Kertokaas kun on "syypaa" tassa kiistassa, mina vai mies????????
Eilen illalla tapahtui taas niin kuin niiiiiin monia iltoina aikaisemminkin.
Mies lahti eilen aamulla toihin klo 8 ja paivalla soitin monelta noin suunnilleen tulee kotiin etta ehdinko kayda kaupassa enne niiden sulkeutumista. Han sanoi etta noin 18.30-19.00.
Mina hoidan paivisin omat lapset ja olen myos pph, joten en kovin paljoa ole jouten paivisin ja pysty kayda shoppailemassa! Illalla kerroin lapsille etta isa tulee kotiin ennen nukkuma-aikaa ja voivat odotella siihen asti, ovat 4v ja 7v. Kello oli 19.20 kun soitin ja kysyn missa olet, ja mies on yha toissa ja kotiin on 30min. ajomatka. Han sanoi etta lahtee 10min. paasta ja on kotona 20.00. Laitoin lapset jos sankyyn, ja olivat pettyneita etta isi on taas myohassa. Mies tuli lopulta 20.40.
Sanoin etten ehdi enaa kauppaan, ja menen laittamaan ruoan meille valmiiksi. 7v halusi etta isi tulee hanta halailemaan ja sanoin etta sano vaan hyvan yon toivotukset ja halaile vahan aikaa, kun TIEDAN miten siina aina kay.
Ja tassa on siis se kiistan ydin. Mies nukahtaa aina lapsen viereen sankyyn ja vaikka sitten yritan huudella, nukkuu kuin tukki. Ja sitten syon yksin, ja kun olen itse menossa nukkumaan, eilen menin klo 23, mies heraa ja on nalkainen, menee syomaan ja katselemaan telkkaria. Ja MINA saan valitukset kun annoin hanen nukkua, enka heratellyt!!!!
Ensinnakin harmittaa lasten puolesta koska isa lupaa tulla ajoissa, mutta on useimpina iltoina myohassa. Ja arsyttaa kun en saa yhtaan edes kerrattua lasten tekemisia tms miehen kanssa vaikka puhuttavaa olisi paljon....
Kommentit (43)
Mun mielestä te nyt riitelette ihan turhasta.
Sitten soitti uudelleen 18.30 etta on jo autossa, lahtee nyt ajamaan, kotimatka siis kestaa noin puoli tuntia. Etta talla tavalla, muisti sitten ilmoittaa etta on myohassa puoli tuntia siita milloin olin jo odotellut kotiin. Olisi suoraan sanonut etta vaikka tulee klo 20 niin ei tarviis elatella toiveita etta nakeeko lapsia vai ei. En yleensa edes lupaa lapsille etta isa ehtii ennen nukkuma-aikaa, joskus taas luotan mieheen ja kerron heille...
ap
Kaupassakäynti kuuluu sinun työhösi, ellei miehesi sitä voisi tehdä kauppalistan kera. Sinulla on täysi oikeus päästä kauppaan "hoitamaan työsi" kun kaupat ovat auki ja lapsilla on täysi oikeus luottaa isän lupauksiin siitä milloin tulee kotiin.
Mies on hölmö jos vakituiseen tekee noin paljon töitä, ettei ehdi lapsiaan tapaamaan - ja jos alkaa riidellä siitä, ettei häntä saa hereille kun hän on nukahtanut. Sinä olet hölmö, jos annat sen vaikuttaa siihen, koska käyt kaupassa, syöt ja niin edelleen.
Mä tunnistan kyllä sun tilanteen. Meillä on tuommoista aina silloin kun rakennetaan. Miehestä ei ole mihinkään, eikä koskaan kerkiä puhua jaikka ihan informaatiotasolla asiaa olisi, tunnetasosta puhumattakaan. Mutta meillä se toimii kahdesta syystä. Ensinnäkään se ei ole jatkuva tila, vaan kaikki tietää, koska se loppuu - ja jos lapset tarvii aikaa, se loppuu NYT HETI. Ja toisenakaan mä en anna sen hallita omaa elämääni vaan minä ja lapset käydään kaupassa ja syödään ja mennään ja tullaan isää sen enempäiä odottelematta.
Ja munkin mies nukahtaa milloin sohvalle ja milloin lasten viereen - oli sitten työputki tai ei.Sitä ei saa hereille, vaikka mitä tekisi. Minä annan sen nukkua, ei ole mun ongelma - eikä mies siitä mua onneksi syytäkään.
Me ratkaisimme asian näin.
Sovimme, että miehen työpäivä loppuu klo 18. Jos huomaa, ettei olekaan saanut siihen mennessä töitä tehtyä, pitää ilmoittaa siitä minulle, vaimolle siis. Pitää ilmoittaa ENNEN klo 18. Ei siis voi ilmoittaa enää klo 18:30, että olen vielä töissä.
min ä olin aina hyvin turhautunut ja väsynyt olemaan passissa kotona lasten kanssa epätietoisena, milloin arvon herra suvaitsee tulla kotiin.
