Pienten äidit koolle!

Minä olen 25-vuotias kolmen tytön äiti. Asumme Pohjois-Pohjanmaalla.



Esikoinen on pian 4v8kk,keskimmäinen 3v7kk ja kuopus täyttää parin päivän päästä 6kk.



Meillä arki on asettunut jo uomiinsa,mutta näin sateisena aikana paljon olemme sisällä ja isommat lapset touhuilevat keskenään,kun vauva nukkuu. Vauvan hereillä ollessa leikimme ja puuhailemme sitten kaikki yhdessä:) Jos ei sada ulkoilemme useasti päivässä,vauva nukkuu silloin yleensä päikkärit ulkona.

Tämä kolmannen vauva-aika on menny aika kivasti,vaikka tämä nuorimmainen onkin ollu aika itkuinen ja seuraa haluavaa sorttia. Kyyneleet silmissä muistelen sitä aikaa,kun meidän kakkonen syntyi.Ikäeroa kahdella ensimmäisellä kun on vain 1v3viikkoa.Mutta kuitenkin pärjäsimme hyvin anopin ja appiukon ansiosta,he asuivat silloin vielä meidän kanssa samassa talossa.

Täällä 38-vuotias äiti Varsinais-Suomesta (eli Kiisamari, kyllä täältä ainakin toinen vähän iäkkäämpi löytyy :). Meillä esikoinen (poika) täytti toukokuussa 2 vuotta ja vauva (tyttö) on nyt 2,5 kk. Lisäksi sitten myös 38-vuotias ihana osallistuva mies ja koira sekä hevonen.



Härdelliä piisaa ja kädet on täynnä työtä meillä molemmilla kun mies on nyt lomalla. Vielä reilu viikko, niin pitäisi taas jaksaa pyörittää arkea yksin kun mies palaa töihin. Se vähän hirvittää jo etukäteen. Vauva on onneksi aika tyytyväistä sorttia - ainakin toistaiseksi. Ei kylläkään syö tuttia eikä tuttipullosta suostu ottamaan mitään, joten olen aika kiinni tytössä. Hörpyttämällä onneksi syö jonkin verran. Esikoinen on tietysti ihana mutta uhmaa pukkaa kiitettävästi välillä. Onneksi kiukuttelee lähinnä meille eikä vauvalle.



Kiva tällainen pino!!



Terkuin,

Likk@

Ai niin, unohdin kommentoida tuota Omppuäidin saamaa kommenttia lääkäriltä. Samansuuntaisen helpottavan kommentin sain myös neuvolasta kun pohdiskelin sitä miten kaikissa vauvaoppaissa kehotetaan reagoimaan vauvan itkuun heti. Totesin vain, että eihän se millään onnistu nyt kun on kaksi. Neuvolan täti totesi myös, että tärkeintä on olla läsnä ja eihän ne lapset siitä rikki mene jos ja kun joutuvat odottamaan. Hän myös " manaili" ylipäätään vauvaoppaita ja -lehtiä kun niissä usein kuvataan ihanteellisia oloja ja perheitä. Arki on harvoin kuitenkaan sellaista. Pitäisi muistaa vaan käyttää omaa maalaisjärkeään. On se kumma kun tuntuu, että se maalaisjärki tässä tohinassa ja kaiken maailman paineissa meinaa unohtua. Minä ainakin huomaan välillä vaativani itseltäni ihan kohtuuttomasti - pitäisi ottaa vähän rennommin.



Itse olen myös sellainen tyyppi, että en kyllä oikein osaa nauttia tästä touhusta, eli menee suorittamisen puolelle. Olen välillä aika kypsä kun jotkut tutut toteavat, että " nauti nyt tuosta vauva-ajasta" . Itse nautin kyllä oikeasti enemmän sitten kun lapsi vähän kasvaa ja sen kanssa pystyy enemmän/helpommin kommunikoimaan. Itse asiassa samainen neuvolan täti myös sanoi omista tuntemuksistaan ihan samalla tavalla, eli hänkin sanoin nauttineensa omien lasten kohdalla enemmän taaperoajasta. Mutta sehän on ihan ihmisestä kiinni. Jotkut ovat enemmän " vauvaihmisiä" ja toiset taas eivät.



Tällaisia pohdintoja siis vielä...



