Pienten äidit koolle!
Hei kaikki!
Pistetäänpäs pystyyn (viikko)pino äideille, joilla on parhaillaan vauva sekä toinen / useampi pieni lapsi hoidettavanaan. Arki on rankkaa, joten tarkoituksena olisi jakaa kokemuksia ja kuulumisia sekä - mikä tärkeintä - antaa vertaistukea toinen toisillemme.
Ihan kärkeen voitaisiin esitellä itsemme, että tullaan tutuiksi. Kaikki mukaan!
t. Ompunäiti
Kommentit (50)
pääkaupunkiseudulla mekin asustellaan lasten (tyttö 4v ja tyttö 11kk) ja miehen kanssa.
meillä vauvan syntymän jälkeen ensimmäiset puoli vuotta meni niin etten siitä juurikaan mitään muista. pieni neiti huusi illat ja välillä päivätkin, taustalla allergioita. nykyään on helpompaa ja arki sujuu tasaisen epätasaisesti :)
Täällä kolmen äiti ilmoittautuu...Eli asutaan Varsinais-Suomessa ja muksuja 6-vuotias poika, 3-vuotias tyttö ja vauva kohta 5kk. Onhan tää härdelliä mut onneksi on kesä ja lämmintä sekä valoisaa. Pienin lapsista aikas rauhallinen tapaus eikä onneksi turhia kitise...tasoittaa vähän tuota esikoisen vauva aikaa =0) joka oli aikas vaativaa.
T: calmus
Olen pian 27-vuotias kolmen pienen tytön äiti Kymenlaaksosta. Esikoiseni on 4-vuotias, kakkonen on 2v 4kk ja kuopus pian 3kk. Perheeseen kuuluu lisäksi armas mieheni ja 8-vuotias cockerspanieli.
Perhe-elämää värittää tällä hetkellä esikoisen " eipäs" -kausi ja kakkosen klassinen raivari-uhma. Vauvakaan ei ole aivan helppo tapaus (rintaraivareita täälläkin ja lisäksi viihtyy HYVIN sylissä, muualla sitten vähän huonommin). Mutta ei tämä arki aivan niin kamalaa ole kuin edellä olevasta voisi ymmärtää vaan enimmäkseen meillä vietetään suht tasaista arkea. Vauvallakin alkaa jo olemaan rytmiä päivässä, mikä helpottaa huomattavasti. Pääsääntöisesti isommat tytöt leikkivät nätisti yhdessä ja heistä on kovasti toisilleen seuraa. Olen monesti sanonutkin, että tietyllä tapaa kolmen kanssa pääsen helpommalla kuin kahden kun nyt ei tarvitse viihdyttää taaperoa samalla kun hoitaa vauvaa. Toki sitten välillä pitäisi pystyä repeämään kolmeen paikkaan samaan aikaan.
Kiva idea tälläinen useamman lapsen äitien vertaistuki. Sitä kuitenkin painii vähän eri ongelmien kanssa kun lapsia on muitakin kuin vauva.
adalat kera kolmen neitosen
Taidan sopia tähän porukkaan...
Olen siis kolmen pojan äiti. Esikoinen 3v10kk, keskimmäinen 1v8kk ja kuopus 3,5kk.
Kuten uskoa saattaa, menoa ja meininkiä piisaa :)
Asustelemme etelä-karjalassa, rivitalo kolmiossa miehen, poikien ja koiramme kanssa.
Isompaa asuntoa tässä haaveilemme mekin...
Päivät kuluu tosi vauhdilla kotitöiden ja lesten parissa. Pienin syö vielä rintaa aika tiheään. Hän on kyllä tosi helppo ja hyvntuuöinen vauva. Nukkuu yöt tosi hyvin. Keskimmäinen meillä se vaativin lapsi... On todella herkkä ärsyyntymään, ihan vauvasta saakka ollut itkuisin lapsista. Koliikilla alkoi ja muutoinkin herkästi suuttuu ja itkee. Tempperamenttia siis piisaa. On sellainen räiskyvä luonne. Esikoinen on melko kiltti, mutta äärettömän vilkas poika ollu ihan aina. Uhmaa nyt ollut vähän ilmassa ja omaa tahtoa alkanut löytyä. Mutta tosi huolehtiva isoveikka ja reipas poika muutenkin.