Mieheni on yrittäjä ja ymmärrän, että joskus on tehtävä paljon töitä. Olen luvannut olla valittamatta ja nalkuttamatta ylitöistä sillä ehdolla, että minulle ilmoitetaan vaikka vain tekstiviestillä, että myöhästyn n. 2 tuntia tms. Mielestäni se ei ole liikaa vaadittu.
Alussa meillä oli ongelma, että mies ei muistanut sitten ilmoittaa myöhästymistään ennen klo 18. mutta sitten hän sääti kommunikaattoriinsa hälytyksen joka päivälle klo 17:50. Silloin hänen piti tehdä arvio, pystyykö lähtemään kotiinsa vai onko ylitöitä. Nyt noin 3 vuoden harjoittelun jälkeen homma toimii ja kumpikin olemme tyytyväisiä.
Ja väsynyt sen jälkeen. En viitsis lähteä ihan pienistä nalkuttamaan, ainakaan jos toinen nukahtaa. Ja jos tiedät että se haluaa että hänet herätetään, niin miksi et mene ja herätä? oisitte voineet sitten jutella.
Ja anteeksi nyt vaan, mutta miten sä et pääse kaupassa käymään lapsien kanssa?
Ymmärrän, että turhauttaa kun mies ei pidä lupauksiaan. Teidän pitäisi varmaan istua alas ja keskustella pelisäännöistä. Minusta tuntuu, että tavallaan, anteeksi vaan, asetut hieman marttyyriksi: mies nukahtaa lapsen viereen, syön sitten yksin ja istun illalla yksin tv:tä tuijottamassa. Miksi et mene herättämään miestä? Kaikkien ikävintä on lasten kannalta se, jos isä ei tule kotiin silloin kun lupaa, mutta sitäkin voi miettiä miten asian lapsille esittää. Ei kannata tuottaa lapsille pahaa mieltä omilla teoillaan/sanoillaan "taas se isä on myöhässä, ette nyt näekkään isää kun se ei voi tulla ajoissa koskaan" vaan ennemmin suojata lasta ja selittää asiat parhainpäin "isä ei nyt ehtinytkään, hän tulee kyllä toivottamaan hyvät yöt kun tulee, mennään nyt nukkumaan".
Ja sitten on noin väsynyt vielä. Teidän kannattaisi jutella asiasta. Mikä on nyt tärkeintä kun lapset ovat pieniä. Että eikö isän kannattaisi viettää vähän aikaa heidänkin kanssaan. Ja jos et pääse kauppaan niin miten voit hoitaa työsi, mitä tarjoat hoitolapsille ruuaksi? Mutta meillä myös ongelmia ja käymme pariterapiassa ruotimassa näitä...Mies ei voi tietty lopettaa töissäkäyntiä mutta ehkä olisi mahdollisuuksia rajoittaa siihen käytettyä aikaa.
Sitten huudan etta aion ruveta syomaan nyt, tule sinakin, ja mies mumisee joo tulen... Mutta nukahtaa uudelleen. Minusta ei ole minun velvollisuus saada miesta hereille, jos ei itse osaa yhtaan "saannostella nukkumisiaan".
Sanoin alunperinkin etta ala mene viereen kun tiedan miten siina kay. Mutta kun lapsi niin natisti pyytaa... Ja sitten mun syy.
ap
kun lapsi kaipaa isäänsä, niin tottakai sen isän PITÄÄ mennä viereen nukuttamaan. Varsinkin kun kerran muuten on paljon pois. Jos sun miehesi kerran herättämiseen heräisi niin käy ihmeessä herättämässä. Ei ne askeleet sinne yläkertaan niin paljon paina.
Terveisin ysi, jonka mies taas ei nukahdettuaan heräisi varmaan edes palohälyyttimeen. Musta sä teet nyt härkästä ihan turhasta kärpäsestä, leikit larttyyriä vaikkei olisi tarpeen.
Sitten huudan etta aion ruveta syomaan nyt, tule sinakin, ja mies mumisee joo tulen... Mutta nukahtaa uudelleen. Minusta ei ole minun velvollisuus saada miesta hereille, jos ei itse osaa yhtaan "saannostella nukkumisiaan".
Sanoin alunperinkin etta ala mene viereen kun tiedan miten siina kay. Mutta kun lapsi niin natisti pyytaa... Ja sitten mun syy.
ap
Itse hyvaksyisitte tilanteen mukisematta, niinko? Olisi kiva viettaa KOKO paiva ilman aikuisseuraa?
kotiin vaikka 18.30-19 niin silloin oletan etta on viimeistaan kotona klo19. Jos taas tietaa etta menee myohaisemmaksi minulle voi suoraan sanoa vaikka klo24, ainakin tiedan etten jaa odottelemaan ja jarjestan asiat sitten siihen malliin. Hoitolapset lahtavat kotiin klo18 ja en mennyt eilen kauppaan eilen siksi koska oltiin sovittu etta mies tulee ajoissa. Enka viitsi tyo-ajalla menna koko lastin kanssa ostoksille.
Minusta miehen on otettava itsestaan vastuuta nukahtamisasioissa, en ole hanenkin lapsenvahtinsa! Onneksi minulla tanaan oli vain aamupaiva toita, kohta lahden kauppaan!