Likk@

Täällä myös pienten äiti! Olen itse 25v. Asutaan Etelä-karjalassa vanhassa rintamamiestalossa. Esikoinen on 3v. poika ja kuopus 3kk vanha tyttö. Mies on ollut lomautettuna, tehnyt keikkahommia, vaihtanut työpaikkaa ym. tässä kuopuksen synnyttyä ja lisäksi meillä on sairasteltu flunssat, rintatulehdukset (x2) ja vesirokko (myös vauva!!) tässä vauva-arjen alkumetreilä. Totuttelua on ollut, mutta nyt tällä hetkellä hyvä tilanne. Esikoisen uhma aina välillä helpottaa ja vauva on tyytyväinen ja nukkunut viimeisen viikno 8-10 tuntia kerralla öisin!!! Olen ihmeissäni, sillä esikoinen oli oikea tissitakiainen etenkin öisin. Kaikenmaailman unikoulut käytiin ja oikeasti nukkuminen parani vasta kun imetys kokonaan loppui. Eli 1vuotiaana.



Minulle kelpaisi uudet ystävät hyvin. Eli kaikki täällä päin asuvat PIENTEN äidit, vinkiksi vaan.



t.hannah81 ja lapset

Eli aiemmassa viestissä unohtui hieman tuo esittäytyminen...Itse olen 31 vuotias samoin mieheni. Asustellaan omakotitalossa ja Varsinais-Suomessa.



310107: Meidän poika syntynyt samana päivänä! Siis tämä pienin, esikoinen on jo 6vuotta.



Meillä lasten välillä ikäeroa noin 3 vuotta siis esikoisen ja kakkosen ja kakkosen ja kolmosen. Ja olen todennut sen olevan ihan kiva. Ei tosiaan ole kuin yksi vaipoissa ja isommista on jo seuraa toisilleen. Ja leikkivätkin aika kivasti kahdestaan vaikka ovatkin tyttö ja poika...JA kyllä tappelevatkin " ihan kivasti" keskenään =0<



Ompunäiti kyseli lapsiluvusta: Meikä täällä kärsii vissiin kroonisesta vauvakuumeesta mutta mies on jo sitä mieltä että eikohän ne ole tässä. Ja todennäköisesti onkin...



Kenelle ensin/kuka odottaa: Niin kyllä meillä vauva saa ensin eikä joudu odottelemaan. Tosin meillä nuo isommat jo ymmärtää (lue ymmärtää jos haluavat) kun heille selittää miksi joutuvat odottamaan tms. Ja iltaisin meillä isä nukuttaa ja lukee iltasatua isommille jos en ole vauvaa saanut sitä ennen nukkumaan. Yleensä meillä kaikki lapset sängyissään nukkumassa klo21 mennessä.



calmus

minä olen itse miettinyt tämän kesäkuun ajan että onko muilla oikesti samanlaista kuin meillä? (toki täytyy nyt heti kertoa että mies on koko kuukauden tehnyt yöt ja päivät töitä eli itsekseni olen saanut kodin ja muksut hoitaa.) niin siis kun välillä kun noita eri lehtien juttuja lukee niin tuntuu että ne on jotenkin kiilloteltuja ja siivottuja versioita perhe-elämästä. ei missään lehdessä ole kuvia siitä kuinka kämppä on kuin myrskyn jäljiltä esim. sairastelun, monen sadepäivän tms jälkeen kun ei ole ehditty siivota kunnolla mitään. vai ollaanko me nyt vaan ainut perhe jossa on välillä täys kaaos päällä? jotenkin jaksan epäillä moista... siis perussiisteys täytyy(kin) olla mutt että lattialla ajelehtivat lelut ja parittomat villasukat pienten pölypallojen keskellä... kuullostaa muuten siltä ettei meillä siivota ikinä ;) missään lehtikuvassa en myöskään ole nähnyt esim pyykkitelinettä. no mutta jos taas toisaalta ajattelee niin enpä minäkään jättäisi moista esiin jos meille tultaisiin kuvaamaan lehteä varten :DD yrittäkää etsiä pointti tuosta sekoilusta ;)



