¨¨¨~~~ KESÄNUPUT-08 ma-ke ~~~~¨¨¨

Liityn muiden joukkoon ja sanon, että nää sivut on p...tä!! Eilen yritin koko päivän päästä odotus sivuille, turhaan.



Toivon teille, jotka kärsitte suppareista ja muista vaivoista että pääsette pian synnyttämään. Itselläni ei suurempia vaivoja ole väsymyksen ja katkonaiden öiden lisäksi. Tuntuukin, että tämä vaavi ei juuri ennen juhannusta synny.



Nyt ryhdyn hommiin, että saisi jotain tehtyä. Pyykin viikkausta ja siivousta tiedossa.



Eliador 37+4

Yhdyn samaan valitukseen sivujen toiminnasta, kumma kun just odotus sivut jumissa aina.



a_j kuulostaa melko lupaavalta noi merkit synnytyksen alkamisesta. Täällä taas ollaan melkein kuin ei oltaiskaan raskaana.. Isoa mahaa lukuunottamatta. Ei ole päänsärkyjä ollut ja nukun n.9h joka yö, 3krt vessassa mut nukahdan saman tien uudestaan.



Kaurapusseja löytyy varmasti ainakin luontaistuotekaupoista, mistä itse olen ostanut.



Sain ajan kättärille vasta torstaiksi siihen ultraan että miten päin se vaavi siel oikein on. Samana päivänä aamusta neuvola. Hieman tylsähkö viikko täälläkin, kaveri tosin tulee varmaan huomena kyläileen.



Noista korvikkeista ollut puhetta, onko kukaan huomannut yhteyttä vatsavaivoihin jos on käyttänyt / ei oo käyttänyt? lähipiirissä luomuihmisiä ja sanoneet että voi olla syynä vatsavaivoihin, mutta tietty jos ei maitoa heru niin pakkohan sitä on jotai vauvalle antaa..



Sunnuntaina olin synttäreillä ja siellä 7vk ikänen vauva, äiti ei ollut kyllä ees synnyttäneen näkönen, palautunut tosi hyvin linjoihinsa.



Kärkipään lukemia täällä vaikkei oireista tietoakaan... haudotaan aika varmasti yli lasketun ajan kun eka tulossa. Kuinka pitkä on pisin vauva mitä ootte kuulleet jonkun saaneen? Miehen äiti sano että se ois ollut 75cm.. taitaa muistaa väärin.. tai puhelinyhteydessä rapakon taakse särisi liikaa.. ehkä 65cm on mahdollista.. vai onko sekään...? minkähänlainen jätti sieltä tulee, apua...



Parempaa vointia kaikille oireileville ja suppareita niille joilla muutenkin kuulostaa että lähtö lähellä, ellei joku oo jo synnyttämässä...



-Zurite 38+2

Onko sulla mones lapsi tulollaan? Mulla kolmas ja selkeästi tämä on raihnaisin ja supistelevin raskaus kaikista. Tässä parin viime viikon aikana harjoitussupparit on muuttaneet luonnettaan. Supistus kestää pitempään ja siinä erottuu toisinaan jo huippukohta. Kivuliaimpia supparit on olleet lyhyiden miehen kanssa vietettyjen lemmenhetkien jälkeen. Äitienpäivänä kipeää supistelua kesti 5 tuntia ja nyt viime lauantaina kaiken päivää. Mutta aina ne vaan loppuvat. "Sanni-Onni" taitaa olla sitä mieltä, ettei vielä ole valmis ulostautumaan. Täytyy yrittää lohduttautua sillä, että onpahan hyvin treenattu kohtulihas ja toivoa, että jatkuvat supistelut valmistaisivat paikkoja niin, että synnytys olisi sitten siedettävämpi. Kohta alkaa kyllä tympiä tää supistelu niin, että tajuaako sitä lähteäkään, kun oikeasti on tosi kyseessä ;) Eipä vainen, kyllä sen sitten tietää!

Piti tulla kommentoimaan, kun joku valitteli suonenvetoja takapuolilihaksessa. Minullakin on tota vaivaa, kävin aamupäivällä yhdessä huonekalukaupassa, kävelin ehkä sen sata metriä ja heti on perselihas tulessa. Voi voi, ei tästä naikkosesta enää ole kävelijäksi.



