kaverini komentelee tytärtäni

on se, että jatkuva vieraiden lasten komentaminen on sekin jonkin sortin typeryyttä. Siis, että joku jaksaa koko ajan "kasvattaa" toisten lapsia komentamalla ja mäkättämällä jostain keksien syömisestä. Toki isäntäperhe saa napakasti kerran sanoa mitkä on talon säännöt, mutta jos pitkän vierailun aikana pitää koko ajan naputtaa jostain, niin kyllä minustakin olisi aika rasittavaa olla vieraana.

Meillä ei hypitä huonekaluilla ja ruoka syödään keittiössä. Samat säännöt kaikille. Jos ei mene vieraalle perille, niin sanon kyllä asiasta. On se isäntäväellekin rasittavaa, jos vierailla ei ole mitään käytöstapoja.

kyllä meillä pompitaan sängyssä ja sohvilla eikä ne ole siitä miksikään mennyt. Tietenkin pitää vahtia ettei vahinkoja satu kun hypitään. Meillä saa myöskin kaverin lapset hyppiä.

ja jos aion tarjoilla herkkuja kahvi pöydässä kysyn lasten vanhemmilta ensin että ovatko sinun lapset syönyt jo ruoan että voinko laittaa keksit tarjolle. jos lasten vanhemmat ovat sitä mieltä ettei keksien syömisestä ole harmia laitan tarjolle, jos on jätän keksit kokonaan pois.

ja mitä kirjaan tulee.. jos se haittaa niin kovasti että kirjan päältä kävellään, niin ehkä siinä tapauksessa sen paikka ei ole lattia.

pyrin siihen että toisten kotia ja tavaroita kunnioitetaan ja yritän sitä opettaa myöskin omalle lapselleni. Ja jos oma lapseni rikkoo toisten tavaroita tahallaan tai vahingossa niin hankin kyllä uuden tilalle.

Ja sitten se komentaminen. kyllä minä ainakin komennan kavereidel lapsia jos tarve niin vaatii. ja tiedän että en niin kovasti komenna että siitä traumoja joku saa. Ja minä pyydän myöskin kavereitani komentamaan minun lastani jos he huomaavat hänen tekevän jotain mikä on toiselle hatallista tai väärin.

En ole ikinä ymmärtänyt sitä miksi joku vetää hirmu hepulit siitä että joku uskaltaa sanoa jotain toisen lapselle. Rajansa kaikella. ihan puhdasta maalais järkeä saa kyllä käyttää ihan joka asiassa. Ei tälläinen tappeleminenkaan kovin järkevää kuvaa teistä anna..

niin varautuu siihen, että rikkoutuessa löytyy äipän tai iskän lompakosta 4000 euroa.

Ap:han sanoi että tuttava oli sanonut että pitää osata istua hiljaa, ei nousta sohvalla seisomaan (mistään pomppimisesta ei siis ollut kyse), eikä saa ottaa lisää keksiä. Eli ei kuulostanut tuo pikku tyttö kovin hirveältä terroristilta. Kirjojen päälle astumisesta voisi nätisti huomauttaa tai emäntä olisi voinut nostaa itse pois lattialta.



Jos kutsuu vieraita kylään, varsinkin lapsia, voi olettaa että omaan rutiiniin tulee tiettyjä häiriöitä. Hyvä isäntäväki tekee vieraiden olon tervetulleeksi eikä nolaa heitä.



Meilläkin josku meno yltyy villiksi kun on pieniä lapsivieraita, mutta antaa mennä. Meidän koti on tarkoitettu elämiseen eikä mausoleumiksi.

Jos haluaa hyppiä meidän sohvalla,

niin varautuu siihen, että rikkoutuessa löytyy äipän tai iskän lompakosta 4000 euroa.

Tietysti kyläpaikan emäntä saa opastaa lasta talon tavoille jos oma äiti ei ymmärrä. Asian voi tietysti hoitaa monella tavalla.

Itse pyrin sanomaan, että "meillä ei blaa blaa..)