Tässä siis pikaisesti meidän esittelyt.
t. K@tju ja poikakolmikko 3v10kk, 1v8kk ja 3,5kk
Kerrottakoon nyt että siis itse olen kohta 25 vuotias
Taidan sopia joukkoon, kun meillä on puolitoistavuotias ja neljän kuukauden ikäinen poika. Olen aika vanhana äidiksi tullut, nyt jo 38-vuotias (täällä ei taida olla muita yhtä vanhoja?). Asumme pääkaupunkiseudulla.
Olen parhaillaan vanhempainlomalla. Aika kiireistä arki on, täytyy myöntää. Mies on onneksi säännöllisessä päivätyössä eikä matkustele ollenkaan, joten iltaisin ja viikonloppuisin poikia ei tarvitse hoitaa yksin.
En valita kuitenkaan, tiesin kyllä etukäteen, millaista arki kahden pienen kanssa tulee olemaan. Pahinta on se, kun kumpikin haluaa yhtä aikaa juotavaa / syötävää / syliin / vaipanvaihtoon. Miten te muut toimitte silloin, kun kaksi pientä huutaa ruokaa yhtä aikaa? Annatteko aina ensin nuorimmalle? Minä saatan joskus antaa esikoisellekin jotain ensin, jotta hän ei tuntisi aina olevansa se kakkonen. Muutaman kerran vauva on joutunut itkemään jopa 10 minuuttia, ennen kuin olen voinut ottaa hänet syliin. Mutta kun kädet eivät riitä, niin ne eivät riitä... Kaikenlaisia konsteja sitä keksii, että kumpikin tulee hoidettua mahdollisimman hyvin kiperissäkin tilanteissa.
Kiisamari ja pojat 1,5v ja 4kk
Minäkin täältä esittelen itseni. Eli olen 29-vuotias kahden lapsen äiti pääkaupunkiseudulta, esikoispoika nyt 2v 7kk ja pienokainen kohta 8 viikkoa vanha tyttö, syntynyt 8.5.
Taloakin rakennetaan miehen kanssa parhaillaan ja pitäisi päästä muuttamaankin tässä kesän aikana, joten kyllähän tässä nyt touhua on riittänyt ja uuteen tulokkaaseen on saanut sopeutua jokainen...
Nyt on arki lähtenyt rullaamaan pikku hiljaa, onneksi mies on opettajana lomalla koko kesän (mitä nyt paljon tietty tontilla:)) joten päästään esikoistakin huomioimaan aika hyvin. Itsellä on tietty ne tunteet että miten aika riittää isommallekin lapselle, mutta hän on onneksi suhtautunut hienosti pikkusiskoonsa, meille vanhemmille sitten välillä kiukuttelee.
Vauva on kovin tyytyväinen tapaus, eli päivisin ei ainakaan vielä ole tarvinnut kanniskella sylissä koko aikaa, oikeastaan viihtyy sitterissä jopa paremmin (voiko olla mahdollistakaan mietin välillä... :)), yöt nukkuu ihan hyvin, päivisin vielä aika pätkäunilla mennään.
Kiva päästä jakamaan kokemuksia tällä tapaa, ei kun vain kirjoittelemaan!
Merja
Esikoinen 1,5v kaatui lauantaina pihalla ja loukkasi suunsa niin, että huuli on ihan turvoksissa. Hän ei ole sunnuntain jälkeen syönyt juuri mitään ja juominenkin on hankalaa. Hän heräilee öisin ja itkee. Mietin juuri, veisinkö hänet lääkäriin vai katsonko vielä. Onneksi nesteitä sentään menee lasista (nokkamukista ja tuttipullosta ei suostu juomaan, liekö suu kipeänä). Ylimääräinen riesa tämäkin muutenkin kiireiseen arkeen. Olen vielä sellainen äiti, joka aina huolestuu pienestä.
Vauva, 4 kk, alkaa pikku hiljaa liikuskella lattialla eli pyörähtelee selältä vatsalleen, mutta ei oikein millään viihdy vatsallaan. Nyt hän koko ajan haluaisi olla sylissä, mutta ei niin, että istuisin tai olisin paikallani, vaan vauva haluaa että liikun ja kanniskelen, jotta hän saa nähdä maailmaa... Vaunuissa hän ei enää viihdy makuuasennossa, mutta istuttaakaan häntä ei vielä voi, joten ulkoilut ovat hyvin haasteellisia...