Onkos kukaan menossa tänään Naistenklinikalle tutustumaan sille kierrokselle?



Poltsi

Piti kysymäni jo aiemmin, mutta ihan unohdin. Mulla on torstaina se synnytystapa-arvio epäillyn lantion ahtauden takia. Oon vaan pohtinu, että jos päädytään suunniteltuun sektioon, että kuinkahan pitkälle ne tällasessa tapauksessa antaa raskauden edetä ennen leikkausta?! Itsellä ns. riski etuajassa syntymisestä, jos tämä pikkuinen yhtään meidän sukuun tulee. Hyvinkin voisi tulla jo kolmekin viikkoa etuajassa. Olisko jollakin kokemusta tai muuten vaan tietoa aiheesta? Selviäähän tuo sitten tietty jo torstaina, mutta malttamattomana olis kiva kuulla teidänkin kommentteja asiaan :)



makri 35+6

Ärsyttää nää sivu ja sitten kun tää mun näppis vetää viimeisiään (langaton) : /



Ois vaikka mitä kirjoitettavaa mutta en jaksa lisäillä kirjaimia koko ajan jälkikäteen!!!!!



Laitan yhden linkin jonka löysin sattumalta - aika moista tekstiä?!?



[http://yle.fi/akuutti/arkisto2003/040303_b.htm]



art rv38+1

Neuvolassa taas käyty ja nyt vasta terkka näpytteli sen lähetteen sinne synnytystapa-arvioon. Ensi viikolla varmaan sitten jo olisi käynti...sovitaan käynnistysaikaa. Puhuimme jo valmiiksi josko tällä kertaa saisin muutakin kuin paracervikaalipuudutuksen. Terkka suositteli spinaalia...kertokaahan te jotka olette spinaalipuudutuksen saaneet, että oliko se hyvä ja kykeneekö sitten vielä synnytyksen jälkeen kävelemään...? Terkka kehui sen maasta taivaaseen muiden synnyttäjien suulla, ja kyllähän minä sen uskonkin. En vain ole koskaan noita järeitä puudutuksia halunnut enkä kyllä olisi niitä ehtinytkään saamaan...



Kilon verran oli tullut painoakin lisää taas...huh huh. Onneksi sentään paljon vähemmän tässä vaiheessa verrattuna kuopuksen raskausaikaan. Verenpaine oli kamalan alhainen, vain 107/74, ei kyllä huimaa tai muutakaan...salmiakkiakin olen syönyt, muttei vain nouse. Minulla on kyllä todettu sydämen hidaslyönteisyyttä (46krt/min) joten ei kait se ole ihme jos verenpaine on matalalla. Vauva mennä viipotti taas siihen malliin, että syke kävi sekä korkealla, mutta kyllähän tuo rauhoittuikin sitten.



Neuvolan jälkeen menin sitten bussilla kaupunkiin ja ostin Lindexiltä ihania 50-56 cm vaatteita...täytyy pestä ja laittaa sairaalakassiin. Paluumatkan kävelin kotiin, tai siis oikeammin lyllersin vaivalloisesti. Minulla tulee se suonenvedon tunne oikeaan lonkkaniveleen ja ristiselkään. Hyvä kun jalkoja saan nostettua toisen eteen noiden SI-nivelten löysyyden ansiosta, mutta niin vain tulin sieltä kotiin sisulla, rattaiden ja kassieni kanssa. Nyt kyllä jomottaa ja särkee ihan joka puolelta.



Joo, pienet lapset ja raskaus ei ole todellakaan hyvä yhdistelmä. Itse mieluiten vain makaisin hiljaa paikoillani, mutta tuo 1v6kk on toista mieltä. Olen aivan riekaleina täällä juossut päivisin neidin perässä ja iltatoimetkin alkaa tuntua jo aivan ylitsepääsemättömän vaivalloisilta. Jollen pidä seuraa, alkaa järkyttävä jäynäntekeminen. Eilen paloi hermo, kun neiti ei suostunut nukahtamaan sitten millään ja joka paikkaa särki lonkan alueella. Toinen vain riisuu yövaatteitaan pois ja penkoo sängyn petivaatteet irti niin, että ne pakko laittaa uudelleen paikoilleen...laita nekin sitten ison mahan kanssa pinnasängyn laitoihin nojaten...argh. Jätin neidin yksin nukahtamaan sitten, eikä tuo kyllä huutanut perään yhtään. Mietinkin, että nukahtaminen voi olla helpompaakin jollen ole siinä vieressä. Täytyypä tuotakin kokeilla tänään.



