Lue keskustelun säännöt.
kaverini komentelee tytärtäni
06.10.2008 |
asun nykyään eri puolella Suomea kuin pitkäaikainen paras ystäväni ja kun tapaamme, olemme sitten muutaman yön toisen luona.Surullista on vain että äitiys tuntuu erottavalta tekijältä nykyään, hän on todella tiukka kasvattaja, minä vähän löysempi.Hänen lapsensa vasta 1v,minun 4.
Viimeisimmästä reissusta jäi paha mieli, hän komenteli 4-v tytärtäni KOKO ajan, pitää osata jo istua hiljaa kun on "iso tyttö",ei saa astua lattialla lojuvan kirjan päälle, ei saa nousta sohvalla seisomaan,ei saa ottaa lisää keksiä jne Tuntiakaan ei kulunut ilman uutta oikomista ja kurmutusta!Tyttöni on rauhallinen, ei ikinä tahallaan riko tai kiusaa tai riehukaan.Pk:sta saanut hyvää palautetta aina. Leikki-ikäinen toki on ja puuhaa ja liikettä kaipaa ja huomiota kanssa.
Johtuisiko tämä siitä että kaverillani ei ole kokemusta vähän isommista lapsista ja kasvatusinto iski. Itse en viihdy kylässä missä lastani oiotaan koko ajan. En kehdannut sanoa mitään ettei tulisi ikävää tilannetta. Onko kellään kokemuksia? Mitä te olette tehneet tälläisissä tilanteissa?
Kommentit (78)
sitä ei äitinä näe lapsensa ns. virheitä koska rakkaus lapseen on niin suurta. Mutta jos toinen ihminen selvästi kokee ja näkee, että toista olisi joskus syytä vähän ojentaa jos toinen joskus ihan oikeasti on vähän ojennettava, olisi syytä joskus katsoa peiliin ja miettiä, että kuinka se rakas oma kullannuppu taas käyttäytyykään eikä ottaa siitä nokkiinsa ja luulla olevansa huono kasvattaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä on oikein ojentaa, varsinkin jos ollaan heillä. Kotonanne saatte tehdä mitä haluatte, mutta vieraissa on vieraiden säännöt. Mua ainakin nyppii, kun kaverin lapset kulkee keksit käsissä, hyppii sohvalla ja hakkaa pöytää mm. koriste-esineillä tai leluilla, joista jää jäljet. Eikö siinä sitten saisi komentaa?
Ensinnäkin jos kirja on esim . matolla voi siihen liukastua. Ja lasten kirjat on kyllä sen verran arvokkaita että haluan niiden pysyvän hyvässä kunnossa. Sohvilla ei saa seistä ihan samasta syystä, se ei ole turvallista siitähän voi pudota ja satuttaa itsensä.
Jospa et vaan näe mitä hän yritti sinulle sanoa? Tosin minäkin olen melko tiukkapipoinen kasvattaja, ja valitettavasti melko ylpeä sellainen.
olen tosi tarkka siitä, ettei iso näytä mallia johonkin, mikä on pienemmälle vaarallista eli just se sohvilla pomppiminen.
Minun kaverini ei koskaan kommenna lapsiaan silloin kun minä olen paikalla. Esim. puhelimessa kyllä komentaa, mutta ilmeisesti on niin tyytyväinen kun itsellä on seuraa, että lapsensa saa tehdä mitä vaan, esim. naarmuttaa minun autoani ja hajoittaa kaikki lasteni lelut. Niimpä olen alkanut itse komentaa hänen lapsiaan, jos näen heidän tekevän jotain edellä mainittua, kun kerran äitinsä ei sitä tee.
Niin, että jos sinä menet kylään ja annat lapsesi tehdä ties mitä, niin kyllä on oikeus komentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän sohvilla saa pomppia ja saa hyppiä sieltä alas, mua se ei haittaa. Mutta ymmärrän jos jossain niin ei saa tehdä, turha siitä on loukkaantua. Meillä saa kahvileipää ja keksejä myös lapset, tarjolla ne on siksi että siitä saa ottaa, ei niitä säännöstellä, mutta pois pitää sitten syödä entinen ennekuin uuden ottaa. Outoa jos laittaa keksiä tarjolle, mutta sitten niitä ei saa ottaa.
eikä kirjojen päältä kävellä. Etkö itse sitten sanonut tytöllesi mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaverisi kuulu komentaa tytärtäsi. Mutta olitte kylässä kaverisi luona ja hänen luonaan on hänen säänöt. Mielestäni kaverisi olisi pitänyt huomauttaa sinulle. Ja sinun sitten komentaa tai ottaa tyttösi pois kielletystä asiasta.
