KOTILOT viikko26
Kommentit (10)
jussi oli ja meni. Varsin rentouttavissa merkeissä vietettiin, anoppi passasi mökillä mennen tullen, paluu arkeen on ollut varsin ankea. Havahduin laittamaan ruokaa kun lapset valittelivat nälkäänsä...no kerrankos sitä.
Poika on aivan ihana ja aika on mennyt häntä ihmetellessä, en ole saanut aikaiseksi edes sitä synnytyskertomusta, mutta jos sitten loppuviikosta yrittäisin =) Vauva on samanlainen kuin sisaruksensa, todella rauhallinen ja tyytyväinen. Maitoa riittää ja syönti väli on sellainen 3 - 5 h, illalla syö n 8-9 aikoihin ja nukkuu sitten kolmeen, aluksi söi vielä 11:sta mutta nyt on jättänyt sen pois., joten olen kyllä saanut levätä tosi hyvin.
Oma kunto on palautunut tosi kivasti, ja näyttää siltä että vauva säästyi vesirokolta, kun ei ollut isosiskoon lainkaan kosketuksissa kun tartunta vaara oli. Nyt on siskokin päässyt pikku veikkaa hoitamaan ja parempaa apuria saa hakea.
JB 72 & Alma Tiikeri 18vrk
Ompas täällä hiljaista! Onko kaikki lomailemassa jossain....
JB: Mukavaa että vauva on päässyt jo näin nopeasti hyvään rytmiin. Saa äitikin levätä kunnolla ja palautua synnytyksestä.
Itselle ei mitään kummempia. S.loma on loppunu ja ke olis eka työvuoro. 3viikkoa oon ollu pois, vieläkähän sitä osaa jotain tehdä. Kiva nähdä työkavereita pitkästä aikaa.
Liitoskivut on edelleen mutta ei niin voimakkaana kun vaan malttaa olla rauhassa. Mitään ei saisi kantaa, eikä oikein pitkiä matkoja kävellä. Nopeasti ei pysty menemään ollenkaan vaan pitää malttaa kävellä rauhallisesti. Jos nämä unohtaa niin kyllä seuraavana päivänä on paikat kipeet.
Muuten olo on tosi hyvä. Masu on kasvanu vauhdilla, kuinkahan isoksi se kasvaakaan kun nämä 3kk on vasta oikein kasvun aikaa ;)
Liikkeet on tuntunu 15viikosta lähtien ja 18viikolla isäntä tunsi liikkeet ekan kerran. Nykyään vauva jumppaa sellasta vauhtia että näkyy jo vatsan päältäkin. Vauva on innokas liikkumaan mikä on ittestä mukavaa, tuntuu ihanalta seurailla sen touhuja ja samalla tietää että kaikki on hyvin.
Huomenna on odotettu rakenneultra. Kiva päästä pitkästä aikaa kurkkaamaan miltä asukki näyttää. Samalla isäntä ja lapset näkee vauvan ekaa kertaa. Odotan kyllä lasten reaktiota sillä vauvasta puhutaan koko ajan ja odetetaan innokkaana koska se oikein syntyy.
Tälläsiä kuulumisia meille!
72oinas 21+4
Heinäkuiset ovat niin aktivoituneet lasketun ajan lähestyessä, että siellä vierähtää lukemisessakin tovi. Olen siis itsekin sinne enemmän kirjoitellut. Ja onhan siellä muitakin kotiloita. Täällä kyllä olen käynyt lukemassa, mutta aika kun on niin rajallista...
Kyselinkin jo tuolla puolen asiasta, mutta laitan tännekin: Täällä kun kaikilla on kokemuksia aiemmista synnytyksistä. Onko mitään viitteitä siitä, että vauva syntyisi etuajassa, jos laskeutuu ja kiinnittyy viikolla 35? Vai viihtyykö vauva hyvinkin jopa yli 5 viikkoa tuolla jalkovälissä? Minulla kun ei ole edelliset laskeutuneet lainkaan ennen synnytystystä. Tuntuu ihan erilaiselta, kun pää pullottelee selvästi. Ja jotenkin myös vatsa on alkanut toimia, ihanaa!!! Ei se vieläkään normaalisti, mutta välillä kuitenkin.
Ollaan siis lähdössä heinäkuussa vielä kahdeksi viikoksi mökkeilemään, ja pitää varmaan joka tapauksessa varautua mahdolliseen synnytykseen etuajassa... Eihän sitä koskaan tiedä.
