todellinen pelotteloketju!

se, että joku joka ei ole synnyttänyt, neuvoo missä asennossa kannattaisi ponnistaa ja mihin pitäisi jalat laittaa. Eikö kyseinen kirjoittaja itse juuri puhu siitä, että synnyttäjän pitäisi itse luottaa omaan kykyynsä synnyttää ja hoitaa tilanne hyvin? Eli jos joku haluaa ponnistaa puoli-istuvassa asennossa (ilman jalkatukia) niin eikö silloin tämä synnyttäjä toteuta omaa mieltymystään? Vaikka kuinka asiaa voi opiskella kirjoista ja opetella synnytyksen kulun vaikka ulkoa ennen synnytystä, _kukaan_ synnyttäjä ei voi etukäteen tietää miltä oma synnytys tuntuu ja mikä asento siinä vaiheessa tuntuu hyvältä.



Mielestäni tämä on kaikkea muuta kuin luonnollista synnyttämistä. Luonnollinen tarkoittaa minusta sitä, että asioiden annetaan mennä omalla painollaan omia tuntemuksiaan noudattaen, eikä minkän valmiin käsikirjoituksen mukaan.



kun eka synnytykseni lähestyi, ajattelin että minä en sitten missään nimessä synnytä sängyssä, en halua sitä enkä tätä. Jorvin sairaalan vierestä menin synnyttämään Tammisaareen, joka oli paikkana aivan upea ja jota tosiaan voi suositella kaikille. Toiveena mahdollisimman luonnon mukainen synnytys (ja sehän onnistuu Tammisaaressa jos jossain) Vaan kuinkas kävikään? Synnytys käynnistettiin tipalla, minulle annettiin epiduraali, kalvot puhkaistiin, vauvalle laitettiin antura päähän, ja lopulta lääkäri teki episiotomian ja otti vauvan imukupilla pois. (sitä ennen olin koittanut ponnistaa jakkaralla, polvillaan, kyljellään...kunnes minut nostettiin gynekologiselle tuolille ja vauva " otettiin" ulos, kysymättä saako " minua silpoa saksilla" ...)



Kaikki ei tosiaan aina mene niin kuin itse haluamme.

oma kokemukseni ja haluni synnyttää luomusti menikin päin mäntyä, vaikka niin kovasti sitä halusin. Suunniittelin, joogasin, kuuntelin rauhoittvaa musiikkia, öljysin välilihaa, harjoittelin pystyasentoja synnyttää jne. jne. Valitsin Tammisaaren, jossa saisi mahdollisimman luomun synnytyksen. Mutta kuinkas kävikään, mä en pystynyt siihen ja todellakin epäilen, että 90% naisista pystyisi synnyttämään ilman kivunlievitystä. Kehitysmaissa ei ole vaihtoehtoja ja uskon, että jos olisi, niin moni käyttäisi niitä.



Mutta itse päädyin sitten kaikkeen kivunlievitykseen vastoin ensi suunnitelmiani ja periaatteitani ja otin koko kirjon, epiduraali, kohdunkaulanpuudute x 2, ilokaasua jne. Synnytys oli kauhea kivultaan ja kesti ihan tarpeeksi kauan, enkä olisi ikinä selvinnyt ilman puudutuksia, kun niidenkin kanssa luulin kuolevani kipuun. Että ei kannata etukäteen haaveilla ja ajatella, että kaikki voisivat synnyttää luomusti, vaikka kuinka haluaisivat.

..että odottajia pelotellaan sillä kivulla, sanotaan ettei siitä voi selvitä ilman lääketiedettä jne.



Tuo luomusynnytys ketju on mielestäni täynnä positiivisia kokemuksia! Paljon pelottavampaa on, että monet odottajat jo raskauden alussa ovat sitä mieltä, että haluavat ehdottomasti kaikki mahdolliset lääkkeelliset kivunlievitykset - eivät edes uskalla kuvitellakaan selviävänsä ilman.



Ja mitä riskeihin tulee, niin yleensä luomusynnyttäjät välttävät lääkkeellisiä kivunlievityksiä nimenomaan riskien takia. Sivuvaikutusten mahdollisuus niihin liittyy aina. Ja ne riskit olivat minulle 100% varma syy olla ottamatta epiduraaleja yms. Mutta kuinka moni pelkää lääkkeellisten kivunlievitysten sivuvaikutuksia raskaana? Aika harva.. ei niistä hirveän paljon kerrotakaan, jos ei osaa itse selvitellä ja kysyä.



