Lue keskustelun säännöt.
Ruotsalaislapset onnellisia, suomalaiset eivät?
21.06.2007 |
21. 6. 2007 07:22
Ruotsin lapset ovat onnellisia, suomalaiset eivät. Näin kertoi viime viikolla julkaistu Inequal Childhood -tutkimus.
Selityskin löytyi: meidän äiti. Työssäkäyvät äidit mainittiin syyllisiksi suomalaislasten pahoinvointiin.
IS:n selvityksen mukaan päivähoitoluvut ainakin osoittavat, että syyttävä sormi taisi heilua väärään suuntaan. 1-6-vuotiaista lapsista on Suomessa 59 prosenttia päivähoidossa, kun 1-5-vuotiaista ruotsalaislapsista hoidossa on 84 prosenttia.
Suomessa hoidetaan pienimpiä lapsia kotona paljon kernaammin kuin Ruotsissa. Suomalaisäidit eivät ryntääkään niin innokkaasti työelämään kuin tutkimustulosten perusteella voisi olettaa.
- Tutkimustuloksesta ei pidä ajatella, että " hyi äidit" , vaan tutkia, mikä systeemissämme on vialla, huomauttaa sosiaalipsykologian professori Irmeli Järventie.
Tutkijoiden mukaan lasten pahoinvointi kertookin riittämättömästä hoivasta koulupäivän jälkeen. Suomessa iltapäivätoimintaan osallistuu vajaa 30 %, kun muissa Pohjoismaissa toimintaan rynnii 60 % siihen oikeutetuista.
- Lapselle paras paikka on koti, jos siellä on turvallinen aikuinen. Iltapäiväkerho on se toiseksi paras vaihtoehto, kertoo opetushallituksen projektipäällikkö Riitta Rajala.
Suomessa koululaisten iltapäivätoiminnan järjestämisessä ollaan vielä lapsenkengissä, sillä laki toiminnan järjestämisestä 1-2-luokkalaisille ja 3-9-luokkalaisille erityisopetuksessa oleville lapsille tuli voimaan vuonna 2004.
Satu Salminen, Katarina pimiä, Hanna Vesala
Kommentit (144)
Syy ei ole naisten, vaan tämän rakenteen. Palkat ovat pieniä ja molemmat vanhemmat joutuvat yleensä käymään töissä. Lisäksi arvostetaan yksilöllisyyttä, jolloin yhteisöllisyys jää taka-alalle. Ihmiset eivät osaa kovin hyvin pelata yhteen. Isovanhemmat ja muu mahdollinen hoitoapu eivät välttämättä ole kovin hyvin saatavilla. Perheet ovat vastuussa yksin lapsistaan, vanhemmat ovat myös vastuussa työstään. Työ vie monesti mehut ja päivät ovat pitkiä.
Tulosvastuu on selättänyt hyvinvoinnin. Ihmiset palavat loppuun.
Ihan ruohonjuuritasolta lähtiessä voidaan tietysti itse osaltamme vaikuttaa asiaan. Välitetään kanssaihmisistämme. Jos joskus voimme tarjota apua toiselle, kannattaa tehdä niin. Tällöin itsekin saat helpommin apua sitä kaivatessasi.
Vaikka arki täyttyy ihan omasta elämästä, voi jonain päivänä tarjota lastenhoitoapua naapurille/sukulaiselle. Tai yleensäkin tilaisuuden tullen tarjota apua. Tällöin on helpompi itsekin pyytää naapuria vahtimaan muutamaksi tunniksi illalla lapsia, kun itse käy virkitstäytymässä tms.
Tietysti kaikki ei aina välttämättä toimi, mutta omasta asenteesta on paljon kiinni. Jos itse olet ystävällinen ja mahdollisuuden mukaan huomaavainen, saat itsekin ystävällisempää kohtelua.
Yhteiskuntaan rakennemuutosta kaivataan siinä suhteessa, että ihmistä arvostetaan muutenkin kuin tuottavana tekijänä.