Helpa ja Sissi 35+5
Torstai aamuna 7.6 heräsin viideltä supistuksiin, en jaksanut niitä ruveta kellottamaan mutta tulivat n.10 min välein, sektiohaavaa jomotti mutta muuten olivat ihan siedettäviä. Nousin kuitenkin ylös ja nautin kahvista, sanomalehdestä ja aamuauringosta.
Supistukset jatkuivat säännöllisinä edelleen, puoli seitsemältä soitin äidille ja sovin lastenhoidosta sitten iltapäivälle. Makuultaan supistukset tuntuivat kipeimpinä joten en kauaa pitkälläni viihtynyt, tässä vaiheessa ajattelin hiljaa mielessäni että taitaa tulla pitkä päivä. Mieskin heräsi ravaamiseeni, totesin vain että nyt on hyvä rytmi ja että Alma syntyy tänään¿ toivottavasti. Mies soitti anopille, varmistaakseen että lapset voisivat mennä hänelle jos täytyisi lähteä aikaisemmin. Menin suihkuun, kylvystä haaveilin mutta en uskaltanut mennä kun ajattelin että voisi lopettaa supistukset. Mies ja Anoppi puhuivat vieläkin puhelimessa, olivat kumpikin sitä mieltä että meidän kannattaisi käydä sairaalassa tarkistuttamassa Alman sydänäänet, itse olin hieman kahden vaiheilla mutta koska aikaisemmissa synnytyksissä on ollut vauvalla hätä päätimme lähteä sairaalassa käymään.
n.10:tä olimme sairaalassa, vastaanottamassa oli kätilö joka on aivan asiallinen mutta¿ainakaan hänen vuorollaan en synnytä =). Käyrälle pääsin makaamaan puoleksi tunniksi, supistukset tulivat säännöllisinä 10-5 min välein, Alman sydän löi tasaisesti ja hyvin. Kätilölle sanoinkin että rytmi on hyvä mutta tuskin kohdunsuu on avautunut yhtään, ja oikeassa olin auki noin 1cm. Sairaalaan en suostunut jäämään ja lääkärin tarkistettua sydän käyrän saimme luvan lähteä, sovittiin että tulemme takaisin kello 13:sta, uuden käyrän ottamista varten.
Aurinko paistoi ihanasti, ja mies ehdotti että lähtisimme piknikille Aulangolle. Minusta se oli varsin hyvä idea, mutta eväitä en suostunut laittamaan joten haimme pitsat ja suunnistimme kohti Aulankoa, autossa istuminen ei ollut mukavaa. Olisihan pitänyt arvata että miehellä oli oma lehmä ojassa, joten vietimme piknikin golf kentän kupeessa, mieheni harjoitellessa lyöntejä. No sinänsä ihan mukavaa, aurinko paistoi joten mikäs siinä oli ollessa, supistukset hieman hellittivät ja meinasi tulla jo paniikki joten teimme pienen kävelylenkin ja menimme kahville ja jäätelölle. Autossa taas supistukset tuntuivat reippaammilta.
Sairaalassa olimme vähän jälkeen yhden, ja vastaanoton täti sanoikin jo melkein vieneensä meidän paperit pois. Kätilö oli vaihtunut (jesss), ja käyrälle päästiin makailemaan nyt supistukset tulivat 4-5min välein ja makuultaan ne tuntuivat aikas ikäviltä. Käyrä näytti edelleen hyvältä ja kohdunsuu oli auki peräti 2cm. Hieman olin kahden vaiheille jäädäkö sairaalaan, mutta eipä vielä luonto antanut peräksi. Sanoin kätilölle että me mennään ostamaan nyt grilliä ja kun tulen takaisin niin sitten mennään saliin suorilla. Ja niinhän me sitten tehtiin ja mentiin ostamaan se grilli =) Hieman oli tuskaista mutta kun pääsin kävelemään niin kaikki oli ok Alma potki kovasti joten eipä ollut huolta siitäkään. Menimme vielä käymään kotona ja menin suihkuun. Mies sanoi että sanot sitten heti kun pitää lähteä, ilmeisesti irvistelin siihen malliin=) Kyllähän me yhdet kahvit vielä keritään keittämään¿- Oletko aivan varma mies kysyi? Olen. Vähän jälkeen neljän sanoin että nyt voidaan kohta lähteä, mies joi kahvinsa ja sitten lähdettiin. Vielä kun sairaalan parkkiin tultiin mies ehdotti että voidaan kävellä pieni lenkki jos siltä tuntuu¿.- Minä en kävele enää metriäkään.