Meidän perheestä ei juurikaan löydy enää edes apteekista löytyviä käsikauppalääkkeitä, syistä että niistä on saatu huomattavia sivuvaikutuksia (särkylääkkeestä keskellä yötä sairaalaan) ja toisekseen, ne eivät ole ikinä juurikaan auttaneet olotilaan! Joten mieluummin keittelen flunssaan, kurkkukipuun yms. kuumaa vettä ja yrttejä, paljon tehokkaampi apu :D

Minulle tehtiin sektio sikiön perätilan ja suuren päänympäryksen vuoksi. Sain epiduraali- ja spinaalipuudutuksen. Kärsin leikkausta seuraavasta päivästä neljä yötä ja päivää postspinaalisesta päänsärystä (oletettavasti siitä, koska merkit viitasivat siihen, tosin epäiltiin myös synnytyksen jälkeistä rask.myrkytystä). Tuon järkyttävän päänsäryn kokeneena olen melko pitkälti sitä mieltä, että jos joskus saan alateitse synnyttää, yritän selvitä kivusta kaikin muin menetelmin, paitsi näiden puudutteiden avulla.



Olen kyllä emmulin kanssa sitä mieltä, että faktojen tiedostamisesta ei ole mitään haittaa! Minä en esim. ollut kuullutkaan, että puudutteet voivat aiheuttaa jotain päänsärkyä, tulipahan koettua kantapään kautta sekin :/ Suosittelen jokaista tutustumaan käsitteeseen aktiivinen synnytys :)



Siltikään en näe mitään pahaa kivunlievityksessä lääketieteellisin keinoin. Ei niitä puudutteita turhaan ole kehitelty. Vähän huono vertaus, mutta olen kärsinyt 12-vuotiaasta asti erittäin kivuliaista kuukautisista ja kieriskellessäni lattialla/oksentaessani/pökertyessäni tästä kivusta olisin mielelläni toivonut, että kivuliaisiin kuukautisiin olisi kunnollisia kivunlievitysmenetelmiä (kokeiltu e-pillerit, voimakkaat särkylääkkeet, tavalliset buranat yms., liikunta, liikkumattomuus, kuuma, kylmä.....). Saapa nähdä, onko kivut helpottaneet raskauden myötä.... ;)



Tuskin kukaan nainen huvikseen käyttää kivunlievitystä. Eiköhän jokainen nainen osaa itse arvioida, milloin tarvitsee lievitystä. On minusta sangen ikävää, että puudutteita käyttäviä naisia pidetään jotenkin tiedostamattomina (etteivät " tiedä" että synnytyksestä voi selvitä ilman kivunlievitystäkin) tai sellaisina, jotka eivät ajatelleet lapsen parasta tai kipuherkkinä tai tai tai... Kivun kokeminen on kuitenkin hyvin subjektiivinen kokemus ja jos makaat kivuista puolikuolleena omassa oksennuksessasi kykenemättä liikkumaan, ymmärrän kyllä, että tällöin halutaan vähän tujumpaa lääkettä, kuin pelkkä lämmin käsi. (Lisättäköön vielä, etten tokikaan kuvittele kaikkien naisten makaavan kivusta puolikuolleena omassa oksennuksessaan)



Mutta siis suosittelen ottamaan selvää aktiivisesta synnytyksestä. Olisi hyvä, että useammat naiset ymmärtäisivät, että he ovat päätähtiä synnytyksessä ja heillä on täysi oikeus (ja ehkä jopa vastuu) synnytyksen kulusta kivunlievityksineen, ponnistusasentoineen jne.. Ammattilaisten neuvoja on syytä kuunnella, sillä harva synnyttäjä on kuitenkaan asiantuntija liittyen synnytyksen kulkuun, mutta purematta ei kannata niellä kaikkea, mitä sairaalan henkilökunta saattaa ehdottaa (tai komentaa) tekemään. Se, mikä tuntuu synnyttäjästä hyvältä, on parhain tapa! Peesaan siis pitkälti aiemmin kirjoittanutta kätilöä (en muista nickiä, pahoittelut!) :)



Toivottavasti tässä oli joku pointti, vaikka se taisi kyllä kadota tässä ajatuksen juoksussa :D

nyt vasta luin tuota luomusynnytyskeskustelua eikä siinä mielestäni ollut mitään " pelottelua" . Pääasiassa asiallista keskustelua aktiivisesta ja/tai luomusynnytyksestä sekä lääketieteellisten toimenpiteiden tarpeellisuudesta/tarpeettomuudesta.

