Millainen on tuntemasi mo-ku perhe?

" marokko-viro (viron venäläinen) "



Tunnen samanlaisen pariskunnan. Molemmat hyvin koulutettuja, ostivat juuri oman asunnonkin. Molemmilla vahva oma kulttuuri.

" omituisin" yhdistelmä mitä tiedän on iraq-vietnam. Heilläkin aika vanvat ne omat kulttuurit, olisi kiva olla kärpäsenä katossa joskus.

eivät hirveästi eroa muista perheistä, kun täällä samassa maassa elävät kuin suomalaisetkin, toki joillakin voi olla jotain uskonnollisia juttuja, mutta arkielämä hyvin tavallista suomalaista arkielämää.

tuntemani marokko-viro-yhdistelmässä naispuolinen on kyllä kovin nuori, eikä täten kovin paljoa koulutusta ole ehtinyt hommata. Fiksu kylläkin. :)



27

Kolmannen maan kulttuuri ehkä voimakkaimmin esillä, mutta molempien kotimaiden kulttuureista on valikoitu ne parhaat palat joukkoon ;-)

sanoisin ennakkoluulottomuuden ja kansainvälisyyden. Useimmat tuntemani moku-perheet ovat asuneet parissakin eri maassa, osaavat paljon eri kieliä, tuntevat kulttuureja jne.



Kosmopoliittien kanssa on helppo tulla juttuun. Opiskelen parhaillaan ja suurin osa opettajistani ovat moku-perheissä tällä hetkellä. On niin mukavaa, kun työharjoitteluani ohjaa sveitsiläinen opettaja, naimisissa suomalaisen kanssa, tehnyt ennen tätä töitä laajalti Afrikassa ja Aasiassa, vanhempansa toinen Sveitsin saksalaisia (protestantti) ja toinen italialaisia (katolinen). Tälläinen ihminen ymmärtää elämää paljon laaja-alaisemmin kuin perus-av-mamma.

Vierailija:

Meillä ei juuri syödä perunaa eikä lehmää, edellinen miehen mukaan possujen ruokaa, jälkimmäinen muuten vaan pyhä ;)

Miehen maa kovasti länsimaistumassa ja modernisoitumassa varsinkin kaupungeissa, niin ei ole niin kovin paljon kulttuurieroja.

Me ollaan itse Suomi-Intia -pari.

Vierailija:

Tälläinen ihminen ymmärtää elämää paljon laaja-alaisemmin kuin perus-av-mamma.

Niin tutulta kuulosti. No, oli siellä yksi ero, meillä on vain yksi lapsi, mutta tosiaan just tuollaista on meidänkin suomalais-turkkilainen elämä.



Joku kirjoitti, että hänellä oli suurempi kulttuuriero lappalaisen kuin hollantilaisen kanssa, ja itse voin sanoa, että mulla olisi enemmän (kulttuuri)eroavaisuuksia suomalaisen, kaljaa kittaavan " perusmiehen" kanssa kuin on turkkilaisen mieheni kanssa. Enkä ole muslimi.

heidän " omat jutut" ovat tärkeitä, suomalaiset " väkinäistä pakkopullaa" .

Ihan kun muka muut ei voisi tajuta yhtään mitään, pelkkä monikulttuurisuus ei todellakaan ole tae mistään älykkyydestä tai hienoudesta ym. Lisäksi monet mokuperheet eivät todellakaan ole asuneet useassa maassa, monet Suomessa asuvista vain Suomessa.

No tunnenpa itsekin näitä paljon, kaikenlaisia löytyy, mm. yksi teinityttö juopottelee ja harrastaa seksiä eri miesten kanssa, että sellainen kosmopoliitti :))

Vierailija:

sanoisin ennakkoluulottomuuden ja kansainvälisyyden. Useimmat tuntemani moku-perheet ovat asuneet parissakin eri maassa, osaavat paljon eri kieliä, tuntevat kulttuureja jne.

Kosmopoliittien kanssa on helppo tulla juttuun. Opiskelen parhaillaan ja suurin osa opettajistani ovat moku-perheissä tällä hetkellä. On niin mukavaa, kun työharjoitteluani ohjaa sveitsiläinen opettaja, naimisissa suomalaisen kanssa, tehnyt ennen tätä töitä laajalti Afrikassa ja Aasiassa, vanhempansa toinen Sveitsin saksalaisia (protestantti) ja toinen italialaisia (katolinen). Tälläinen ihminen ymmärtää elämää paljon laaja-alaisemmin kuin perus-av-mamma.

Vierailija:

Vierailija:

Tälläinen ihminen ymmärtää elämää paljon laaja-alaisemmin kuin perus-av-mamma.

Toki kotona puhutaan suomen lisäksi turkkia, kuunnellaan turkkilaista musiikkia siinä missä muutakin, kokataan turkkilaista ruokaa (myös suomalaista, italialaista, meksikolaista), ja katsotaan turkkilaisia telkkariohjelmia jos Suomen teeveestä ei tule mitään kivaa.

Uskonto ei meidän perheessä näy ollenkaan. Mies ei rukoile, ei paastoa, vaikka onkin muslimi. Sikaa syö ja olutta juo saunan jälkeen, kännissä ei ole oikeastaan ikinä. Itse en ole ollenkaan uskovainen. Joulua vietetään ja pääsiäiskoristeet laitetaan. Islamin juhlia ei noteerata muuta kuin toivottamalla hyvät bayramit sukulaisille puhelimitse.

Kavereiksi kelpaa sekä suomalaiset että turkkilaiset, ja muut maahanmuuttajat. Emme hengaa vain turkkilaisten, tai suomi-turkkiparien kanssa.

Lapset puhuu suomea hyvin, turkkia hieman heikommin, mutta osaavat sitäkin ja isompana oppivat varmaan paremmin (kumpainenkin on vielä alle 5 v).

Kotitöitä meillä tekee molemmat. Samoin perheen elatukseen osallistumme molemmat, koska molemmat käymme ansiotyössä. Lasten hoito, päiväkotiin viemiset ja hakemiset menee aika lailla tasan.

Kumpikaan ei määrää kaapin paikkaa yksin, päätökset tehdään yhdessä.

Ulkona käymme yleensä yhdessä (siis baareissa), mies käy kerran tai kaksi vuodessa ystäviensä kanssa, minä 3-4 kertaa vuodessa omien ystävieni kanssa viihteellä.

Eli aika normaalia arkea, kai? En ole koskaan elänyt perhe-elämää suomalaisen miehen kanssa, joten en osaa sanoa miten arkemme eroaa. Mutta tuskin eroaa olennaisesti millään lailla.

Suomi on kotimaa, Turkki on todella rakas toinen kotimaa. Koko perheelle.

Ikuisiin kansainvälisiin hommiin ajatutuu ihmisiä, jotka saattavat olla rodultaan kukertavan kikertäviä jo useammassa polvessa. Siis tyyliin algerialais-nigerialais-afgaani-inuiitti-ranskalais-meksikolais-japanilais-samoalaisia. Heillä on vielä sellainen handicappi, että lapset saattavat olla ihan yllättävän näköisiä, eivätkä välttämättä muistuta ollenkaan sisaruksiaan.



Kunhan totean. Itsekin olen kansainvälisestä perheestä ja myös ulkomaalaisen kanssa naimisissa, mutta yleisesti ottaen ihan perus-av-mamma.