*****HEINÄHELISTIMIEN SYNNYTYSTARINAT*****
Tähän voipi sitten kirjoitella meijän synnytystarinoita, kuin meni:
paino, pituus, sukupuoli, kesto, rv yms.
Kommentit (30)
Meillä olisi laskettu aika tänään eli 17.7., mutta tyttö syntyi jo rv:lla 37 suunnitellusti käynnistyksellä. Eli syntymäpäiväkseen hän sai 27.6.07.
Esikoisen synnytys käynnistettiin myös, perussairaudestani johtuen, joten osasin varautua käynnistykseen. Lääkäri kyseli toiveita synnytyksen suhteen ja koska toivoin alatiesynnytystä, päätettiin synnytys käynnistää suuren painoarvion vuoksi heti 37. rv:n täytyttyä. Mulla siis hieman erilainen synnytystarinan alku, tosin olisi ollut hienoa kokea " luonnollisesti" käynnistynyt synnytys, mutta olen onnellinen, että terve vauva syntyi!
Mies ja tyttäremme toivat minut osastolle tiistaina 26. päivän aamuna, jolloin synnytystä ruvettiinn käynnistelemään tableteilla. Sinä päivänä sain yhteensä 3x50mg sytoteciä. Jotain pientä alkoi tuntua jo ensimmäisestä tabletista, mutta varauduin kuitenkin, että käynnistykseen menisi ainakin pari päivää. Yötä vasten en saanut tablettia, mutta siitä huolimatta supistukset alkoivat hiljalleen voimistua ja tihentyä. Klo 4.00 jälkeen en voinut supistuksilta enää nukkua. Ei kuitenkaan olleet mahdottoman kipeitä.
Aamulla 9 aikaan mies soitteli kuulumisia, ja kerroin että supistelee, mutta että hänellä ei olisi mitään kiirettä sairaalaan. Mies tuli puoli kymmenen maissa ja kymmeneltä lääkäri teki sisätutkimuksen. Supistuksista huolimatta olin auki vajaat 2 senttiä, mutta sovittiin, että pikku hiljaa siirrytään saliin, laitetaan oksitosiinitippa ja puhkaistaan kalvot, sillä nyt oltiin tultu synnyttämään. Tais olla lääkärin käsittely melko kovakouraista, sillä supistukset voimistuivat ja tihenivät tosi paljon tutkimuksen jälkeen. Ei tahtonut ruokailusta tulla enää mitään, koko ajan sai olla puhaltelemassa ja mies hieromassa.
No onneksi klo 12 pääsin saliin, ihanan ilokaasun ääreen, mikä rentoutti mukavasti. Tippa laitettiin ja se alkoi heti vaikuttamaan, supparit olivat tosi kipeitä. Lääkäri tuli tutkimaan tilanteen ja sai puhkaistua kalvot. Samalla hän laittoi onneksi kohdunkaulan puudutuksen. Tuo puudutus ei kuitenkaan kauan kestänyt ja sain spinaalipuudutuksen, josta aukesi taivas hetkeksi! :) Kipuja ei tuntunut, ainoastaan paineen tunne takapuolessa jäi, mikä olikin tärkeää. Vajaa tunti puudutuksen laitosta kohdunsuu oli täysin auki ja sain luvan ponnistaa. Harmikseni puudute ei vienyt ponnistuksen kipua pois, mutta tuo vaihe kesti vain 8 min. ja tyttö oli maailmassa! Painoa 3845g ja pituutta 51cm, pään ympärys 34cm ja pisteet 9-9-9.
Sairaalassa vauva oli matalien sokereiden ja keltaisuuden vuoksi viikon, mutta kaikki on muuten hyvin! Isosiskossa on pieniä mustasukkaisuuden piirteitä, mutta muuten menee mukavasti. Onnea vielä kaikille heiniksille!
T: Laurastiina ja tytöt 05 ja 07
Laskettuaika tuli ja meni ja olin jo ihan varma että käynnistykseen mennään. Esikoisen synnytys käynnistettiin vkolla 41 ja kakkonen syntyi itsekseen 40+4 ja tämä siis käynnistyi 40+5.
