Muita joita on siunattu " vain" pojilla?

Enempää lapsia en saa ja mies eiadoptioon lähde (tosin ei sekään tyttöä varmsitaisi, eikä se olisi syy vaan toivo saada lisää lapsia.)



Mutta olen enemmän kuin onnellinen ja ylpeä upeista pojistani!

Ja miksei poika saisi leikkiä nukella? T: pojan äiti myös, ihanan suloisen sellaisen

Täällä myös kahden ihanan pojan äiti. Meille tuskin tulee enää lisää lapsia. Mulla ei ollut " toiveita" lasten sukupuolesta, molemmat olisivat olleet tervetulleita.

Kyllä olisi orpoa jos olisi vaan toista sukupuolta lapset. Jos pitäisi valita että saisi vain yhden lapsen, valitsisin pojan.

jotenkin ajattelin, että tyttöjä " pitäisi" olla vain yksi, että saisi sen prinsessan roolin tms. ;) pojat taas enemmän laumaeläimiä, eikä haittaa vaikka olisikin useampi ;)



Aika hassuja ajatuksia, myönnän, enkä ehkä nyt enää ole tuota mieltä. Meillä on kaksi poikaa eli sinänsä sain mitä halusin (=ei kahta tyttöä), vaikka kyllä mielelläni olisin myös tytön äiti. Kuopuksesta oli niin vahva poikaolo heti alusta alkaen, joten en edes ehtinyt " toivoa" toisen olevan eri sukupuolta, kun tiesin olevan poika.



Nyt kun oma äitini kuoli yllättäen ja suht nuorena, minulla ei ole siskoja, miehellä ei ole siskoja ja omat lapset poikia, tunnen kyllä ajoittain olevani kovasti vain poikien ympäröimä... onneksi on mukava anoppi ja tietysti omia kavereita, mutta välillä mietin, että olisi kiva että olis suvussa joku toinenkin naispuolinen...



Meidän lapsiluku on ainakin toistaiseksi täynnä. Mutta jos vielä joskus kolmannen lapsen saisimme niin lähtisin yrittämään vain siinä tilanteessa, että ihan aidosti voisin sanoa, ettei sukupuolella ole merkitystä (nyt jo välillä kuuluu sukulaisista, että kai te vielä sen tytön teette...). Meillä lisäksi lähipiirissa sekä lapsen että vauvan menettäneitä, joten olen miettinyt asiaa tosi paljon ja olen onnellinen siiitä, että meillä kaksi tervettä lasta, jotka toivottavasti saamme pitää luonamme.

prinsessa- ja nukkeleikit. Pojat ovat olleet kiinnostuneet syvällisimmistä asioista esim. avaruudesta ja luonnosta.

rakenneultran perusteella oli ensin vähän pettymys, jotenkin kai naiset olettaa tai toivoo tyttöä usein ensimmäiseksi, varmaan kuten miehetkin poikaa. Kai sitä toivoo jotain " tuttua" ja " helppoa" , vaikka todellisuus voikin olla jotain ihan muuta... No, sitten kun ajatukseen tottui ja pojan sai viereensä ja etenkin kun lapseen oikeasti tutustui, ei sillä sukupuolella ollut enää mitään väliä. Yksilö, oma lapsi on tärkeämpi.



Nyt meille on toinen tulossa ja sukupuoli on taas poika. Nyt se tuntuu ihan hyvältä, koska luulen, että pojista on toisilleen kuitenkin enemmän seuraa kuin olisi tytöstä ja pojasta ollut ja se lapsen tärkeys sinänsä on jo ekan jälkeen selvinnyt; en rakasta tyttöä tai poikaa vaan omaa lastani.



Ehkä sitä jonkinlainen itsekäs surutyö on asian kanssa kuitenkin käytävä, sillä tyttöä meille ei enää tule, lapsiluku on tässä. Eli niitä rimpsumekkoja ja tukan letityksiä ei ole odotettavissa koskaan. Mutta itsekkäitä ajatuksiahan nämä tällaiset ovatkin, paljon muuta arvokasta tulee niiden rimpsumekkojen tilalle. Sitä paitsi en itsekään ole koskaan ollut enkä ole vieläkään mikään kovin mekko- tai rimpsutyttö, enkä kiinnostunut muodista tai muusta " hömpästä" kovinkaan paljon, enkä koskaan ole jostain barbijutuista hirveästi innostunutkaan, lähinnä pakosta leikin kun muillakin oli. Eli ehkä tämä poikien kasvatus meikäläiselle sopiikin paremmin...

vaikka eihän se sama asia ole. Mutta älä hävitä nukkejasi, nukkekotia tai mitään muutakaan jos vaan jaksat niitä säilöä! omat lapsesi voi joskus saada tyttöjä ja omat vanhat lelusi on suuria aarteita silloin!

Raskausaikoina en osannut odottaa, että tuleeko tyttö vai poika. Ekan lapsen saaminen oli useamman vuoden työn tulos ja sitä toivoi vain, että lapsi olisi terve. Tuttavapiirissä on monella lapsella ollut vakavaa sairautta yms, joten sitä on seuraavissakin raskauksissa aina ollut peloissaan, että onko odotettu lapsi terve vai ei. Onneksi nämä 3 ovat olleet terveitä.



Aika näyttää, miten lapset isompina osaavat olla yhdessä. Itsestäni olen huomannut, että seuraan ns suurennuslasilla, että muut perheenjäsenet/sukulaiset/ ystävät kohtelevat perheemme tyttölasta tasapuolisesti suhteessa poikalapsiin eli saa yhteistä aikaa isän kanssa, isovanhemmat huomioivat myös tytön lahjoissa, harrastuksissa yms. En tiedä, olisko tyttäremme elämä helpompaa, jos perheessämme olisi enemmäkin tyttöjä?! Toivottavasti minä ja tyttäreni olemme kyllin voimakkaista miesvaltaisessa perheessämme;)

Onneksi mulla on kumpaakin! Ihania:)