Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joiden vanhemmilla vaikea parisuhde? Oletko itse kärsinyt tilanteesta?
25.06.2007 |
Minun vanhempani ovat niin erilaisia ihmisiä, että on ollut todella pahoja ristiriitoja ja äitini on kärsinyt paljon, tästä sitten taas minä olen ollut ahdistunut, tuntuu sietämättömältä että äiti joutuu kärsimään ja mitään en osaa hänen hyväkseen tehdä.
Jo lapsena ahdisti toisinaan ja nyt erään asian vuoksi ahdistus palasi taas, tosin tähän liittyy jo hieman muutakin mutta jokatapauksessa, ahdistaa :(( Enkä tästä eroon pääse mitenkään, enkä voi äitiäni auttaa vaikka haluaisin.
Onko ketään kohtalotovereita paikalla?
Kommentit (3)
mutta vanhempani riitelivät paljon kun olin lapsi, eivätkä tunnu oikeasti ymmärtävän toisiaan. Aina sai olla valppaana ja se on lapselle todella raskasta. Jos vanhemmilla on ongelmia, se näkyy lapsille.
Eri asia varmaan, jos ongelmat olisivat olleet ohimeneviä, mutta omien vanhempieni epäsopivuus on ollut aina olemassa. Molemmat kärsivät omalla tavallaan ja omalla tahollaan.
Ei sellaista voi lapselta peittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kärsitty on, ja yhä kärsitään vaikka ikää on jo lähemmäs 30 minulla. Meilläkään ei varsinaista fyysistä väkivaltaa ollut, sen uhkaa kylläkin useasti. Henkistä väkivaltaa oli erittäin paljon, ja se on ikävä kyllä jättänyt jälkensä minuun ja sisaruksiini. Masennusta, syömishäiriöitä, päihdeongelmia, you name it.....
eikä meno tunnu paljoa muuttuneen vaikka ovat jo " vanhoja" ja yhteiselämääkin yli 30 vuotta takana. Eivät vissiin enää kuitenkan hakkaa toisiaan, sen verran ovat edistyneet :/
Mun vanhemmat ovat kasvaneet monissa asioissa yhteen, mutta silti jatkuvia eripuran aiheita tuntuu löytyvän. Raha ja kotityöt - nuo ikuiset riidanaiheet - tuntuvat edelleen nousevan pintaan säännöllisin väliajoin. Riitelevät rajusti viikkojen tai kuukausien ajan, sitten sopivat ja elävät rauhassa vuoden tai pari, ja sitten taas riitelevät...
Ja ilman muuta varsinkin äiti tilittää kaiken mulle. Miljoona kertaa on tehnyt mieli sanoa, että voisi sekin katsoa peiliin, ja miettiä sanomisiaan ja tekemisiään, mutta kun ei voi sanoa. Ja SE ahdistaa. Siis kun näkee missä kaikessa on vikaa, mutta kun periaatteessa ei halua toisten avioelämään puuttua.
Välillä kyllästyttää ja tekisi mieli sanoa että erotkaa perkele taas niin loppuu tuo valitus. Mun vanhemmat meinaan kokeilivat erossa olemista noin 5 vuoden ajan, eikä siitäkään mitään tullut; upottivat murheensa viinaan ja baareihin, ja taisivat itkeä toistensa perään...
Että tämmönen onnellinen perhe mulla. Voit ap uskoa, että toisinaan ahdistaa ja paljon.