Joku kyseli, että mikä on suunniteltu lapsiluku ja minä voin kyllä sanoa, että kaksi kappaletta riittää. Kaksi on oikein hyvä määrä, parempi kuin yksi tai kolme. Näin ajattelen kyllä omalta osaltani nyt.
Perustin myös tuollaisen vauva+taaperopinon erikseen, mutta kirjoittelen kyllä tähänkin pinoon! Minusta näin pienten ikäerojen perheissä on myös omat haasteensa, joten olisi mukava vaihtaa erikseen ajatuksia vastavassa tilanteessa olevien kanssa.
Kiisamari ja lapset 1,5v ja 4kk
Jopas väsyttää. Meidän neiti on taas ollut itkuinen. :(
Ja tietysti nyt päivällä nukkuu ja illan taas huutaa.
Täällä on kanssa yksi äiti, joka kaipaisi välillä muutakin kuin kotihommia, mutta taoisaalta taas tämä kotiarki on mukavan kiireetöntä. Ei tarvi kokoajan pitää huolta aikatauluista.
Ihanaa kun meän tohueemeli ei taaskaan jaksa olla rauhassa. Kokoajan pitää härvätä jotain ja jos ei saa priksi niin heti alkaa huuto...
Jahas. Jahas piti näköjään vähän valittaa. :) Ihanaa oli kun eilen kävin lasten kanssa neuvolareissulla ostaan laatikollisen mansikoita.Njam ja illalla tein sitten mansikkakakun.:P
Kestovaippailijat: Mistä löytää halvalla hyviä kestiksiä?oottako esim. kirppiksiltä(eteläsuomen) läytäny hyvin?
Taas pikaisesti vaan silmäilin pinoa. Milloinkohan olisi aika rauhoittua?
Marikki kyseli kestovaipoista. Itse olen ostanut meidän käytetyt vaipat Kestovaippainfon (www.kestovaippainfo.fi) kirpputorilta. Sieltä ostaessaan tietää saavansa hyvin ja oikein hoidettuja vaippoja. Jonkun ostin Baby-Idean kirppikseltä, mutta se ei ollut minusta niin priima. Saattoi olla toki pelkkää tuuria, mutta silti päätin suosia infon kirppistä. Nyt kun tiedän, mistä tykkään ja mikä koko on meille paras, oon kyllä ostanut ihan uusia vaippoja suoraan valmistajilta nettikauppojen kautta. Oon perustellut uusia ostoksia sillä, että vaipoilla on aikanaan hyvä jälleenmyyntiarvo, jos niistä vaan sitten raaskii luopua. ;D (Itseni tuntien taidan tyytyä vaan lainailemaan niitä kavereille.) Omia suosikkejani vaipoista on LillaMamman taskuvaipat. Niihin tungen sisälle omatekoisia imuja. Myös CherryBerryn taskut sekä Ronjan ja Igun sisävaipat villiksien kanssa ovat suosiossa. Vaipatettavana on pian puolivuotias poika.
Itse asiassa oon ihan hurahtanut noihin kestovaippoihin. Ihan tylsää, etten silloin esikoisen aikana ottanut selvää kestoilusta. Kestovaippojen käyttö kun ei ole pitemmän päälle juuri työläämpää kuin kertiksienkään. Toki pyykin määrä riippuu siitä, mitä systeemejä käyttää ymv. mutta yleisesti uskon, että kestoilu on helpompaa kuin mitä ihmiset ajatteleekaan. Ja onhan se ihan mahtavaa, kun samoja vaippoja saa käyttää päivästä ja kuukaudesta toiseen ja ehkäpä pyörittää useammallakin lapsella. :)
Millaisia kokemuksia kestovaipoista teillä muilla on?
Kyseleepi Tituliini
elikkä käytiin tyttöjen kanssa opettelemassa " kädestä pitäen " muutama kantoliinailu sidonta.Tuntuupa aikas mahtavalta jutulta! Koklasin jo kaupunkireissulla liinailua kuopuksen kanssa ja tosi hyvin hän viihtyi.Ja tuossa on se MAHTAVA puoli et jää ne ,muutenkin niin kovin työllistetyt ,kädet vapaiksi. Silti vauva saa olla äidin sykyssä,lämpimässä ja liikkeessä...ja vaikka nukahtaa siihen kun äiti laittelee tiskejä, pyykkejä ym. ym.