Limatulppaa en ole bongannut vielä. Toivottavasti pian...



Olisi vaikka kuinka ja paljon kommentoitavaa, mutten jaksa nyt enempiä. Pitää mennä pesemään ne pienet vaatteet ja napsaista samalla pari Panadolia.



Kanelisokeri 37+4

Kirjoitin just pitkät litaniat enkä tietenkään tallentanut ennen lähettämistä, ja johonkinhan se hiton teksti tietysti katosi!!! No, onneks sisältö oli pelkkää löpinää joten ei maailma tässä mitään mullistavaa menettänyt, menee vaan hermot näitten sivujen kanssa!!



Jos vaikka myöhemmin sitten kirjottais uusiks.... X-(





Deepest_Blue viikot 36

Tänään on ollut siivouspäivä, meidän kodissa on nimittäin asunut joku ihme hunnilauma viime aikoina ja tavaroita on hujan hajan siellä täällä. Vielä en ole päässyt varsinaiseen perussiivoukseen käsiksi kun on pitänyt viikata, varastoida, pyykätä, siirtää laatikoita paikasta toiseen ja toisia laatikoita sinne mistä ensimmäiset otettiin... Meillä nimittäin vielä osa talvivaatteista oli varastoon laittamatta, ja arviolta kolme viikkoa kaikki talvikengät ovat olleet tossa keskellä eteisen lattiaa pyykkikoreissa... Ihmettelen vaan tosiaan että mitä sikoja täällä oikein on asunut ;)



Niin kauheesti kommentoitavaa, aloitan vaikka tuosta a_j:n laittamasta linkistä. Itsekin asun Keski-suomessa, ja täällä on tosiaan kätilöt nostaneet ihan viime aikoina äläkän synnytyksen medikalisoitumisesta. Sinänsähän tämä ei mielestäni ole mitenkään yllättävää, sillä koko ihmiselo on medikalisoitunut ja yksilöllistynyt hurjasti niin, että nyt mentäneen jossain individualismin aallonharjalla ja eiköhän se yhteisöllisyys ja yhteys luontoon ja toisiin sieltä taas joskus löydy, aallon murtuessa. Erittäin mielenkiintoisia kysymyksiä nämä ja voisin keskustella niistä vaikka ja kuinka, mutta menee tietty hieman palstan aiheen ohi. Ihan selkeä tilastollinen korrelaatiohan tuossa raskaiden lääkkeellisten kivunlievitysten ja kiireellisten sektioiden määrän välillä on. En kyllä sitten lähtisi tästä synnyttäjiä syyttävällä sormella osoittamaan, vaan suuntaisin kriittisen katseen myös sairaanhoiitopiireihin ja terveyspuolelle noin yleensä. Löytyykö heiltä tahtoa, resursseja ja mahdollistamista synnytyksen tekemiseksi luonnollisemmaksi? Miksi esim. Jyväskylästä (jossa asun) on melkein kaikkialta ajettu synnytysvalmennus aivan täysin alas niin että sitä ei välillä ollut ollenkaan, nyt taas on aloiteltu muutamin ryhmin? Miten äidit voisivat synnyttää luontoon ja kroppaansa luottaen, jos sairaalat ja neuvolat eivät tarjoa muuta kuin niitä lääkkeellisiä keinoja? Miksi vastaus kaikkeen löytyy lääkepurkista, koskien muutakin terveydenhuoltoa kuin synnytyksiä?



Joku mietti suunnitellun sektion päivämäärää, mulla ei ole omaa kokemusta mutta monia ystäviä joille on tehty suunnitellut sektiot, ja ne on kyllä tehty hämmästyttävän lähellä laskettua aikaa, ihmettelen oikein että miten uskaltavat venyttää niin pitkälle. Varmaaan kannattaa pitää kovaa elämää omasta intuitiostasi tuossa asiassa, nojaten tietoon omien lastesi ja sukusi lasten aikaisesta syntymäajankohdasta.



