Kertokaa kauheista anopeistanne! Kenellä on pahin?

On moneen otteeseen kieltäny poikaansa olemasta minun kanssa, eli käskenyt suoraan erota. Ja syy miksi inhoaa minua on ne kamalat " juorut" mitä ovat minusta kuulleet. (mitkä ei siis ole totta). Sekä se että olen eronnut. Se tekee minusta todella pahan ihmisen, enkä ole sopiva hänen pojalleen. Alkuaikoina kun vielä kävin mieheni kanssa anoppilassa, minua ei edes tervehditty vaikka itse tervehdin ensin, saati että olisi jotain muuta sanottu. Nykyään mieheni käy sillon tällöin vanhempiaan moikkaamassa ja he vain ihmettelevät miksi ei käy useammin... Eniten surettaa se,että kun toivottavasti saamme lapsi, niin heillä ei ole sieltä puolelta mummia ja pappaa. Aika paljon joutuvat minulta pyytämään anteeksi ja muuttamaan suhtautumistaan jos haluavat lapsenlapsiaan nähdä.

Oltiin aikanaan tosi hyvissä väleissä, mutta sitten jostain syystä kaikki muuttui...



Olimme yhdellä mökillä viikonlopun vietossa, suurinpiirtein koko miehen suku oli paikalla. Erehdyin sitten sanomaan, että meidän kesälomasuunnitelmat meni taas kerran pieleen miehen töiden takia. Silloin sain kuulla kunniani, kun satuin arvostelemaan hänen jumalaista poikaansa. Itse en hänen mukaansa tehnyt mitään muuta kuin juoksin joka ilta jossain iltatorilla ja jätin lapset miehelle ja lopun ajan " roikun netissä muitten ämmien kanssa" .



Viime kesänä anoppini 60-vuotissynttäreillä oli paljon porukkaa, jota en ole koskaan tavannut (ollaan oltu miehen kanssa yhdessä melkein 13 vuotta), mutta anoppini ei esitellyt minua ja lapsiamme yhdellekään vieraalle, poikaansa kyllä esitteli omistajan elkein.



Häissämme hänelle sattui pieni ylivuoto... Valkoisen neulemekon persuuksissa iso veriläntti ja anoppi vaan konjakkipäissään kiroili, " kun se saatanan Lirpesse petti" ...



Esikoistamme hän tuli katsomaan sairaalaan, tuomisiksi toi miehelle kartongin tupakkaa ja miehelle ja mulle yhteiseksi rasian ranskalaisia pastilleja. Muistutti vielä kahteen kertaan, että ovat yhteisiä. Vauvalle ei tuonut mitään. Kuopusta ei sitten vaivautunut edes tulemaan katsomaan.



Kun kutsun hänet lastemme synttäreille, on aina ensimmäinen vastaus " katotaan nyt, onko mulla silloin vapaata" .



Tarinoita olisi vaikka viisituhatta, mutta tuskin niitä kukaan jaksaa lukea.

Mun anoppi ihmettelee miten mulla ei oo sokeritautia tai korkeaa kolestrolia, vaikka olen niin lihava(?). Hänellä itsellään on molemmat. Jatkuvasti kitisee ettei voi syödä mitään kun on arvot koholla, meillä käy tosi harvoin, ja jos käy niin juo vain kuumaa vettä. Ristiäisissäkin. Jos ei sitten ole tuonut jotain itsetehtyä mukanaan, jota uskaltaa syödä. En tieten ole tarpeeksi hyvä kokki. :( Vaikka kuinka yritän tehdä laktoositonta, kevyttä, ja kerron mitä mikin sisältää.



Valittaa joka asiasta, miten meillä on asiat huonosti. Miehelleni (pojalleen) ei sano mitään mutta minulle valittaa kaikesta.



Kehuu miten hän on antanut meidän lapsille sitä, tätä ja tuota, jos ovat olleet siellä kylässä. Ja miten paljon kukin söi.

anopin mielestä meillä syödään niin epäterveellisesti. Pitäis rouskuttaa vaan " heiniä" . Argh!

Ahistaa koko anoppi, asuukin naapurissa :/

anopilla on oma ukko joka ei tee mitään. joten mieheni joutuu joka kesä olla pellolla töissä. kylvää,äestää yms. ja sitten on perunan kasvatus jne. sitten on puiden teko: metsässä kaato,raivaus,tuominen pihaan,katkominen yms. tekee näitä hommia joskus muutkin mutta joka vuosi saa näistä kuulla ja näiden takia matkustaa anoppilaan:( en ymmärrä MIKSI peltoja ja metsiä ei voi myydä kun ei ole ' miestä' niitä hoitamaan. ja perunoiden myynnistä anoppi ottaa rahat taskuunsa.. ' köyhä' vaikka onkin. olen 100 000 kertaa sanonut miehelleni ettei tarvitse tehdä näitä hommia mutta vastaus kuuluu= " pakkohan ne on jonkun tehdä" ..ei ole muita jotka voi tehdä, minun täytyy.." ! onko hänen koko elämänsä tehtävä vielä kotitöitä äidillensä? ymmärtäisin muutaman homman vuodessa mutta ei. pari viikonloppua kuussa mies on kotonaan töissä. tunnen itseni tois arvoiseksi. mieheni syyttää minua vain ymmärtämättömyydestä! esikoisen saatuani matkustettiin kotiini..miehelle soitettuuaan anoppi oli sanonut; nyt jo reissussa! minä en olisi lähtenyt noin pienen kanssa minnekkään kun ei ole vastustuskykyä.. mutta parin päivän päästä ajeltiin tämän anopin luo.. olisi kyllä niiin tehnyt mieli kieltäytyä lähtemästä!