Muita joita on siunattu " vain" pojilla?

hankkiudu raskaaksi vaan ja kun ihmettelee,niin toteat että eihän näistä kysymyksistä ole meillä ennenkään yhteisiä päätöksiä tehty.



Aikuisten oikeesti: tuollainen mies sais kyllä mennä.

rakastan paljon itseäni enemmän, toivon toista poikaa esikoiselle kaveriksi. Uskon että veljestä hänelle paljon enemmän seuraa loppuelämäksi kuin siskosta. Minulla itsellä veli, ja aina olen toivonut siskoa. Veljelläni niin erilaiset kiinnostuksen kohteet kuin minulla, että vaikka hyvissä väleissä ollaan, ei me paljon yhdessä mitään puuhailtu olla sitten lapsuuden.

, ja mun elämä olis varmaan aika tyhjää jos tässä nyt ois tyttöjen tilalla poikia. Niistähän tulis mammanpoikia jos niiden kanssa hengailisin, kuten tyttärieni kanssa.

Tytöissä on paljon enemmän potentiaalia, poikien maailma on niin suppea ja tylsä, ja poikien vanhemmat jatkavat sitä tylsyyttä ahtamalla pojat niihin tylsiin raameihin.



Likoissa on anarkiaa ja avaruutta, niillä ei ole tehtyjä rajoja enää nykymaailmassa. Tyttö voi olla mikä haluaa, ja tytöt ei ole koskaan tylsiä.

en tiedä mitä ajattelisin noista sinun ajatuksistasi... onko sinulla yleensäkin stereotypioida ihmiset?

Vierailija:

en tiedä mitä ajattelisin noista sinun ajatuksistasi... onko sinulla yleensäkin stereotypioida ihmiset?

Kirjoituksestasi oikein paistaa katkeruus.



Minkähän takia naiset eivät koskaan myönnä että ovat pettyneet etteivät saaneet sitä poikaa. Pettymys tulee sitten ilmi poikien haukkumisena.



Sen sijaan naiset jotka eivät saaneet tytärtä kertovat pettymyksestään avoimemmin. Oletteko huomanneet ilmiötä?

Vierailija:

Minkähän takia naiset eivät koskaan myönnä että ovat pettyneet etteivät saaneet sitä poikaa. Pettymys tulee sitten ilmi poikien haukkumisena.

Sen sijaan naiset jotka eivät saaneet tytärtä kertovat pettymyksestään avoimemmin. Oletteko huomanneet ilmiötä?

Olen huomannut saman. Olen itse ilokseni tytön ja pojan äiti. Myönnän, että olisin ollut pettynyt, jos minulla ei olisi tytärtä - ja poikaa. En kuitenkaan osaa sanoa, mitä ajattelisin, jos minulla olisi " vain" tyttöjä tai poikia. Olen onnellinen terveistä lapsistani.

Vierailija:

rakenneultran perusteella oli ensin vähän pettymys, jotenkin kai naiset olettaa tai toivoo tyttöä usein ensimmäiseksi, varmaan kuten miehetkin poikaa.

Älä ala yleistämään omia ajatuksiasi koskemaan kaikkia, kun niin se ei kerta kaikkiaan mene.

Ja ihan vain siksi, että he sattuvat olemaan poikia. Tuntematta heitä. Aivan kuin samalla sanoen, että kaikki tytöt ovat ihania.



Yleistäminen on todella halpaa.

Minullakin oli stereotypioita pojista ja heidän touhuista, kunnes sain tuon oman ihanani. Yhtä lailla kuin tytöissä on kilttejä ja hurjia, on pojissa rajuja ja herkkiä. Ja mielenkiintoista, voi olla molempia ja välillä yhtaikaakin.

Ihana poika, ihana pieni ihminen.

Enpä olisi uskonut... Jotenkin masentaa.

Ihan oikeasti ihmiset, tsempatkaa vähän, ettette siirtäisi asenteitanne lapsillenne. Yritetään yhdessä saada tasa-arvoa eteenpäin, jooko?

Monta kertaa täällä valitellaan, kun ei ole tullut tyttöä, tai kysellään neuvoa kuinka tehdään tyttöjä. Onko se nyt kamala tappio elämässä, jos ei ole tyttöä? Ei täällä monen tytön äidit kuitenkaan valittele pojan puutetta...

Itsellä kaksi poikaa ja odotetaan kolmatta lasta. Ensimmäisestä odotin jotenkin enemmän tyttöä. Ehkä juuri sitä tutumpaa ja helpompaa kuten joku kirjoitti. Olin tosi iloinen pojasta ja kun toista odotettaessa ultrassa veikattiin poikaa niin olin pelkästään iloinen. Anoppi sanoi toisen poikavauvan jälkeen että tehkää kolmas jospa se olisi tyttö silloin tuntui vähän pahalta. En minä lapsia halua sillä perusteella että poikaa tai tyttöä. Nyt kun odotan kolmatta niin olen edelleen iloinen ettei itse tarvi valita sukupuolta. Olisi ollut todella vaikeaa päättää kumman haluaisi. Itse olen ollut poikatyttö siis en piittaa vieläkään meikeistä, nukeista ym. eli minulle on ollut kyllä oikeastaan helpotus että lapset ovat olleet poikia. Tosin yhtä iloinen olisin kyllä jos tästä kolmannesta tulisi tyttö.