Jos joku sen lähihoitajan palkkaa yöllä kyljen kääntöön, niin lähettäköön välillä minunkin kylkeäni kääntämään :p Teidän kuvauksenne ahterivaivoista ja suonenvedoista saivat mut kieriskelemään naurusta, kiitos!! Etenkin se joku joka kuvasi persiin perässä vetämistä!!



Mulla on lapset 3v & 6v päiväkodissa kokopäiväisinä vielä koko toukokuun ajan, laskettu aika on siis 8.8. ja olen kyllä ollut tosi tyytyväinen etten lähtenyt leikkimään mitään sankariäitiä joka hoitaa lapsensa päivisin äitiyslomalla ennen vauvan syntymää viimeisillään raskaana. En oliisi nimittäin jaksanut, välillä illatkin tekee tiukkaa... Tämä on minulta aika paljon sanottu koska olen aiemmin omannut jyrkempiä mielipiteitä aiheesta, mutta niin se elämä tasii kuten isäni aina sanoo.



Tosiaan lupaavia synnytyksen merkkejä monilla, nuo neuvolan lausunnot on kyllä ihanan diplomaattisia tyyliin voi mennä viikko tai kaksi mutta voi mennä enemmän tai vähemmänkin... Oman kokemukseni mukaan ne supistukset jotka tuntuvat selässä ja pyllyssä ovat itselläni olleet erittäin tehokkaasti avaavia ennakoivia supistuksia, mutta toisaalta yksi lääkäri kerran sanoi että vatsan puolella tuntuvat supistukset ovat tehokkaampia, eli saatanpa olla väärässäkin. Tosin se lääkäri oli nuori mies joten uskon kyllä hieman omaa kroppaanikin ennenkuin häntä.



Ei vitsi, pakko kai jatkaa siivousta sillä tätä nyt ei voi lykätä huomiseen syystä että meille tulee vieraita piipahtamaan sekä tänään että huomenna. Pitäisi niiden ka i mahtua sekaan. Meillä oli asunnon ollessa myynnissä koko ajan aivan kliinisen siistiä, joten tämä lienee jokin vastareaktio siihen että kauppojen synnyttyä on vähän oltu kuin ellun kanat, ei olla ehditty eikä jaksettu kun ei ole ollut pakko. Illalla on sitten kummityttöni 16-vuoteissynttärit, niin se aika rientää herranen aika sentään. Tunnen itseni vähän muumioksi vaikka kyseinen tyttö sanoikin mulle joku aika sitten että et sää nyt NIIIN vanha oo. Nooh, oon nuorekas 33 vee.



Maarmeladi 37+2

Me selvittiin pojan kanssa pihalle aamupäivästä ja minä siirtelin kukkapenkkiin perennoja keskeltä pihaa ja kukkasipuleja. Nyt tuo alkaa näyttää kukkapenkiltä kun siinä kasvaakin jotain.



Vatsaa vääntää koko ajan. En taida syötä noita Obsidaneja enää kerran niistä tulee niin Julma Kakka. Movicol sitten antaa väännöt ja hiki otsassa saa olla ja yrittää istua vain toisella pukamalla. Vessaan ei passaa mennä ennenkun työnnättää koska suonikohjut jomottaa vessanpöntöllä istuessa sen verran kivasti.



Marmeladi: ollaankohan me jotenkin sukua keskenään kun niitä hunneja käy meilläkin? Paikka on kuin tornadon jäljiltä ja kyyki siinä sitten tunti-kaksi ennenkuin on imuroimaan asiaa.



Tänään on meidän pikkumuijan synttärit. Ämmä täyttää 11 vuotta! Koko päivän on saanut tolkuttaa pojalle että ei, kakkua ei voi vielä ottaa, vaan vasta illalla kun tulee vieraita :D Ilmeisesti noiden miesten receptiooni ei ota vastaan pienenäkään kun tätä on saanut jankuttaa useamman kerran tänään. Lapset olivat viime viikonloppuna isällään eikä ollut mitenkään noteerannut tyttären synttäreitä !?! No, hänenkin puolen isovanhemmat käyvät meillä joten on noita vieraita tiedossa onneksi. Perjantaina tulee 3 kaveria yökylään. Halusi pitää tämmöiset toisenlaiset synttärit tällä kertaa.