Aamusta asti tuli tasaisesti harjoitussupistuksia, sitten 11 aikaan ne muuttuivat pikkihiljaa kovemmaksi ja vähän kipeämmäksi. Viiden maissa päätettiin lähteä sairaalaan näytille, siinä toivossa lähinnä että supistuksia voisi jotenkin vauhdittaa siellä tai jopa käynnistää synnytyksen kun viikkoja oli jo reilusti. Viiden jälkeen mentiin sairaalaan ja kohdunkaulaa oli jäljellä ja pari senttiä auki. Osastolle menitiin odottamaan, koska kätilö oli sitä mieltä että synnytys oli jo käynnissä. Supistuksia tuli n. 10-15 min välein. Kuuden ja seitsemän välillä supistukset tuntuivat loppuneen ja olin jo päättänyt että iltapalan jlk lähdetään kotiin. Iltapalaa syödessä tuntui kuitenkin muutama kipeä supistus taas ja menin hetkeksi lepäämään vielä huoneeseen. Siinä levätessä 19.40 menivät sittten lapsivedet. Kätilö tuli katsomaan ja olin cm auki. Tästä sitten menikin 4 tuntia niin että mitään ei tapahtunut, supisteli edelleen tasaisesti 10minuutin välein, en ollut erityisen kipeä enkä pyytänyt mitään kivunlievitystä. 23.30 kätilö totesi että jotenkin pitää vauhdittaa ja meinasi laittaa tippaan. Sitä ennen puhkaisi kuitenkin kalvorakkulan, kun totesi että lapsivedet oli menneet jotenkin " korkealta" ja tuo kalvorakkula oli jotenkin edessä ja hidasti synnytyksen edistymistä. Kun puhkaisi sen alkoi välittömästi supistukset tihentyä ja 15 minuutin kuluttua huusin että on pakko ponnistaa. Minuutin ponnistamisella oli tyttö maailmassa klo 23.49.
Pituutta 49cm ja painoa 3540g, py 34.5cm
...keskiviikkona 11.7.2007 (rv 39+1) suunnitellulla sectiolla perätilan vuoksi ja alkumitat olivat: 3500 g, 48 cm ja pipo 35 cm.
Keskiviikkoaamuna suuntasimme klo 7:mäksi Naistenklinikalle, jossa ensin oli vuorossa päivystyspolilla ultra perätilan varmistamiseksi. Sen jälkeen lähdimme osastolle 52 alkutoimiin. Puettiin leikkausvaatteet, otettiin ktg:tä ja masulääkkeet jne.. Odotellessa ja kellon raksuttaessa kohti kymmentä jännitti yllättävän vähän, leikkaussaliin oli määrä siirtyä vähän ennen kymmentä kuten tapahtuikin.
Leikkaussaliin mennessä oli jokseenkin epätodellinen olo, koska en sellaisessa ennen ollut ollut, mutta kuitenkin levollinen. Miehen kanssa siinä ihmeteltiin ja häntä jännitti kymmenen kertaa enemmän, kun joutui vain vierestä katsomaan... Alkuvalmistelut kestivät yllättävän kauan, varsinkin anestesialääkärin tulo, kun oli vähän aikaan teillä tietämättömissä, mutta löytyi lopulta... :) Kaikki toimet puudutukset ym. selostettiin yksityiskohtaisesti leikkauksen edetessä, mikä oli mukavaa. Ainoa hiukan tukala hetki oli tuo etukäteen kammoamani epiduraalipuudutuksen laitto. Kalvot puhkaistiin 10:28 ja 10:29 näki pikkutyttäremme leikkaussalin valon kovan parkumisen säestämänä. :)
Itsellä oli jokseenkin epätodellinen mutta ennen kaikkea helpottunut olo, kun kuuli masukin rantautuneen turvallisesti. Mies taisi olla enemmän tai vähemmän pihalla kuvatessaan pikkuisen syntymä-/ensihetkiä videokameralla. :) " Kätilömme" imi vauvan keuhkoista alussa hiukka verensekaista lapsivettä ja teki muut alkutoimenpiteet pisteytyksen jne. ja kapaloi pikkuisen tuodakseen hänet minulle. Siinä miehen ja vauvan kanssa tuijoteltiin toisiamme kymmenisen minuuttia pölmistyneinä, mutta ihastuneina <3, ennen kuin vauva lähti vuodeosastolle kätilön ja miehen kanssa.