On aika itsestään selvää ettei kylässä seisota sohvalla tai kävellä kirjan päälle.
Itse olisin pyytänyt ettei kaveri komenna lastani vaan antaa minun tehdä sen. Lisäksi olisin kertonut, että tyttö kaipaa huomiota ja tekemistä. Omia leluja on hyvä ottaa aina kylään mukaan. Teidän olisi pitänyt keksiä tytölle tekemistä, kuten piirtämistä ynm.
Hän sai hetki sitten esikoisensa, mutta sitä ennen komenteli ja oikoi 6v poikani tekemisiä ihan jatkuvasti. Mutta nopeasti kyllä loppui minun lapseni "kasvattamiset" kun oman käärönsä sai.
Minua se komentelu otti päähän ja poika oli myös selvästi hämillään, että miksi se nainen hänen tekemisiään oikoo. Kun kuitenkin meidän kotona on meidän säännöt, ja äiti ja isä määrää. Meneehän siinä lapsi sekaisin jos joku vieras tulee ja kieltää tekemästä jotain mitä normaalisti omassa kotonaan saa tehdä.
Mun mielipide on että jokainen hoitaa ja kasvattaa omat lapsensa, siihen ei ole muilla mitään sanomista. Siis tietenkin lähdetään siitä, että lapsella on turvallista olla. Jos ei ole, niin siihen tietysti saa sanoa ja pitääkin puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kyläpaikassa on eri säännöt kuin kotona =)
Olisi aika hurjaa jos lapsi eläisi siinöä harhaluulossa, että kaikkialla pätee oman kodin säännöt.
Eikä vahingollista ole sekään jos joku toinen aikuinen komentaa -. aina löytyy näitä vanhempia, joiden lapsia ei muut saisi komentaa (edes tarvittaessa), oman kokemukseni mukaan ovat todella epävarmoja kasvattajia ja kokevat toisen sanomisen uhkana jne.
Itse suosin "koko kylä kasvattaa" periaatetta, mielestäni silloin lapset oppivat, että aikuisia tulee kunnioittaa - on myös koulussa huomattavasti helpompaa. Ja todellakin komennan ihan vierastakin lasta jos aihetta on. En myöskään vedä herneitä nenuun jos joku komentaa lastani jos aihetta on.
tuli minusta todella suojelevainen omaa pikkuista kohtaan, kun pelkäsin hänen jäävän jalkoihin ja siksi sorruin myös tuohon muiden lasten komenteluun ja rajaamiseen.
Ja olen myös sitä mieltä, että jos lapsen vanhempi ei osaa rajata lapsensa käytösrä ja mun kotona toimitaan minun sääntöjäni vastaan, silloin komennan itse.
Myös toiset vanhemmat saavat kasvattaa minun lastani, jos hän toimii väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin hyvin ymmärtää, ettei 4-vuotias huomaa olla astumatta lattialla olevan kirjan päälle, varsinkin, jos kotona kirjat ei loju lattialla. Kaverisi olis voinut nostaa kirjan pois lattialta. Keksinsyönnin rajoittaminen on myös outoa.
Meillä on myös 5-vuotias rauhallinen poika. Kesällä meillä oli (siis meidän kodissa) vieraita viikon verran, ja ojensivat tai neuvoivat poikaa jatkuvasti, ihan turhasta. Esim. hänellä on lego-jalkapallopeli, niin vieraat olivat koko ajan neuvomassa, kuinka pelin maalivahtia kuuluu oikeasti liikuttaa! Museovierailulla taas kävi niin, että poika joutui odottamaan eteisaulassa vessavuoroa. No aikansa kuluksi poika halusi kirjoittaa uudelleen nimen vieraskirjaan, johon olimme jo kirjoittaneet - ja vieraamme kielsivät! Katsoin vieressä, kun vieras kielsi poikaa useamman kerran kirjoittamasta nimeään toiseen kertaan, kun "me olemme jo kirjoittaneet, ei siihen saa kirjoittaa kahta kertaa". Puutuin tilanteeseen ja sanoin vieraalle, että tuskin haittaa, jos poika laittaa nimensä uudelleen.