JEsh, alan katsoa boxilta neiti marple leffaa viime lauantailta. Kun kerrankinon hiljainen hetki. Toisin sanoen avaan boxin ja max 5 min saan katsoa kun teppana tulee viereen jankuttamaan että "mä haluun katsoa prätkähiiriä" :D



-Pirkko ja punkero rv 34+5

Deepest Blue: ei hätää! sun viesti on näköjään omana keskusteluna tuossa hieman alempana. Senhän vois sieltä kopsata tänne kesänuppujen juttuihin.. :)



Minä äsken yllätin itseni täysin. Kävin kävelyllä. Tai siis.. laahustamassa ja lyllertämässä! :D Mutta kuitenkin..

Oli kivan näköistä ulkona ja oli vaan pakko päästä. 20min laahustin ja se tuntui sopivalta ajalta. Itelle tuli heti paljon kivempi fiilis. Jos ei ois ihan niin vali-valia nyt ;)

Ihan vähän vaan supistellut tässä tänään, eipä juurikaan.



Nyt tässä ruokaa laittelen..

Mies soitteli. On jo tulossa takas kotiapäin. Ai että, päivän paras uutinen oli se :)



Niin ja tervetuloa mukaan tosiaan ananas700! Aina mahtuu uusia tänne! :)



Eipä mulla kai tällä erää mitään tän ihmeempää..



a_j taas (37+5)

Pienten päikkäreiden ja lounaan jälkeen olo taas virkeämpi;) Piti vielä kommentoida muutamaa asiaa, kunhan vain muistaisin.

Artin linkin käväisin lukemassa, tästä asiasta on ollut osi paljon viime aikoina mediassa. Itse en ole aivan varma, haluavatko äidit sektion vain huvikseen. Kyllä siihen yleensä on joku syy. Eihän sekään kivuton ole. Ja olen aina ihmetellyt myös sitä, miksei kipulääkitystä saisi ottaa. Ihmisillä kun on erilainen kipukynnys ja synnytys on kaikille hieman erilainen. Kyllä kaikki varmasti tietävät synnyttäneensä vaikka kipulääkettä saisivatkin, eihän se tuska ja kipu mitenkään yhdistä äitiä ja vauvaa enemmän, joskus voi käydä jopa päinvastoin. Harmittaa jotenkin syyllistää äitejä jo etukäteen ennen synnytystä, että ethän vain ota kipulääkettä. Toki hyvä, jos joku ei tunne sitä tarvitsevansa, mutta kait sitä valinnan mahdollisuus on hyvä olla. Ja toisaalta, teksissä sanotaan, että äidit haluavat takaisin sänkyyn, mut on ainakin molemmilla kerroilla käsketty sänkyyn, kun olen halunnut liikkua tai synnyttää muussa asennossa. Ja nyt siellä Taysissa ei edes ole sitä jakkaraa, mitä havittelin, eikä kait ammettakaan. Noh, anteeksi tämä purkaus. Luonnonmukaisuuden kannalla olen toki minäkin, mutta aina se ei ole mahdollista eikä tarpeellista.



Meillä ei korvikkeista ole tullut mahavaivoja. Kakkosella oli masu enemmän kipeä, vaikka sai pelkkää äidinmaitoa. En sitten tiedä. Yksilöllistä kait sekin.



Hommasin muuten ekan asian sairaalakassiin, pussillisen luumuja;)



Selma

Kiitos vinkistä a_j!! Miten lie päässyt lipsahtamaan ihan vikapaikkaan tämä meikäläisen kirjoitus, taidanpa lopettaa näiden sivujen haukkumisen ja keskittyä tähän oman atk-osaamisen kehittämiseen :) Copy&pastea kehiin siis:



Onpas kiva että pääsee tänne taas kirjoittelemaan, olen ilmeisesti kehittänyt näistä sivuista jonkinmoisen addiktion... eilenkin kävin monta kertaa tarkistamassa josko tänne jo pääsis.



Sisko oli kaupungissa käymässä (asuu Kiteellä, minä Imatralla tällä hetkellä) ja ryösti meidän tytön yökylään! Siskolla on 11-vuotias tyttö jota meidän esikoinen rakastaa yli kaiken, ja lähti tietenkin innoissaan kyläilemään. Ihan kiva hengähdystauko kieltämättä, en pistänyt vastaan :) Huomenna saan hänet jo takaisin, sisko ajelee vanhemman lapsensa lakkiaisten takia eestaas tavaroita hakemassa. Ajateltiin että jos vaikka miehen kanssa hyökättäis leffaan illalla mutta eipä tuolla tietenkään näytä mitään mielenkiintoista pyörivän.



