Takana kaksi PELKOsectiota, vastailen kysymyksiin.

Vierailija:

synnytin 5kg vauvan alakautta, esikoinen. Olen 160cm ihminen. Toinen oli vähän yli 4kg. Pääsin " radalle" muutama viikko synnytyksestä. Haavat parantui erinomaisesti. Vauvat voi loistavasti. Kuopus leikattiin. Ikuinen alatiesynnytyskielto tuli. Joutui leikkauksen komplikaatioina lastenklinikalle. Niin helvetillinen ja kamala kokemus, että en enää koskaan aio lisääntyä. Ei edes tee seksiä mieli kun pelottaa jos ehkäisy pettää ja joudun käymään saman helvetin läpi. Leikkaus oli kamala!!! Säälittää ihmiset jotka pelkää synnytystä mutta valitsevat kamalamman vaihtoehdon peläten alatie synnytystä. Mukavaa jos jollakin on leikkaus toiminut.

Eikä sitä että minusta supistukset oli 100-kertaa kauheampia kuin leikkauskivut.

Ap

Se on helppo tarinoiksi sanoa kun ei osunut omalle kohdalle pieleen mennyt synnytys.



Parempaa jatkoa teille kaikille, menen " tarinoineni" muualle



A

Vierailija:

Eiköhän nyt kuitenkin 99,9 prosenttia naisista selviä alatiesynnytyksistä ilman mitään sen kummempaa vammaa kuin pari päivää kestävä alapään arkuus. Nuo repeämiset ja muut ovat tooooooosi kivoja kauhutarinoita, mutta jotain rajaa.

niin, että en tiennyt uskallanko synnyttää. Mutta vielä enemmän minua kauhistutti ja pelotti ajatus, että sectiossa minut nukutettaisiin. Siis kyllähän se nukutus on moninverroin pelottavampi ajatus kuin syynnytys. Miettikää, siinä nukutuksessahan niin kuin pysäytetään hengitys jne...... hui.

Ja kolme synnytystä mennyt hienosti alun pelosta huolimatta. Jotenkin vielä pelko kasvoi jokaisessa synnytyksessä, ei niinkään itse sitä synnytystapahtumaa kohtaan vaan sitä että lapsella olisi kaikki hyvin.

Minulle synnytyksen aiheuttamat kivut, 25h, runsas (2400ml) vuotaminen, imukuppi sekä ps-tankkaus olivat paljon inhimillisemmät kestää kuin leikkaus. Kuljin ongenkoukkuna 3vkoa ja edelleen haavan arpa särkee. Leikkauksesta vuosi. En vähättele pekoasi. Mutta halusin vain laittaa keskusteluun lisää ulottuvuutta.

kyllä mä tajuissani olin koko ajan. Mulla jäi kyllä pelko mutta en tiedä kumpaan enemmän siihen perkeleen kipeään sektiohaavaan vaan siihen mitä tapahtui ennen sektiopäätöstä.



Mulla oli pitkittynyt synnytys ja lapsi oli lakitarjonnassa jota eka kätilö ei huomannut. Olin jo ponistellut aikani kun vaihtui kätilö joka sanoi että ei voi ponnistaa alappa pidätellä ja odotellaan jos lapsi kääntyy. Odoteltiin sitten 4 tuntia ilman mitään kipulääkitystä (epiduraalia ei voinut kuulemma enää antaa) ja supistuksia tuli 1-2min välein koko ajan. Olin niin loppu että siinä tilanteessa sektio oli helpotus.



Nyt mietin kuumeisesti mitä seuraavan kanssa. Yritänkö alakautta vai sektio. Haluaisin yrittää mutta pelkään taas vastaavaa tilannetta.

Takana kaksi vaikeaa imukuppisynnytystä joita on vähätelleet niin kätilöt kuin lääkärit, jopa yksityislääkärikin :´(

Pelkopolille menossa piakkoin ja pitäisi päättää vaadinko sektiota vai yritänkö taas punnertaa lasta ulos alakautta. En ole vielä saanut kokea sitä kuinka vauva liukuu ulos, ponnistaminen on ollut todella hankalaa minulle.

Enkä uskalla yrittää raskautua ennen kuin tiedän mitä teen :/

Minulle sanoi lääkäri Helsingin Naistenklinikalla viime kesänä, että pahoja III- ja IV-asteen repeämiä on Helsingin sairaaloissa noin sata vuodessa. Mielestäni nämä eivät ole kauhutarinoita. Nämä naiset kokevat kamalan asian joka voi vaivata koko loppu elämän ajan. Henkisesti ja fyysisesti.



Ei viitsittäisi käyttää tätä hyvää foorumia riitelyyn!

onneksi ensimmäinen " väärä" tarjonta ei tarkoita samaa seuraavalla kerralla. Mutta keksustele pelkosi kuitenkin pois ennen seuraavaa kertaa. itse olen kokenut vastaavan ja pelko jäi pitkäksi aikaa!! seuraavakin meni sektioon mutta eri syystä. Huonoa tuuria mutta pääasia että molemmat lapset terveitä ja itsekin. Onneksi ei enää tarvitse pelätä eikä synnyttää mitään kautta:)

Vain hätäsektiossa nukutetaan. Kiireellisessä ja suunnitellussa puudutuksessa. Mulla itsellä kiirellinen sektio, ja se oli synnyttämisen paras osa. Sitä ennen supparit normaaliin tapaan, 2,5 h ponnistamista. Sektio oli siihen verrattuna taivas. Paranin nopeasti, todellakin suosittelen.

Synnytystapojen turvallisuuden vertailu omien kokemusten kautta ei ole oikein järkevää. Toki omaa seuraava synnytystä voi suunnitella sen perusteella, miten aiemmat synnytykset ovat edenneet.

Tilastoista jos puhutaan, ainakin Lääkärilehden artikkelin mukaan sektiosta on isommat riskit niin äidille kuin lapsellekin.

Synnytyksessä on aina riskinsä, oli kyse sektiosta tai alatiesynnytyksestä. Nykyään ihmisten on ilmeisesti todella vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, ettei kaikkea voi hallita.

Itse olen yhden lapsen äiti ja toiveenani oli alatiesynnytys. Lantioni kuvattiin (ahtausepäily) ennen synnytystä ja kaiken piti olla hyvin. Synnytys ei kuitenkaan edennyt ja 20h synnytyksen käynnistymisestä päädytiin kiireelliseen sektioon. Ensi kerralla haluaisin edelleen alatiesynnytyksen, mutta tulen pyytämään lantion magneettikuvausta ennen synnytystapapäätöstä.