Mulla on erikoinen fobia: lentokentät!

lentokentat on aika sekavia..pystytko kuitenkin menemaan lentokentalle ?

Ollaan miehen kanssa aivan mahtava pari, kun mies pelkää lentämistä :) Siinä sitten yritetään toisiamme tsempata.



Nyt vasta tästä on tullut jotenkin ylitsepääsemätöntä lasten myötä. en ikinä uskaltaisi lähteä kentälle lasten kanssa, se tekee asiasta miljoona kertaa vaikeamman...



Mutta lomille tekisi kuitenkin mieli...



ap

Nimittäin neulat ym. terävät. En voi neuloa, ommella enkä virkata, kun puikoissa, neuloissa ja koukussa on terävä pää. Tiskikorin aterinkorin tyhjentäminen on ihan kamalaa, kun kaikki haarukanpiikit on pystyssä. Mun sydän alkaa tykyttää ihan hirveästi, ahdistaa ja on pakko laittaa silmit kiinni ja käsikopelolla tunkea niitä ruokailuvälineitä laatikkoon. Se ahdistus on ihan kamalaa. En ole koskaan kertonut tästä kenellekään, tämä on ollut minulla ihan pienestä asti.

satamalaiturille, vai miksi sitä sanotaan.. Kuitenkin sellainen asfaltoitu alue jossa ei kaiteita ja meri vieressä.

Voisin ihan vain oleilla jollain isolla lentokentällä. Rakastan sitä kun kaikki ovat eri maista ja menossa jonnekin.



Oma järjetön pelkoni ovat rekka-autot. Kuvittelen aina, että ne kaatuvat päälle.

tai siis ilmenee esim niin että on tosi tukalaa työntää lastenvaunuja esim. satamassa, jossa ei ole kaiteita.

Opiskelussa ei mitään ongelmaa tai muissa tekemisissä. Mutta annas kun koetan tehdä töitä. Panikoin, saan burnoutteja, ahdistaa niin että yksinkertaistenkin asioiden tekeminen kestää ikuisuuden, koska en P-Y-S-T-Y aloittamaan. Viimeiset kymmenen vuotta eli koko työelämässä olo on ollut yhtä kaaosta. Kituutan freelancena. Valmistuin yliopistosta normiajassa, hyvillä papereilla. Että näin...

mulla on aika paha käärmefobia, en esim. pysty kovin hyvin katsomaan käärmeen kuvaa esim. lehdestä, saati koskemaan sitä sormella (siis kuvaa). Ja säpsähtelen rullalle kierrettyjä puutarhaletkuja nurmikoilla!!

oon ajatellut olevani suunnilleen ainoa tämän asian kanssa.. joo, varmaan lastenvaunut ois vielä kovempi paikka kuin autolla ajo, en ole sitä joutunut onneksi kokemaan..



6

Vierailija:

Mun fobia on palkkatyö

Opiskelussa ei mitään ongelmaa tai muissa tekemisissä. Mutta annas kun koetan tehdä töitä. Panikoin, saan burnoutteja, ahdistaa niin että yksinkertaistenkin asioiden tekeminen kestää ikuisuuden, koska en P-Y-S-T-Y aloittamaan. Viimeiset kymmenen vuotta eli koko työelämässä olo on ollut yhtä kaaosta. Kituutan freelancena. Valmistuin yliopistosta normiajassa, hyvillä papereilla. Että näin...

Vierailija:

Entä työ kouluympäristössä, siis opettamista, helpottaisko? Entä projektit tai tutkimustyö, onko sama juttu?

Olen kokeillut opettamista, se oli lähes pahinta. Olen vaihtanut alaa. Olen käynyt terapiassa, ei auttanut. Olen jopa epätoivoissani hakeutunut työhön jossa ei tarvita mitään koulutusta. Sama juttu.

Nyt koetan hiiiiitasti siedättää itseäni. Että josko mulle löytyis joku kolo tästä maailmasta.

siitä että mun vanhemmilla oli niin vaikeaa elämä. Ne valitti koko ajan miten kamalaa niitten työ maanviljelijöinä on. Miten pitää aamua iltaa mennä, seitsemänä päivänä viikossa. Koskaan ei saa levätä. Aina kun mulla oli koulusta tai opiskeluista lomaa, olis pitänyt mennä navettaan. En olisi millään halunnut, siitä ainainen syyllisyys. Jos yritin ehdottaa lomittajan ottamista, se ei käynyt, koska äiti ei jaksanut pestä navettaa katosta lattiaan. Koko ajan elettiin katastrofin odotuksessa, vaikkka asiat oli oikeasti hyvin. Pieninkin vaikeus OLI katastrofi.



Mun alitajunta käsittää työn kamalimmaksi asiaksi, mitä ihmiselle voi tapahtua. Vaikka mun järki sanois mitä.

Itse taas olen järkeillyt oman lentokenttäfobiani peruja myös sieltä kotoa maatilalta. Että lentokenttä on sellainen paikka, jossa tällainen yksinkertainen " maalainen" ei selviä :)



ap