Eihän siinä olisi mitään järkeä sanoa kaverille, että sanopas nyt lapsellesi niin ja niin.



Kodeissa on erilaiset säännöt ja sillä siisti. Meillä saa kohtuuden rajoissa kiipeillä sohvilla, mutta missään nimessä en anna lapsieni kylässä niin tehdä elleivät isännät toisin sano(ja tällaisiakin paikkoja on!)



Mitä museoon tulee, niin ei vetele jos lapset toteuttavat mielitekojaan vieraskirjoihin. Onhan se söpöä, että meidän Nico-Petteri rustaa itsestään muistoja...kyllä se yksi kerta/lapsi kissankkoisia kirjaimia riittää-muutenhan saisi joka viikko laittaa uuden kirjan, johan mahtuu parin laosen ja muutaman aikuisen nimmarit!

Lasta pitää ja täytyy opastaa mikä on sopivaa ja mikä ei. Milloin ne asiat sitten oppii??

Mutta laitanpa minäkin mielipiteeni. Ap ei väittänyt tytön pomppineen sohvalla, vaan nousseen seisomaan sohvalle, huomio. Minusta tää keskustelu meni aika mustavalkoiseksi. Kaikki jotka ei oo ihan yhtä tiukkoja säännöissään, mitä ite, on muka jotain onnettomia curlingvanhempia, jotka ei aseta mitään rajoja lapselleen. Eihän se nyt noin mustavalkoista oo.



Voihan olla, että lapsi eleli ihan tavallista rauhallista elämää. Nousi välillä sohvalla seisomaan (ei välttämättä hyppinyt siinä). Ei lapsi pysty muuttamaan käyttäytymistään ihan eri vaihteelle moneksi päiväksi. Minusta lyhyen vierailun ajan lapsi pystyy toimimaan minusta tiukemmissa rajoissa mitä kotona. Riippuu paljon lapsesta. Mutta tarvii siihen (mielellään oman vanhemman) jatkuvaa ohjausta. Jos vieraiu on pitempi, on aika raskasta olla vanhemman ja lapsen kokoajan varpaillaan.



Oon huomannut, että taaperoiden (n. 1v) vanhemmat kuvittelevat usein, että isommat lapset osaavat ja niiden tulee osata käyttäytyä lähes kuin aikuisen. Tosiasiassa ainakin meidän 3-vuotias on paljon hankalampi tapaus kuin 8 kk ikäinen vauva. Isompi lapsi vaatii huomiota kun aikuiset juttelevat (mikä sinänsä on tosi ärsyttävää). Jos lapsi on kotona tottunut saamaan enemmän huomiota kuin vieraissa (jossa aikuisilla on kokoajan juttelemista keskenään), hän käyttäytyy helposti siten, että hakee huomiota käyttäytymällä huonosti, Jos tällaisessa tilanteessa vieras aikuinen aina ehtii torua lasta, on astetelma minusta väärä.

Tietyt säännöt on, ihan turvallisuudenkin vuoksi.



Opettakaa ihmeessä miten tulee kylässä käyttäytyä. Nyt koululaisten äitinä tekisi mieli välillä sulkeutua lukkojen taa monilta lastemme kavereilta, kun näyttää, ettei ole mitään tapoja! Suurimman osan kanssa menee hyvin, mutta sitten on näitä, jotka kilkuttelee ovikelloa aamusta iltaan viikonloppuisinkin (ja omat vanhempansa ovat tyytyväisiä kun ipanat on poissa ja näiden lasten koteihinhan ei koskaan saa mennä), marssivat suoraan toisten jääkaapeille ja valittavat tarjonnasta, "lainaavat" tavaroita omin luvin, käsittelevät kovakouraisesti tavaroita ja pelejä, tulevat likaiset kengät jalassa huoneisiin, yms. Kun komentaa, saa kuulla melkoista kielenkäyttöä tai sitten nakellaan niskoja ja kostetaan se jotenkin lapsillemme. Jonkin aikaa jaksoin näitä ottaa vastaan ja komennellakin, mutta nyt on tietyiltä ovi kiinni pysyvästi. Tai ainakin niin kauan, että alkaa tapoja löytyä.

lapselle normaalit käytöstavat ei tarkoita sitä, ettei lapsi saisi rakkautta, hellyyttä ja arvostusta. Huvittava ajatus.