Poliklinikka oli jo kiinni, ja kauhistus aula oli täynnä suurimahaisia äitejä ja hieman pöllämystyneen näköisiä isiä. Voi luoja ajattelin, siis kaikkiko tänään synnyttää. Pakenin suorilla vessaan ja sieltä tullessani aulaan oli tullut kaksi kätilöä. ¿Tervetuloa tutustumaan¿ jaahas tekin vielä ehditte kierrokselle toinen sanoi miehelle¿- Ei kun me tultiin ihan synnyttämään. ¿Ai te olette ne grillin ostajat, sanoi toinen nuorempi kätilö hymyssä suin. ¿ joo ja hyvä grilli saatiinkin.
Siinä sitten joku muu kätilö luovi meidät taas käyrälle, ja hävisi saman tien. Käyrä näytti hyvältä ja supistukset tulivat edelleen 4-5 min välein. Kyljellä oleminen oli kamalaa. Kätilöt kierrättivät ryhmää aika vauhdilla, ja noin 20 min kuluttua olivat jo saattelemassa heitä ulos¿kuulin kun toinen sanoi että - toiveita sitten saa ja täytyy esittää. En voinut olla hiljaa ja huusin että - Minä haluan EPIDURAALIN, mies hieman katsoi ihmeissään. Eikä aikaakaan kun tämä nuori kätilö tulikin luoksemme, käyrä näytti hyvältä ja kohdunsuu auki 4 cm (jee jee). Kello oli vähän jälkeen viiden kun pääsimme saliin¿koko ajan hoin että haluan epiduraalin. Supistukset olivat varsin kohtuullisia kun sain olla liikkeessä, mutta sitten kätilö totesi että nyt hän soitti anestesia lääkärin laittamaan sitä epiduraalia joten jos voisit tulla tähän sängylle valmiiksi odottamaan. Ja sitten odotettiin, ja odotettiin, ja odotettiin, kätilö ei antanut lupaa nousta sängystä ja se oli aivan hirveää¿pistin vain silmiä kiinni ja yritin heiluttaa itseäni aina supistuksen tullessa. Yritin olla aivan hiljaa¿ja toistin vain mielessäni että haluan sen epiduraalin, haluan sen epiduraalin, en halua vielä ponnistaa, en halua vielä ponnistaa. Alman sydän äänet laskivat joten piti nousta kontilleen sängylle ja hengittää syvään, onneksi käyrä tasoittui. Synnytys lääkäri tuli saliin ja kysyi että - oletko kuinka kipeä, - Ihan tarpeeksi. Sanoi että ei taida se anestesia lääkäri keritä, joten hän laittaa puudentaalin. Totesin siihen että laita vaan, mutta ei siellä ole mitään mihin pistää. Joopa joo 9cm auki, mutta täti olikin ihme fakiiri ja pisti kuin pistikin¿mutta ei siitä kyllä mitään apua ollut =) Ja taas kyljelleen, tuli se anestesia lääkärikin ja taputti olkapäähän ¿ yritä kestää. Ja taas sydän äänet laskivat ei kun kontilleen. Ponnistamisen tunne oli aivan kamala, tai se pidättäminen. Alma oli edelleen tosi korkealla. Siihen tuli sitten joku kolmaskin kätilö joka pisti vielä jonkun puudutteen, sanoi auttavan ponnistusvaiheessa. ¿ Saako ponnistaa, sain kysyttyä. ¿ Kyllä voit jo huokaista tämä on jo täysin auki. Ja sitten supistukset lakkasivat kuin seinään. Ei kun tippaa käteen ja sydän äänet laskivat ja taas kontilleen, se oli kyllä aikamoista taiteilua oli piuhaa vauvan päässä ja minulla käsissä, yhdistät siihen vielä ponnistamisen tarpeen niin avot. Tippa hieman lisäsi supistuksia joten vihdoin päästiin tosi toimiin, ja se oli niin vaikeata kuin muistinkin. Onneksi toinen kätilö painoi välilihaa niin osasin edes hieman kohdistaa ponnistusta oikeaan suuntaan. Mutta pää oli korkealla joten oli aikamoinen matka. Lopuksi kun supistus loppui Alma jäi kiinni ja kätilö sanoikin että - Tämä tuntuu tosi inhottavalta. ja tuntui se, seuraavalla supistuksella toinen kätilöistä teki epparin ja Alman pää saatiin ulos, sitten rytinällä loputkin. 19:46 ¿ Alma on poika, se on poika. Mies itki ja minä vain hoin että se on poika. Imivät letkuilla nenästä ja suusta lapsivettä kunnes se oli kirkasta. Sitten sain pojan paitani alle, ja voi sitä onnen tunnetta. Vuoron perään kävivät kätilöt ja lääkäri nykimässä istukkaa, eipä irronnut. Laitettiin uutta tippaa ja supistuksia lisääviä peräpuikkoja. Painoi lääkäri ja painoi kätilö, voin sanoa että se sattui enemmän kuin ikään muu. Eipä irronnut, mutta ei myöskään vuotanut. Tunnin verran odotettiin ja sitten vaan leikkuriin ja käsin irrotukseen ja kaavintaan.