Kyse tässä asiassa ei siis ole vain siitä, että äidit eivät ehdi olla tarpeeksi lastensa kanssa. Asia on kokonaisvaltaisempi ja toivon kaikkien äitien näkevän sen, eikä syyllistyvänsä asiasta.
Asiaa voi omalta kohdaltaan korjata tiedostamalla sen, että aika ei oikein riitä kaikkeen. Priorisoida tekemisiään ja yrittää järjestää niin, että lapset ovat etusijalla. Tämä ei tarkoita työstä pois jäämistä, vaan niitä pieniä paloja, joita voi asiaa helpottamaan tehdä.
Itse olen kolmen lapsen työssäkäyvä äiti ja aikani ei mitenkään riitä olemaan läsnä lapsilleni heidän sitä tarvitessa eikä huolehtimaan kaikista heidän ja omista tarpeistani.
Olen tiedostanut asian ja yritän koko ajan muuttaa toimintatapoja siihen suuntaan, että arki sujuisi paremmin.
Ja tuohon koululaisten iltapäivähoitoon Helsingissä on ainakin alueellamme todella hyvät puitteet. Kaupungin puistojen järjestämä iltapäivätoiminta on ilmaista, lukuunottamatta välipalamaksua, joka ei ole suuren suuri.
Puistot toimivat osa (valitettavasti toiset ovat suljettuina osan kesästä) koko kesän ja lapset saavat ilmaisen ruuan. Pienille koululaisille tämä on lottovoitto, jota mielestäni ei osata oikein arvostaa.
Meillä ainakin puistoruokailu ja tarvittaessa aikuisen läsnäolo on pelastanut useamman alkukesän. Ajan, jolloin itse ollaan vielä töissä.
Myös talvisaikaan iltapäivätoiminta on aivan huippu juttu! Ihan mieletön bonus.
Ihminen ei vaan välttämättä oikein osaa arvostaa joitain itsestään selvyytenä pitämiään asioita.
Meidän arjessa puistotoiminta on ollut korvaamaton!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidänkin puistossa on ip-kerho ja kesällä toimintaa ja ruokailu jne.
Käyn siellä päivittäin lasteni kanssa, enkä kyllä todellakaan aio omia lapsiani sinne laittaa. Ihan järjetöntä touhua. Paperilla varmasti ihan ookoo, ja vanhemmille luodaan kuva, että hienosti menee, mutta se todellisuus... Huh, huh.
Vierailija:
" kyllä meilläkin nippaillaan ja huudetaan ja vauva viedään hoitoon viimeistään kun äitiysloma loppuu ja lomalle ei ainakaan oteta lapsia mukaan... ...eikä oo mitenkään lapsiin vaikuttanu, ihan normaaleja ovat" <- tämmösiähän täältä saa lukea ja jos joku väittää muuten toimivansa haukutaan heti teeskentelijäksi.
Ruotsissa lapset siis ovat enemmässä määrin muussa kuin kotihoidossa. Siellä on toimiva osapäivähoitosysteemikin. Ja muuten myös ruotsalaisisät ovat paljon suomalaisia " virkaveljiään" aktiivisempia lastenhoitajia. Siellä ei ole ollenkaan tavatonta, että isä tekeekin esim. lyhennettyä työpäivää.
Menkäämme nyt naiset itseemme. " Meidän" syyttelevä asenteemme ja osalla vääristä syistä tapahtuva " uhrautumisemme" , joka sitten näkyy ikävinä seurauksina, on osasyy lastemme pahoinvointiin. Siihen ei liity se, minkä ikäisenä joku lapsi aloittaa hoidossa tai onko hän kotihoidossa.
Tässä maassa on peevelin ahdistava ja syyttelevä ilmapiiri. Pääosin sitä pitävät yllä suureksi häpeäkseni naiset. Mies karkeasti ottaen " päästetään helpolla" . Häntähän ei voi vaatia ottamaan mitään vastuuta muusta kuin korkeintaan palkkapussista.