Normaaleihin käytöstapoihin muuten kuuluu, että kylässä ollaan kyläpaikan sääntöjen mukaisesti. Jos lapsen äiti ei asiaa tajua niin sitten täytyy kyläpaikan "emännän" asiasta huomauttaa.



Meillä on lapsilla rajat ja säännöt. Samat säännöt pätevät myös lasten kavereihin kun meillä ovat. Näistä rajoista ja säännöistä huolimatta (heh) lapsemme saavat paljon hellyyttä ja rakkautta, esim. teini-iässä oleva esikoispoika pussaa ja halaa äitiään myös kavereidensa nähden =)

Meillä lapset ovat aina osanneet käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa, energiaa he purkavat pihalla, metsässä ja harrastuksissa. Sohvalla meillä ei seistä, eikä kahvipöydän tarjottaviakaan mussuteta rajattomasti. Ap muuten mainitsi, että lasta oli kielletty ottamasta _lisää_ keksejä - ehkä ap:n mussukka oli jo vetänyt puolikkaan keksipaketin napaansa ennen kuin seisoskeli sohvalla ja talloi kirjoja.

Sormi ojossa ojennetaan muiden lapsia ja täällä vanhempia että opettakaa lapsillenne käytöstapoja. Mutta jos nyt teidän oma lapsukaisenne sattuisi ottamaan vaikka lisää keksiä ja emäntä komentaakin että sormet irti. Tai käskee istumaan hiljaa jos lapsi kiemurtelee. Onko ihan totta että teidän 4-vuotiaat osaa käyttäytyä kuin aikuiset?

se on kyllä selvä että sohvalla ei seistä eikä hypitä ja kirjojen päällä ei istuta. Nämä ovat sellaisia perusasioita jotka on hyvä opettaa lapselle koska jos kylään menee niin jokaisella on ne omat sääntönsä. kyllä peruskäyttäytyminen tarvitsee kunnossa olla.

Olen itsekin komennellut näitä sohvalla seisojia yms. Äiti ei aina tosiaan huomaa että oma lapsi jotakin väärin tekisi.

ja jos itse en huomaa lasteni tekevän väärin niin kyllä vieraat saavat lapsiani komentaa.

kiva kun avaukseni herätti keskustelua ja joku harva ymmärsi muakin:-)



Joo, ne kirjat oli vauvan nuolemia ja lattialla lojuvia, ei kai kevyt tyttö niitä riko kävelemällä vahingossa päältä. Ja sohvalla istuttiin me aikuiset ja tyttöni nousi viereeni seisomaan, ei vaaraa dramaattisesta putoamisesta.Mielestäni kaverini mäkätys oli nipotusta, esim. pehmeitä palloja ei saanut heitellä.



Se harmitti kun tyttöni on todella tottelevainen ja yrittää olla kiltti ja mieliksi ja silti saa kuulla koko ajan jotain oikaisua kun sattuu astumaan väärään paikkaan. Itselläni on tästä trauma, pienenä tarhassa oli tiukka täti jonka mielestä tein aina jotain väärin vaikka parhaani yritin.



Olemme kyläilleet tytön tarhakavereilla ja siellä meininki on erilainen, leikkiä saa ja sohva on merirosvolaiva ja sänky maja ja pehmopalloja saa heitellä ja juoksennellakin. Rikkoa ei saa eikä satuttaa,tietenkään.

Uskoisin kaverini muuttavan hieman käsityksiään kun oma lapsi kasvaa, ei kuvittele että nelivuotiaan pitää istua hiljaa.



