kaverini komentelee tytärtäni
asun nykyään eri puolella Suomea kuin pitkäaikainen paras ystäväni ja kun tapaamme, olemme sitten muutaman yön toisen luona.Surullista on vain että äitiys tuntuu erottavalta tekijältä nykyään, hän on todella tiukka kasvattaja, minä vähän löysempi.Hänen lapsensa vasta 1v,minun 4.
Viimeisimmästä reissusta jäi paha mieli, hän komenteli 4-v tytärtäni KOKO ajan, pitää osata jo istua hiljaa kun on "iso tyttö",ei saa astua lattialla lojuvan kirjan päälle, ei saa nousta sohvalla seisomaan,ei saa ottaa lisää keksiä jne Tuntiakaan ei kulunut ilman uutta oikomista ja kurmutusta!Tyttöni on rauhallinen, ei ikinä tahallaan riko tai kiusaa tai riehukaan.Pk:sta saanut hyvää palautetta aina. Leikki-ikäinen toki on ja puuhaa ja liikettä kaipaa ja huomiota kanssa.
Johtuisiko tämä siitä että kaverillani ei ole kokemusta vähän isommista lapsista ja kasvatusinto iski. Itse en viihdy kylässä missä lastani oiotaan koko ajan. En kehdannut sanoa mitään ettei tulisi ikävää tilannetta. Onko kellään kokemuksia? Mitä te olette tehneet tälläisissä tilanteissa?
Kommentit (78)
Mikä se on sun lastasi komentelemaan, jos sä olet lapsellesi antanut luvan hyppiä sohvalla, niin silloin sillä kaverilla ei ole mitään oikeutta sitä estää. Ja kyllähän nyt vieraille annetaan syötävää, eikä kielletä heitä syömästä.
ei pomppinutkaan OMALLA sohvallaan vaan kyläpaikan sohvalla. Ja kylässä ollaan heidän ehdoillaan, ei vieraana olevien kakaroiden tai heidän uusavuttomien vanhempiensa! Ja kahvipöydässä ei kahmita kahmalolaupalla syötävää naamariin, pöytätavat pitäisi oppia kotona. Eikä kirjat ole tarkoitettu päältä käveltäviksi tai seisottaviksi, niitä luetaan. .Tässä taitaa olla kyse siitä, ettei aloittaja itse komenna lapsiaan, vaan ne saavat elää kuin pellossa. "vapaa-kasvatus", huoh... Aivan varmasti oli oikein talon emännältä että ojensi vierasta, koskei tätä ojennettu äitinsä taholta. Näin toimitaan yleensä kun on kyseessä kurittomat kakarat. Tapakasvatus kunniaan!
Mikä se on sun lastasi komentelemaan, jos sä olet lapsellesi antanut luvan hyppiä sohvalla, niin silloin sillä kaverilla ei ole mitään oikeutta sitä estää. Ja kyllähän nyt vieraille annetaan syötävää, eikä kielletä heitä syömästä.
Mistä lähtien pikkuäippä voi antaa luvan hyppiä toisten sohvilla? Meillä ei ainakaan hypitä, ja samat säännöt koskevat myös näiden curling-äippien lapsia.
Ja jos se jollekin sovi, niin sitten me voidaan vaikka lähteä. Mulle ihan sama. Ei sohvalla hyppiminen nyt ole niin vakavaa, ei se sohva rikki mene, tai sitten pitää olla tosi paska sohva. Ja en ole kuullut että kukaan olisi loukkaantunut kun on sohvalla hyppinyt.
sohva kuin sohva hajoaa jos siinä pompitaan tai siihen hypätään. Sohavt ja sängyt ovat paikkoja joissa istutaan/maataan nätisti, ei ne pomppupaikkoja ole. Ja sohvalla pomppineet ja siitä pudonneet lapset loukkaavat päivittäin itsensä pahasti ympäri Suomea. Että silleen.
Taitaa olla ihan sun oma totuus?
Eihän sulle voi kun nauraa. Äitisi on epäonnistunut todella pahasti sun kasvattamisessa. Huono äiti, toivottavasti nyt olet itse parempi.
Taitaa olla ihan sun oma totuus?
Eihän sulle voi kun nauraa. Äitisi on epäonnistunut todella pahasti sun kasvattamisessa. Huono äiti, toivottavasti nyt olet itse parempi.
Kotini on linnani, jne... Kukaan ei tule minua komentelemaan omassa kodissani, ja minä aivan varmasti komennan kenen tahansa lasta omassa kodissani, jos curling-vanhemmat eivät osaa edes alkeellisimpia käytöstapoja opettaa. Ja ehkä opetan siinä samassa vähän kaltaisiasi vanhempia myös siitä, miten lasta kasvatetaan.
Ootsä oppinut uuden sanan? voi miten herttaista.
Huh, ei ihme että kaveri komentaa...
t: ketjua sivusta seurannut
jos kasvatatte heitä sillä periaatteella, että mun lapsia ei kukaan muu määrää tai kasvata?
