Lue keskustelun säännöt.
Mistä voi tunnistaa mahdollisen anorektikon
06.10.2008 |
Eli onko lähipiirissänne ollut henkilöä josta on läheiset osanneet jo päätellä ennen anoreksian ilmenemistä, että tämä henkilö olisi ollut ns potentiaalinen anorektikko. Minun pojastani tuli tänään luokanvalvojalta sähköpostia, jossa nimenomaan kutsui poikaa tuolla potentiaalinen anorektikko nimityksellä ja pyysi tarkkailemaan poikaa myös kotona.
Poikani on toki nyt viime aikoina laihtunut, kun sairastui mononukleoosiin ja sai aika pahan maksatulehduksen sen seurauksena ja paino on joitakin kiloja pudonnut, toki on aina ollut hoikka, urheilee paljon ja mielestäni syö hyvin. Toki on tarkka ruokavaliostaan ja syö herkkuja arviolta pari kertaa kuukaudessa. No minä toki huolestuin opettajan viestistä ja aloinkin miettimään mitä ovat ne piirteet mistä minun tulee olla erityisen huolissani. Poikani on siis 17-vuotias 175cm ja painoa n.55kg. Pärjää hyvin liikunnassa, samoin kouluaineissa, on kavereita ja ihana tyttöystävä jonka kanssa just viettivät 2-vuotispäivää. Jutellaan paljon jos ei nyt ehkä enää syvimpiä salaisuuksiaan äidilleen kerro niin ainakin kertoo koulustaan, tyttöystävästään, pelikokemuksistaan yms.
netistä luinkin, että nuorten poikien anoreksia on voimakkaassa kasvussa, mutta en löytänyt suoraa vastausta siihen, miten tällaisen henkilön voi ennalta tunnistaa.
Kommentit (30)
Upppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämä ketju näyttää kaikki viestit tyyliin 1/2 ja tuon upppppu viestin tyyliin 2/2, vaikka tässä ketjussa on usempi viesti kuin tuo kaksi viestiä?
Onko alkuperäinen äiti vielä paikalla? Mitä pojalle kuuluu nykyisin?
olisi mukavaa tietää mitä teille kuuluu. Siksipä nostan ketjun ylös
Mulle hoetaan että olisi anoreksia. Olen 15vuotias 176cm/50kg. harrastan balettia ja telinevoimistelua 5kertaa viikossa. Näissä harrastuksissa laihuus on eduksi.
Opettaja otti minut puhutteluun ja näytti koko luokalle dokumentin anoreksiapojista, mielestäni aika kummallista että nyt aletaan oikein kunnolla vahtimaan kaikkia hoikkia nuoria..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 prosenttia sairastuneista kuolee. Se on mielenterveyden häiriöistä hengenvaarallisin. On vaarallista, jos syöminen ja painonhallinta tulee keskeiseksi asiaksi elämässä. Baletti ja telinevoimistelu voivat olla hyviä harrastuksia, mutta niiden on todettu altistavan syömishäiriöille. Ei ole tervettä, jos 15-vuotiaalla on esim. murrosiän kehityksen viivästymää ja epäsäännölliset kuukautiset laihuuden takia. Jos olet terve etkä huolehdi syömisistäsi, olet iloinen ja sosiaalinen etkä tavoittele mahdollisimman laihaa olemusta, ei varmaan ole syytä huoleen. Mutta nykyisin tytöillä on hyvin paljon paineita ulkonäön suhteen, siksi näistä asioista ollaan aivan syystä huolissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sattuu olemaan toi Olen juuri syönyt -kirja. Siinä sanotaan s. 37-38: Syömishäiriön kuten minkä tahansa sairauden puhkeaminen on perheen ja läheisten piirissä sokki. Monia syömishäiriöitä sairastavan vanhempia ja läheisiä piinaavat ajatukset "Epäonnistuinko täysin kasvattajana?", "Teinkö väärin" tai "Entä jos olisin tehnyt toisin?".
Aikoinaan ajateltiin, että dominoivat, ylihuolehtivat ja tunnekyvyttömät äidit sairastuttivat lapsensa syömishäiriöihin ja muihinkin psyykkisiin sairauksiin. Nämä teoriat on kumottu tieteellisin tutkimuksin: syömishäiriöpotilaat ovat peräisin keskenään hyvin erilaisista perheistä - yleensä kuitenkin arkisen tavallisista perheistä, jotka eivät millään ratkaisevalla tavalla poikkea muista ympäristönsä perheistä. Tutkimukset ovat hyvin yksimielisiä siitä, että syömishäiriöt eivät johdu vanhempien teoista tai laiminlyönneistä.
Syömishäiriö ei ole kenenkään vika. Nykyään ajatellaan, että merkittävä osa syömishäiriöalttiudesta kulkeutuu perimän kautta kaukaa, sukupolvien takaa. Syömishäiriötä sairastavien lähisuvusta löytyy luonteeltaan täydellisyyden tavoitteluun, pakonomaisuuteen ja pikkutarkkuuteen taipuvaisia ihmisiä enemmän kuin perheistä keskimäärin. Tällainen persoonallisuustyyppi voi välittyä perintötekijöiden kautta yhdessä syömishäiriöiden kanssa.
Suosittelen tuota kirjaa, samoin Gisela van der Sterin kirjaa "Lupa syödä". Sen avulla olen itse hoitanut omaa syömishäiriötäni. Uskalsin ruveta syömään, koska siinä sanotaan, montako perunaa voi minkäkin kokoinen syödä : )
Oikein paljon voimia teille.