Mitä pelottavaa on esim. siinä tiedossa, että 90% synnyttäjistä pystyisi synnyttämään ilman lääketieteellistä koheltamista ihan itse, ihan omilla hormoneillaan ja vaistoillaan?:D Kysehän on nimenomaan siitä, että me naiset, me odottajat ja synnyttäjät, olemme oikeasti paljon vahvempia, kyvykkäämpiä ja parempia hoitamaan sen homman kuin mitä meille halutaan uskotella. Ja ne 10% jotka tarvitsevat oikeasti jotain apua, tarvitsevat sitä hyvästä syystä, joten kenenkään ei tarvitse vetää hernettä nenään siksi, että on joutunut käyttämään apua ja kokee että häntä jotenkin arvostellaan sen takia.



Minun tuohtumiseni näistä asioista johtuu ihan vaan siitä, että olen järkyttynyt nyt kun tajuan miten paljon turhia operaatioita synnyttäjille ja vauvoille tehdään, aivan tarpeettomasti, vastoin WHO:n suosituksia ja vastoin tervettä järkeä. Kotisynnytykset ovat tilastojen mukaan turvallisempia kuin sairaalasynnytykset ja niissä koetaan vähemmän kipua kuin sairaalasynnytyksissä. Miksi tämä tieto olisi pelottavaa? Sehän nimenomaan osoittaa, että oikeasti pystymme paljon enempään kuin mitä nykyinen terveydenhuoltokulttuuri antaa ymmärtää!



Ja mitä tulee faktoihin... Niin, maailma on pelottavia faktoja täynnä: ilmastonmuutos, sodat, Venäjällä muhivat valvomattomat, ydinjäte/asevarastot, ruokien torjunta-ainejäämät ja muut myrkyt jne jne. Maailma on todella pelottava paikka kun todella alkaa katsomaan. Kuitenkaan emme pysty vaikuttamaan kaikkiin näihin asioihin itse. Tai vähintäänkin voimme vaikuttaa niihin hyvin hankalasti. Omiin synnytyksiimme sen sijaan pystymme vaikuttamaan, ja sitä kautta omaan ja lapsiemme terveyteen ja hyvinvointiin. Siksi on joskus syytä katsoa myös niitä pelottavia faktoja silmiin, jotta pystyy tekemään harkittuja valintoja.



Mitä esimerkiksi pitäisi ajatella siitä, että käynnistyksissä käytetty Cytotec on muistaakseni alunperin vatsahaavalääke ja sen kehittäjä on tiukasti sanoutunut irti lääkkeen käytöstä synnytyksissä? Voi olla, että se tosiaan on ainut mahdollinen lääke käynnistyksiin, toisaalta voi olla, että on olemassa puoli tusinaa muuta vaihtoehtoa, jotka eivät ole käytössä koska niiden valmistajafirmat eivä tole onnistuneet lobbaamaan niitä tarpeeksi. Voi myös olla, että oikein käytettynä ei-medikaaliset hoidot kuten vyöhyketerapia tai akupunktio toimisivat aivan yhtä lailla, mutta vähemmillä sivuvaikutuksilla. Ei ole mitenkään sanottua, että käytössä oleva lääke olisi paras mahdollinen lääke tai että lääkkeen antaminen ylipäätään olisi paras mahdollinen toimintatapa. Juuri siksi on fiksua selvittää asioita itse, miettiä vaihtoehtoja ja harkita valintojaan.



Tämä on meidän elämämme, meidän lapsemme, meidän synnytyksemme. Monelle synnytys on ainutkertainen tapahtuma ja harvoin sitä pääsee kokemaan viittä kuutta kertaa useammin tätä nykyä. Miksi meidän pitäisi vaan tyytyväisenä hyväksyä kaikki asiat mitä meille lääketieteen käytäntöjen nimissä tehdään, vaikka parempiakin vaihtoehtoja olisi olemassa?



