Kertokaa kauheista anopeistanne! Kenellä on pahin?

Mitebnkä te annatte noiden anoppien kohdella teitä noin?? Mä olen ainakin niin vittumainen akka, että anoppi ei uskalla sanoa poikittaista sanaa. Se tietää että poikansa on täysin mun puolella;)

Vierailija:

Häissämme hänelle sattui pieni ylivuoto... Valkoisen neulemekon persuuksissa iso veriläntti ja anoppi vaan konjakkipäissään kiroili, " kun se saatanan Lirpesse petti" ...

onkohan sillä merkitystä, kuinka iso ikäero miniällä ja anopilla on? Ihan kuin olisin huomaavinani, että jos on paljon ikäeroa, tulee paljon enemmän sanomistakin eri asioista?

Minulla ja anopillani on ikäeroa 22 vuotta. Me tullaan oikein hyvin juttuun, ollaan aina tultu.

että me ollaan myös niitä tulevia anoppeja, ei panna vahinkoa kiertämään!!!

1. Syyttää mua siitä, ettei meillä ole yhtään tyttöä (meillä on 4 poikaa ja viides poika syntyy ihan näinä päivinä) ja kyllähän meidän nyt pitää se tyttökin vielä tehdä. Olemme sanoneet anopille, että tämä on viimeinen lapsi ja enempää meille ei tule.



2. Me emme osaa kasvattaa lapsia, koska eihän HÄNEN lapsillaan ollut mitään uhmaikää (kaikilla meidän lapsilla on ollut kova uhmaikä).



3. Mun takia lapset oppivat " myöhään kuiviksi" (kuopus 1v11kk on vielä vaipoissa ja isommat pojat ovat oppineet kuiviksi n. 2 vuotiaina) ja kahden isomman lapsen yökastelu johtui minusta (vaikka miehenikin oli yökastelija).



4. Tulee meille ilmoittamatta ja rupeaa siivoamaan tms. Muuten ihan kiva, mutta tuon jälkeen emme löydä mitään!!! Muutamia kertoja olemme etsineet kissojen ja koirien kanssa tärkeitä papereita ym. Mieheni on sanonut tästä anopille ties kuinka monta kertaa, mutta tuo ämmä ei ota kuuleviin korviinsa.



5. Mankuu lapsia hoitoon, mutta kun hänelle soittaa ja pyytää ottamaan lapset yöksi hoitoon, niin vastaus on ei käy.



6. Juoruaa sukulaisille, että meillä pahoinpidellään lapsia (esikoinen tippui kolmevuotiaana keinusta ja käsi murtui ym.), koska meidän lapsilla on muka aina pää auki tai polvi auki tms. Meidän lapset ovat vilkkaita (ei mitään ylivilkkaita), normaaleita poikia, jotka joskus kaatuvat pyörällä tms.



7. Ei usko, ettei lapsille saa antaa jotain ruokaa allergioiden takia. Hänen mielestään me liioittelemme asiassa, samoin minä omien allergioiden kanssa. Monen monta kertaa tuo antaa lapsille jotain kiellettyä ruokaa, koska " lapsi niin halusi mansikoita/omenaa/mitä milloinkin" .



8. Vittuilee koko ajan ja hänen mielestään olen huono äiti, joka ei osaa hoitaa lapsiaan.

omani! Meillä halusi määrätä kaikesta alusta asti vaatteistani, lapsen nimestä, kummeista, minun elämästäni ylipäätäänkin. Vain mies oli jotain ihmeellistä. Hän ja hänen sukunsa ovat aina olleet ja tulevat olemaankin ylivertaisia muihin nähden, varsinkin minun säälittävä sukuni. Osti ensimmäiselle lapsellemme jopa vauvan vaunutkin kysymättä.



Omista lapsistamme vain ensimmäinen on jotain, hän saa lahjoja, muut eivät. Miehen perheestä kaksi muuta ovat aina parhaita kaikessa. Heille ostaa aina kallista ja priimaa.



Olen oppinut olemaan välittämättä. Mieskin on ajan myötä tajunnut asian. Eipä olla paljoa tekemisissä. Luulen että hän säälii miestäni, kun on joutunut minun kanssani naimisiin.

hyvää hänestä sanoa. Ikä vaan alkaa hänellä viemään voimat, hän joskus on harmitellut, kun ei ole esimerkiksi uskaltanut heikkojen tärisevien käsiensä vuoksi ottamaan lapsiamme pieninä syliin. Mutta uskon, että lapsillammekin on ainoastaan kauniita ajatuksia ja myöhemmin muistoja hänestä.



Ikäeromme ei ole ihan pieni, se on 46 vuotta.

1. Itse olen eronnut kirkosta ja myös mieheni päätti erota kirkosta meidän seurustelu aikana. Noh, tuostapa anoppi jaksaa muistutella, kuinka MINÄ olen pakana ja menin aivopesemään hänen rakkaan poikansa. Mieheni ei ole koskaan ollut mikään uskovainen ym.