Minua kursittiin kokoon ym. ennen heräämöön siirtoa käsittäkseni noin 30-40 minuuttia. Heräämössä vietin parisen tuntia ja mies palloili aina välillä katsomassa, mutta oli suurimman osan ajasta vauvan luona kuten toivoinkin.
Kokemus oli positiivinen ja Nkl:n henkilökunta mahtavaa (varsinkin " kätilömme" )... niin vuodeosaston, leikkaussalin kuin heräämönkin! :)
t. Newbie & rinsessa 9 pv
Maanantai iltana ennen nukkumaan menoa tuskailin ettei tämä synny siis vielä tänä yönäkään :( Aamulla oli ollut menkkakipua aika kauan, mutta ei kunnon supistuksen supistusta! Nukkumaan menin puolen yön aikaan.
Yhdeltä heräsin vessahätään, menin takaisin nukkumaan ja sainkin tunnin nukuttua, vessahätä taas, jotain lirahti housuun noustessani, ajattelin että limatulppa JES! Vessassa lorahti enemmänkin jotain vessaan, oletin että pissaa. yritin mennä takaisin sänkyyn, mutta oli jotenkin levoton olo, kai tunsin silloin jo ekan supparin?! Menin tietsikalle (yllätys heinähelisten pariin =) )ja taas lirahti side märäksi ja supparit alkoivatkin heti ja tuli 5minuutin välein! Noin yritin kellottaa, muttenoikein kivulta jaksanut keskittyä muuhun kuin hengittelyyn! Herättelin miehen puol3, ei noussut ekalla =) Vähän ajan päästä menin et hei alas nousta jo tarvii kai kohta mennä! Vähän aikaa siinä mietittiin ja mies soitti mummin hätiin että me taidetaan nyt mennä koska kerkiit! Mummi tulikin sitten 10ssä minuutissa(Onneksi)! Muutaman supistuksen odotin ja sanoin että nyt mentävä, kun edellinen oli niin nopea(vajaa6h) etten uskalla odottaa kotona kauaa!
Sairaalassa oltiin 3.20, siinä kätilö teki tulo tarkastuksen ja olin yllättäen jo 5cm auki?! Vaihdoin vaatteet ja mentiin saliin, kätilö meni etsimään pidempia piuhoja sä-ja supparilaitteeseen. Pisti mut koneeseen ja sanoi et soita kelloa jos tarviit jotain. Kerkesin varmaan kaksikolme supistusta kävellä eestaas kun piti jo tätille soitta että tää tulee nyt!3.42 aloitin ponnistuksen ja poika syntyi 3.45. 3min tuntui ihan ikuisuudelta!
3.50 syntyi jälkeiset. eli yhteensä koko toimitus 1h 50min =)
Synntys oli samalla raju ja ihana! Yllättävä ainakin johtuen nopeudesta!;) lorahdukset oli lapsivettä eli sainpas kokea vesienmenonkin! petyin kyllä vähän kun kuvittelin et ne hulahtais kunnolla eikä lorisemalla jos ne mulla joskus lorahtais ;)
Täyden kympin vauva <3
Pojun mitat: 3680g 51cm py 36cm
toivottavasti ei liian sekava sepustus...
Pikku-Kaveri päätti sitten tulla maailmaan torstaina 12.7.
Edellinen yö meni vähän huonoilla unilla kun aamuyöstä klo 2:30 eteenpäin heräilin aina tasasin välein supistuksiin, ei vielä niin kauheen kipeisiin. Aamupäivästä ne sitten kuiteski taas laantuivat. Aamulla vessareissulla jäi paperiin vähän verta ja sit päivän mittaan vähän rusehtavaa tavaraa, niin ku kuukautisten lopussa yleensä. No tästä suivaantuneena rupesin sitten vielä leipomaan pitsaa ja pullaa. Siinä se sitten menikin iltapäivälle ja ristiselkä oli niin kipee ku viimein sain hommat pulkkaan.