Lähempänä yhtätoista olin takaisin salissa jossa mies ja poika odottivat, poika pääsi syömään ja nukahti tyytyväisenä, pikku rassu raskaan kokemuksen jälkeen. Osastolle päästiin yhdeltä, poika vietiin vauvallaan ja minä nukuin kuin tukki.
Loppu tulos täysi 10+ vaikka antoivatkin aluksi vain 7 pistettä. Eipä niistä puudutteista hyötyä ollut, saivatpahan harjoitella pistämistä =) Vanhempi kätilökin oli sanonut miehelle että ¿ Ei noista puudutteista apua ole, sattuukin tuo pistäminen. Joten voin sanoa että luomuna meni, kyllä sen kivun kuitenkin kesti ja loppuihan se vihdoin. Sen verran vain arveluttaa etten ole uskaltanut vieläkään synnytysvideota katsoa (kamera kun tallensi koko tapahtuman), seuraavana aamuna oli kurkku ja leukaperät tosi kipeänä, kysyinkin mieheltä että mitä siinä synnytyksessä oikein tapahtui¿ totesi vain että ¿ Kyllä sinä aika lujaa huusit, johtuisikohan siitä. Onneksi mieheni ei ole Tom Cruise ;)
Alma 07.06.07, 19:46, 3610g 53cm ja pipo 37,5 (ja sen kyllä huomasi)
JB72 hienon ja perusteellisen synnytys kertomuksen jaksoit sitten kirjottaa. Kiitos sitä oli mukava lukea, vaikka itse hulluna synnytystä pelkäänkin.
Täällä kotiloissa on hieman hiljaista. Taitaa olla lomilla tai vauva uutisia tulossa paljon. =)
Itsellä ei kummempaa. Poika ajatukseen olen nyt tottunut ja käynyt alennuksista ostamassa aivan ihastuttavia pikkusia sinisiä vaatteita. Ja tytön vaatteet siis myynnissä. =)
Olo alkaa oleen aika lihava ja joka paikkaa kolottaa, mutta muuten tässä vain odotellaan neuvola lääkäriä ja että saisi aikaa sinne pelkopolille. Päivä päivältä ajatus synnytyksestä pelottaa enemmän.
Tsirppana rv 25+4
Jospa minä rustaisin muutaman rivin, kun pidän taukoa pakkaamisessa..
Meillä alkaa muutto olla ihan käsillä (ja nettipimento sen myötä), sunnuntaina aloitetaan ja toivottavasti saadaan suurinosa vietyä yhtenä päivänä!
Mulla on sit vielä 6 päivää aikaa siivota tämä asunto. Siinä onkin hommaa ihan tarpeeks, kun olen ikkunoitten pesuakin vitkutellut ja nyt ne on sit pakko pestä..!
Perjantaina olis pojalla neuvola ja juuri sitä katselin, että onpas se pyöristynyt! Saas nähdä paljonko painoa on tälläkertaa tullut.
Kai nuo soseet sitä pyöristää, kun syökin niin isoja annoksia pitkin päivää, että mietin välillä mihin mahaan se syö! =)
Yöunet on ihanan pitkiä, melkein 12h jo useampana yönä peräkkäin!
Aamulla ei heti ole edes kiljuva nälkä, vaan Peetu naureskelee ja juttelee jonkun aikaa ennen kun tarvii puuroa.
Varpaat löytyi n. viikko sitten ja kelliikin useimmiten selällään pitäen varpaistaan kiinni ja " örisee" ..
On melkein unohtunut vatsalleen kääntyminen kun löytyi nuo mielenkiintoiset varpaat.
Mutta nyt takaisin hommiin. Mukavaa päivää kaikille!
mammutti ja Peetu pian 4kk
Sadepäivän kunniaksi ajattelin kirjoitella kuulumisia....Lapset hyppii pitkin seiniä ja mamman hermoja kiristää: / Harmittaa kun eivät pääse ulos " vapauttamaan" enimpiä energioita.