Aika lupaavia merkkejä joillakin supistusten ja lapsiveden muodossa! Miulla tälläset merkit loistaa poissaolollaan, mutta eipä niitä esikoisenkaan kohdalla tullut juuri etukäteen, eräänä yönä vaan meni lapsivedet ja supistelu alkoikin samantien. Jotenkin jänskättää näin toisen kohdalla että missä vaiheessa sinne sairaalaan pitää lähteä, esikoisen kohdalla kun lähdettiin samantien vesien mentyä ja koko synnytys kesti vesien menemisestä 8 tuntia. Voisi luulla että tämä toinen synnytys sujuisi aika nopeaan tahtiin myös. Neuvolassa sanoivat että sitten kun tuntuu siltä ettei enää "pysty olemaan" niin on aika lähteä. Meillä on matkaa sairaalaan noin 40 kilsaa.



Käytiin sunnuntaina kaupassa ja ostin tuttipulloja, pari tetraa korviketta (Semperiä, sopi esikoiselle ainakin hyvin) ja pieniä vaippoja. Kaikki vaateasiat on vielä hoitamatta, pitäis käydä läpi mitä tuolta komeroista löytyy ja sitten shoppailla mitä puuttuu. Sairaalakassiakaan en oo vielä pakannut eli kai tässä tekemistä riittäisi.



Onpas oudon hiljaista täällä kotona, pitänee nauttia tällaisesta harvinaisuudesta :) Hyviä vointeja kaikille!



Deepest_Blue ja viikot 36 tasan!

Täällä sitä kykitään, hermot tiukilla jostakin syystä....

En kestä yhtään tuon 2,5 vuotiaan uhmaa ja jankuttamista, huoh. DVD:t vaan pyörimään jos ei itsekseen huvita leikkiä, äiti on nyt viimeisillään EIKÄ tosiaan ala kaikenmoisiin kotkotuksiin. Poika saa ruokaa ja puhtaat vaatteet, eiköhän se riitä nyt vähän aikaa. ONNEKSI mies on vielä saikulla kotona, vähän apuja. Mielellään sekin kyllä tuntuu netin tai TV:n ääressä kyyhöttävän, mutta ymmärtää kyllä mun vihjaukset, että ota poika mukaan omiin värkkäyksiis.



Tänään olin yhteydessä äitipoliin ja jos en täksi viikoksi saa peruutusaikaa niin sit on ens tiistaina vasta kokoarvio ultraus polilla. Lähelle menee, oonkohan synnyttämässä jo vaiko en.... never know.

Eipä nyt mitään ihmeoireita ole tullut, vieläkin ajoittain supistaa kipeästi, muttei säännöllisesti. Maha on V A L T A V A ja olo ahdas. Normineuvola olis taas perjantaina.



Imetysteestä kyselinkin ja höpisin jotain silloin juuri kun nää sivut jumi pahimmillaan. Weledan teetä ajattelin hankkia, esikoisen aikaan join myös (eri merkkiä) ja maidon tulo suunnastaan tuplaantui. Samoin sen piti vähentää vauvan mahavaivoja, ehkä vähensikin, en ole varma. Poika ei itkenyt suuremmin mahaansa pienenä.

Olihan sitä kommentoitavaa, mutta nyt suttaa jo tyhjää..sorry.



Rouva 38+0

Aarg..näille sivuille:(



Iskee kohta paniikki kun en tahdo saada laitettua vauvan tavaroita paikoilleen. Nyt on raivattu tila vauvan vaatteille, mut vaatteet on edelleen varastossa ja pesemättä. Vaipat ja rasvat vielä kaupassa jne. Jotenkin tuntuu että lapset vie kaiken energian eikä jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Lisäksi auto on edelleenkin rikki ja pitää kävellä kaikkialle, sen jälkeen olen kyllä aivan puhki. Vauvan pää on todella alhaalla ja kävely on sen takia hankalaa. Alas särkee menkkamaisesti koko ajan ja kävellessä supistukset voimistuvat.

Lisäksi kesäkuu on täynnä ohjelmaa lähinnä esikoisen lääkäri käyntejä (6kpl) 18.6 on viimeinen käynti (19.6 on laskettuaika:D) + vielä omat neuvolat ja äitipolit.