Nyt ymmärrän paljon paremmin näitä lapsia, jotka ovet paukkuen huutavat koulussa opettajalle, että "Sähän et mua määrää".
jos kasvatatte heitä sillä periaatteella, että mun lapsia ei kukaan muu määrää tai kasvata?
Nyt ymmärrän paljon paremmin näitä lapsia, jotka ovet paukkuen huutavat koulussa opettajalle, että "Sähän et mua määrää".
että kyllä se kaverisi varmaan jossain vaiheessa huomaa ettei lapset voi koko ajan olla kuin armeijassa.
Muille ketjun äideille taas hatun nosto, kun osaavat NIIIIIN mahtavasti kasvattaa lapsensa että ne eivät ikinä tee mitään väärin.
Jos lattialla lojuu kirja, voi täydellinen emäntä sen ottaa ylös, niin ettei lapset astu päälle. Sohvalla ei tietenkään saisi hyppiä, mutta pitääkö heti alkaa lapselle mäkättää, jos nousee siinä seisomaan? Keksiä ei kannata laittaa pöytään ollenkaan, jos niitä ei saa sitten syödä. En oikeasti voi ymmärtää, että toisten lapset muka on niin huonotapaisia, että niitä pitää joka asiasta komentaa ja hetkeäkään ei voi olla huomauttelematta jostain.
Minusta ystävättären olisi pitänyt sanoa äidille lapsen huonosta käytöksestä eikä mäkättää lapselle. Varsinkin kun oma pallero on vasta vuoden vanha, äiti ei tiedä isompien tempuista vielä mitään...olisiko kyläpaikan täydellisen emännän kannattanut keksiä jotain kivaa tekemistä lapsivieraalleen, ei minusta 4-vuotiaan kuulu istua hiljaa nurkassa koko ajan!
On meilläkin sääntöjä, itse asiassa aika paljon, mutta kieltämättä ärsyttää mennä käymään sellaisissa kyläpaikoissa joissa saa itsekin varoa koko ajan ettei vain sotke emännän täydellistä järjestystä...ja koko ajan pitää vahtia lasta ettei vaan emännän hieno koti mene jostain kohtaa ruttuun. Joskus tuntuu, että ihmisillä on vähän liian kireällä pipo, kun jokainen vieras on vaan maanvaiva ja kotona pitää seisoa keskellä vaatteita ettei vaan sotke tai riko mitään.
Meillä saa pomppia sängyllä ja sohvalla, kyläpaikoissa ei saa ja kerron sen heti lapsille kun menemme kylään. Kotona eivät saa juuri koskaan keksiä (vain synttäripäivinä, jouluna jne. juhlahetkinä) tai herkkuja, mutta jos niitä kyläpaikassa on tarjolla saavat syödä, kunhan eivät kaikkia syö niin että muutkin saa. Otan kylään leluja mukaan, mutta kyllä lapseni saavat osallistua keskusteluun ja yhdessä olemiseen, en vaadi heitä koko ajan olemaan hiljaa.
Tapakasvatus on ihan ok, mutta jatkuva toisten lasten moittiminen ja komentaminen on minusta rasittava piirre eräissä äideissä.
Muille ketjun äideille taas hatun nosto, kun osaavat NIIIIIN mahtavasti kasvattaa lapsensa että ne eivät ikinä tee mitään väärin.
Kukaan ei ole niin mahtava kasvattaja, kaikkien lapset tekevät joskus väärin. Pointti onkin se, että osaako vanhempi kieltää, jos lapsi tekee väärin kylässä, vai jääkö se kasvatustyö isäntäperheen vastuulle.
Huh, ei ihme että kaveri komentaa...
t: ketjua sivusta seurannut
on se, että jatkuva vieraiden lasten komentaminen on sekin jonkin sortin typeryyttä. Siis, että joku jaksaa koko ajan "kasvattaa" toisten lapsia komentamalla ja mäkättämällä jostain keksien syömisestä. Toki isäntäperhe saa napakasti kerran sanoa mitkä on talon säännöt, mutta jos pitkän vierailun aikana pitää koko ajan naputtaa jostain, niin kyllä minustakin olisi aika rasittavaa olla vieraana.
Käsitin, että ap:n lapsi on suht rauhallinen tapaus, eikä tahallaan riko mitään ja ap:n kaveri taas kuulostaa jonkin sortin täydelliseltä emännältä, jonka kodin hienoa harmoniaa ei saa vieraiden lapset järkyttää, vaan niitä pitää joka hetki vahtia ja komentaa, ettei vaan mihinkään tule tahraa tai sohvatyynyt ei mene epäjärjestykseen...
minun lapseni eivät elä missään lasimaailmassa tai museossa, luojalle kiitos, edes kylässä ollessaan. jos joku on levitellyt tavaroitaan lattioille niin turha kuvitella pikkulapsen huomaavan niitä siellä. sohvilla pomppimisesta voi sanoa, mäkättämistä en ala kuuntelemaan. komennan itsekin muiden lapsia silloin kun on AIHETTA. tarkoituksenani ei ole kuitenkaan murentaa lasta hiljaiseksi tottelevaiseksi robotiksi. voisitte vähän katsoa peiliin! yleensä ne hiljaiset ja hyvinkäyttäytyvät on niitä pahimmin masennettuja ja muserrettuja. lasten täytyy antaa elää ja hengittää, vaikka heistä välillä vaivaa onkin teille täydellisille naisille.