meillä siis todella huudettiin (vauva huusi ja minä välillä itkin omaa väsymystäni) n1kk vanhasta noin 7kk vanhaksi asti. yleensä yöllä oli huuto päällä (heräsin vauvan kanssa noin 24 kertaa joka yö, eli eipä paljon tullut nukuttua...) mutta nykyään sentään nukutaan. tosin tuo pienempi kölliäinen nukkuu yöt (lähes aina) minun kainalossani tai sitten pää minun tyynylläni ja jalat isin tyynyllä, pääasiana kuitenkin pidän sitä että nukutaan. monesti myös tuo esikoinen kömpii aamuyöstä johonkin kohtaan meidän sänkyä. siinä sitten aamulla selvitellään että missä on kenenkin jalka ja käsi :DD huudot loppuivat kun tajuttiin (neuvolan th:n mielestä ei voi olla allergiaa...) että pienempi neiti on allergikko (maito, maissi, riisi, peruna, porkkana...) ja kun pahikset karsittiin pois niin elämä helpottui heti. apuja en saanut mistään tuona pahana aikana (paitsi tietysti mieheltä) mutta hengissä ollaan :) välillä tosin ihmettelen miten ihmeessä sitä ollaan vielä näinkin tolkuissaan...



vielä lopuksi haluaisin kysyä yhden asian: onko teillä muuttunut välit mihinkään suuntaan oman äitinne kanssa lapsen/lasten syntymän jälkeen?



ja nyt viihdyttämään isompaa tyttöä :)

vauvasta haaveillaan taas ja kolme tuntuisi nyt sopivalta. jos vaikka saataisiin yksi pienokainen siis lisää.

ja meillä kyllä useimmiten joutuu tuo esikoinen odottamaan vuoroansa. johtuneeko siitä että tuo meidän pienempi sai vauva-aikanaan (eihän tuo vieläkkän iso ole) aikamoista palvelua ettei tarvitsisi huutaa...

esittelyä ensin.. Asustellaan Helsingissä kerrostaloasunnossa, neljä huonetta ja keittiö, ei siis isompaan tarvetta. Tytöt on 1v9kk ja kohta 5kk, minä 23v ja mies kolmisen vuotta minua vanhempi. Olen aika tarkkaan kaksi vuotta ollut nyt pois töistä, eikä yhtään ole ikävä takaisin =) Mies on päivätöissä, onneksi, eikä ole työn puolesta ilta- tai viikonloppumenoja.



Kyllähän tässä on päivät täynnä tohinaa, etenkin kun esikoinen on todellinen tehotyttö, mutta nautin kyllä kotona olosta. Ainoa jota välillä kaipaan (eli juuri nyt) on kunnon yö unet. Ehkä parin kuukauden päästä kun yösyötöt jää pois...



Joku kyseli väleistä oman äidin kanssa. Meillä kyllä jo valmiiksi läheiset välit on vielä läheistyneet =) Asiaan voi tietty vaikuttaa että meidät tytöt ovat ainoita lapsen lapsia vielä (varmaan pitkään aikaan). Nähdään vanhempiani joka viikko ja soitellaan varmaan viis kertaa viikossa.



Tipy+tytöt 1v9kk & melkein 5kk

Kun pino on vauva-puolella niin eikös kaikki ole pienten äitejä? Vasta kun mie tuon esittelyn luin niin ymmärsin, mistä on kyse. Huomasin pinossa ainakin yhden kirjoittajan, jolla oli vasta esikoinen. Ehkä otsikko johtaa harhaan. Miksei voisi otsikossakin olla kahden pienen äidit ainakin seuraavassa pinossa?

eli oon 30v opettajaäiti itä-suomesta, esikoinen 2v, vauva reilu2kk, mies miun kaa samanikänen, touhuaa paljon esikoisen kanssa ja hoitaa paljon kotihommia, etenki pihalla (asutaan " maalla" omakotitalossa jossa iso piha ja aina jotain laitettavaa/rempattavaa).



alku oli auvoisaa, sitten tuli itkut ja käytiin vyöhyketerapiat (sama juttu oli esikoisen kans ilman vterapiaa) ja sit vähän hellitti itkut. yöt vauva on nukkunu alusta lähtien hyvin (syö 1-2krt/yö ja nukahtaa heti takas, iltanukahtaminen välillä vähän vaikeeta) mut päivät ollu enimmäkseen pätkäunta (paitsi tietty tänään näyttää nukkuvan kahet pitkät unet - jee! - et nyt en valita, hih!) ja esikoistakaan on vaikee päiväunille saaha (illalla nukahtaa melko nätisti ja nopeesti itekseen) mut onneks mies nyt lomalla ni vahtii/kuulostelee vauvaa jos esikoista viekkuun nukutan. pätkäunipäivät on uuvuttavia, oman ajan puute ehkä ahdistavinta. esikoinen ei osota mieltä vauvasta jos kerkeen vaan senkii kaa joskus kaksin leikkimään. minulla on paha mieli kaikesta kieltämisestä ja komentamisesta mut joutus esikoista komentamaan vaik ei ois vauvaakaan. ihan tavallista 2v uhmaa varmaan, ei kummempaa. onneks on omatoiminen ja leikkii paljon itekseen - ja tykkää lastenohjelmista (yritän olla potematta huonoo omista siitä et annan kattoo lastenohjelmia et saisin tovin huilia/olla vauvan kaa tai nukuttaa sitä/tehä kotitöitä). kotityöt on vähän rempallaan mut kaiken ei tarvii ollakaan tiptop! samaa mieltä: vauvalehet on ihan liian kiiltokuvamaisia!!