Siinä sitten lepäillessä urakan jälkeen noin klo 15 alkoi tuntua napakoita supistuksia säännöllisesti noin 3-10 min välein, eikä loppua kuulunut. Tuleva kummitätikii kävi vielä siinä iltamassa kylässä maistamassa tuoretta pullaa. Siinä vaiheessa supitusten kesto alko olla jo melkis minuutin. Päätin, et jos klo 21 mennessä on vielä sama meininki niin soitetaan Naikkarille ja neuvotellaan miten edetään.
Kun sit soitin ja kerroin tilanteen kehottivat tulemaan käymään niin katotaan tilanne. Matka ei meiltä sinne oo pitkä mutta kovasti siinäkii välissä kerkis jo supistelee. Päästiin siinä 21:30 aikoihin Naikkarille ja kätilö tutki miut. Kohdunsuu oli jo 2cm auki ja se etti meille huoneen. Siinä sitten ilokaasun voimalla kärvistelin sinne 01:00 asti. Kun tilanne oli se et olin edelleen auki vain 4cm ja kätilö sano, et tää taitaa kestää ja suositteli epiduraalia. Siinä vaiheessa olin jo niin väsy, et jalat täris supistusten aikana, päätettiin sitten ottaa se puudute, vaikka en sitä ollut kyllä kaavaillut. No sitä yritettiin sitten kolmeen otteeseen ennen kuin se saatiin menemään oikein. Samalla sitten kätilö puhkas kalvot ja pisti pikkuselle pinnin päähän sydänääniä varten. Sen verran sain levättyy, että siinä 2:30 olin jo 10 cm auki, mutta pikkunen vielä ylhäällä. Sain lisää puolikkaan annoksen epiduraalia ja miun rakosta katetroitiin virtsaa 300ml. Sen jälkeen alkoikin kovin painaa tonne alas ja ei siinä sitten kauaa oltu kun piti soittaa kätilö paikalle, et nyt ei voi enää pidättää.
No kätilö rauhallisesti, et katotaan vähän niitä ponnistusasentoja, käänny vaikka kyljelleen. No senkun kerkesin kylelleen ja jalka ylös niin kätilö huikkaa, että tukka näkyy ja saa alkaa ponnistaa. Kovasti ne kätilöt kehu siinä ponnistusvaiheen aikana ja huvittavinta miusta oli se, et ponnistin kuulemma just oikein ja oikeeseen suuntaan. En oikein tiiä mitä ne muut ponnistussuunnat ois ollu ;o). No ponnistin ja ponnistin ja tuntu et peräsuoli repee. Sen verran pää otti kiinne, et vähän ne leikkas välilihaa ja sitten kaveri solahtikii ulos ja olo helpotti huomattavasti. Kätilö sano, et teillä on pieni poika ja isukki näytti äipälle peukkua. Itkuhan siinä tuli. Ponnistus vaihe oli jotain 10-15 min eli ensisynnyttäjäks ilmeisesti aika lyhyt. Niinpä miejjän prinssi tuli maailmaan torstaina 12.7. klo 4:01 ja oli 52 cm pitkä, painoi 4010g ja päänympärys oli 35,5. Aivan ihana kaveri. Siinä sitten tunti oltiin lähekkäin tissillä ja kuuden aikaan osastolle tutustumaan.
Sonteri ja Pikku-Kaveri jo 1vko 3pv
Heippa heinikset (ja muutkin!)
Tässä tarinan tynkää siitä, miten meidän poika syntyi maailmaan!
Eli jo viikkoa ennen laskettu aikaa (la 21.7. tai su 22.7.) oli selvä, että pojasta oli " päästävä eroon" ennen laskettua aikaa. Mies oli varannut varpajaisia varten hotellisaunat ja ruoat yms. lauantaille 21.7.
Tuolloin viikkoa ennen alettiin ottamaan selvää, miten voisi saada jotain aikaiseksi, kun mitään merkkejä synnytyksestä ei ollut näköpiirissä. Babyidean sivuilta luettiin akupunktiopisteistä, jotka liittyivät synnytyksen käynnistämiseen ja synnytykseen ja synnytyksen kivun lievityksiin. Keskiviikkona (39+4) aloitettiin akupunktiopisteiden hieronnat. Päivittäin noin pari kymmenen minuutin sessiota. Lisäksi keskiviikosta lähtien extrapaljon lenkkeilyä (kävellen, heh!) ja kolmen ässän harrastamista.