Aikaisemmin sanoin että kunhan vain olisi terve. Nyt olen siinäkin lieventänyt kantaani niin että kunhan olisi suhteellisen terve niin ettei se rajoittaisi kovin paljoa lapsen tulevaa elämää.



t. 2 ja 3,5 vuotiaiden poikien äiti

Minun äitini on myös säästänyt minun vanhoja vaatteitta ja kaikkia ihanuuksia.

Toivoisin tyttären että voisin hänen kanssaan tehdä kaikkia tyttöjen juttuja ja ihanaa olisi sitten joskus seurata hänen raskauttaan läheltä.

Meille nyt luultavasti tuleekin vielä ainakin yksi lapsi, mutta voihan olla että hänkin on poika. Mutta en silti tule pettymään vaikka pojan saisinkin. Sitten täytyy noihin tyttöjen juttuihin odotella vain miniöitä.=)

Oma anoppini yrittää tehdä minusta tytärtä, jota hänellä ei koskaan ollut. Tilanne on kiusallinen, koska minulla on jo äiti, en tarvitse toista. Hän haluaa neuvoa minua ruuanlaitossa, puutarhanhoidossa, sisustuksessa, lastenhoidossa jne. Haluaa kuulla yksityiskohdat raskaudestani ja synnytyksestä. Ostaa vaatteita ja kaikenlaisia " tyttötavaroita" minulle. En pidä tuosta, koska en tunne häntä kuitenkaan erityisen hyvin ja toisaalta hänen makunsa (rimpsua, ruusua, hörhelöä, kullan kimallusta ja sateenkaarivärejä) on hyvin erilainen kuin omani, joka taas on lähellä äitini makua (yksinkertaista ja käytännöllistä).

Mutta minulla on myös maailman ihanin anoppi. Miksei voisi molempien kanssa shoppailla, käydä leffassa yms?

Itselläni on tosin vain yksi 10 vuotta nuorempi pikkuveli, joten olen pikkupoikien juttuihin ehkä tottuneempi kuin ne, jotka ovat kirjoittaneet siitä, kuinka kummia pojat ovat. Ehkä siksikin olen aina toivonut poikaa. Lisäksi en lapsena ollut mikään hienohelma, ja tuttavaperheiden tytöt ovat aina jotenkin ärsyttäneet prinsessaleikkeineen - lisäksi inhoan yli kaiken röyhelömekkoja, joihin yhteen aikaan puettiin kaikki pikkutytöt. Onneksi nykyään näyttää olevan vallalla enemmän sievien, mutta ei niin ylitseampuvien vaatteiden käyttö!

Kai minä olisin tyytyväinen tyttöihinkin, jos niitä olisi siunaantunut. Joskus vain ihmetyttää se, että tuntuu olevan ok jos tuleva äiti on kamalan tytönkipeä, mutta auta armias jos isi rohkenee ilmaista että poika olisi kiva, niin johan on sika ja sovinisti.

Yhtä suuri oikeus miehillä pitäisi olla mielipiteensä ilmaisuun. Vain se että isä toivoo tyttöä enemmän on jostain syystä hyväksyttyä sanoa ääneen, muuten pysyköön vaiti ;).





. Joskus vain ihmetyttää se, että tuntuu olevan ok jos tuleva äiti on kamalan tytönkipeä, mutta auta armias jos isi rohkenee ilmaista että poika olisi kiva, niin johan on sika ja sovinisti.

[/quote]

esikoisen sukupuoli oli ihan sama, keskimmäisestä odotin tyttöä mutten ollut poikaan pettynyt ja kolmannesta toivoin poikaa. meidän lapsiluku jää näillä näkymin tähän mutta jos 4. olisi tulossa niin poikaa toivoisin.



tämä on varmaan tottumiskysymys aika pitkälle, jos meillä olisi pelkästään tyttöjä niin en varmasti osaisi ajatella itseäni poikien äitinä. minusta on ihana että kaikki lapset ovat samaa sukupuolta heidän itsensä takia enkä edes osaa toivoa itselleni tyttöä kaveriksi shoppailureissuille tai kampaajalle. tykkään myös asemastani perheen ainoana naispuolisena, tiedän olevani aina se kaunein nainen tässä huushollissa ;)



tuo oma anoppius on myös mietityttänyt minua ja jossain vaiheessa surin myös mahdollisten lastenlasteni puolesta... siis etten ikinä saisi heitä hoitaa tms. kun miniäni aina kääntyisivät oman äitinsä puoleen. mutta tällä hetkellä asia ei vaivaa minua. täytyy yrittää kasvattaa omat pojat niin fiksuiksi että osaavat valita fiksut vaimot itselleen. ja kun yleensäkin olen ihan mukava ja ihmisten kanssa toimeentuleva niin miksen sitten tulisi toimeen miniöitteni kanssa myös? itselläni on tosi kiva anoppi joten sekin antaa uskoa tulevaan :)

Olen jo pitkään ajatellut asiaa niin, että mun on pidettävä hyvät välit tyttäriini, että sitten vanhempana saan varmasti olla lastenlapsieni kanssa! En mitenkään pidä itsestäänselvyytenä että näin tyttöjen äitinä olisin etuoikeutettu isovanhempi. Tyttöjen murkkuikä on rajumpi kuin poikien, ja siksi ne välit voi johonkin tytöistä huonontua.



Itse en osaa poikaa kaivata, mutta miehen puolesta joskus harmittelen pojan puuttumista.