joku mainitsi olevansa suorittaja; tajusin et semmonen oon minäkii! vauvaihminen kyllä kovastikin mut kauhee suoritus päällä koko ajan... hyvä et huomaan sen, jos osais vähän hellittää ja nauttia tosiaan enemmän. ehkä nyt toisen kanssa osaa vähän enempi relata ku esikoisen kohalla.



kiva kuulla toisten arjesta. ei se taija olla sen kummempaa muillakaan, samoja itkuja itketään muissakin perheissä ja samaa arkea eletään. jaetaan siis juttuja ja tuetaan toisia :)

Ihanaa kun alkaa viikonloppu ja isikin on kotona. Me lähdetään huomenna mun vanhempien luokse Hämeeseen päiväreissulle, mikä on kivaa vaihtelua varmaan meille kaikille.



Otsikosta tai pinon " nimestä" oli puhetta. Mähän sen kiireessäni keksin, eikä se varmaan ole paras mahdollinen. Ajattelin, että monikko " pienten äidit" kertoisi, että olemme useamman pienen lapsen äitejä, mutta eihän se tosiaan kovin selkeä ole. Laitetaanko ensi viikosta lähtien otsikoksi vaikkapa " Useamman pienen äidit" ? (en haluaisi rajata kahden pienen äiteihin, koska monellahan on jo kolme lasta tai enemmänkin!) Ja muutkin ideat kehiin ihan vapaasti! Multa ei taida nyt syntyä tän kekseliäämpiä virityksiä! : )



Oli muuten hyvä toi Milla-Mean ajatus siitä, miten siistiltä perhe-elämä näyttää just esim. kaikissa lehdissä. Juuri tänään imetin meidän olkkarin sohvalla ja ajattelin siinä, että pitäis ottaa meidän kodista ihan arkirealistinen valokuvasarja muistoksi tästä ajasta. Kaikkea roinaa on todellakin kaikkialla. Esimerkiksi olohuoneen lipastojen (kolme vierekkäin) päällä on tällä hetkellä: 1) vauvan syntymäpäivän Hesari (matkalla säilytykseen jonnekin), 2) vauvan onnittelukortit pinossa (matkalla säilytykseen), 3) kukan tukikeppi, 4) muovipussi jossa miehen jotain rempparompetta, 5) esikoisen leikkiastiaston muovinen lautanen ja veitsi, 6) koiran pieni pallo, 7) kaksi huonekasvia, 8) tv:n ja dvd:n kaukosäätimet 9) kaksi aikakauslehteä, 10) kamera, 11) kynä, 12) kynttilä sekä 13) kaksi pientä pehmonallea. Plus pölyä.



Että silleen. Mulla on sellainen tilanne, että en ehdi siivota juuri yhtään päivän mittaan! Pyykkiä saa pestyä ja tiskit laitettua koneeseen, mutta eipä paljon muuta. Vauva nukkuu paljon liinassa (nytkin), ja vaikka kuinka sitä mainostetaankin, niin mä en ihan mitä vaan onnistu / jaksa liinaillenkaan touhuta. Mutta ehkä sitä kerkee siivoomaan taas joskus syksyllä sitten!



Jaa mutta nyt täytyy mennä laittelemaan ruokaa pöytään. Mukavaa viikonloppua + jaksamista kaikille ja palaillaan!



t. Ompunäiti (lapset 2v3kk ja 7vkoa)



ps. Olisiko hyvä, jos laitettaisiin aina nimimerkin perään lasten iät, varsinkin kun ei varmaan vielä niin muisteta mikä kenenkin tilanne on?

No niin, nyt on tosiaan kivasti porukkaa kasassa!



