kaverini komentelee tytärtäni

Me vartavasten haluttiin sohva joka kestää kulutusta ja istumista. Sohvasta saatiin jopa tiedot miten se on kestänyt testeissä istumista ja painoa. Ei mitään pelkoa että meidän sohva menis rikki, vaikka siinä nyt lapset pomppisivatkin. Aika huteraa tekoa on teidän 4000 euron sohva, jos ei lapsen painoa kestä, miten se kestää sen kun aikuinen painava mies lösähtää siihen? Ettei vaan ois pelkkää vaahtomuovia teidän sohvan sisukset?

mutta sitä ei ole siihen tarkoitettu. Suurempi riski on siinä, että lapsi horjahtaa ja lyö päänsä sohvapöytään. Minusta on edesvastuutonta ja huonoa vanhemmuutta, jos antaa lasten hyppiä sohvalla.

Ps. täyte on untuvaa.

niin mä en edes pidä sitä komenteluna, lähinnä se on huomautus tai jotain. Meillä saa myös lapset välillä pomppia sohvalla, mutta kyllä ne tietää että kylässä ei niin tehdä.

Kaveri oli poikineen kylässä yks päivä. Toinen pojista kävi vessassa, ja mä satuin kuulemaan että ei pessyt käynnin jälkeen käsiään. Veti vessan ja avas heti oven. Mä puutin asiaan heti, kysyin nätisti että muistitko pestä kädet? vaikka nyt tiesin että ei niitä pessyt. Poika sen jälkeen pesi kätensä. En usko että kaverini piti sitä komenteluna, eikä se mun mielestä sitä edes ollut vaikka asiaan puutuin.

Jos niitä ei saa heitellä?? Mitä ne lapset tekee sellasilla leluilla, joilla ei saa leikkiä?

En tarkoita sitä, että koko ajan ollaan ihan pienestäkin asiasta komentelemassa, mutta esim. piparit ja muut tarjottavat syödään pöydän ääressä keittiössä. en mäkään tykkää, että meillä pomppii omat eikä vieraatkaan muksut sohvilla. Jos leikit käy liian rajuiksi niin toki komennan vieraankin lasta jos omat vanhempansa eivät sitä tee. Ei siitä tarvi suuttua. Meidänkin muksuja saa ja tarviikin komentaa jos tekevät tyhmyyksiään.

Me vartavasten haluttiin sohva joka kestää kulutusta ja istumista. Sohvasta saatiin jopa tiedot miten se on kestänyt testeissä istumista ja painoa. Ei mitään pelkoa että meidän sohva menis rikki, vaikka siinä nyt lapset pomppisivatkin. Aika huteraa tekoa on teidän 4000 euron sohva, jos ei lapsen painoa kestä, miten se kestää sen kun aikuinen painava mies lösähtää siihen? Ettei vaan ois pelkkää vaahtomuovia teidän sohvan sisukset?

mutta sitä ei ole siihen tarkoitettu. Suurempi riski on siinä, että lapsi horjahtaa ja lyö päänsä sohvapöytään. Minusta on edesvastuutonta ja huonoa vanhemmuutta, jos antaa lasten hyppiä sohvalla.

Ps. täyte on untuvaa.

ettei se kuulu hyviin käytöstapoihin. Eikös se oli ihan itsestäänselvyys, että se missä istutaan ei tehty seisomista tai kävelyä varten. Onneksi oma ystäväpiiri koostuu perheistä, joissa opetetaan lapsille käytöstapoja pienestä pitäen. Ja rakkauttakin ne lapset saavat keskimääräistä enemmän, joku kun kuitenkin kohta vinkuu, että missä välittäminen ja rakkaus jos kerran lapsella on rajoja =)

Mutta ensimmäiseksi sulle tuli kuitenkin mieleen että teidän kallis sohva voi mennä rikki :)

Ei minusta olisi kiva vaatia lapsiperheeltä 4000 euron maksua hajonneesta sohvasta. Tai mitä nyt korjaaminen maksaa, jos edes saa korjattua. Eikä varmaankaan lapsiperheestä olisi mukavaa pulittaa tuollaista summaa. Etkä voi muuten tietää, mitä minulla tuli ekana mieleen. Se kun ei välttämättä ole sama asia kuin se, mitä tänne kirjoitan.