Suosittelen siis kaikille, ketkä " kaipaa lisäkäsiä" =))
Automatka (80km) meinasi olla aikas " kiva" tuon esikoisen kanssa.Oli väsynyt jo mennessä, taka-tullessa (muutaman tunnin jälkeen)yliväsynyt ja vaan kiukutteli takapenkillä kun ei ollut päikkäreitä ottanut.Eikä sitten millään malttanut autoonkaan nukahtaa.Mutta, nyt viimein hiljaisuus talossa...isi ja lapset nukkuu...
Tuosta kestovaippailusta alan minäkin olla kiinnsotunut (vaippavuori meinaa olla jo sitä luokkaa!) ja ostinkin jostain, citymarketista muistaakseni,sellaisen " kaiken sisältävän" kestovaipan.Siinä siis se vaippakuori osa ja sellainen valkoinen, paksuhko kangaspala (kuin terveysside).Yks yö kun koklasin esikoisella sitä niin ei oikein toiminut: litimärkä ja vauvan peppu punoittava.
Pitäskö siihen siis vielä olla joku imuosa lisäksi??Käykö joku fleece-kankaan pala, joku kun taisi sellaisesta kirjoitella?? Entäpä sitten,hölmö kysymys: mihin väliin se imuosa pitää laittaa: vauvan peppua vasten vai sitä vaipankuorta?
tiltu ja tytöt 1,3v ja 7vko:a
varsinki näin helteellä ku vauvaa ei vaan nukuta ku 20-40min kerrallaan, ei sisällä, ei ulkona, ei vaunussa eikä sängyssä sen enempää. yöllä onneks nukkuu toooosi pitkät unet (21-9/10, joskus syö jopa vaan kerran joskus 4-6 maissa!) mut päivällä ei ja se ahdistaa ku ei sit oikein jää aikaa olla esikoisen kanssa, ulkoilukin on hankalaa; ei viitsisi 20minuutiksi ulos lähteä eikä vauva hereillä hyvin vaunussa viihdy eikä oikein muutenkaan viltillä varjossa... ja tuntuu et imetän vauvaa koko ajan, aina se tuntuu olevan jotain vailla ja tarjoon tissiä! kotihommiakaan ei oikein ehi tehä ku yrittää vauvan unien aikaan olla esikoisen kanssa. tai silloin on valittava kumpaa tekee: kotihommia vai leikkii esikoisen kanssa. luulen et esikoinen osoittaa nyt jotenki mieltään (hän on siis 2v) vauvasta ku öisin herää itkemään ja sanoo että vauva pelottaa! saattaa ravata meijän makkariin 1,5h eikä meinaa millään rauhottua yöllä. esikoisen päikkäreittenkin kanssa on välillä vähän niin ja näin, iltanukahtaminenki on toisinaan vaikeeta... oisko se esikoinen nyt hoksannu et tuo vauva tais tulla jäädäkseen? vauva on siis kohta 3kk.
hohhoijaa, tää päiväkii alko vauvan pätkäunilla joten taitaa olla koko päivä pätkäunta. on se vaan kumma ku vauva ei nuku tuon pidempään vaikka vaunuja miten hytkyttäis. muilla samanlaista? miten jaksatte? myönnän: välillä tekis mieli huutaa ku kiukuttaa vauvan huonot päiväunet. kuten jo aikasemmin sanoin, oon suorittaja, päässäni on varmaan tietty malli minkä mukaan päivän pitäs mennä (tai mitä toivon) ja ku ei mee ni sit suututtaa. ei auta lapsille kiukuta, siks tässä purpatan... sori ku valitan, on vähän huonosti nukuttu yö takana (eikä siis vauvan takia vaan esikoisen joka heräs pariin otteeseen huutamaan eikä meinannu millään asettua...), huoh! tätähän tää on...