Vierailija:
Numerotodistuksetkin muutettiin joitakin vuosia sitten niin että saa vasta kahdeksannella luokalla ettei huonommille tule paha mieli." Ruotsissa päiväkodeissa ja koulussa lapsi saa olla lapsi ja lapsen yksilöllisyyttä kunnioitetaan. Suomessa kaikkien tulisi olla samanlaisia ja kehittyä
samaan tahtiin."
40 lasta sullottuna 15 neliön huoneeseen 4 - 5 tunniksi iltapäivisin. Yksi ohjaaja ja tilapäinen apulainen. Jo on laadukasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse käynyt lasteni kanssa puistossa heidän ollessa pieniä. Puiston henkilökunta on tuttua, vaihdoksia ei kauheasti ole ollut.
Ja ihan konkreettisesti olen tämän hyvän kokenut.
Lapset ovat viihtyneet kesäkuun alun hyvin kotona, kun on ollut tuo puistotoiminta auki. Puiston sulkeuduttua meillä on ollut vielä viikko/pari töitä ja sitten onkin ollut paljon hankalampaa.
Lapset soittelevat vähän väliä töihin, ja pienempi koululaisista ei ole viihtynyt yhtään yksin. Hän on kokenut olonsa turvattomaksi.
Puistossa ollessaan arki sujui hyvin. Ihan tältä kantilta asiaa katson.
Puistosta on ollut konkreettinen apu meille.
Ja tämä ei ole paperilla vaan käytännössä.
Vierailija:
Sinusta on siis oikein että 13-vuotiaskin saa vielä pitkän litanjan kaikkea typerää kirjallista arvostelua josta ei saa juuri mitään selville miten lapsi pärjää koulussa. Oikeasti nuo kirjalliset todistukset ovat vain heikentäneet vanhempien tietämystä lastensa koulun käynnistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen kerhon aikaan? Meno on ihan erilaista kuin aamuisin, kun siellä on se taaperoporukka.
Vierailija:
40 lasta sullottuna 15 neliön huoneeseen 4 - 5 tunniksi iltapäivisin. Yksi ohjaaja ja tilapäinen apulainen. Jo on laadukasta.
Kaupungin puistoissa lapset ovat yleensä iltapäivisin paljon ulkona ; )
Lisäksi sisätilat ovat suhteellisen suuret. Veikkaisin tilaa jossa yleensä ollaan n. 30 m2 kokoiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
sen kerhon aikaan? Meno on ihan erilaista kuin aamuisin, kun siellä on se taaperoporukka.
vielä koko kouluajan iltapäivisin?
Ja tuo ip-kerho ei ole kaupungissa, vaan kehyskunnassa, jonne on tulvinut lapsiperheitä Helsingin asuntojen kallistuttua.
Meidän omassa puistossa on uusi upea rakennus ja hienot tilat, mutta henkilökuntatilanne sitten taas onneton. Vaihtuvuus on parin kuukauden luokkaa. Siellä ei ole nyt yhtään hoitajaa, joka olisi ollut siellä viime marraskuussa, kun puisto aukesi remontin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan nimenomaan sanonut, että äitien pitää panostaa kerhojen kehittämiseen. MUTTA sitähän ei tapahdu, jos ei edes näe tai suostu näkemään epäkohtia.
Vierailija:
sen kerhon aikaan? Meno on ihan erilaista kuin aamuisin, kun siellä on se taaperoporukka.
Kyse on koululaisista. On varmasti paljon henkilökunnasta kiinni miten lasten kanssa toimitaan.
Idea on se, että lapset touhuvat ja leikkivät keskenään. Aikuisten pitäisi luoda raamit olemiselle.
En tiedä mihin haluatte vedota, mutta isompien lasten leikki ja oleminen on varmasti pienien lapsien vahemmista rajumpaa.
Lähtökohtaisesti arvostan sitä, että on paikka minne mennä ja missä tiedetään onko lapsi tullut sinne koulusta vai ei. Ja lapsi saa välipalan ja leikkii kavereiden kanssa.
