Voi perkele, ahistaa, kilahdin :(.

Vierailija:

En kyllä anna ymmärrustä teollesi ap.

Huusin kurkku suorana ja heittelin esineitä pitkin lattioita. Jälkeenpäin tuli kamala olo. Lapset pelästyi.

Tehtiin lapsena sama juttu kavereiden kanssa ihan ydin perheessä ja meidän äiti kilahti myös ihan täysin. Minusta aivan ymmärrettävää ja jos kyseessä on aikuiset tai jo teiniikäiset lapset niin ap voi hyvin lähettää miehen lapset kauppaan ruokaostoksille.

Olin nukuttamassa vauvaa ja esikoinen tuli makkariin touhottamaan, käskin pois, siis ihan nätisti että mene vähäksi aikaa vielä leikkimään niin tulen kohta iltahommiin. Esikoinen (vajaa 3v) alkaa sitten kirkua ihan hulluna, jolloin minäkin ärähdin aika kovasti...

Jos olisi ollut sylissä jotain muuta kuin vauva niin olisin saattanut viskata sen lattiaan.

Ei kai sille minkään voi että välillä hermot pettää...

Ei vanhempien ole tarkoitus olla mitään pyhimyksiä jotka aina hillitsevät itsensä. Eihän se mitään oikeaa elämää ole! Turha " patoaminen" vaan aiheuttaa sen, että lapsetkaan eivät osaa näyttää negatiivisia tunteitaan, vaan patoavat ne. Ja koska meillä kaikilla ON negatiivisia tunteita ja huonoja päiviä joskus, niin sillä kasvatusperiaatteella antaa vain huonot eväät elämään pienille. Kuten joku muukin sanoi, hiusharjanhan sinä hajotit, etkä koskenut lapseen joten relax tosiaan! Anna asian olla, ja huomenna selität lapselle että äidille tuli tosi paha mieli kun et totellut ja sitten tuli hermostuttua vähän turhaakin, ja pyydät vaikka anteeksi jos lapsi mielestäsi on jotenkin järkyttynyt asiasta.



Huutaa ja meuhkata saa ja negatiivisia tunteitakin saa näyttää, mutta fyysisesti ei saa käydä kiinni ja anteeksi pitää osata pyytää - tunteella. Ja vastavuoroisesti rakkaus ja välittäminen pitää osoittaa yhtä voimmakkaalla intensiteetillä :-)

Teinkin jo " sovinnon" ennen kuin lapsi nukahti, mutta täytyy vielä huomenna pyytää anteeksi. Ja ostaa uusi harja :P.

En tiedä että mistä edes lähti " vanhempi ei saa koskaan suuttua" -neuvo, koska se ajaa piippuun 99% vanhemmista. Negatiiviset tunteet, varsinkin suuttuminen ja pettymyksen näyttäminen, kuuluvat elämään. Kuinka nämä sitten ovat millään järkevällä syyllä aikuiselta kiellettyjä??



Uskon että lapsestakin kasvaa tasapuolisempi ja empaattisempi yksilö, kun kodissa uskalletaan suuttua ja myös näyttää se. Joissakin perheissä ollaan ahdistuneita kun lapsi potkii tms. tekee kiusaa huvikseen, mutta mitään ei voida sanoa koska jotkut pipipää-asiantuntijat ovat kertoneet ettei se ole hyväksi lapselle. Hei haloo!! Ei kukaan jaksa ikuisesti hymyillä kun toinen potkii ja sen lisäksi että se voi kostautua aikanaan raivokohtauksella tms., viimeistään maailma opettaa lapselle että jos potkaiset, sinua potkaistaan takaisin- ja kovaa...

jos esim mies tekisi teille naisille nuin niin täällä ei miestä puolusteltaisi. Eli on ok pelotella lasta hajottamalla tavaroita kun menee hermot sitä samaa tekee miehet jotka hermostuvat akkoihinsa mutta eivät bielä fyysistä väkivaltaa tee.

Minulle on sama mitä sukupuolta vanhempi edustaa, jos käy kuten ap:n tapauksessa. Juttu on sitäpaitsi jo sovittu, eli älä sinä nyt yritä tulla tänne syyllistämään tuolla ylempänä puhutulla " vanhempi ei saa suuttua" asenteellasi...

tämä ketjuko on tarkoitettu vain ap tukijoille jotka ymmärtää häntä ja hänen lapsellista käytöstään. Av-mammat taitaa kilahtaa vähän väliä kun ymmärrystä löytyy. Tuollainen ei ole suotavaa käytöstä ja parempi kun ap alat tarkkailemaan omaa käytöstä ja alat hillitsemään itsesi. Lapsi on aina lapsi ja ymmärrystä kaipaa siinä missä kuopuskin ja jos ei sana tehoa niin anna jotai konkreettisempaa rangaistua muotoa kuin uhkailu tavaroitten rikkominen ja huutaminen tuntuu uhkaavalta lapsesta. Se kasvattaa enemmän pelkoa kuin kunnioitusta aikuista kohtaan. Kunpaa haluat ollla? Pelätty vaiko kunnioitettu?