Ja kyllä, minuakin pelottaa lukea näistä asioista. Pelkään ja olen vihainen. On törkeää, että meille valehdellaan niin monista asioista ja uskotellaan olemattomia. Kuitenkin viestintuojan ampuminen ei tässäkään asiassa hyödytä: jos henkilö a kertoo, että henkilö b on käyttäytynyt toista vahingoittavalla tavalla, niin kumpaa henkilöä pitää pelätä? Sitä ensimmäistäkö, joka kertoi asiasta ja paljasti asioiden todellisen laidan? Vai sitä jälkimmäistä, joka on vahingoittanut toisia, muttei ole vaivautunut kertomaan tekosistaan kenellekään?

Pitäisikö minun nyt vihata ja pelätä Ina Maytä ja Marsden Wagneria kun ovat kirjoittaneet kirjoja joissa kerrotaan pelottavia faktoja sairaaloiden toimintatavoista? Vai pitäisikö minun ennemmin selvittää tilanne omasta sairaalastani, keskustella synnärin vastaavien kanssa ja käydä läpi olemassaolevat vaihtoehdot oman synnytykseni suhteen?



Pelko on hyvä asia, koska se ajaa meidät etsimään suojaa. Ja siitä tässä on pohjimmiltaan kyse, tälläkin palstalla: me kaikki etsimme suojaa itsellemme ja vauvoillemme. Mistä itse kukin sen suojan sitten löytää, on hänen oma asiansa, mutta mielestäni on täysin reilua kertoa faktoista, sikäli kun ne liittyvät kaikkien turvallisuuteen ja terveyteen.

Loistava kirjoitus, emmuli80!!!



Eipä tuohon ole mitään lisättävää.

Aina asiantuntevista kommenteistasi. Olet todella fiksu ja asioista selvästi ottanut paljon selvää. KIITOS!

Varmasti niin koti- kuin sairaalasynnytyksissä on omat puolensa. Jokainen tehköön omat päätöksensä nojautuen luotettavaan tietoon, jota on saatavilla. Itse en välttämättä lähtisi amerikkalaisten, englantilaisten tms jokaiseen hötkyilyyn mukaan. Maailmassa riittää näkemyksiä ja minulla on oma järki, jonka mukaan toimin. Suomalainen terveydenhuolto rakentuu ammattitietoon, joka kehittyy jatkuvasti. Olemme jo synnytystenkin kannalta paremmassa osassa kuin äitimme.



On totta, että luomusynnytysten intensiivinen hehkutus ja paremmuus voi käydä kohtalokkaiksi. Ensisynnyttäjissä -ja miksei uudelleen synnyttäjissäkin on henkilöitä, jotka eivät kykene arvioimaan tilannetta täysin luotettavasti ja seuraukset ovat todella hirveät. Itse en oman mielipiteeni soisi kannustavan esimerkiksi tälläiseen ratkaisuun, joka sitten päättyi todella kurjasti:



" Poliisi tutkii kaksosten kuolemaa

26.6.2007 12:32

Helsingin poliisi tutkii kotisynnytyksessä tapahtunutta kaksosten kuolemaa.



Poliisi tutkii tapausta kuolemansyiden tutkintana. Samalla selvitetään, onko tapauksessa syytä epäillä rikosta.



Nuori nainen synnytti parisen viikkoa sitten tyttö- ja poikavauvan kotonaan Helsingissä. Poikavauva syntyi elossa, mutta meni synnytyksen jälkeen nopeasti elottomaksi. Paikalle hälytetty lääkäriyksikkö elvytti pojan, mutta tämä kuoli myöhemmin sairaalassa.



Tyttövauvan epäillään syntyneen kuolleena.



Suunnitellussa kotisynnytyksessä oli läsnä avustaja, joka ei ollut terveydenhuollon ammattilainen. Synnytys tapahtui kotioloissa vastoin asiantuntijoiden äidille antamia ohjeita.





