Syksyllä on kuitenkin edessä muutto kotiseudulle isovanhempia lähemmäs, mikä tuntuu toisaalta ihanalta, mutta toisaalta ero huippunaapureista surettaa jo valmiiksi. Omakotialueella kun ei välttämättä ole seuraa yhtä hyvin tarjolla kuin kerrostalossa tai rivarissa. Lapsenhoitoapu on kuitenkin enemmän kuin tarpeen nyt, kun lapsia on kaksi, joten ehkäpä se painaa nyt vaakakupissa eniten. Toivottavasti isovanhemmista sitten kanssa on apua. :/ Ompunäitikö se haikaili pääkaupunkiseudulta isompaa asuntoa? Tervetuloa katsomaan meidän kotia, jos yhtään kiinnostaa. : ) Jos uteliaisuus herää, käy katsomassa Oikotieltä rivarikolmiota Helsingin Valjastieltä. (Hih, menikös nyt liikaa mainostamisen puolelle? Lupaan, etten seuraavaksi ala myymään teille autoa/miestä/lapsia... ;D)



Vakavasti puhuen toisen lapsen myötä pelot miehen tai lapsien menettämisestä ovat saaneet ihan uutta voimaa. En oikein uskalla edes ajatella, miten hirveää se olisi, jos heistä jollekulle sattuisi jotain vakavaa. Kai sitä oli esikoisenkin syntymän jälkeen samanlaisia pelkoja, mutta ehkä ne välillä sitten jo taantuivat, kun tuntuu, että nyt menettämisen pelko on ihan hirmuinen. Tai en tiedä, onko se menettämisen pelkoa vai jotain muuta, mutta joka tapauksessa olen miettinyt asiaa sydän sykkyrällä monesti. Oletteko muut huomanneet samaa?



Arki tuntuu aikamoiselta tunteiden vuoristoradalta. Kun yksi asia helpottaa ja alkaa sujua, nousee joku muu pinnalle. Juuri nyt kaipaisin ehkä eniten kokonaan nukuttuja öitä ja sitten kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Kun isovanhemmat on kaukana, ei kahdelle pikkuiselle ole hoitajia tarjolla juurikaan. Esikoinen pärjää jo missä vaan, kenen kanssa vaan noin karkeasti sanoen, mutta pikkuinen onkin ihan eri juttu. Saatikka sitten saada hoitaja molemmille samaan aikaan. Etenkään kun meilläkään ei tuttipullo ole suosiossa, harjoittelusta huolimatta.



Nyt kyllä on pakko lopettaa, mutta palaan asiaan, kunhan joskus taas ehdin. Sellaistahan tämä on, kuten tiedätte.



Leppoisia päiviä ja hyvin nukuttuja öitä kaikille!



Tituliini

Kai mekin vielä mukaan mahdutaan?:)

Eli olen kahden pikkuisen äiti Uudeltamaalta. Poika on 1v 4kk ja tyttö 1kk. Lisäksi perheeseemme kuuluu miheni.



Meillä tyttö on todella itkuinen ollut n 1vk:n iästä saakka. Alkuun meni yöllä 22-03 välinen aika naama punaisena huutavaa nyyttiä kanniskellessa. Nyt huuto on sitten ajoittunut päivälle ja siitäkös esikko kärsii. :( Ihan hirveän huono omatunto on siitä miten vähän sitä tuleekaan pidettyä sylissä ja touhuttua. Reppana kun on itsekin vielä melkein vauva. Kaiken lisäksi pojalla on hirmuinen touhuikä. Kiipeilee pöydille, kaivaa kaappeja, purkaa hyllyjä, käy roskiksella....Välillä on olo kyllä kuin ois jyrän alle jäänyt. Mutta en päivääkään antais pois.:) Ajatelkaa nyt sitten että hullu mikä hullu.:) Mutta vaikka rankkaa onkin niin paljontästä saakin. Eikä nämä lapset ole kauan pieniä joten pitää nauttia niin pitkään kuin se on mahdollista.



Vuoron odottamisista oli puhetta ja meillä menee niin että vauva on monestikin tissillä samaan aikaan kun lapan esikoiselle suuhun ruokaa. Toki hän itsekin jo lusikkaa osaa käyttää, mutta niin mielellään sotkee ruuan kanssa joten minun pitää auttaa. :)

meillä menikin sitten viime yö valvoessa ja itkiessä :( tuo meidän maitoallergikko (11kk) sai illalla vahingossa leivän päällä maitoa sisältävää margariinia (ihan pari pientä puraisua ehti ottaa) ja sehän sitten masua korvensi ja itketti yöllä. kyllä harmittaa oma moka :/ no taas muistaa kytätä tarkaakin tarkemmin ettei pääse vahinkoja käymään. onneksi nyt päivällä on ollut oma iloinen itsensä :)



puistoon ollaan suuntaamassa kunhan tuo pieni herää uniltaan :) aivan loistava ilma niin ei viitsi sisällä olla. takapiha valloitettiin jo aamupäivällä niin nyt täytyy sitten lähteä vähän liikkeellekkin.



mukavaa päivää kaikille tasapuolisesti :)

toivottelee äippyli ja tytöt (4v ja 11kk)

Tänään olisi reissu kouvolaan edessä.Meiltä matkaa n.80km, että saapi nähdä millanen automatka tyttöjen kanssa edessä?!No, onneksi auto ainakin ilmastoitu. Esikoinen vaan kun meinaa pitkästyä automatkoilla, joutuu niin kauan olemaan paikallaan! Onneksi saamme matkaan yhden lisäparin käsiä...



Marikki: aivan kuin meikäläisen suusta tuo tekstisi! Eli meillä suht samanikäiset lapset;meidän tytöt 1vja3kk sekä 7vko.Ja esikoinen todellakin on mahdoton menijä; tonkii todellakin joka kaapin/paikan ja levittelee kamoja pitkin huushollia!Ja samanlailla meilläkin istutaan vauvalla tissu suussa ja toisella kädellä syötän esikoista. Hän ei käytä lusikkaa vielä itse.Ja juominenkin on vähän niin ja näin-välillä onnistuu itsenäisesti, mutta välillä taas ei hoksaa nostaa pulloa kyllin korkealle että juoma valuisi alas.



Esikoinen sai eilen aivokalvontulehdusrokotteen.(Onneksi, ei ainakaan vielä, ole mitään sivuvaikutuksia tullut!)Osallistumme hänen kanssaan yhteen rokotetutkimukseen.Elokuussa tyttö saa MPR:n lisäksi vesirokkorokotteen.



ei mut nyt mentävä,pikku-kakkosemme huuuuutaaaa...



tiltu ja tytöt 1v3kk ja 7vkoa.

Ilmottaudun tännekin... Eli meidän perheeseen kuuluu 4 poikaa; 9v, 6v, 4v ja vauva 5,5 kk. Vitonen ilmoitti tulostaan 3 viikkoa sitten, katsotaan jos prinsessa tällä kertaa tulisi ;) Eli vipinää piisaa myös täällä. Joskus kun on aivan kaaottista, tulee kova ikävä töihin aikuisten pariin, mutta toisaalta nyt on lasten aika ja töitä ehtii tehdä vielä yli 30 vuotta äitiyslomien jälkeenkin.



Kivaa kesää kaikille!!

hupsis-rouva + poppoo