Perjantaiaamulla kävin miehellä sanomassa, että TOIVOA ON! Aamun eka vessakäynti paljasti veristä limavuotoa ja samalla tavalla oli alkanut edellinen synnytykseni, joten toiveet olivat korkealla synnytyksen suhteen. Sitten odoteltiin supistuksia. Meni noin kolme tuntia ennen ekaa supistusta - aika oli piinaavaa - ainakin miehelle... :) Supistukset alkoivat klo 12, jatkuivat puolitoista tuntia epäsäännöllisinä ja siedettävinä. Sitten puolentoista tunnin tauko supistuksissa ja hirveä pettymys - tässäkö tämä oli... Lenkille sitten vaan... Ei yhtään supistusta... Lenkiltä tullessani sanoin miehelle, että täytyy vaihtaa taktiikkaa eli otin siitä lähtien enemmän lepoa ja rentoutta peliin. Saatiin taas supparit takaisin! Jes! Kuuteen seitsemään asti illalla supistuksia kotosalla noin kymmenen minuutin välein. Ajateltiin, että sitten vaan lähtö synnärille, kun muutamat supistukset pakottivat jo vähän kaksin kerroin selän kivun vuoksi.
Lapset siis hoitoon ja autossa saman tien supistukset neljän minuutin välein (ajomatkaa noin puoli tuntia). Tuosta noin seitsemästä synnytykseen asti supparit neljän minuutin välein. Sairaalassa käyrälle hetkeksi ja kyseltiin kivun lievityksistä. Sanoin, että kaikkea vaan - en tullut tavoittelemaan luomusynnytystä! Kohdunkaulan puudute ekaksi. Ei auttanut!! Olin muuten sairaalaan tullessa 7 cm auki! Sain vielä spinaalin, joka auttoi toispuoleisesti. Toinen puoli on autuaan armas, toisella puolella kivut tuntuivat. Mutta apu oli suuri! Suosittelen! Vielä ennen ponnistusta pudendus, joka sekin auttoi vielä takapuolesta paineen pois. Tunsin hyvin supistukset, koska toinen puoli niistä aina ilmoitti. Kätilö kertoi, että alkaa olla valmista - tukka näkyy jo! Ponnistaminen ja sen ajoittaminen oli vähän etukäteen mua pelottanut, mutta hyvällä kannustuksella uskalsin sitten ponnistaa seuraavasta supistuksesta.
Kaveri ulos yhdellä ponnistuksella - papereihin merkintä 1 minuutti! Helposti tuli pihalle. Vauvalta imettiin hieman lapsivettä kehosta. Lapsivesi oli ollut hieman vihertävää. Niin kello oli siis 21.46 kun vauva maailmassa!
Poika siistittiin ja sitten syliin! Isoveljensä näköinen " pikkuäijä" oli saatu maailmaan. 3880 g ja 53,5 cm! Oisko päänympärys ollut 35,5 cm? Napanuoralle oli muuten kertynyt pituutta 110 cm ja toinen kätilö joutui napanuoran ennätysmäisen pituuden vuoksi tarjoilemaan pullakahvit vedonlyönnin hävinneenä! :)
Hyvä kokemus jäi synnytyksestä. Hyvin samantyyppinen synnytys kuin edellinen - tuo spinaali oli minulle uutta. Halusin sen kokeilla, kun täällä oli eräissä kirjoituksissa sitä kehuttu!
Olimme synnytyssalissa noin kolmisen tuntia ennen osastolle siirtoa. Vauvan hapetusarvot olivat hieman alakanttiin, joten ekan yön annoin vauvan hoitajille tarkkailtavaksi. Nukuttua en kyllä silti saanut, vaan kroppa kävi kierroksilla!
Kotiuduttiin sunnuntaina. Jälkisupistukset olivat niin ikäviä, että selkä oli hyvin kivulias. Lisäksi vauva nukkui mun vieressä ja tilaa ei siis paljon ollut. Parempi siis, että lähdettiin kotiin isoon parisänkyyn, niin saatiin nukkua vierekkäin, mutta tilaa oli paljon. Neljäntenä päivänä käytiin vielä lääkärillä näytillä - paino ol jo noussut syntymäpainoon. Hyvin poika syökin. Maitoa tulee paljon ja hainkin luovutussetit itselleni. Luovutin maitoa myös esikoisesta kolme vuotta sitten.