2. Poikien nimistä anoppi on jaksanut natista. Hänen mielestään esikoiselle olisi pitänyt antaa toiseksi nimeksi Yrjö, koska se on suvun perinne. Sattuneista syistä emme laittaneet kyseistä nimeä lapselle. Ja siitähän anoppi repesi.



3. Yhden pojan nimi on Väinö ja anoppi jaksaa edelleenkin haukkua nimeä, " ei kukaan laita lapsiparalleen nimeksi Väiski" . Kukaan muu ei kutsu lasta Väiskiksi, paitsi anoppi.



4. Sukujuhlissa anoppi kyllä esittelee ylpeänä mieheni, mutta unohtaa kokonaan mut ja lapset. Joudun sitten itse esittelemään itseni ja lapset.



5. Jos lapsia ei ole mukana sukujuhlissa, anoppi vihjailee asiasta, tyyliin: taidatte vetää perseet olalle, kun lapset ovat hoidossa tms. Ja me emme juo ollenkaan alkoholia.



6. Jos lapset ovat mukana, niin sekään ei ole hyvä. Koska lapsethan eivät kuulu juhliin, varsinkaan tollaset riiviöt (meidän lapset osaavat käyttäytyä juhlissa), kun mieheni siskon tyttö on aina kuin pieni enkeli, joka istuu kiltisti paikallaan koko ajan eikä tee mitään (kyse on ujosta ja rauhallisesta tytöstä, joka todellakin istuu koko ajan paikallaan).



7. Me kasvatamme pojista homoja, koska annamme poikien harrastaa " tyttömäisiä" lajeja (tanssia ja ratsastusta ym.) ja ostamme heille punaisia vaatteita ja annamme heidän leikkiä nukeilla.



8. Pummaa kyydin kaupungille, vaikkei meillä olisi sinne mitään asiaa.



9. Lainaa meiltä esim. videoita tms. ja palauttaa ne vasta, kun siitä huomauttelee vähintään kymmenen kertaa.

Ei ollenkaan pahimmasta päästä. Ei pitäisi olla tyytymätön, mutta silti harmittaa, ettemme koskaan pääse samalle aaltopituudelle. Anoppia ei vain kiinnosta kun omat asiat, siis sellaisella hössöllä tavalla. Ei muista mitään muiden asioita, ei jaksa edes kuunnella. Sen takia sekottaa aina asiat ja kyselee samoja moneen kertaan. Jos yritän puhua yli 3 lauseen asiaa, alkaa vaan tylysti puhua siihen päälle tai vaikka mutisee itsekseen että pitääkin nyt soittaa Mairelle. Ikäeroa on vajaa 40 vuotta, mutta suurin ero on varmaan se, että anoppi on ollut koko ikänsä kotiäitinä pienessä kaupungissa, ei matkaillut ikinä missään, ei halua ikinä lähteä minnekään missä on ihmisiä, on vaan kotona ja kysyy soveliaat mielipiteet mieheltään.

anoppi ostelee lahjoja vain meidän vanhimmalle lapselle kahden pienemmän jäädessä ilman. ei myöskään käy pienempien synttäreillä. hoidattaa kaikki asiansa miehelläni, meidän pitäisi ain olla valmiina häntä auttamassa, omasta perheestä viis. valittaa aina kun ei tarpeeksi usein käydä häntä katsomassa, itse ei tule meille kuin jos me käydään hakemassa ja viemässä. fyysisesti terve ihminen, ikää 60 v. ja välimatkaa 2 km. tosin hyvä niin, en kovin hinkua häntä tapailemaankaan.

1. Katseli nenänvarttaan pitkin kun istuin heille ruokapöytään ja otin ruokaa. Sanoi: " kylläpä sä ootkin lihonut" " noin monta perunaa otit ja mielettömän lihakimpaleen" .

Seuraavalla kerralla kun käytiin syömässä (he kutsui!), ei kattanut minulle lautasta ollenkaan vaan mieheni kävi minulle lautasen hakemassa jälkeenpäin kaapista kun muut jo istui pöydässä.

Niin ja en ole mitenkään läski oikeasti, enemmän sanoisin muodokas. Olen 160 cm ja painoa 61 kg. Anoppi on langanlaiha ja muodoton.



2. Vauva syntyi ja anoppi tuli katsomaan häntä. Ensimmäisiä kommentteja " mummolla on sitten oikeus hoitaa sua aina kun mummo tahtoo" " voi kyllä sut kuule pitää vatsalleen nukuttaa, miten se äiti sut kullannuput kyljelleen pisti" tähän väliin selittelin jotain kättäriltä saamia oppeja jonka jälkeen anoppi jatkoi vauvalle " ei me kuule tosta äitistä välitetä, mummin kanssa sun on niiiin hyvä olla, anna mummi nukuttaa sut pienet" .



Muutamia muitakin vastaavan kamalia tapauksia sekä paljon paljon ilkeitä, vahingoniloisia, tuomitsevia jne katseita ja vittuilua, piikkejä ja seurasta poissulkemista ym.