Mäkin tunnustan olevani aikas lailla suorittaja, enkä ehkä niinkään vauva-ajasta nauttija vaan odotan kanssa että kasvaisi isommaksi ja voisi jo vähän kommunikoida tai ainakin että tietäis vähän miten päivä aina menee, eli että alkais olla selkeää rytmiä.

Onhan tuo ihana tuo meidän vauva, en tarkoita sitä, mutta jos pitää valita, niin pidän enemmän jo isommista vauvoista ja taaperoista.



Ja meidän lapsiluku on kyllä tässä, eli kaksi saa riittää ja tulipa vielä sopivasti tyttö ja poika, vaikka ei se asiaan olisi vaikuttanut :). Ei edes kiinnosta olla enää raskaana, vaikka molemmat raskaudet ja synnytykset meni tosi hyvin, niin en vaan ole raskaanakaan olevaan tyyppiä. Pikku hiljaa olis vaan kiva saada oma kroppa taas kuntoon ja 10kg pois, mutta täytyy odottaa syksyyn että pääsee käymään taas salilla spinningissä.



Munkin on täytynyt alkaa tekemään paljon myönnytyksiä kodin siisteyden suhteen nyt kun on kaksi lasta ja aika ei vaan riitä. Mies auttaa kyllä hyvin kaikessa (on varsinkin esikoisen kanssa tosi paljon nyt) mutta silläkin on tietty hommaa tontilla ja mä en taas siinä voi auttaa nyt yhtään. Toivois vaan että tilanne pian rauhoittuis ja pääsis muuttamaankin. Minäkin olen muuten opettaja, täällä oli joku toinenkin, nimimerkkiä en nyt juuri muista.



On tää vaan muuten niin ihmeellistä, että nyt tämän pelkän vauvan hoitominen onnistuu melkein kuin leikiten kun saa olla vaan sen kanssa. Mitäs mieltä muut olette?

Esikoinen meni meinaan miehen kanssa nyt kolmeksi päiväksi mummolaan ja minä olen täällä kotona yksin vauvan kanssa. Tietty on vaikeitakin vauvoja jne. mutta kuitenkin tuo vauvan hoito on nyt ihan erilaista kun ekan kanssa.

Tällä hetkellä rasitteena on ainakin nuo illat, nukkumaanmeno menee aina niin myöhäiseksi, aina tuonne 23-24, mutta kaipa sekin siitä joskus aikaistuu ja ehkä myös pidemmät päikkärit tulee joskus kuvioihin (vaikka esikoinen olikin aika pitkälle myös pätkänukkuja, niin toivossa on hyvä elää :))

Ja tosiaan, se vähän harmittaa kun pojalle joutuu usein sanomaan että äiti ei nyt pääse/ehdi kun on vauvan kanssa juuri jotain, mutta yritän ottaa häntä aina mukaan niihinkin juttuihin jos mahdollista, ettei aina tunne että tuon vauvan takia äiti ei pääse, mutta niistäkin aina keskustellaan ja asia selitetään. Ja syliinhän pitää päästä usein juuri silloin kun se ei olisi mahdollista.



Mutta tällaista tällä kertaa, nyt syömään kun vauva kerrankin nukkuu vähän pidempään!



Merja ja lapset 2v7kk ja 7viikkoa

Olen siis kahden pienen pojan (2v 8 kk ja 4 kk) 33-vuotias äiti Varsinais-Suomesta. Perheeseen kuuluu lisäksi ihana aviomieheni. Asustelemme rivarineliössä lapsiystävällisellä alueella ja meillä onkin paljon samassa tilanteessa olevia naapureita. Leikkikavereita siis riittää.



Meillä molempien poikien vauva-aika on ollut todella rankkaa. Esikoisella oli aikoinaan jonkinasteien koliikki ja refluksiepäily. Tämä kakkonen on ollut myös erittäin ärtyisä ja itkuinen, on kärsinyt myös mahavaivoista ja pulauttelusta. Lisäksi sairasti juuri ekan korvatulehduksen nuhan jälkitautina :( Tällä kakkosella on myös melkoisesti temperamenttia, mikä ei aina ole kovin hyvä juttu kun väkisinkin huomiota on jaettava kahdelle lapselle.