Limatulpasta luulen että minulla tuli torstai iltana limatulppaa. Ennen nukkumaan menoa harrastettiin seksiä joka aiheutti supisteluja. Vessassa paperiin jäi pyyhkiessä pyöreä n 2e kokoinen n. kahden kolikon paksuinen limaklöntti joka oli oli osittain läpinäkyvää ja osittain keltaista. (verta ei ollut) Pe illalla oli pikkareissa vielä pitkulainen samean harmaa klimaklöntti. Sen jälkeen ei ole tullut kuin vähän kirkasta limaa pyyhkiessä. En ainakaan keksi että mitä muuta olisivat kuin limatulppaa? (sori ihanat lima kuvaukset)



ilonella 35+5

Tulin nyt kirjoitteleen pikaisesti neuvolakuulumisia:



Painoa oli tullut 500g/vko, onneks ei ole tullut vielä kuin 3,9kg lähtöpainoon. Verenpaine samaa tasoa kuin aiemmin, pissa puhdas. Pääedellä on tulossa ja sydänääneet oli 130-140.



Mutta kaikista mukavinta oli kun alapäässä oli vihdoinkin tapahtunut jotain. Eli kohdunkaula oli pehmeä ja lyhentynyt 2cm, ulkosuu reilusti sormelle auki ja sisäsuukin oli auki 1cm. Mutta muutosta oli tapahtunut : ) Toisaalta lääkärikin ihmetteli kun oli sisäsuukin auki, eikä sen kummempia supisteluja ole ollut, mutta arveli silti että voi tulla joko aiemmin tai 5 vkon päästä. Otappa tuosta nyt sitten selvää. Kehoitti lähtemään sairaalaan jos alkaa kovasti supistella, edellinen synnytys kesti 5h joten voi olla, että kestää nyt vähemmän aikaa.



Ens viikolla olisi uusi aika terveydenhoitajalle. Pitää nyt alkaa kovasti touhuileen, että syntyis ainakin vähän etuajassa. Mutta eipä se synny ennen kuin on valmis : ) Maha on kuitenkin nyt hiukan laskeutunut ja hengittäminen on paljon helpompaa.



Mutta nyt pitää lähteä hakemaan tyttöä hoidosta ja alkaa miettimään mitä syötäis illalla.



Tuikku 37+1

tosiaan tuosta a_j:n linkistä. Mä olen samaa mieltä että synnytysvalmennukseen voitaisiin panostaa enemmän. On paikkakuntia jossa sitä ei ole ollenkaan, ja useimmiten se on suunnattu vain ensisynnyttäjille. Mulle ei ole kyllä puhuttu tässä raskaudessa synnytyksestä ja kipuun ym. varautumisesta ollenkaan. Tossa linkissä mainittiin Raahe ja Oulaskangas. Muistaakseni Oulaskangas on myös niitä paikkoja, joissa välilihan leikkauksia tehdään vähemmän kuin Suomessa yleensä, ja se on tällä alueella ainoa paikka jossa veteen synnyttäminen on mahdollista. Onkin välillä tullut mieleen että pitäskö lähteä sinne synnyttämään kun se kerran periaatteessa on mahdollista. Mutta ehkä noi etäisyydet 20 km OYS ja 100 km Oulaskangas, tekee sen valinnan mun puolesta.

Ja sitten vielä sänkyyn joutumisesta. Yksi syy miksi en esikoisen synnytyksen yhteydessä halunnut selkäpuudutteita olis just että sitten olisin sidottuna sänkyyn, mua ahisti jo se että oksitosiinitipan takia olin sidottuna siihen telineeseen enkä päässyt esim. ammeeseen tai suihkuun. Kun yhdessä vaiheessa yritin mennä makaamaan sänkyyn supistusten ajaksi niin kätilö kyllä "hääti" mut sieltä aika nopsaan. Sanoi muistaakseni että etenee helpommin jos ei ole jäykkänä paikallaan koko aikaa. Ponnistus kyllä hoidettiin sängyssä aika istuvassa asennossa. Alunperin olin kontallaan sängyn päällä, mutta kätilö pyysi kääntymään kun hänen kannaltaan se olisi ollut oudompi suunta.