kyllä talossa talon tavalla. nykyajan lapset ovat valitettavan usein liian vapaasti kasvaneet. oikeus on oikaista toisten lapsia, jos tilanne vaatii. mun tuttavan muksut ihan höpöjä sotkee ja hajottaa kaiken, saa nähä..millon sanon....

ei mennä murustelemaan olohuoneeseen. Eivätkä riehu sisällä. Mutta silloin kun meillä on vieraita, säännöissä kyllä joustetaan. Saavat syödä keksejä olkkarissa, ja mun puolestani vaikka seistä päällään sohvassa. Meidän sohva ei hajoa. Ja tarjottava saavat syödä niin paljon kuin haluavat. Ei ole minun asiani pitää huolta heidän ruokavaliostaan, korkeintaan heidän vanhempansa saavat päättää kuinka monta keksiä syö. Minä en niitä laske. Kunhan ei rikota mitään eikä olla ilkeitä.



Ja vaikka näin hunnigolla meillä eletäänkin, omat poikani eivät ole ikinä saaneet moitteita etteivätkö osaisi käyttäytyä. Emäntien ei ole tarvinnut heitä ojentaa, koska a) heille on opetettu käytöstapoja b) vahdin heitä itsekin että käyttäytyvät.

Ei mitään oikeutta komennella muiden lapsia, itse ainakin puolustan aina heti tyttöäni jos häntä joku tulee turhaan pomottamaan.

Jos haluaa ottaa lisää pullaa tms ja sen on sinusta ok, niin ei ole muiden asia.

Sohvalla pomppiminen ja kirjan päälle tallaaminen ehkä tästä poikkeus koska silloin tyttösi vahingoittaa toisen omaisuutta ja ellet ole valmis ostamaan kaverillesi uutta sohvaa tai kirjaa niin joudut vastaamaan siitä ettei lapsesi niitä hajota

Se sävy tässä on oleellinen. Jos jatkuvasti jäkyttää eikä anna lapselle eikä lapsen äidille aikaa huomata virhe, niin onhan se vähän tietynlaista osoittelua tyyliin et osaa lastasi kasvattaa.

Mieheni sisko yllätti minut kerran totaalisesti mummolassa, kun kävi 2-vuotiaani kimppuun. Söi sottaisesti, ei osannut istua oikein, ruoka on syötävä loppuun jne. Lopulra lapsi purskahti itkuun ja juoksi pois pöydästä.

Siskolla oli pointti. 2-vuotiaalta oli tippunut ruokaa lattialle, hän istui jalkojen päällä, kun ei muuten yltänyt pöytään eikä hän ollut tottunut siihen, että muut määräävät annoksen koon eli söi pienempiä annoksia kotona. Istuin itse vieressä ja olin ojentanut lasta aika tiukasti siitä, että pyöri tuolilla, joten jäin suu auki, kun kisasi kanssani että ehti ensin ja kunnon satsilla. Ekan huomautuksen jälkeen peesasin siskoa ja käskin syömään varovaisemmin, ettei tipu ruokaa, mutta sitten en enää, kun mäkätys oli jatkuvaa. Näin, että lapsi meni paniikkiin ja juuri siksi yritti poistua pöydästä ja jättää ruoan.

Itselleni tyrmistyttävintä oli se, että siskon 6-ja 8-vuotiaat ovat aina jättäneet ruokaa lautaselle ja ruokailu on ollut vuosia taistelua. Nyt on miehen siskolla taapero ja kerään rohkeutta voidakseni ojennella tätä lasta samaan tyyliin. En taida uskaltaa, on suuttuvaa sorttia tuo sisko ja lapsihan ei ole syypää äidin ilkeilyihin. Vieläkin vaan pistää kiukuksi, kun muistelel lapsen itkua.

Kyllä lapselleni olisi voinut asiasta huomauttaa. Ystävällisesti, kun ei ollut mitään kriisiä ja opastavasti, mutta tylyttäminen ei ole 2-vuotiaan asiallista ojentamista.

Eikö ole hyvä että joku muu kuten ystävä komentaa ja kasvattaa, jos lapsen oma äiti ei jaksa/viitsi/halua sitä tehdä???

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 14:03"]

Jos haluaa ottaa lisää pullaa tms ja sen on sinusta ok, niin ei ole muiden asia.

[/quote]

Pullaa otetaan yksi siivu.