Aika rauhallinen poika on. Tosin tietysti sylissä viihtyy.
Tulikohan kaikki oleellinen sanotuksi! :)
Tsemppiä kaikille, joilla koitos vielä edessä ja tulkaahan jakamaan kokemuksenne tänne!
- Nalle-Kirahvi + poika 5 vrk
Jospa tännekkin alkaisi tulla juttuja vähitellen....
**********************************************************
Kirjoittakaas jo synnyttäneet heinikset omat synnytykset.. Olisi mukavaa lueskella. JA jos osaatte kuvatkin liittää niin olisi kiva yllätys!
**********************************************************
Eli laskettu aikani oli 30.6./1.7.07
Pitkän verenvuodon jälkeen minut siirrettiin naistenklinikalle, jossa makoilin vielä kaksiviikkoa.22.3.07 illalla jatkuvista supisteluista ja vuodoista kärsineenä aloin pulputa verta ja kipuilla ja minut kiidätettiin synnytys saliin.Vuotojen syytä ei löydetty ja yön sitkoilin kipulääkkeillä ja ilokaasuilla.Illalla epäiltiin ehkä mahdollista ablaatiota(istukanirtoaminen) ja aamulla 23.3. rv 25+6kipu oli paikannettavissa etuseinään istukan kohdille ja epäily muuttui todeksi.Lähdin kiireellisen sektioon eli supistustenesto tippa lopetettiin ,pikainen valmistus leikkaukseen ja alakertaan saliin.Minut leikattiin puudutuksessa jossa oli kokoajan hätäsektio valmiudet.Leikkaus kesti vähän aikaa ja kuulin vauvani itkevän ääneen, tyttö apgarit 10/10,840g ja 33,5cm.Vielä sain silittää poskea ennenkuin vietiin Lastenklinikalle.Tyttö eli vajaat 8viikkoa hyvässä voinnissa.
Nekkis ja enkelivauva
Laitan oman kertomukseni myös tänne perään.
Ja minunkin puolestani vielä Nekkikselle perheineen osanottoni. Todella valitettavaa, että niin kaunis asia saa joskus näin surullisen lopun, kun pienen ihmisen voimat eivät jaksakaan jatkaa elämää eteenpäin.
Itselläni syntyi poikavauva 9.7, lasketun ajan ollessa 20.7 eli saimme oman lahjamme 11 päivää etuajassa.
La-su välisenä yönä 7-8.7 sain 3 tunnin ajan kellottaa supistuksia. Olimme varanneet jo hotellin Tampereelta, jonne olimme mieheni ja lasten kanssa lähdössä sunnuntaina viettämään Särkänniemi päivää ja ajattelimme myös käydä Nokian Edenissä. Tämän reissun kuitenkin peruimme sunnuntaina, sillä sen verran nuo 3 tunnin supistukset laittoivat varpailleen. Vuosin myös hieman ihan kirkasta verta, joten päätin sunnuntaina lähteä NKL-konsultaation jälkeen tarkistuttamaan, että kaikki vauvalla oli hyvin. Olin silloin su 8.7 jo 3 cm auki, joten ne yölliset supistukset olivat jo tehneet tärkeää työtään. Kaikki oli kuitenkin hyvin ja pääsin kotiin " ottamaan lisää vauhtia" , kuten kätilö sanoi :).
Varauduimme jo lähtemään sairaalaan su-ma yönä, mutta taas oli sama juttu, että supistuksia tuli 10 min välein kestäen nyt 6 tuntia, mutta ei sen vahvemmiksi tulleet. Aika napakoita ne olivat, joten tiesin niiden avaavan kohdun suuta pikkuhiljaa. Oli kiva tietää, että saa kotona jo tavallaan pikkuhiljaa käynnistellä synnytystä, eikä tarvitse olla siten sairaalassa niin pitkään.