Mutta siis suuremmoiset onnittelut jakautuneille....palkinto on kaiken sen arvoinen: ))
Viime viikolla oli rakenneultra ja kaikkihan siellä kunnossa oli, touhotin kasvaa juuri tasan tarkkaan La:n mukaan ja älyttömän rauhallinen kaveri siellä asustaa: ) Selvyyttä sukupuoleen ei tullut eikä itselläkään olo ole suuntaan eikä toiseen, alkuraskaus on ollut erilainen kuin tytöistä...nyt oli pahoinvointia,mieletöntä väsymystä...nyt jo närästää, mutta jää nähtäväksi millainen kaveri sieltä sitten syntyy.Painoa on tullut itselleni hurjat 300g,mutta eipähän haittaa kun on ennestäänkin tuota elopainoa hieman ylimääräistä.masu alkaa olla aika mahtavan kokoinen ja eihän tässä ole aikaa kasvattaa enää kuin 4,5kk....taidan vyöryä lopun aikaa: )
Puolentoista viikon kuluttua koittaa se etelän reissu, joka tulee kyllä tarpeeseen.Toivotaan vain, että Kreikan helteet helpottavat edes vähäsen.Muuten saattaa tulla aika hikiset oltavat....
Kertokaapas nyt te, joilla on jo ennestään poika tai tietävät odottavansa poikaa, niitä oireita ja oliko raskaudet erilaisia verrattuna tyttö-odotukseen??
Happy rv 19+6
Käyn joka päivä lukemassa, joten nostelen taas samalla, muuten meidän pino hukkuu.
Mulla on takana kaksi poikaodotusta, jotka molemmat on ihan erilaisia. Ekan aikana pahoinvointia oli vain muutamina päivinä, tosin pitsan rasva yökötti koko ajan, muuten ei tarvinnut yökkäillä. Muutenkin olin tosi energinen koko raskauden ajan ja jaksoin olla kavereiden menoissa koko ajan mukana. Vauva liikkuikin kovasti. Toisen kanssa kärsin jonkinasteisesta pahoinvoinnista koko raskauden ajan. Työajat vaihteli niin, ettei paljon muuta jaksanut. Vauva liikkui paljon vähemmän. Ja tuloksena kaksi poikaa, joista vatsassa vilkkaampi on ollut aina rauhallinen ja nuorempi on aivan päätön menijä. Kolmaskin raskaus on ihan erilainen, nyt olen niin väsynyt ja kärsin sellaisistakin vaivoista, joista en ennen ole kärsinyt. Ei tiedetä kumpi tulossa. Minä itse en usko siihen, että sukupuoli vaikuttaisi. Pistän ainakin iän ja olosuhteiden piikkiin nuo erilaisuudet...
Muuten täällä voidaan siis hyvin. Nyt olen saanut nukkua joka päivä päiväunet nuorimmaisen kanssa, mutta huomenna pikkukoululainen palailee kotiin, joten pitää sitä päiväuniaikaa jakaa sitten vanhemman kanssa oleiluun.
Helpa ja Sissi 36 POKS
Missä kaikki Kotilot luuhaavat? Onko meitä jo niin vähän vai ovatko kaikki lomailemassa? =)
Saisi tuolta 3-kuumeilijoista siirtyä porukkaa tänne. =)
Itsekkin kyllä olen heinäkuussa viikon poissa listalta kun lähdetään lappiin anopin luokse. Tulee kyllä varmaan taas ikimuistoisen kamala reissu. Ja minä ajan koko tuon matkan. Ja sinnehän kestää 12 tuntia ajaa tosin me kyllä yövymme tänä vuonna jossain matkalla.
Mies täytti tänään 31vuotta. Juuri laskin että kun itse täytän sen verran 7vuoden kuluttua niin poika täyttää 10vuotta. Hassua ajatella että nuo lapset kasvaa isoiksi. =) No täytyy sitten tehdä varmaan iltatähti yli kolmekymppisenä.
Mahakin on ruvennut kasvamaan ihan kamalasti. Paljon isompi nytten kuin mitä tyttöä odottaessa oli näillä viikoilla. Ja painokin on hieman noussut enkä syö edes paljoa. Paljon vähemmän syön nyt kuin kaksi vuotta sitten tyttöä odottaessa.
Nyt tuntuu että viikkoja alkaa olla aika paljon ja että kohta pitää valmistautua vauvan tuloon. Esikoinen kun syntyi rv 34 niin mitään ei ollut valmiina. Sitten tytön aikana kaikki olikin valmiina jo ennen rv 34 ihan vaan varmuuden vuoksi. =)
Tsirppana ja Vilpertti rv 26+1 (pojan nimi muuttuu päivittäin) =)