että viestin kirjoitti paperiliima (lapset 2v1kk ja 2,5kk)
minua harmittaa kun en tuon kakkosen kanssa (enkä kyllä ykkösenkään) ole aloittanut liinailua. ykkönen ei olisi kyllä viihtynyt varmaan edes liinassa kun on kova touhuaja ollut pienen ikänsä (nyt 4v) ja kakkosen kanssa oli ensimmäiset puoli vuotta niin rasittavaa etten saanut aikaiseksi liinailua aloittaa ja nyt se on jo myöhäistä (neiti ihan kohta 1v). rintarepussa tuo vauva viihtyi mukavasti kun älyttiin se vaan siihen tökätä. ehkä jos kolmas syntyy niin pääsisi liinailuun " kiinni" . :)
itse mietin tuota olenko suorittaja vai mikä " kummajainen" kun minun mielestäni lapsilla pitäisi olla tarkka rytmi päivässä nukkumisien ja syömisien suhteen... tuo kakkonen on kyllä pistänyt alusta asti tilanteen niin sekaisin että olen tyytyväinen kun vaan nukkuu ja syö edes joskus ;) silti taustalla koko ajan kummittelee ajatus siitä " kellontarkasta" rytmistä. aika hyvä rytmi meillä kyllä nyt on ja kai siihen pitäisi tyytyä :) miehellenikin sanoin tuossa yksi päivä että jos kolmas lapsi tulee niin sillä ei varmasti ole sitten yhtään minkäänlaista rytmiä päivässä tai yössä kun kakkonenkin menee tässä nyt vähän niin ja näin...
miehellä tuntuu olevan ihan mahdoton vauvakuume (minulla myös) kun eilen jo vauvalle sopivia nimiä etsiskeli vaikkei vauvasta ole tietoakaan :) menkat olivat tosin pari viikkoa myöhässä, jos nyt niin voi sanoa kun pillerit aloitin ennen kuin ensimmäiset menkat olivat edes synnytyksen jälkeen tulleet ja ne nyt sitten etsivät sopivaa kiertoa itselleen... nyt ne sitten alkoivat aamulla ja mies vaan innostui että kunhan loppuvat niin pistetään vipinää vällyjen väliin ;) ihan höpsö ukko minulla
tänään ajattelin ottaa siivouskohteekseni kylpyhuoneen joka on aikamoisessa sotkussa... taidan pistää ukon prinsessoineen pihalle ja pesen kylppärin lattiasta kattoon oikein kunnolla. yritän nyt tehdä tälläisiä siivoiluja ennen kuin ukon loma alkaa ettei silloin tarvitse tehdä kuin ne pakolliset viikkosiivous jutskat.
ja nyt hetkeksi jalat kohti kattoa ja rentoutumaan
äippyli ja prinsessat 4v ja piirun vajaa 1v
No samaa on täälläkin, eli rasittaa tuon vauvan pätkät päikkärit kuten ainakin paperiliimaakin...
Meillä vauva nyt siis sunnuntaina 2kk ja ilmassa on vahvasti päiväsaikaan vain lyhyitä 30-45min unia. Ja ei auta vaunuissa hytkytys tai vaikka olis liikkeessäkin koko ajan eikä sisälle nukutus tms. Joskus jatkaa unia sitten kun otan sen pätkän jälkeen rinnalle ja siitä nukahtaa uudelleen ja nyt sitten eilen ja edellisenä päivänä laitoin liinaan ja siinä sitten nukutti yhdellä kerralla jopa 3h, ja sitten oli 1,5h ja eilen vähän vähemmän mutta pidempiä kuitenkin kuin ilman liinaa.
Joten ootko sä paperiliima kokeillut liinaa? Mä kyllä tykkään että jos alkais sitten nukkumaan edes siinä pidempiä unia mutta jotenkin tuntuu että " opetanko" sen sitten vaan nukkumaan siinä liinassa... Eikä sitä välttämättä jaksa koko päivää päällä pitää... Mutta onhan se siten kiva juttu että silloin sitten pääsee esikoisen kanssa paremmin ulos ja touhuamaan kun on siis tuo toinenkin lapsi tuossa :)
Kun välillä on se nukahtaminen niille pätkäunillekin vaikeaa niin tuntuu että on vaan nukuttamista ja sitten jo herääkin... ja ulos ei viitsi lyhyen ajan tähden lähteä kun ei noin pieni oikein tuolla ulkona kauaa viihdy vaunuissa tai sylissä.
Täytyy vaan toivoa että vielä jossain vaiheessa alkais nukkumaan pidempiä unia, mutta pahoin pelkään että ei, oli meinaan esikoinen samanlainen pätkänukkuja 3kk alkaen ja mentiin sitten 4x30min unilla joka päivä siihen asti kun alkoi nukkumaan 2xvähän pidemmät unet joskus. Onneksi nyt yöt on ihan ok ja oli esikoisellakin. Mutta ottaa kyllä päähän nuo pätkäunet siitä ei pääse mihinkään...