Vaikka esikoinen onkin suhtautunut pikkuveikkaan todella mallikkaasti, niin arki kahden lapsen kanssa on ollut kyllä välillä tosi rankkaa. Onnksi mieheni tekee säännölistä työtä, ja auttaa todella paljon aina kun vain ehtii. Alussa hän oli lähinnä vanhemman pojan kanssa kun minulla meni kaikki päivät ja illat imettämiseen. Sitkeys onneksi palkittiin, ja pääsin 1,5 kk yrittämisen jälkeen täysimetykseen. Nyt imetys sujuu oikein hyvin. Yöt ovat olleet todella vaihtelevat, alussa herättiin erittäin usein, sitten vähän harvemmin ja nyt korvatulehduksen takia yöt ovat olleet taas repaleiset. Onneksi ollaan menossa parempaan suuntaan.



Olen kyllä välillä ollut niin äärettömän väsynyt ja turhautunut vauvan jatkuvaan huutoon, mutta yritän ottaa päivän kerrallaan ja ajatella, että ehkä huominen on jo helpompi. Meillä vaikeimpia ovat illat kun mieheni on iltavuorossa ja yritän yksinäni ruokkia, pestä ja nukuttaa lapset. Esikoinen syö kyllä jo hyvin itse ja nukahtaa ilman mitään rituaaleja, mutta yleensä vauva huutaa aina sen ajan kun häärään isomman kanssa. Mutta en haluaisi että isompi on AINA se joka joutuu odottamaan. Useimmiten näin kuitenkin on.



Mukavaa, että tällainen ketju on perusteetu! Vertaistuki on todella tarpeen tämän arjen pyörittämisessä.



Rentouttavaa viikonloppua,



t. Pöppelö ja pojat

elikkäs mä oon 36v koti-äiti pk-seudulta ja lapsia on kolme, esikko ja kakkonen ovat vast ikää täyttäneet 5v ja 3v (poikia molemmat) ja vauva (tyttö) on 5,5kk.



Kova on vilinä meidän huushollissa ja remppaa pukkaa päälle joten oma aika on kovasti kortilla. Tyttö on varsinainen tissi takiainen ja pojat kovia menijöitä joten moneen on riitetävä. Onneks molemmat vanhemmat alkaa puolpäiväisinä läheisessä tarhassa elokuussa.



Nyt kävi käsky, enemmän myöhemmin. Kiva kun tälläinen pino on aloitettu.



-MM- ja p05/02, p05/04 ja t01/07

Täällä on herätty aikaisin niinkuin joka aamu. Nuorimmaisella on säntillinen sisäinen kello joka herätää äidin joka ikinen aamu klo6,ellei oo huonosti nukuttu yö takana.:(



Se vielä,että tytöllä on allergioita,joista ei oo täyttä varmuutta. Siis ruoka-aineallergioita. Epäilen ainakin riisiä, ja kaupan hedelmäsoseista on yks ainut joka passaa, päärynä taitaa olla ainut joka ei saa ihoa helahtamaan.. ja mun harmiks sitä ei oo meidän vakikaupan valikoimissa,kun asutaan vielä pienessä kunnassa. Sitten epäilen,että maidon laktoosi aiheuttaa oireita,samoin nuo valmiit puurojauheet kun useimmissa on maitojauhetta tmv. Tosin tyttö juo päivisin pullosta nania,aamuyöstä saa rintaa.. Tyttö vielä oireilee ihollaan jos saa jotain allergisoivaa,raapii ja tulee kasvot täyteen ihottumaa. Harvemmin reagoi mahallaan..mutta on sekin nähty kun sai noita lasten jogurttisoseita. Jännä että kuitenki nan-maito sopii,vaikka muuten ei tavalliset maitojutut sopiskaan.



Hetken oli iho jo hyvänä, kun en tehnyt riisipuuroa,mutta nyt on sitä parina iltana syönyt,niin iho kurjassa kunnossa,ja viime yön alkuyö oli yhtä itkua,sitten laitoin supon ja nukkui hyvin!:)



Me asutaan maalla,on omakotitalo omaa pihaa,metsää jne. Mies on yrittäjä ja minä lasten kanssa paljon kotona yksin. mä oikeestaan viihdyn näin hyvin,vaikka toisinaan ois mukava kun ois mieskin enempi kotona. Kuitenki sitten kun on kotona,lapset haluavat touhuta isän kanssa kaikenlaista,isommat ovat traktorin kyydissä jne...