Sitten vielä muuta. Mulla on tänään kyllä puhelin soinut kuumana. Työpaikalla on tapahtunut niin paljon, että itelläkin on sellanen tunne että pitäs saada jutella jonkun kanssa. Meidän firmasta 3/9 lähtee nyt kesällä pois (yksi heistä meidän toimitusjohtaja), 2/9 on äippälomalla, joten paikalle jää 4/9. Saas nähä mitä tapahtuu kesällä/syksyllä ja mikä tilanne on kun joskus hamassa tulevaisuudessa olisin menossa takaisin.



Mä keskityn nyt tähän masuasukkiin, ja lähden syömään suklaata ja juomaan kahvia.



t. SannaNu ja tiuhti rv edelleen 38+1

Kirjoitin jo aik. vähän samaa asiaa tonne synnytyspuolelle eri otsakkeella, mutta koitan kerätä kokemuksia täältäkin... Miten teillä tilanne edennyt ja miten olette käyneet seurannoissa?

Nyt olen rv 37+5. Jouduin jäämään saikulle rv 23/24 liitoskipujen ja supistelujen takia (tuolloin kohdunsuun tilanne ok). Harjoitussupparit lisääntyivät taas n. vkolta 30. Viikolla 34+1 kävin polilla, koska supistukset entisestään lisääntyneet ja muutamana päivänä yksittäisiä kipeitä suppareita. Silloin kohdunkaula lyhentynyt 4 -> 3 senttiin ja kohdunsuu pehmennyt. Neuvolalääkärillä rv 35+6 tilanne 2cm/pehmeä. Tässä viime viikkoina supistelut entisestään lisääntyneet ja supistusten kesto pidentynyt. Yksittäisiä kipeitä supistuksia on muutamia päivässä, yölläkin saattaa supistus herättää, jos en jo muuten valvoskele. Kaksi kertaa on seksin jälkeen (ts. molemilla kerroilla kun on uskaltanut, kun nyt viikkoja tullut lisää) ollut usemman tunnin kestäneet kipeät supistelut.

En tiedä oliko ihan viisasta, mutta yritin itse pesulla käydessäni varovasti kokeilla kohdunkaulaa varmaan joskus viikko sitten. Mulla on muutenkin kohdun napukka tosi takana ja ylhäällä, joten en ole varma "löydöksestäni" (niin ja tietty en ole mikään kätilö enkä muukaan asiantuntija tässä). Sormista meinasi mitta loppua kesken, mutta mielestäni kohdunkaulaa ei ollut lainkaan jäljellä.

Olen yrittänyt psyykata itseäni siihen että ei tämä vauva vielä ole syntymässä, mutta jatkuva supistelu alkaa kuitenkin stressaamaan, vähän väliä käy mielessä kuitenkin, että josko tämä onkin jo sitä....

. [http://www.aamulehti.fi/uutiset/pirkanmaa/86402...|http://www.aamulehti.fi/uutiset/pirkanmaa/86402.shtml]

mapemaukka ja muut haikaranpesään menijät: millaisia valmennukset ovat olleet? Me mietittiin kanssa haikaranpesää, mutta ei sitten ilmottauduttu, eli siis tavalliselle osastolle ollaan menossa. Terveysaseman valmennukset on ainakin olleet aika nuivia. Molemmilla kerroilla olen vain ikävystynyt kun ollaan istuttu kovilla tuoleilla ja kätilö on puhunut kalvoilta asiaa.



Mullakin vauva taitaa painaa jotain hermoja pakarassa/ jalassa. Välillä tuntuu kuin puukolla iskisi jonnekin nivustaipeeseen ja kipu sitten etenee semmoisena sähköiskuna jalkaa pitkin alas. Jos on kävelemässä jossakin, on kyllä pakko pysähtyä kivun ajaksi, vaikka sitten olisi keskellä tietä. Onhan niissä autoissa jarrupoljin.



Jaksamisia moolle joiden ukot on työmatkoilla. Mulla on jo yksinäinen olo miehen iltavuoron aikana. Illalla on jotenkin ikävää olla yksin kotona, meinaa aina itku tulla.



Huomenna sitten neuovola. Jännittää miten paljon painoa on taas tullut. Jotenkin nyt taas ajattelen neuvolakäyntiä vain omana punnituksena, vaikka vauvan voinnin seurannanhan se pääasia pitäisi olla.



sroigh