Onko tässä nyt lähtökohtana meidän lapset ja muiden kakarat ajattelu, vai kritisoitteko ohjaajien toimintaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella on kyllä mennyt yläkoulun jälkeinen kouluharkinta uudelleen harkintaan kun ei olekaan riittänyt taitotaso muuhun kuin lukion ammatilliselle linjalle. Ja juuri tämän kirjoitustodistuksen takia kun niistä ei usein niin selvää kuvaa saa minkä tasoinen on.
Yleensä kyllä kotiäidit eivät käy siellä alkuiltapäivästä, koska se on lasten päiväuniaikaa. Yleensä rytmi on se, että lasten kanssa puistoillaan aamuisin ja sitten iltapäivällä kolmen, neljän maissa.
Minä olen omien lasteni kanssa siellä yleensä 12 - 14 välillä, kun koululaiset tulevat kerhoon ja samaten nyt kesällä olen ollut, kun siellä on ollut toimintaa.
Kyse ei ole leikin rajuudesta, vaan valvojien ja lasten välisestä mittasuhteesta ja yleisen hälyn määrästä. Jos joku vanhempi kuvittelee esim. että siellä pystyy tekemään läksyjä tms. niin kyllä erehtyy.
Onneksi Helsingissä voi valita koulun ja kerhon. Kaikkialla ei voi.
Eikähän sekään tietty oikein ole, että koulut ja kerhot eriytyvät huonoihin ja hyviin. Kaikille pitäisi pystyä turvaamaan jonkinlainen perustaso. Nyt ollaan hyvää vauhtia menossa samaan kuin Ruotsissa - hyviin ja huonoihin kouluihin.
Vierailija:
vaan nimenomaan sanonut, että äitien pitää panostaa kerhojen kehittämiseen. MUTTA sitähän ei tapahdu, jos ei edes näe tai suostu näkemään epäkohtia.
mutta et ole tuonut mitään konkreettista esiin.
Lähtökohtana olen vertaillut sitä, että lapsi on yksin kotona koulun jälkeen tai puistossa henkilökunnan ulottuvilla ja kaverien seurassa.
Vierailija:
Monella on kyllä mennyt yläkoulun jälkeinen kouluharkinta uudelleen harkintaan kun ei olekaan riittänyt taitotaso muuhun kuin lukion ammatilliselle linjalle. Ja juuri tämän kirjoitustodistuksen takia kun niistä ei usein niin selvää kuvaa saa minkä tasoinen on.
Minä olen omien lasteni kanssa siellä yleensä 12 - 14 välillä, kun koululaiset tulevat kerhoon ja samaten nyt kesällä olen ollut, kun siellä on ollut toimintaa.
Kyse ei ole leikin rajuudesta, vaan valvojien ja lasten välisestä mittasuhteesta ja yleisen hälyn määrästä. Jos joku vanhempi kuvittelee esim. että siellä pystyy tekemään läksyjä tms. niin kyllä erehtyy.
Onneksi Helsingissä voi valita koulun ja kerhon. Kaikkialla ei voi.
Eikähän sekään tietty oikein ole, että koulut ja kerhot eriytyvät huonoihin ja hyviin. Kaikille pitäisi pystyä turvaamaan jonkinlainen perustaso. Nyt ollaan hyvää vauhtia menossa samaan kuin Ruotsissa - hyviin ja huonoihin kouluihin.
[/quote]
Koululaisten vanhempana näen asian niin, että lapset saavat jatkaa leikkejään koulupäivän jälkeen ennen vanhempien kotiintuloa.
Läksyjen tekoa en ole olettanut puistossa.
Toki niitäkin lapset ovat puistossa välillä tehneet, mutta läksyjen tekoaika on ollut sitten kotona.
Ja uskon lapsilaumasta lähtevän meteliä. Käsittääkseni lapseni olivat paljon ulkona. Puisto toimi lähinnä tukikohtana. Kyse ei ole mistään päiväkotitoiminnasta.
Mutta on siinä eroa kun ei yhtään tiedä sitä omaa tasoaan kun todistukset on sellaista jaarittelua josta ei saa mitään selvää.
sitä hyvää ip-kerhotoimintaa.