Sitten odotetaan, että kaikki ovat saaneet ja sen jälkeen kysytään nätisti, että saako ottaa toisen. Sitten joko saa luvan tai ei saa. Kolmatta ei enää edes kysytä, otetaan vain, jos tarjotaan.

Ihan peruskäytössääntöjä, niin lapsilla kuin aikuisilla.

Ja ei TIETENKÄÄN seistä sohvalla. Eikä mennä mylläämään sänkyyn. Tai mitään muutakaan.

Ja miksi ihmeessä saisi kävellä kirjojen päälle? Jos se kirja on lattialla, niin ok, sitten voidaan sanoa, että ei saa astua päälle ja käydä noukkimassa se kirja sieltä lattialta.

Tuollaiset lapset, joita ei ole ollenkaan opetettu siihen, että kaikki mikä ei ole erikseen kiellettyä, on sallittua, on tosi raskaita vieraita. Jo neljä vuotias tajuaa yllättävän paljon, mikä on ok ja mikä ei ole. Mikäli siis se vanhempi on viitsinyt vähän kasvattaakin eikä vaan antanut mennä omalla painollaan.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2008 klo 17:08"]

asun nykyään eri puolella Suomea kuin pitkäaikainen paras ystäväni ja kun tapaamme, olemme sitten muutaman yön toisen luona.Surullista on vain että äitiys tuntuu erottavalta tekijältä nykyään, hän on todella tiukka kasvattaja, minä vähän löysempi.Hänen lapsensa vasta 1v,minun 4.

Viimeisimmästä reissusta jäi paha mieli, hän komenteli 4-v tytärtäni KOKO ajan, pitää osata jo istua hiljaa kun on "iso tyttö",ei saa astua lattialla lojuvan kirjan päälle, ei saa nousta sohvalla seisomaan,ei saa ottaa lisää keksiä jne Tuntiakaan ei kulunut ilman uutta oikomista ja kurmutusta!Tyttöni on rauhallinen, ei ikinä tahallaan riko tai kiusaa tai riehukaan.Pk:sta saanut hyvää palautetta aina. Leikki-ikäinen toki on ja puuhaa ja liikettä kaipaa ja huomiota kanssa.

Johtuisiko tämä siitä että kaverillani ei ole kokemusta vähän isommista lapsista ja kasvatusinto iski. Itse en viihdy kylässä missä lastani oiotaan koko ajan. En kehdannut sanoa mitään ettei tulisi ikävää tilannetta. Onko kellään kokemuksia? Mitä te olette tehneet tälläisissä tilanteissa?

[/quote]

Siis ihan asiasta "komentaa",ei turhaan nipota?Sanoitkin että teillä on erilainen kasvatustyyli,yritä ymmärtää ettei kaverisi ole yhtä lepsu kuin sinä.Tai jos asia on oikea ongelma,kannattaa ehkä keskustella kaverin kanssa asiasta.

Jos on kurittomia kakaroita, tottakai niitä pitää kurittaa.

 ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa”

Jenkeissä vieläkin pidetään fyysinen kasvatus kuri, jopa kouluissa joissakin osavaltioissa.

Suomessa pitää muuten vaan osata kasvattaa jälkikasvunsa.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 14:25"]

Se sävy tässä on oleellinen. Jos jatkuvasti jäkyttää eikä anna lapselle eikä lapsen äidille aikaa huomata virhe, niin onhan se vähän tietynlaista osoittelua tyyliin et osaa lastasi kasvattaa.

Mieheni sisko yllätti minut kerran totaalisesti mummolassa, kun kävi 2-vuotiaani kimppuun. Söi sottaisesti, ei osannut istua oikein, ruoka on syötävä loppuun jne. Lopulra lapsi purskahti itkuun ja juoksi pois pöydästä.

Siskolla oli pointti. 2-vuotiaalta oli tippunut ruokaa lattialle, hän istui jalkojen päällä, kun ei muuten yltänyt pöytään eikä hän ollut tottunut siihen, että muut määräävät annoksen koon eli söi pienempiä annoksia kotona. Istuin itse vieressä ja olin ojentanut lasta aika tiukasti siitä, että pyöri tuolilla, joten jäin suu auki, kun kisasi kanssani että ehti ensin ja kunnon satsilla. Ekan huomautuksen jälkeen peesasin siskoa ja käskin syömään varovaisemmin, ettei tipu ruokaa, mutta sitten en enää, kun mäkätys oli jatkuvaa. Näin, että lapsi meni paniikkiin ja juuri siksi yritti poistua pöydästä ja jättää ruoan.

