Jos äitisi on ollut pph, millaisina muistat hoitolapset?

Ekasta kahdesta en kamalasti muista kun olin niin pieni, mutta toiset kaksi muistan, tyttö ja poika. Poika halusi välttämättä käyttää hametta kun meillä tytöilläkin oli ;) Hametta sitten kutsuttiin " xx:n hameeksi" :D (ja kaikille tiedoksi, ihan hetero pojasta kasvoi :P) - Muistan vielä tuon hameen kuosin, sellainen ruskea kukikas, tosi retro.

Ainoastaan se harmitti, että jouduin jakamaan lelujani hoitolasten kanssa tai eihän meillä ensiksi ollut montaa lelua... Meillä oli aika vähän leluja, kun äiti ei halunnut käyttää rahaa niiden ostoon. Myöhemmin kunta antoi joitain leluja hoitajille ja lelulainaamosta sai lainata lisää. Äiti ei sitten ostanut leluja edes omille lapsilleen! Oli kivoja leluja, mutta ei semminkään omiani, kun niitä sai yleensä pitää vain kuukauden kerrallaan lainassa. Minulla oli vain yksi oma kirja ja sekin harmitti, kun olisin halunnut katsella/lukea samoja kirjoja uudestaan ja uudestaan. Äidin mielestä saatoin lukea kirjaston kirjoja. Minulla oli myös oma nalle.



Oli hienoa, että lapset tulivat minun kotiini ja minä todellakin asuin siellä, kun muut lapset joutuivat lähtemään koteihinsa. Suosittelen siis, että jos ryhdytte perhepäivähoitajaksi, niin varaatte omille lapsillenne osan leluista ja kirjoista, joita ei sitten tarvitse jakaa muiden kanssa. Jaoin kaikkea toisten kanssa, mutta harmi vain kun minulla oli niin vähän omaa tuolloin 70-luvun loppupuolella.

omista lapsista. 2 poikaa, vieläkin muistan heidät. toinen on mun ikänen.

palasivat hoitoon, kun olin 2 kuukautta. Noin esikouluikään asti kaikki meni kivasti, minulla oli mm. kolme ihanaa tyttökaveria näiden hoitolasten joukossa, pidetään vieläkin yhteyttä. Mutta siitä eteenpäin suorastaan vihasin niitä " kakaroita" . Koulun jälkeen lukkiuduin omaan huoneeseeni ja odotin kunnes viimeinenkin oli haettu kotiinsa.

Yksi lapsi tai oikeammin hänen äitinsä oli niin kamala, että vielä 25 vuoden jälkeenkin muistan sen, miten otti päähän ko. lapsen saapuminen hoitoon.

tosin en kylläkään muista, että pph:n omat lapset olisivat olleet kuin ihan hyviä kavereita, samanikäisiä tyttöjä. Heidän äidistään en pitänyt, eikä hän pitänyt minusta. Muistan, että oli hankalaa olla toisten lasten kotona.

muistan yhden lapsen erityisesti, joka oli minuun kiintynyt eli kun tulin koulusta niin lapsi takertui minuun ja sain sitten olla sen kanssa kunnes äitinsä haki sen. Äitini ei koskaan auttanut lasta pois minusta vaan aina sanoi, että " tule xx leikkimään xx:n kanssa kun se niin sinua on odottanut koko aamun!" että sitten siinä meni muutama tunti kun syötin, nukutin, leikitin sen pienen ennen kuin äitinsä tuli hakemaan.

Olin kai liian pieni.