No tässä oli univalitusta tänään,
Merja ja tyttö 2kk ja poika 2v7kk
meillä on liina ja tää uus tulokas viihtyy siinä ihan ookoo, ollaan liinassa ulkoiltu joskus illasta ja siinä se on pienet unet ottanu tai sit sisällä vikat unet liinassa mut sit joutuu aina korottamaan ääntään esikoiselle :o tai jotain muuta touhuamaan ni vauva havahtuu. nukkuu siis sen tavallisen pikkupätkän liinassa. en tiijä jaksasinko sitä pidempään päällä pitääkään näin kesällä ainakaan, alkukankeutta sidonnoissa ehkä... rintarepussa esikoinen viihty ja nukku mut tää uus vauva ei, siksi liinan hankin. kyllä liinalle vielä varmaan enemmänki käyttöä tulee kunhan opin sitä käyttämään paremmin ja vauvakin vähän kasvaa ja alkaa maailmaa katella ni ulkoilut sujunee sitten...
Mulla on tällä hetkellä käytössä meidän tytöllä vekkulin kuorilla erilaisia sisävaippoja. Löytyy siis tsi, cuddlea jne. sitten on yksi swadlebeesin taskuvaippa, mutta ei oikeen olla tykätty siitä. Rakastuin kyllä ihan ehdottomasti noihin Vekkulin kuoriin. Ihanan pemeitä ja silti pitää paremmin kuin monet muut kuoret. Villiksiä en oikeen ole osannut käyttää.:) Tyttö on siis nyt 1kk1vk.
Pojalla meillä oli käytössä vähän aikaa sitten erilaisia taskuvaippoja (noin puolivuotta) mutta en kokenut sitä niin omaksi. Joten poika on nyt kertiksillä.:( Poika on 1v 4kk.
Pitääpä käydä katteleen tuolta kestisinfon sivuilta meille vaippatäydennystä.:) Kiitos vinkistä.
Marikki kera naperoiden 1v4kk ja 1kk1vk
Olipas tänne tullut jo paljon kirjoittajia (ja lukijoitakin), kiva! Aika monilla tuntuu olevan jo kolmekin lasta, ja/tai aika pienilläkin ikäeroilla. Itse olen ajatellut aina, että kolme nyt vähintään olisi sopiva lapsiluku, mutta juuri nyt ajatus kolmannesta kyllä hirvittää... Vaan onko se kuitenkin niin, että nämä alkuajan hankaluudet sittenkin unohtuu, ja uutta vauvaa alkaa kumminkin ennen pitkää tehdä mieli? Niin ja tosiaan, menisikö kolmas kenties vähän helpommin, kun kaksi vanhempaa jo leikkivät keskenään?
Niin tai näin, me pidetään kyllä ehkäisystä visusti huolta ainakin nyt pari seuraavaa vuotta!! : )
Minkälaisia ajatuksia teillä muilla on lapsiluvusta?
Meillä ei ollutkaan tänään vauvalla iltahuutoa, ainoastaan kätinää (vaati kyllä kanniskelua mutta ei se mitään). Loppuillasta vauva halusikin vaan makoilla sohvalla selällään ja ihmetellä, ja kymmenen jälkeen mentiin makkariin imetykselle. Sinne hän nukahti JO ennen yhtätoista! Ihanaa jos alkaisi vähän rauhallisemmat ajat!
Esikoinen pyytää joka ilta, että " äiti tuu mun kanssa syömään" ja " äiti tule sinä minun kanssa nukkumaan ja silittämään (selästä)" . Vauva on tietysti juuri siihen aikaan alkanut olla levottomimmillaan, ja olen ollut siinä kiinni. Tosi kurjaa aina sanoa esikoiselle, että äiti ei nyt voi tulla. Mutta täytyy varmaan ajatella, että tää on nyt tätä, ja kohta on varmaan taas helpompaa meillä kaikilla.
Kiisamarin kysymykseen (ruoan antamisesta; kenelle ensin ja kuka odottaa): Meillä ei ole vielä tullut vastaan ko. tilannetta, että kumpikin olisi yhtä aikaa nälissään, mutta syöttäisin varmaan vauvan ensin (koska hän saattaa raivostua pahasti odottaessaan, eikä sitten suostu syömään). Tai sitten voisi olla hyvä juttu pilkkoa vaikka jotain vihanneksia etukäteen lautaselle, ja antaa ne esikoiselle " alkuruoaksi" . Meillä esikoinen on ruvennut syömään aika huonosti aamupalaa, joten olen ruvennut ottamaan aamupäivän ulkoiluille jotain pientä välipalaa (banaani, karjalanpiirakka tms) mukaan. Sitten ei välttämättä ole hirveä nälkä heti kotiin tullessa, jos vaikka vauva täytyy syöttää ensin.