tintti ja tytöt 11/02,11/03 ja 12/06

TINTTI: meilläkään ei riisi sovi. kaupansoseista sopii ne (hedelmä/marjasoseet) joissa on käytetty riisitärkkelyksen sijaan TAPIOKAtärkkelystä (saa isoimmista kaupoista ja sillä on mukava tehdä kiisseliä). ruuat teen itse tuolle meidän marakatille kun nuo " kaikki perusraaka-aineet" on meillä niitä pahiksia. paljon menee myös hedelmiä ja marjoja (näin kesällä) tuoreena. talvella taas tehdään kiisseleitä mm. puurojen sekaan ja muuten vaan nautittavaksi. tarkkaile siis löytyisikö teidän kaupasta jotain muuta hedelmäsosetta tapiokalla :)



meillä tänään muuttoa. ei meidän omaa vaan minun vanhempani muuttavat uuteen kotiin. Isompi likka on nyt isänsä ja ukkinsa mukana muuttohommissa ja pienempi vetää sikeitä meidän sängyssä :) oli kyllä outoa olla vain yhden lapsen kanssa ja selkeästi tuo pieni etsi isosiskoaan.



minä kyselin sitä teidän omaa äiti suhdettanne. minulla tuntuu huonontuneen suhde omaan äitiini... :( ja meidän tytöt joutuvat myös nyt " kärsimään" siitä. tilanne alkoi jo viime kesänä kun meidän nuoremman syntymän jälkeen syntyi sukuun (isoveljelleni) poika. sen jälkeen meidän tytöt ovat olleet kuin ilmaa. hoitoa jos kysyy tytöille niin aina on menoa (totta kai saa ja pitääkin olla menoa myös heillä itsellään ja hoitoa ollaan kyselty max kerran kahdessa kuussa) MUTTA kun taas tälle toiselle vauvalle kysytään hoitoa niin samantien onnistuu. olisin niin tarvinnut apua ja tukea silloin kun meillä valvottiin yöt ja päivät mutta sitä ei saanut edes pyytämällä. kommenttia tuli malliin " vauvat nyt vain valvovat välillä" . no kyllähän minä nyt sen tiedän mutta kun on valvottu liikaa niin ei enää jaksaisi. onneksi tuo valvoskelu nyt on takana päin niin ei tarvitse apuja pyydellä. meidän isompi tyttö itkeskelee välillä kun ei enää pääse yökyläilemään isovanhempien luo. isäni kyllä ottaisi mutta ei ole kiva viedä tyttöjä hoitoon jos toinen isovanhempi on sitten herne nenässä koko ajan. mieheni äidille taas en voi tyttöjä viedä kun siellä on koira (tytöt allergisia) ja mieheni isä kuoli vuosi sitten niin on vähän raskasta siellä päässä. ja vielä tilitystä (yrittäkää jaksaa lukea): juhannuksena isäni soitti aamulla että saavatko tulla hakemaan tytöt muutamaksi tunniksi ulkoilemaan ja piknikille. totta kai, loisto homma. no tulivat sitten ja muistutettiin siinä sitten että ei jäätelöä tuolle pienemmälle (isälläni voi muisti joskus pätkiä...) niin äitini siihen heti että " no ei me nyt puolta päivää meinata noita mukana raahata" siinähän sitten oltiin ihmeissään taas tästäkin kommentista. seuraavan hoitoreissun jälkeen ( on sovittu jo aikoja sitten että tytöt menevät hoitoon kun me mennään miehen ja ison kaveriporukan kanssa linnanmäelle ja sieltä meille grillamaan) en enää pyydä hoitoa tytöille. olen aivan kypsä noihin kommentteihin ja lasten eriarvoiseen kohteluun.



no tulipas taas vuodatettua... kiitos ja anteeksi :)

edellisen vuodatuksen ilmoille suolsi



milla-mea (tytöt 4v ja 11kk)

Mäkin voisin tänne itseni änkeä;) Toukokuisissa pyörin aina kun ehdin:D mut jospa tännekkin ku tuli kurkattua ja kuulosti niin tutulta.. on kyllä tosi mukava kuulla miten muilla menee pienten kans:D Täälä pian 24v kahden pojan äiti.esikoinen tulee pian 1v7kk ja vauva nyt pikkasen reilu 1kk.on tää ihanaa aikaa kyllä ollut,mut välillä iskee se normaali " masennus" et ei hitsi mitä tää oikein on!!!! Esikoisen aikana odotin et vauva vähän kasvais ja olis " helpompi" mut sitte sitä iski vauvakuume ja nytkun on vauva niin siihen ei ehdi täysillä panostautua ku on tuo esikoinenkin. Ääntä riittää kyllä täälä kämpässä ja meno on välillä ihan älytöntä. mut niinkai se lapsiperheissä on. alkaa tähän pikkuhiljaa sopeutua ja tottua;) varmasti vielä uusia vauvojakin alan hinkuamaan kunhan nyt ensin nämä pojat vähän kasvaa:) en uskalla ajatellakkaan kolmatta tähän hässäkkään...hih



