Hävettää kun lapsi oli päiväkodissa sanonut harjoittelijalle "sä olisit Laura kaunis jos sulla ei olisi noita näppyjä naamassa"

Kertoisin varmaan, että kaikki ihmiset ovat eri näköisiä ja omalla tavallaan kauniita.

Olisi hoitotäti tokaissut, että hän on oikeasti Peppi Pitkätossu. Ja jos ei se leipäläpi nyt mene kiinni...

Turhaa ap siitä nyt murhetta kannat. Jokainen päiväkodissa työskentelevä on jo tottunut tai ennen pitkää tottuu tuollaiseen suoraan palautteeseen. Ei sitä vaahtosammuttimen kokoisena vielä voi tietää kaikkia kohteliaisuussääntöjä. Nyt olet sanonut asiasta lapselle etkä kotona lietso kenenkään arvostelua. Se riittää!

Jankutettu, ettei tuollaisia sanota. Ootte siis jankuttaneet, että tarhatäti olisi nätti ilman näppylöitä. Hmmmm. Mietitääs. Mistähän sen mukulan tajuntaa tää ajatus olis pesiytynyt. Kokeilepa jankuttaa seuraavan kerran tätä: mutsikin on ihan fiksu niin kauan kun se tajuaa pitää päänsä kiinni. Vie sitten lapsi tarhaan kertomaan tämä tarhatädille.

Arvatkaa hävettikö minua, kun poikani sanoi parturitytölle, että sulla on ihan hevosen hampaat.

Onneksi tyttö vain irvisteli kunnolla.

Kun pääsimme ulos, niin pidin kovan puhuttelun, ettei kenenkään ulkoäköä arvostella.

0/5.

Vähän kyllä huolestuttavaa, että lapsi ilmaisee asian noin. Tuon voi lapselle kertoa, että tuollaista on loukkaavaa sanoa ja hän ei joko tiedä sitä, mutta jos tietää niin täytyy selvittää syy miksi haluaa loukata toista. Nyt ei lapsen ikä tästä selvinnyt. Mutta tuo jankuttaminenkin kuulostaa vähän erikoiselta. Miksei kerta riitä? 

Jos kotona kasvatustaidot on mitä on niin ...

Eihän se teidän vika mitä lapsi sanoo .Minun äidillä oli pisamia ja oli niin kaunis! 

Ei teidän kannata ollenkaan syytelä kasvatusta tästä!

Sanoihan minun sukulaislapsi minulle; Olet ihan kuin hevonen. Ja tuo iso harjaski ! Aina vaan naurattaa .

Sanoin alle 5-vuotiaana hoitotädilleni, että hänen iso punainen nenänsä on kuin mansikka. Pidin mansikoista ja pidin siitä hoitotädistä. En ymmärtänyt, että tuollaista ei sovi sanoa.

Lapset havainnoivat ympäristöään ja puhuvat usein suoraan, mitä näkevät ja ajattelevat. Ei siitä kannata suuttua, vaikka tietysti pitää opettaa, ettei kaikkea saa sanoa.

Omalle tytölle joskus varoittelin, ettei niihin palloroskiksiin saa kurkkia, kun siellä voi nukkua joku koditon. Kuten asuinalueellamme silloin myös oli. Kerran menimme kirkon myyjäisiin ja vastaan tuli resuinen mies tukka sekaisin, likaiset vaatteet päällä. 4v kiljaisi iloisesti "Oletko sinä setä tullut roskiksesta" Onneksi mies vaan nauroi ja sanoi "kyllä sitä sielläkin on nukuttu"

Niitä hetkiä, kun olisi maa voinut niellä. Onneksi sama mies näkyi myöhemmin kirkolla syömässä ja näkyi saaneen puhtaat vaatteetkin.

Minulle on tuttu lapsi tokaissut, että näytän ihan mieheltä. Oikeassahan se oli, voisin mennä feminiinisestä miehestä, mutta kyllä se silti kirpaisi.

Vihaan lapsia.

Miksette kokeile katsoa kauniita kuvia pisamista? Tai puhu itse niistä arvostaen.