Viikon vierailun jälkeen poika oli selvästi levoton, huonotuulinen ja hermostunut, kun koko ajan komennettiin!
Ihmettelen kyllä sellaista "tikusta asiaa" komentamista. Komennetaan siis vain komentamisen ilosta ja nautitaan vallankäytöstä ja auktoriteettina olemisesta. Lapset ovat lapsia, ei heidän kuulu olla kuin armeijassa.
Ja uskokaa tai älkää, minäkin olen melko tiukkapipoinen kasvattaja ja huomaan usein itse komentelevani ihan turhista asioista, joka oikeasti luo negatiivisen ilmapiirin. Oikeasti haluaisin löysätä pipoa välillä ja minua ärsyttää oma käytös suunnattomasti. Rajat on rakkautta, mutta jatkuva turha komentelu luo mielestäni turhaa pahaa mieltä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et itse osaa lastasi vieraissa ohjata niin silloin muiden on hyvä se tehdä.
Mikä se on sun lastasi komentelemaan, jos sä olet lapsellesi antanut luvan hyppiä sohvalla, niin silloin sillä kaverilla ei ole mitään oikeutta sitä estää. Ja kyllähän nyt vieraille annetaan syötävää, eikä kielletä heitä syömästä.
Mikä se on sun lastasi komentelemaan, jos sä olet lapsellesi antanut luvan hyppiä sohvalla, niin silloin sillä kaverilla ei ole mitään oikeutta sitä estää. Ja kyllähän nyt vieraille annetaan syötävää, eikä kielletä heitä syömästä.
Mistä lähtien pikkuäippä voi antaa luvan hyppiä toisten sohvilla? Meillä ei ainakaan hypitä, ja samat säännöt koskevat myös näiden curling-äippien lapsia.
Mikä se on sun lastasi komentelemaan, jos sä olet lapsellesi antanut luvan hyppiä sohvalla, niin silloin sillä kaverilla ei ole mitään oikeutta sitä estää. Ja kyllähän nyt vieraille annetaan syötävää, eikä kielletä heitä syömästä.
Mistä lähtien pikkuäippä voi antaa luvan hyppiä toisten sohvilla? Meillä ei ainakaan hypitä, ja samat säännöt koskevat myös näiden curling-äippien lapsia.
Ja jos se jollekin sovi, niin sitten me voidaan vaikka lähteä. Mulle ihan sama. Ei sohvalla hyppiminen nyt ole niin vakavaa, ei se sohva rikki mene, tai sitten pitää olla tosi paska sohva. Ja en ole kuullut että kukaan olisi loukkaantunut kun on sohvalla hyppinyt.
Ja jos se jollekin sovi, niin sitten me voidaan vaikka lähteä. Mulle ihan sama. Ei sohvalla hyppiminen nyt ole niin vakavaa, ei se sohva rikki mene, tai sitten pitää olla tosi paska sohva. Ja en ole kuullut että kukaan olisi loukkaantunut kun on sohvalla hyppinyt.
Tosin meillä ei ole tuttavina tuollaisia curlaajia. Se, että sinä et ole pienessä maailmassasi koskaan kuullut, että kukaan olisi loukkaantunut sohvalla hyppiessään, ei tarkoita sitä, etteikö sellaista olisi tapahtunut. Pieni harha-askel ja mussukka on pää auki sohvapöydän kulmassa. Sillä lailla. Meillä määrää minä ja mieheni, myös muiden lapsia, jos kylässä on kaltaisisia avuttomia curlaajia.
Mitä ilmeisemmin et osaa keskustella asiallisesti, sovitaanko että et rupea nimittelemään. Eikö äitisi ole opettanut sua tavoille?
tosin mielestäni on selvää, ettei kirjan päälle astuta eikä sohvalla seistä. Noissa ainakin ihan ok ojentaa jos sinä et huomannut.