no nyt kutsuu vauva....mentävä!kaikille kovasti jaksuja :D

Lapsiluku on meillä todennäköisesti tässä. Minusta on alkanut vahvasti tuntua siltä, että kolme on oikein hyvä määrä. Pientä " nostalgista vauvakuumetta" kyllä tunnen aina kun laitan pieniä vaatteita pois tai kuulen, että joku on raskaana tai synnyttämässä, mutta suurimmaksi osaksi olen sitä mieltä, että meidän piltit on tosiaan tässä. Mies on tosin alkanut hourailemaan, että jospa sitä neljännen sitten joskus kun on lisää tilaa, joten eipä sitä tiedä miten tässä vielä innostutaan, kun iänkään puolesta ei ole hoppu.



Siisteydestä; meillä on yleensä tavarat ihan iloisessa sekamelskassa alkaen lasten leluista päätyen ulkovaatteisiin takaoven edessä. Iltaisin kyllä raivataan tavarat suunnilleen omille paikoilleen, mutta kummasti ne vaeltavat päivänmittaan mikä minnekin. Perussiistiä meillä on kyllä aina siinä mielessä, että meillä ei ole likaista eikä esim. pölypalloja pyöri lattialla. Myönnän kyllä olevani vähän siisteysneuroottinen ihminen, mutta sekaisuudelta (lelut pitkin lattiaa jne.) olen oppinut sulkemaan silmäni ihan kätevästi. Pyykkiä meillä tulee PALJON, joten yleensä ylikuormitettu pyykkiteline on joko pihalla tai sadeilmalla kylppärissä. Talvella tulee pyöriteltyä kuivuria, mutta näin kesällä ei viitsi. Kestovaippoja olen taas alkanut käyttää tällä kuopuksellakin, joten sekin tietty lisää pyykkimäärää.



Suhteesta omaan äitiin; minusta meidän välit on tulleet läheisemmiksi esikoisen synnyttyä. Olen kyllä aina tullut hyvin toimeen äidin kanssa, mutta tytöt ovat kyllä käärineet mummin ihan pikkusormensa ympärille. Se vaan harmittaa vähän, että aika vähän tulee kummankaan vanhempia nähtyä kun asuvat kaikki reilun 50 km päässä ja ovat työelämässä vielä. Muutenkin meillä on aika huono tukiverkosto täällä ja myönnän välillä olevani suorastaan kateellinen ihmisille joiden elämässä tämä puoli on paremmin hoidossa ja esim. mummi hakee lapsia leikkimään ulos tms. Meillä hoidon järjestäminen on suuremman mutkan takana eikä oikeastaan viitsitä vaivata kummankaan vanhempia kuin todellisessa pulmatilanteessa. Tosin nyt ovat kummatkin isovanhemmat innoissaan ottamassa " isoja" tyttöjä yökylään (eivät kyllä ole vielä ehtineet) kun halu siihen on tytöillä itsellään herännyt ja olisihan se toki vaihtelua vanhemmillekin kun kolmen sijaan kotona olisi vaan vauva.



Piti jotain muutakin kirjoittaa, mutta en nyt muista mitä...Viime yö meni vähän huonosti ja äitiä pikkaisen väsyttää.



adalat ja tyttötrio -03, -05 ja -07

Minä yritän yleensä ennakoida ja syöttää vauvan ennen muun perheen ruoka-aikaa ettei vauvan tarvitse ainakaan nälkäänsä huutaa. Meillä kun " isot" tytöt kuitenkin osaavat odottaa vuoroaan kun heille asian selittää ja minä kestän aika huonosti vauvan itkua, niin vauva on se jonka tarpeet tulevat yleensä ensin. Tietenkin on tilanteita etten ihan heti repeä vauvan luo ja silloin saa itkeä. Tosin silloinkin on yleensä jompikumpi isosiskoista lohduttamassa ja tunkemassa tuttia suuhun. :0) Noilla isosiskoilla on muutenkin mahdoton viihdyttämisvoima; vauva viihtyy sitterissä tai lattialla parhaiten jos siskot säheltävät vieressä. Tosin kovin pitkään ei viihdy silloinkaan, joten yleensä minulla on pieni 5 kg:n punnus aina matkassa mukana.