Haluavat että heitä tuetaan taloudellisesti. Omistavat kyllä omakotitalon ja saavat eläkettä. Meidän, velkaisen lapsiperheen, sitten pitäisi kustantaa heille mm. siivooja. On kyllä anoppi itsekin siinä kunnossa, että voisi siivota. Huoh..



No kerro nyt omasta anopistasi jotain...

Kun mies tuli hakemaan laitokselta minua ja esikoistamme, anoppi oli tietysti mukana neuvoja antamassa. Suuttui, kun halusin istua vauvan kanssa takana. Kotiin päästyämme tuli tökkimään imettäessäni rintaani sanoaen, " tuolta ei taida edes mitään tulla parempi kun minä annan pullosta tuttelia" .

Tuli jatkuvasti meille, tupisi ja jupisi tavaroita keräillessään, jos tiskipöydällä oli vähääkään astioita tuhahteli oikein laiskuuttani... Kaikesta pyrki määräämään. Jos olin jossakin vauvan kanssa kylässä (vanhempieni luona) tuli heti tultuamme meille ja tenttasi missä olen lasta päivän riepotellut.

Anoppi asui naapurissamme (suuri virhe) ja mieheni tuli töistä kotiin anopin kautta, usein lautasellinen ruokaa mukana, koska anopin mielestä en ruokaa osannut laittaa. Mieheni taas ei äidilleen osannut sanoa ei. Onneksi mies on entinen, edelleen yhtä tiiviisti äitinsä otteessa. Ex-anoppi kiroilee kuin metsäläinen, haukkuu ja vähättelee muita. En onneksi koskaan silloin alentunut häntä haukkumaan ja mollaamaan.

ja



oma anoppini antoi meille häälahjaksi rikkinäisiä maljakoita ( antoi ehjiäkin)



ja



veljeni anoppi teettää kaikki korjaustyöt veljelläni hänen lomiensa ikana, joka tekee arkisin 2:ta työtä ja on 4:n lapsen isä...

joululahjaksi tiimarista ostetun valmiiksi rikkinäisen kulhon. ihmetteli sitten vielä joskus käydessään että miksei se ole meillä esillä missään...

On meillä kuin kotonaan, siivoilee kaappeja, keittelee kahvia jne. Soittaa miehelleni joka päivä ja tahtoo aina tietää missä ollaan ja minne ollaan menossa. Kun tietää meidän olleen jossain reissussa , soittelee ja kyselee ollaanko jo kotona ( ja jos ei vastata niin hälyttää koko lähisuvun)

Viime kesänä oli esim. omin luvin käynyt vetämässä meiltä kaikki sähköjohdot irti seinästä kun olitiin lomamatkalla. Ettei vaan ukkonen tuhoa kotiamme. Ei sitten tullut mieleen, että saattoi olla joku tärkeä ohjelma nauhoituksessa videoissa.

Anoppi ei ymmärrä, että minä olen lasteni äiti, vaan hän kuvittelee olevansa sitä. Kun odotin esikoistani, hän osti lastenvaunuista alkaen kaikki omaan kotiinsa ja kuvitteli kai saavansa lapsen heti heille hoitoon.

Minusta kaiken huippu oli se, että kun minä laitoin lapseni kastesormuksen kaulaani niin hän kävi ostamassa itselleen samanlaisen!!!!

Kuulostaako järkevältä??

Et sinä ansaitse tuollaista kohtelua, pyydä miestäsi asettamaan rajat äidilleen.

mieheni mielestä tietysti on ihan normaalia, että hänen vanhempansa käyvät meillä silloin kuin itse haluavat ja hänen äitinsä voi siivoilla meillä aina kun haluaa.

Minusta ei ole kohteliasta tulla meille esim silloin kun meillä on vieraita, mutta mieheni mielestä sekin on ihan ok.

Minun anoppini tietää kaiken lastenhoidosta, ja mehän ei tietenkään osata mitään. On ihan varma että lapseni ovat nälässä kun ovat niin laihoja ja pitää elämäntehtävänään syöttää niitä aina nähdessään. Ja muistaa tietysti kertoa että minunkin pitäisi tehdä juuri tällaisia ruokia kuin hän tekee, että lapset saisivat lihaa luidensa ympärille.



Soittelee ja muistuttelee että mm. muistaisin varoa katolta putoavaa lunta kävellessäni lastenvaunujen kanssa, ja että esikoisen täytyy matkustaa autossa toppapuku päällä siltä varalta että joudumme onnettomuuteen ja olemme tajuttomina niin hän ei ehdi paleltua (sillä ei tietenkään ole väliä vaikka lapsi hikoilisi ja itkisi kuumuuttaan, koska " turvallisuus" on tärkeintä).



Nämä nyt vaan pieniä esimerkkejä, mutta hän tietää parhaiten. Ja lapset tulee hoitaa samalla tavoin kuin 40-luvulla on opetettu. ap

Kuulostaa aika kamalalta, siis todella ilkeältä.