Pitkin päivää ma 9.7 tuli joitakin kipeitä supistuksia + veristä vuotoa hieman koko päivän ajan. Tuli tod.näk. myös limatulppa liman ja veren sekaisena liisterinä aamupäivällä. Olin yksin kotosalla klo 20.30 kun taas tunsin, että kipeähkö supistus on tulossa ja hengittelin sitä pois sohvalla kunnes tunsin, että housuissa lorahti lämmin neste. Nousin välittömästi ylös ja tarkistin, ettei se vaan ollut verta. Kun neste oli kirkasta niin soitin heti miehelle ja NKL:lle. Mies olisi päässyt vasta tunnin kuluessa kotiin ja NKL:lta suositeltiin lähtemään hetimiten sairaalaan.
Taksissa jäi paikalleni märkä läntti, sillä mitkään siteet ei veden määrää pystyneet pitämään sisällään :), no ehkä takseihin on tullut joskus " likaisempiakin" nesteitä, kuten oksennuksia jne :o.
Päivystykseen päästyäni sain heti sairaalan vaatteet päälleni ja kätilö tarkisti kohdun suun tilanteen. Se oli ensin 6 cm auki, mutta heti synnytyssaliin päästyäni synnytyssalin kätilö mittasi 7-8 cm. Salissa kuitenkaan omat supistukset eivät tihentyneet 10 minuutista mihinkään, eikä niihin tarvinnut edes ilokaasua. Miehenikin oli jo siinä vaiheessa ehtinyt tuekseni. Kätilö ehdotti, jos vauhditettaisiin synnytystä tipalla ja annettaisiin tarvittaessa puudutus. Suostuin ehdotukseen, synnyttämäänhän sitä oltiin sairaalaan tultu.
Oli ihana tunne tietää, että kohta saadaan pieni kulta maailmaan, sen ajatuksen voimin kestäisi mitä vain!
Tippa alkoi vaikuttamaan melko pian ja mies soitti kelloa heti ensimmäisen tosi kipeän supistuksen tullen. Kätilö tuli heti ja sain anestesialääkäriltä spinaalipuudutuksen samantien. Puudutuksen laiton aikana tuli pari supistusta, jotka hengittelin ilokaasun avulla. Kun puudutus alkoi vaikuttaa, se oli aivan ihana tunne. Ei mitään kipua enää! Pikkuhiljaa aloin tuntemaan painon tunnetta peräsuolessa, jolloin tiesin ponnistusvaiheen alkavan. Kätilö tarkasti tilanteen ja niiden muutamien supistusten avulla kohdun suu oli avautunut aivan auki.
En ole varma ponnistelinko supistusten avulla vai ilman, mutta pikkuhiljaa kätilö sanoi, että saa ponnistaa kun haluan. Aloin sitten ponnistaa ja tosi pian pää olikin ulkona. Pieni itki jo silloin kun pelkkä pää oli ulkona! Hieman vielä työnsin, niin sain koko lapsen ulos ja synnytys oli sitten siinä. Huom. puudutus vaikutti koko ponnistusvaiheen, eikä tehnyt lainkaan kipeätä. Ponnistusvaihe kesti 5 min. Mieheni tarkisti heti tilanteen ja sanoi, että " Poika tuli" . Voi sitä onnen tunnetta, kun sain pienen rinnalle sairaalavaatteen sisään.
Ihana tapa oli NKL:llä, eli vauvan annettiin heti imeä yli tunnin äidin rinnalla ennen punnituksia ja pituuden mittauksia. Siinä sai ihanan kontaktin jo pieneen kultaan.
Istukka ja muut releet syntyivät n. 30 min kuluttua ja iltapalan syötyämme siirryin suihkuun ja osastolle.
Voi sitä onnea taas, jota tämä pieni ihmisen alku voi tuottaa. Kumpa tämä tunne ei ikinä väistyisi, niin kiitollinen ihanista lapsista olen. Nyt ja ikuisesti.
Poikamme syntyi 38+3 viikoilla, pituus 3376g ja 50cm. Pisteitä tuli 9, yksi piste meni väristä, eli vauvan tulisi olla ihan punainen kauttaaltaan, meidän pojalla varpaat ja sormet olivat hieman sinertävät.
Tälläinen oli meidän kullan synnytystarina :). Sushi