IL"

Tuohon varsinaiseen asiaan liittyvään topiikkiin jo sanoinkin, että toivottavasti antavat tapauksesta lisätietoa. Mutta ennen jo lisäinfoakin voi todeta, että kaksosraskaus on aina riskiraskaus ja on täten ihan eri kastissa kuin ne NORMAALIraskaudet joista puhutaan silloin kun puhutaan luomusynnytyksistä. Riskiraskauksia ei vaan hoideta luomusti, piste. Niin yksinkertaista se on. Kaksossynnytyskin on kyllä mahdollista hoitaa kotona pelkän kätilön voimin, mutta se vaatii todella suurta asiantuntemusta ja kokemusta, eikä siihen riitä mikään alan harrastaja-apulainen. En usko, että Suomesta löytyy ainuttakaan pätevää henkilöä hoitamaan kaksossynnytyksiä kotona tai täysin luomusti.



Tuossa kaksosten kuolemantapauksissa on tosiaan kysymys mustavalkoisuudesta. Mustavalkoisuus syntyy siitä, kun järjestelmä tarjoaa vain yhtä vaihtoehtoa ja pakottaa ihmisen olemattomaan valintatilanteeseen, eli sitten vaikka oman tai lastensa hengen uhalla toisenlaiseen ratkaisuun. Jos järjestelmämme todella toimisi, kotisynnytyksiin saataisiin asiantuntevat kätilöt, sydänäänilaitteet ja vaikkapa puudutteetkin mitkä mahdollistaisivat kotisynnytyksen onnistumisen myös poikkeustilanteessa.



Tämän kyseisen synnyttäjän motiiveja en ala ilman lisätietoja spekuloimaan, mutta ensimmäisenä tulee mieleen, että hänellä on ollut niin traumaattiset kokemukset sairaalan henkilökunnasta, että on tietoisesti valinnut tuon riskin. Mutta ehkä myöhemmin tulee lisätietoa asiasta, kiinnostaa kyllä kovasti tietää, että kuinka tuohon kuvioon päädytty kun luulisi jokaisen tajuavan, että kaksossynnytys on hieman eri juttu kuin yhden vauvan synnyttäminen...

emmuli80:

Tuohon varsinaiseen asiaan liittyvään topiikkiin jo sanoinkin, että toivottavasti antavat tapauksesta lisätietoa. Mutta ennen jo lisäinfoakin voi todeta, että kaksosraskaus on aina riskiraskaus ja on täten ihan eri kastissa kuin ne NORMAALIraskaudet joista puhutaan silloin kun puhutaan luomusynnytyksistä. Riskiraskauksia ei vaan hoideta luomusti, piste. Niin yksinkertaista se on. Kaksossynnytyskin on kyllä mahdollista hoitaa kotona pelkän kätilön voimin, mutta se vaatii todella suurta asiantuntemusta ja kokemusta, eikä siihen riitä mikään alan harrastaja-apulainen. En usko, että Suomesta löytyy ainuttakaan pätevää henkilöä hoitamaan kaksossynnytyksiä kotona tai täysin luomusti.

********Kyllä riskiraskauksiakin voidaan hoitaa luomusti!!!! Ensimmäinen raskauteni oli riskiraskaus, sain raskausmyrkytyksen viime metreillä jasynnytykseni päätettiin käynnistää.Luonto päättikin toisin ja vesienmenon jälkeen alkoivat supistukset ja synnytin ilman kivunlievityksiä yms. Verenpainettani seurattiin,samoin kuin vauvan sykekäyrää koko ajan, silti koen synnyttäneeni luomusti. En koe että tilanteen seuranta teki synnytyksestäni yhtään sen vähemmän luomua. Luomu tosin ei ollutmikään itsetarkoitus, en ollut opiskellut synnytystä pätkääkään, en edes tiennyt eri synnytysasennoista silloin mitään. Toinenkin raskauteni oli riskiraskaus, tosin kymmenen vuotta myöhemmin kaksi vuotta sitten. Lasten alkuun saanti tosin ei ollut luomu vaan siihen piti käyttää lääketiedettä avuksi :-) Silloinkin synnytys käynnistyi vesienmenolla (luonnotontako ??!!? ;-) ) ja eteni omalla painollaan. Poika oli raivotarjonnassa ja syntyi minun seisoessa, tyttö oli perätilassa ja syntyi minun ollessa synnytyspöydällä jalat jalkatelineissä (huippuhyvä asento muuten!). Taaskin vain seurattiin vauvojen ja minun vointiani. Kanyyli minulla oli kädessä, koska kuten sanoit kaksossynnytys on riskisynnytys, mutta kanyyliin ei mennyt mitään, ei edes keittosuolaa. Kanyyli oli kädessä ihan sen vuoksi jos joudutaan leikkaukseen, niin se on valmiina. Sain kohtuasupistavan ja onneksi sainkin sillä kaksoset venyttävät kohtua enemmän kuin yksi ja vuoto riski on aina suurempi.

