Lue keskustelun säännöt.
Ruotsalaislapset onnellisia, suomalaiset eivät?
21.06.2007 |
21. 6. 2007 07:22
Ruotsin lapset ovat onnellisia, suomalaiset eivät. Näin kertoi viime viikolla julkaistu Inequal Childhood -tutkimus.
Selityskin löytyi: meidän äiti. Työssäkäyvät äidit mainittiin syyllisiksi suomalaislasten pahoinvointiin.
IS:n selvityksen mukaan päivähoitoluvut ainakin osoittavat, että syyttävä sormi taisi heilua väärään suuntaan. 1-6-vuotiaista lapsista on Suomessa 59 prosenttia päivähoidossa, kun 1-5-vuotiaista ruotsalaislapsista hoidossa on 84 prosenttia.
Suomessa hoidetaan pienimpiä lapsia kotona paljon kernaammin kuin Ruotsissa. Suomalaisäidit eivät ryntääkään niin innokkaasti työelämään kuin tutkimustulosten perusteella voisi olettaa.
- Tutkimustuloksesta ei pidä ajatella, että " hyi äidit" , vaan tutkia, mikä systeemissämme on vialla, huomauttaa sosiaalipsykologian professori Irmeli Järventie.
Tutkijoiden mukaan lasten pahoinvointi kertookin riittämättömästä hoivasta koulupäivän jälkeen. Suomessa iltapäivätoimintaan osallistuu vajaa 30 %, kun muissa Pohjoismaissa toimintaan rynnii 60 % siihen oikeutetuista.
- Lapselle paras paikka on koti, jos siellä on turvallinen aikuinen. Iltapäiväkerho on se toiseksi paras vaihtoehto, kertoo opetushallituksen projektipäällikkö Riitta Rajala.
Suomessa koululaisten iltapäivätoiminnan järjestämisessä ollaan vielä lapsenkengissä, sillä laki toiminnan järjestämisestä 1-2-luokkalaisille ja 3-9-luokkalaisille erityisopetuksessa oleville lapsille tuli voimaan vuonna 2004.
Satu Salminen, Katarina pimiä, Hanna Vesala
Kommentit (144)
että hänen puistolapsensa eivät ikinä valita, vaan ovat aivan täydellisen tyytyväisiä... Kumpi nyt on totuus?
Toistan kysymyksen: Miksi ne lapset tulevat tänne, jos se puisto on niin ihana kuin väitätte? Miksi ihmeessä? Jos se kerran tyydyttää perustarpeet, tunnetarpeet jne.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Väitätkö ihan vakavalla naamalla, että joku leikkipuisto täyttää tunnepuolen tarpeita? Oletko koskaan - siis koskaan - ollut siellä ihan itse?!
Meillä lapset 1, 4 ja 6 ja ainakin leikkipuiston kesätoiminta (Lauttasaaressa) täyttää juurikin heidän tunnepuolen tarpeitaan. Saavat puistossa vertaisseuraa, ja aikuisten ohjausta. Aivan varmasti laitan heidät kaikki aikanaa myös puiston ip-kerhoon.
Puistossa täyttyvät paitsi tunnepuolen tarpeet (yhteisöllisyys yhtenä isona osana tätä), niin myös monet fyysiset tarpeet, esim. nälkä ja ulkoilun tarve.
Vierailija:
ja vakaa kantansa, ei totuus.
Vierailija:
että hänen puistolapsensa eivät ikinä valita, vaan ovat aivan täydellisen tyytyväisiä... Kumpi nyt on totuus?
Vierailija:
Väitätkö ihan vakavalla naamalla, että joku leikkipuisto täyttää tunnepuolen tarpeita? Oletko koskaan - siis koskaan - ollut siellä ihan itse?Sitäpaitsi _perustarpeilla_ kyllä tarkoitetaan ihan niitä fyysisiä - ruoka, juoma ja uni. Pitäisi ehkä opetella edes termit ennen kuin keskustelee. Ja itse kirjoitit, että sinulle riittää se että lapsesi pysyy hengissä. Kaikille ei riitä! Mikä on erittäin lohdullista kuulla! Ihmiskunnalla on sentään toivoa.
Omat kirjoituksesi ovat kokonaan pelkkää kiillotettua klisettä. Ulkoa opeteltua mantraa!
En suinkaan usko, että tyytyväisen oloinen lapseni olisi tuntenut pelkästään negatiivisia tunteita päivänsä ajan.
No, jos perustarpeet katsotaan fyysisiksi, niin listasi sisältää ne. Mielestäni perustarpeisiin kuuluu myös turvallisuuden tunne.
Enkä todellakaan oleta, että lapseni kokisi puiston henkilökunta mitenkään hoitaisi tai rakastaisi lastani puistopäivän ajan. Emmehän me niin tee kanssaihmisillemmekään. Perhe ja ystävät erikseen.
Mielestäni en ole kirjoittanut ensimmäistäkään klisettä, vaan kertonut puiston positiivisesta merkityksestä arkeemme. Enkä todella väitä vakavalla naamalla mitään. Kirjoitan tätä hymy huulilla.
Hymy tulee lähinnä siitä, että emme tässä kirjoittelussamme kohtaa juuri ollenkaan. Huvittavaa sinänsä.
Olen edelleenkin tyytyväinen puiston tarjoamaan antiin näinä päivinä, kun meillä ei ole tarjota aikuista omasta takaa.