Jo lapsi tulee kylään ja seisoo pari kertaa sohvalla niin meneeköhän se siitä pilalle. Meille tulevat kylävieraat saa riehua ja justa, sotkea miten haluaa.Kunhan eivät tahallaan riko paikkoja tai roiku kattolampuissa.
Lapset on lapsia, meillä pompitaan sohvilla ja sängyillä eikä ole vielä yhtäkään onnettomuutta sattunut. Tulikin mieleeni että meidän ipanoilla tasapaino on varmasti paljon parempi kuin näillä lapsilla joiden äiti kyttää leikkipuistossa isojakin "varo,varo, ettet vaan putoa" ja pilaavat lastensa ilon. Kyllä ne osaa jankuttamattakin varoa, latistamatta itseluottamusta, ja sivussa voi itse hössöttämättä vahtia ettei tule vahinkoja.Luin helistimestä joskus ihan uskomattoman ketjun jossa mammat piti tavallisia portaita hengenvaarallisina, "kenenkään aikuisenkaan ei pitäisi asua kaksikerroksisessa asunnossa, portaissa voi kaatua" ja "meidän isotkaan lapset eivät kulje edes kylässä yksin portaita" :D :D :D Mieletöntä.
Jo lapsi tulee kylään ja seisoo pari kertaa sohvalla niin meneeköhän se siitä pilalle. Meille tulevat kylävieraat saa riehua ja justa, sotkea miten haluaa.Kunhan eivät tahallaan riko paikkoja tai roiku kattolampuissa.
ei omat eikä vieraiden lapset. Syynä ei ole mahdollinen loukkaaminen vaan yksinkertaisesti hyvät tavat.
ja varsin tasapainoisia ja onnellisia nuo lapsukaiset on ja kaverit haluavat aina kovasti meille vaikka säännöt onkin. Tosin lapsukaisemme viilettävät pitkin pihoja ja metsiä, ei ole edes tarvetta riehua sisällä.
Meillä ei muuten syödä muualla kuin keittiön pöydän ääressä eikä myöskään kävellä kirjojen päältä. Vaikka lapsiparkamme ovat saaneet tällaiset tiukkapipot vanhemmikseen niin jostain kumman syystä on se juuri meidän koti, johon koko kaveriporukka haluaisi tulla viettämään aikaa ja leikkimään.
Ei omat eikä vieraiden lapset. Ulkona saa juosta ja hyppiä ja kiipeillä niin paljon kuin jaksaa. Sitä varten on nurmikot, trampoliinit, puut ja isot kivet. Ja leikkipuistoissa kaikki mahdolliset härvelit. Voin vannoa että omien lasteni motoriikka ja tasapaino ovat todella hyvässä kunnossa vaikka meillä ei sohvilla ja sängyillä pompitakaan.
Itselläni on ystävätär joka sai lapsen aika kypsällä iällä. Ennen äidiksi tuloaan komensi muiden lapsia joskus aika rumallakin tavalla. Nyt ollessaan itse äiti saavat vieraiden lapset edelleen kärkeviä huomautuksia vaikka oma lapsi käyttäytyy välillä vähintäänkin arveluttavasti. Ap:n ei todellakaan tarvitse olla mikään curling-äiti, meillä Suomessa tuntuu vaan olevan valloillaan käsitys että mitä tiukempi kuri, sen parempi "tulos". Sanoja rakkaus, hellyys tai välittäminen ei täällä av palstallakaan juuri esiinny kun lapsista puhutaan. Kuri, säännöt ja komentaminen sen sijaan ovat merkki "kunnon" vanhemmuudesta.
[iTosin meillä ei ole tuttavina tuollaisia curlaajia. Se, että sinä et ole pienessä maailmassasi koskaan kuullut, että kukaan olisi loukkaantunut sohvalla hyppiessään, ei tarkoita sitä, etteikö sellaista olisi tapahtunut. Pieni harha-askel ja mussukka on pää auki sohvapöydän kulmassa. Sillä lailla. Meillä määrää minä ja mieheni, myös muiden lapsia, jos kylässä on kaltaisisia avuttomia curlaajia.
[/quote]
Mitä ilmeisemmin et osaa keskustella asiallisesti, sovitaanko että et rupea nimittelemään. Eikö äitisi ole opettanut sua tavoille?