Minustakin tuo ketju on aikamoista pelottelua. Seurasin aikani ketjua, kunnes päätin, etten jaksa enää lukea toisten mielipiteistä. Kirjoitukset ovat tosiaankin mielipiteitä, eivät faktoja. Kuka tahansa voi vedota johonkin tutkimukseen ja esittää sen faktana, mutta käytäntö ja OMAT kokemukset ovat aivan eri asioita kuin kirjojen esittämät " faktat" . JOs sinua pelottaa nämä kirjoitukset, älä lue niitä. Netti on monelle raskaana olevalle se pahin mahdollinen vertaistuki. Kysele tutuilta raskaudesta ja synnytyksestä. Nauti olostasi ja tuijottele omaan napaan ja mieti mikä on sinun kohdallasi hyvä tapa selvitä raskaudesta ja synnytyksestä. Sinullakin on vielä pitkä matka synnytykseen, joten nauti tästä raskaudenvaiheesta ja mieti mitää siihen kuuluu, Kyllä se luonto hoitaa sen synnytyksen miettimisen sitten ajallaan.

Onnittelut! Hienoa, että kaikki meni sinun kohdallasi noin loistavasti! Oletko muuten tosissasi, että selällään makuu jalkatuissa oli sinun tapauksessasi hyvä juttu? Kokeilitko pystyasentoja? Toisaalta, kyllähän ne jalkatuet tietysti auttavat, parempi niiden kanssa kuin ilman, jos selälleen joutuu. Ja ilmeisesti jotkut todella viihtyvät paremmin selällään kuin pystyssä.



Viittasin tuolla kommentillani lähinnä siihen, että jos odottaa kaksosia niin ei ihan samalla tavalla voi suunnitella esim. kotisynnytystä tai vesisynnytystä. Ilman kipulääkkeitä synnyttäminen onnistuu varmasti ihan yhtä lailla kuin yhden vauvankin kanssa, mutta tällaiset luomujuttuihin liittyvät ekstrahommat todennäköisesti jäävät pois tai ainakaan niiden varaan ei voi laskea samalla lailla kuin yhden vauvan kanssa. Tästä syystä en käsitä, että kukaan (varsinkaan Suomessa, missä toimivaa kotikätilöjärjestelmää ei ole) edes vakavissaan harkitsisi kaksosten kotisynnytystä. Ihan vaan selvennykseksi siitä, että järkeä pitää käyttää eikä ryhtyä ihan mihin tahansa vain periaatteiden takia...

että minua taas pelottaa netissä leviävä mututieto!:) Nimenomaan juuri se, että kysellään kuitenkin faktoista (" onko totta" tai " onko mahdollista" ) ja sitten hyväksytään vastauksiksi kahden tai kolmen ihmisen mielipide sen sijaan että katsotaan tilastoja tuhansista synnyttäjistä... Se juuri on pelottavaa, että levitellään urbaanilegendoja, korostetaan kauhutarinoita kivusta ja vaurioista, ja annetaan ymmärtää, ettei kukaan voi välttyä samanlaisilta painajaisilta.



Tutkimustieto on neutraalia ja jokainen voi suhteuttaa oman tilanteensa tuloksiin nähden, miettiä esim. tutkimuksessa käytetyn kohderyhmän ja oman tilanteen eroa. Mututieto sen sijaan vaan leviää fiilispohjaisina olettamuksina, että kaipa tämä on normaalia kun minulle, naapurille ja vanhalle luokkakaverillekin kävi näin. Tai että tämä on totta, koska juuri minun kätilöni tai terkkarini sanoi näin. Itse etsin mahdollisimman objektiivista tietoa, koska koen että henk koht kokemuksista on itselleni hyvin vähän hyötyä. Mutta kukin tyylillään!

Riskiraskauksia ei vaan hoideta luomusti, piste.