Itselleni tyrmistyttävintä oli se, että siskon 6-ja 8-vuotiaat ovat aina jättäneet ruokaa lautaselle ja ruokailu on ollut vuosia taistelua. Nyt on miehen siskolla taapero ja kerään rohkeutta voidakseni ojennella tätä lasta samaan tyyliin. En taida uskaltaa, on suuttuvaa sorttia tuo sisko ja lapsihan ei ole syypää äidin ilkeilyihin. Vieläkin vaan pistää kiukuksi, kun muistelel lapsen itkua.

Kyllä lapselleni olisi voinut asiasta huomauttaa. Ystävällisesti, kun ei ollut mitään kriisiä ja opastavasti, mutta tylyttäminen ei ole 2-vuotiaan asiallista ojentamista.

[/quote]

Mä olisin varmaan sanonut miehen siskolle, että riittää että yksi komentaa ja hoidan kyllä tämän lapseni syömisen, ja nyt tarvitaan ruokarauha. Voisitkos antaa sen. Piste. 

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 14:25"]

Se sävy tässä on oleellinen. Jos jatkuvasti jäkyttää eikä anna lapselle eikä lapsen äidille aikaa huomata virhe, niin onhan se vähän tietynlaista osoittelua tyyliin et osaa lastasi kasvattaa.

Mieheni sisko yllätti minut kerran totaalisesti mummolassa, kun kävi 2-vuotiaani kimppuun. Söi sottaisesti, ei osannut istua oikein, ruoka on syötävä loppuun jne. Lopulra lapsi purskahti itkuun ja juoksi pois pöydästä.

Siskolla oli pointti. 2-vuotiaalta oli tippunut ruokaa lattialle, hän istui jalkojen päällä, kun ei muuten yltänyt pöytään eikä hän ollut tottunut siihen, että muut määräävät annoksen koon eli söi pienempiä annoksia kotona. Istuin itse vieressä ja olin ojentanut lasta aika tiukasti siitä, että pyöri tuolilla, joten jäin suu auki, kun kisasi kanssani että ehti ensin ja kunnon satsilla. Ekan huomautuksen jälkeen peesasin siskoa ja käskin syömään varovaisemmin, ettei tipu ruokaa, mutta sitten en enää, kun mäkätys oli jatkuvaa. Näin, että lapsi meni paniikkiin ja juuri siksi yritti poistua pöydästä ja jättää ruoan.

Itselleni tyrmistyttävintä oli se, että siskon 6-ja 8-vuotiaat ovat aina jättäneet ruokaa lautaselle ja ruokailu on ollut vuosia taistelua. Nyt on miehen siskolla taapero ja kerään rohkeutta voidakseni ojennella tätä lasta samaan tyyliin. En taida uskaltaa, on suuttuvaa sorttia tuo sisko ja lapsihan ei ole syypää äidin ilkeilyihin. Vieläkin vaan pistää kiukuksi, kun muistelel lapsen itkua.

Kyllä lapselleni olisi voinut asiasta huomauttaa. Ystävällisesti, kun ei ollut mitään kriisiä ja opastavasti, mutta tylyttäminen ei ole 2-vuotiaan asiallista ojentamista.

[/quote]

Mä olisin varmaan sanonut miehen siskolle, että riittää että yksi komentaa ja hoidan kyllä tämän lapseni syömisen, ja nyt tarvitaan ruokarauha. Voisitkos antaa sen. Piste. 

[/quote]

Tilanne eteni niin nopeaati, etten ehtinyt oikein reagoida. Sanoin kyllä jälkeenpäin,,että homman olisi voinut hoitaa toisinkin mutta sisko vaan naureskeli ja oli sitä mieltä, että oli tehnyt aivan oikein.,Ei siis yhtään tajunnut, ettei kyse ollut ojentamisesta vaan siitä, miten ojentaa.

Me ei käydä kylässä, mutta muutama täti kävi meillä. Toinen täti määräili ja kasvatti lapsiani. Hyvin siitä selvittiin, kun vähennettiin kyläilypyyntöjä. Perhe on ykkönen ja muut tulee vasta sitten, jos sopii kuvioon. Poikani on jo esiteinejä, mutta sanon, jos muiden lapset ärsyttää niin ei kannata pyytää kylään ja ei kannatta mennä kasvattavien tuttujen luokse.