Mutta kuten sanoitte, talossa talon tavalla. Sehän se perussääntö elämässä on.En kyllä tytön kanssa halua mennä kaverille kun en viihtynyt, tavataan ilman lapsia varmaan jatkossa.Ja kasvatuksesta on turha vängätä, toiset uskovat tiukempaan linjaan (kaverini hokee pikkuiselleenkin koko ajan ei ei ei ei).

mutta samaa mieltä siinä, että "maassa maan tavalla". Osa ystävistäni on sitä mieltä, että vaikkapa ruokaa saa syödä missä vaan - meillä syödään vain ja ainoastaan pöydän ääressä. Suurin osa ystävistäni ei pyydä lapsiaan pesemään käsiään ruokailun jälkeen - minä pyydän, ennen sitä ei mennä sohvalle tahmaamaan. Samoin, kun vessassa käynnin jälkeen pestään kädet.

Meilläkään ei muuten saa heitellä palloja. Pallot ovat mielestäni ulkoleluja, sisällä on niin paljon hajoavaa tavaraa (vaikkapa jo ikkunat esimerkiksi).



Jos mennään kylään, niin ystäväni saavat komentaa lastani, minä en voi heidän sääntöjään tietää. Ja sitten kun ystävät lapsineen tulevat meille, niin minä komennan heidän lapsiaan - kunnes ystävät tietävät mitkä ovat meidän säännöt ja osaavat itse kieltää lapsiaan tekemästä tiettyjä asioita.

Teidän sohva on aika surkeaa tekoa noin kalliiksi sohvaksi jos yksi pikkulapsi saa sen hajalle

joka on tehty istumista, ei hyppimistä varten. Et sinäkään varmaan vietä iltaasi istuen trampoliinilla, sillä se on tehty hyppimistä, ei istumista varten.

Me vartavasten haluttiin sohva joka kestää kulutusta ja istumista. Sohvasta saatiin jopa tiedot miten se on kestänyt testeissä istumista ja painoa. Ei mitään pelkoa että meidän sohva menis rikki, vaikka siinä nyt lapset pomppisivatkin. Aika huteraa tekoa on teidän 4000 euron sohva, jos ei lapsen painoa kestä, miten se kestää sen kun aikuinen painava mies lösähtää siihen? Ettei vaan ois pelkkää vaahtomuovia teidän sohvan sisukset?

ei seisoa sohvalla eikä kävellä kirjojen päällä. Normaaleihin käytöstapoihin kuuluuvia juttuja, mutta ap:n tekstistä kyllä huomaa, että ap ei oikein tajunnut ja siksi ystävänsä joutui komentamaan lasta. Nytkin vielä ap vähättelee asioita: ne olivat vain vauvan nuolemia kirjoja joita ei kevyt lapsi saa rikki, lapsi vain nousi seisomaan sohvalla, eikä palloakaan saanut heitellä. Voi voi kun ap:n mussukka ei saanutkaan tehdä mitä halusi.

Kasvata lapsesi äläkä valita palstoilla.

Kylässä voi olla eri säännöt kuin teillä. Tosin kaverisi kuullostaa vähän yli-innokkaalta. Meilläkään ei saa seistä sohvalla, mutta keksiä saa ottaa lisää. Eräs tuttuni poika elää kotona kuin pellossa, mutta meillä tietää mitä saa tehdä ja mitä ei. Samat säännöt koskevat omia lapsia ja vieraiden lapsia. Tarvittessa kyllä sanon vieraankin lapselle jos käyttäytyy sopimattomasti ja vanhemmat eivät asiaan puutu. Jos se ei heille sovi niin se on heidän ongelmansa. Kyllä kylässä talon isäntä/emäntä saa komentaa minun lapsiani. En minä siitä pahastu:0)

Oma mieheni sanoo aika töksähtäen, se voi lasta jopa säikäyttää ja loukata lapsen vanhempaa. Onneksi mieheni tapa on jo niin tuttu ystävilleni että ei kai ne siitä loukkaannu kuitenkaan. Mä olen miehelleni sanonut, että vähän lempeämmin vois vierasta kieltää, ja kyllä se jotain on jo oppinut.

mun lapsesta kriminaali kun saa syödä huikeat 3 keksiä kahvipöydässä? Ja kävelee kirjojensa päältä joskus, tai oikeastaan aika useinkin...