Kyllä minusta tuo sinun kyseinen lauseesi on aikamoista mutu-tiedon faktoittamista!!! Olet varmaan jostain sen lukenut, käytäntöön se ei ainakaan päde. Oletko ajatellut mitä tuollaiset heittämäsi lausahdukset saavat aikaan? Nyt joku kotona,jolla on vaikkapa uhkaava raskausmyrkytys, heittää pyyhkeen kehään, kun on toivonut luomusynnytystä! Sinä sanot, ettei se ole mahdollista, vaan sepä on!! Kuten sanoit, mutu-tieto on pelottavaa ja sitä sinä kyllä osaat kertoa.

Netissä on ehkä helpompi olla suorapuheinen ja siksi ehkä vähän nyt jo provosoidun liikaa kirjoituksistasi, mutta OIKEESTI, odotan innolla, kuinka sun tuleva synnytyksesi tulee menemään. Sulla tuntuu niin olevan kaikki teoria hallussa, että oikein hirvittää - ja toisaalta myös huvittaa tuo sun ehkä vähän naiivikin suhtautumisesi tulevaan. En todellakaan tarkoita loukata sinua ja toivon vilpittömästi sulle oikein onnistunutta synnytyskokemusta. Ehkei kuitenkaan tarvitse alkaa neuvomaan ja kommentoimaan jo synnyttäneitä, kun et itse tiedä synnyttämisen käytännöstä vielä yhtään mitään.

emmuli80:

Onnittelut! Hienoa, että kaikki meni sinun kohdallasi noin loistavasti! Oletko muuten tosissasi, että selällään makuu jalkatuissa oli sinun tapauksessasi hyvä juttu? Kokeilitko pystyasentoja? Toisaalta, kyllähän ne jalkatuet tietysti auttavat, parempi niiden kanssa kuin ilman, jos selälleen joutuu. Ja ilmeisesti jotkut todella viihtyvät paremmin selällään kuin pystyssä.

Itse synnytin sängyllä selälläni, vai sanotaanko sitä puoli-istuvaksi asennoksi, kun jalkani olivat koukussa ja otin tukea reisieni takaa.. Toimi oikein hyvin, ponnistin vauvan ulos tuossa asennossa alle vartissa enkä oikein tiedä, mihin perustat väitteesi, että jalkatukien kanssa on parempi kuin ilman niitä. Kun et ilmeisesti itse ole vielä ponnistamista kokenut?

Ja ap:lle vielä, että ymmärrän hyvin, että mainitsemasi viestiketju voi tuntua pelottavalta. Netissä kannattaa aina muistaa pitää jonkinlainen suodatin päällä, kaikenlaisia mielipiteitä ja näkemyksiä löytyy ja täällä on helppo vouhkata niistä omista " oikeista" näkemyksistään.

S + taapero + maha-asukki rv 24+

milloin se henk koht loanheitto alkaa!



Rassynlap: sanoin noin jyrkästi juuri siksi, ettei jää kuvaa että olisin sitä mieltä että mitä hyvänsä voi hoitaa luomuna ja ilman mitään lääketieteellistä apua. Ja luomulla tosiaan tarkoitan täysin luonnollista synnytystä ilman mitään lääketieteellistä apua missään vaiheessa projektia. Aktiivinen synnytys on sitten eri asia, ja onnistuu kyllä riskitapauksissakin. Ja mitä tulee tuohon riskimääritykseen, niin riskimääritystä pitäisi tarkastaa jokaisella neuvolakäynnillä (WHO:n mukaan). Se että jollain on raskausmyrkytys jossain kohtaa raskautta, ei tarkoita sitä, että hän olisi riskiryhmässä juuri ennen synnytystä. Kaksosraskaudet vaan ovat semmoinen juttu, että niiden kanssa olisi hyvä olla vähän varovainen, ettei ihan mitä tahansa joogalentosynnytystä suunnittele.



Sanna-P: minäkin odotan innolla mihin päädytään. Tällä hetkellä ei ole mitään varmaa suunnitelmaa mielessä, pikemminkin vain suuria epävarmuuksia yhdestä jos toisestakin asiasta - kuten vaikkapa siitä, onko sikiö tällä hetkellä ok jatkuvasta verenvuodosta huolimatta (kätilö ja lääkäri sanoivat että on, mutta pikkuisen stressaa). Joten odottele ihan rauhassa, niin minäkin teen, ja kerron kyllä sitten miten kävi.