Kuinkas teidän lasten kesät, kun olet mahdollisesti joskus töissä? Et edelleenkään sano mitään, sinulta saa lypsää. Eikä edelleenkään vastausta tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
että hänen puistolapsensa eivät ikinä valita, vaan ovat aivan täydellisen tyytyväisiä... Kumpi nyt on totuus?Toistan kysymyksen: Miksi ne lapset tulevat tänne, jos se puisto on niin ihana kuin väitätte? Miksi ihmeessä? Jos se kerran tyydyttää perustarpeet, tunnetarpeet jne.?
Miten ne sinne teille tulevat? Jos ovat oikeasti puistotoiminnassa mukana, niin ei sieltä niin vaan lähdetä, sieltä vanhemmat noutaa lapsensa työstä paluun jälkeen. Ei ne teidän kulmakunnan kakarat taida olla missään ohjatussa ip-kerhossa ollenkaan.
Ja jos ovat vaan muuten itsekseen puistossa, niin ehkä tulevat teidän pihalle ihan huvikseen, katselemaan sun tempauksia :)
lähtevä mielipide, ei lainkaan lapsen. Ei tyytyväinen lapsi silti ole huvitettava lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä juuri on yksi sen meidän puiston epäkohdista! Lapset voivat huidella missä sattuu, vaikka virallisesti ovat puistossa. Kukaan ei valvo, eikä alueella on aidan häivääkään. Me emme asu edes mitenkään lähellä puistoa, vaan vilkkaan kadun toisella puolella.
Vierailija:
Tämä juuri on yksi sen meidän puiston epäkohdista! Lapset voivat huidella missä sattuu, vaikka virallisesti ovat puistossa. Kukaan ei valvo, eikä alueella on aidan häivääkään. Me emme asu edes mitenkään lähellä puistoa, vaan vilkkaan kadun toisella puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LÄhinnä vaan koitin kertoa että tiedän todellakin millaista puiston toiminta on , niin kesäisin kuin talvisinkin, meillä on nyt kuudes puistokesä meneillään ja talvistakin ollaan puistossa käyty kolmena PALJON. Tunnen henkilökunnan, tunnen suurimman osan lapsista, tiedän miten homma toimiin. Ja se toimii hyvin, vaikka lapsia paljon onkin. Omat lapseni pitävät vilskeestä, vilinästä ja seurasta, joten olen tyytyväinen että Lauttasaaressa on ihana leikkipuisto ja paljon lapsia!
tietenkin tilanne on ihan toinen kuin niillä, jotka ovat ilman vanhempiaan. En minäkään vertaa omien lasteni ja kerholaisten tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
tietenkin tilanne on ihan toinen kuin niillä, jotka ovat ilman vanhempiaan. En minäkään vertaa omien lasteni ja kerholaisten tilannetta.
Mutta jos sieltä puistosta pääsee poistumaan, eivät vanhemmat sille mitään työpaikaltaan käsin voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
tietenkin tilanne on ihan toinen kuin niillä, jotka ovat ilman vanhempiaan. En minäkään vertaa omien lasteni ja kerholaisten tilannetta.
Olen mukana, mutta ei se tilanne kovin eri ole kuin jos en olisi mukana ja he olisivat siellä ip-kerhossa koulun jälkeen. 4- ja 6-vuotiaat viipottavat jo nyt koko ajan ihan ilman minua, tuntevat paikat kuin omat taskunsa jne. Ip-kerhon alkaessa ovat jo vanhempia, paikat, henkilökunta, lapset samoja. Mielestäni ideaalia.
Äiti on puistossa lastensa kanssa ja selittää, kuinka puisto tyydyttää hänen lastensa tunnetarpeet...
Vierailija:
tietenkin tilanne on ihan toinen kuin niillä, jotka ovat ilman vanhempiaan. En minäkään vertaa omien lasteni ja kerholaisten tilannetta.
Mitä sä sit muka teet?
Vierailija:
Äiti on puistossa lastensa kanssa ja selittää, kuinka puisto tyydyttää hänen lastensa tunnetarpeet...
Onko teillä ymmäryksessä vikaa? Vai ettekö ole tietoisia mitllaista vilkkaassa puistossa on? Vai oletteko kenties lapsettomia?
Ap:n aloitukseen: Minä uskon että suomalaislapset ovat onnettomia siksi että heillä on usein hurjan pienet turvaverkot, yhteisöllisyystunnetta ei ole. Turvallisuudentunne kärsii ja he ovat suht yksinäisiä.
Vierailija:
vaan siihen, että en ole pienten lasten äiti, kuten sanottiin... Haloo.Enkä muuten edes ole kotiäiti, vaan minulla on oma firma ja toimisto kotona...
firmasi ja lapsesi voivat kutakuinkin samoin?
viittaus kotiäitiyteen ja naapurin kouluikäisiin lapsiin käsittää sen, että konkreettisesti olet toista ja naapurista näet toista, mutta oma maailmasi on kotona.
Vierailija:
päiväkodin henkilökunnan mukaan isommat lapset olivat napisseet kaikesta mahdollisesta, pienemmät eivät. Sellaista se nyt vaan on lasten kanssa, kun ne kasvavat. Poikkeuksiakin löytyy ja epäilemättä teillä ollaan alituiseen tyytyväisiä. ;-)