Murehdin muuten tänään sille neuvolalääkärille mm. sitä, etten ehdi nykyisin antaa esikoiselle tarpeeksi huomiota. Hän totesi vaan, että " nyt kuulostaa siltä, että sä olet tainnut lukea vähän liikaa vauvalehtiä" : ). Ja jatkoi sitten, että lapset tarvitsee ennen kaikkea sitä, että äiti / vanhemmat ovat l ä h e l l ä. Eivät välttämättä mitään sen kummempaa viihdytystä, ohjelmaa tms. Tietysti lapset ovat erilaisia ja joku tarvitsee seuraa enemmän kuin toinen, mutta jollain tavalla toi kommentti rauhoitti mua ainakin vähän.
Nyt täytyy mennä nukkumaan. Hyvää yötä ja palaillaan!
t. Ompunäiti (lapset 2v3kk ja 7vkoa)
elikkäs..itse olen 21v (joulukuussa tulee 22 täyteen) ja tuolla makkarissa nukkuu kohta 5kk ikäinen poitsu. Lisäksi meihin kuuluu tietty iskä joka on puun ajossa maanantaista perjantaihin muulla paikkakunnalla ja nalle koira.
asumme omakotitalossa jonka ostimme viime keväänä.poika syntyi tammikuun viiminen päivä 25,5 tunnin ponnistelujen jälkeen. :)
alussa meillä oli vatsa ongelmia (ei mitään hirveitä) jonka takia poikaa käytettiin vyöhyketerapiassa joka toimi.
tämän hetken tavoitteet on nokka mmukin opettelu ja yö syöntien lopettaminen, kaikki tämä hampaiden teon takia.
tässä me lyhyesti minä ja aina hymyilevä pikku poika! :)
Aloitanpas nyt heti, kun tuntuu olevan sopiva hetki.
Olen 31-vuotias kahden lapsen äiti Pääkaupunkiseudulta. Esikoistyttömme täyttää ensi viikolla 2v3kk, ja kuopuspoikamme on ylihuomenna 7 vkoa. Perheeseen kuuluu lisäksi kultainen mieheni sekä koiramme. Asutaan kerrostalokaksiossa, josta toivottavasti päästään muuttamaan pian vähän isompaan!!
Lyhyesti tähänastisia kokemuksia: Vauva syntyi 12.5. Alku on ollut aika rankka hänen kanssaan, vaikkakaan mitään todella vakavaa ei olekaan kyseessä. Vauva on helposti ärtyvää sorttia, ja huutaa iltaisin. Imetyskin on takkuillut (paljon rintaraivareita, eikä oikein suostu syömään niin että istun), mutta tuntuisi helpottavan jo. Mutta vauva on vaatinut paljon huomiotani ja kanniskelua, ja esikoinen on välistä jäänyt aika vähälle huomiolle! Se on tuntunut pahalta. Ja tietysti iltahuudot väsyttää ja huolestuttaakin, vaikka tuntuu että kaikki keinot ollaan yritetty. Onneksi poika jo hymyilee ja jutteleekin päivittäin! Tulee vähän positiivistakin palautetta. Arki tuntui aluksi tooodella kaoottiselta, ja kyllä vähän vieläkin. Olen opetellut ajattelemaan vain enintään seuraavaan hetkeen, enkä edes kuvittele, että päivä sujuisi mitenkään erityisen " hyvin" tai omalla painollaan.
Mulla on onneksi apunani lähellä asuva anoppini. Henkilökemiamme eivät välttämättä ihan natsaa, mutta olen silti kiitollinen hänen avustaan + opetellut ottamaan sitä vastaan. Tänään juuri esikoinen viettää mummolapäivää, ja me lähdetään vauvan kanssa kohta neuvolaan+lääkäriin. Täytyykin siis ruveta valmistautumaan joten sanon tässä kohtaa hei hei!
Tulkaa kaikki samassa veneessä olevat mukaan!
t. Ompunäiti + lapset 2v3kk ja 7vkoa