Mitä taas tulee tuohon synnytysasentohommaan, niin se nyt vaan sattuu olemaan fakta että selinmakuu ja varsinkin puoli-istuva asento ovat todella huonoja. Niissä ei saa yhtään apua painovoimasta vaan joutuu punkemaan vauvaa ulos vaakasuoraan ja ylöspäin! Lisäksi monet verisuonet menevät tukkoon ja heikentävät vauvan hapensaantia, häntäluu ei pääse joustamaan, lantion tilavuus on pienempi kuin pystyasennossa jne jne. Mutta joillekin asento kaikesta huolimatta sopii, ja juuri siksi minusta on mielenkiintoista kuulla kokemuksia niiltä, jotka kuuluvat tähän ryhmään.



Jalkatukien apu taas perustuu juuri siihen, että saa edes jotain jalkojensa alle. Tuonhan voi itse kokeilla ihan sillä, että kokeilee tehdä vatsalihasliikkeitä joko ilman jalkatukea tai sen kanssa. Ilmaa vasten on aika hankala punnertaa millään tavalla. Ihan looginen juttu.



Joten älkää nyt turhaan kiskoko hernettä nenään, en minäkään hermostu vaikka nämä kipulääkkeiden palvontatopiikit sun muut ovat omasta mielestäni pelottavia...

EMMULI80: Rauhoitu hyvä nainen, rauhoitu. Ihan varmasti sinun synnytyksesi sujuu hyvin eikä sinun tarvitse jännittää sitä noin kovasti.



Kirjoituksistasi, joita on melko pino täällä luettavissa, paistaa suurella tietomäärällä tyynnytelty lähestulkoon hysteria ja huoli. Älä pingota, anna kaikkien kukkien kukkia ja maailman parantaminen jääköön jokaisen oman harkinnan varaan.



Asiantuntijat kiistelevät suuremmista ja vakavemmistakin aiheista kuin synnytys: loppujen lopuksi terve äiti synnyttää Suomessa turvallisesti ja saa nauttia puhtaista ja asiantuntevista oloista. Lapset syntyy ympäri maailmaa ja tärkeintä siinä on hyvä mieli. Ei riitely.

" Jalkatukien apu taas perustuu juuri siihen, että saa edes jotain jalkojensa alle. Tuonhan voi itse kokeilla ihan sillä, että kokeilee tehdä vatsalihasliikkeitä joko ilman jalkatukea tai sen kanssa. Ilmaa vasten on aika hankala punnertaa millään tavalla. Ihan looginen juttu."



Ei toi nyt ihan noin looginen juttu ole! En ma ainakaan omia ponnistusvaiheita missaan tapauksessa vertaisi vatsalihastreeniin! Kylla siina ittekkin on aika kovasti niista omista kintuista kiskonut..

Onpa ihmisillä pinna kireällä tänään.



Halmia: kiitos analyysista, olet ihan oikeassa, kyllä minua stressaa ja huolettaa. Oletin että se on tässä ympäristössä sallittua, varsinkin kun on ensikertalainen kyseessä. Kuitenkin, myös yleisfilosofinen keskustelu yksilötasoa korkeammalla on minusta mielenkiintoista, vallankin tähän tieteellisen paradigman muutokseen liittyen, joka tuntuu näkyvän myös näissä synnytysasioissa. Yleisellä tasolla keskusteleminen vaan ei tunnu olevan tällä palstalla kovin suosittua tai sallittua.



Ja mitä niihin jalkatukiin tulee niin.. Hei, ottakaa iisisti! Ehken tarkoita ihan niin sanatarkasti tuotakaan juttua! Se on ihan sama minkälainen se ponnistus " oikeasti" on, se on ihan selvä että ihminen tarvitsee tukea silloin kun tekee lihaksillaan töitä. Joko toisesta ihmisestä, seinästä, telineestä ihan mistä tahansa. Vaikka niistä omista sukista sitten, sekin on tuen ottamista. Mitä enemmän tukea jalkojen alla, sen parempi.



Mielenkiintoinen juttu muuten, ilmapiiri tällä palstalla muuttui välittömästi kun uutinen noista kuolleista kaksosista tuli julki. Siitäkö se nyt johtuu että pitää minulle kuittailla? Jotenkin olisi ymmärrettävää jos olisin edes puolustanut tuon tapauksen synnyttäjää tai avustajaa jotenkin, mutta kun en.