Itse hyvaksyisitte tilanteen mukisematta, niinko? Olisi kiva viettaa KOKO paiva ilman aikuisseuraa?
ja ehdottomasti mieluummin koko päivä ilman aikuisseuraa kuin loppuunväsyneenä kiukuttelevana marttyyrinä.
Eli mun mielestä sun on kannettava tästä syyllisyydestä osasi ja vaikutettava siihen. Jos sä et halua pitää tuota vähää huolta miehestäsi että kävisite heärttämässä sen sitä varten että se juttelisi sun kanssasi (mitä hänkin selvästi haluaa) et oikeastaan voi odottaa, että hänkään pitäisi huolta sinusta.
Ole nainen, aikuinen. Lopeta tuo lapsellinen vinkuminen ja odottelu. Mene sinne kauppaan, herätä se mies ja puhu sille. Kyllä sä siihen pystyt, sadat ja sadat tuhannet naiset pystyvät.
Sanoin jo, että KESKUSTELKAA asiasta ja SOPIKAA pelisäännöt. Miksi miehen täytyy tehdä niin paljon töitä? Jos työnteko on tosiaankin pakollista, niin sittenhän se ei auta muuta kuin hyväksyä tilanne. Nalkuttaminen ei ainakaan tilannetta paranna. Itsekin joudun viettämään päivät yksin kotona lasten kanssa, mutta tämä on nyt elämäntilanteemme tällä hetkellä ja hyväksyn sen.
että mies kävisi töistä tullessaan kaupassa.
Oikeasti sillä, että mihin mies nukahtaa ei ole mitään väliä.
Eli mun mielestä sun on kannettava tästä syyllisyydestä osasi ja vaikutettava siihen. Jos sä et halua pitää tuota vähää huolta miehestäsi että kävisite heärttämässä sen sitä varten että se juttelisi sun kanssasi (mitä hänkin selvästi haluaa) et oikeastaan voi odottaa, että hänkään pitäisi huolta sinusta.Ole nainen, aikuinen. Lopeta tuo lapsellinen vinkuminen ja odottelu. Mene sinne kauppaan, herätä se mies ja puhu sille. Kyllä sä siihen pystyt, sadat ja sadat tuhannet naiset pystyvät.
OK, pitaa lopettaa vinkuminen, ja ajoissa akkia tana iltana nukkumaan ennen miehen tuloa. Etten vain vinku lisaa, eika tule sanomista!
ap haluaa olla pikku prinsessa jonka tarpeet on tärkeämpiä kuin lapsen. AP:n mielestä miehen ei pidä mennä nukuttamaan lasta lapsen viereen, että aika riittäisi ap:n itseänsä paijaamiseen. Sen vertaa ap ei ole valmis joustamana, että auttaisi miestä hoitamaan MOEMMAT velvollisuutensa - sekä lasta että itseään kohtaan. Siihen avuksi riittäisi, että kävisi herättämässä ukkonsa vartin päästä nukuttamisesta. Mutta ei. Sen sijaan ap alkaa marttyyriksi ja syyttää miestä siitä, että tämä haluaa pitää huolta myös lapsen läheisyyden tarpeesta, eikä keskity vain ap:n kanssa jutteluun ja päänsilitykseen.
Ei avomiehen härttäminen ole mitään "holhoamista". Se on pieni apu, jonka ansiosta lapsi saisi läheisyyttä JA itse juttuseuraa - pieni apu, jonka avulla ilmeisen vaikeasta kokonaistilanteesta voisi saada kaikille siedettävän. Mutta ap ei voi antaa periksi, koska...
JOs mies pelkää nukahtavansa, niin hän ei mene lnasten viereen nukkumaan tai laittaa vaikka kännykän piippaamaan puolen tunnin kuluttua. Aikuinen kai se mieskin on, joten jotain vastuuta.
Samoin jos aikuinen ihminen ei sovitusti tule kotiin, niin mun mielestä on kyse itsekkyydestä ja ajattelemattomuudesta.
Mun mielestä kuulostaa ihan siltä kuin ap olisi naimisissa taaperon kanssa.
No minä voin kuvitella suuttuvani myös tuollaisesta, vaikka se täällä kirjoitettuna tuntuukin todella typerältä. Meillä on joskus tuollaista, mutta ei miehen työn takia, vaan muiden menojen. Ja tuo nukkumisjuttu myös. Mutta olen jotenkin tottunut tilanteeseen enkä jaksa enää välittää. Yritän ajatella, että mies on vain niin väsynyt ja ansaitsee leponsa.
Eniten sinun tapauksessasi harmittaa tuo lasten "kohtalo", jos eivät näe isäänsä juuri ollenkaan. Itse olen ottanut sen linjan, että en edes lupaa lapselle, että mies tulee ennen nukkumaanmenoa. Sanon aina vaan että katsotaan ehtiikö isä, ja että tulee antamaan suukon vaikka lapsi jo nukkuisikin. No meillä ei toki joka ilta ole tuollaista..
Mies alkoi riitelemaan!
ap