Takana kaksi PELKOsectiota, vastailen kysymyksiin.

kun kaikkein paras ratkaisu olisi ottaa selvää mitä siellä sun taustassa aiheuttaa se pelko? Tuolla lailla sivuutat asian ydintä eli ongelmaa/pelkoa ja se tulee jossain vaiheessa elämässäsi taas pinnalle. Silloin voi olla paljon vaikeampaa päästä siitä pelosta. t psykologi

2. Että vauvalle sattuisi jotain

3. Repeäminen

Eli kuinka koville laittoivat sinua tentaten? Oliko toisella kerralla helpompi saada leikkaus?

Vierailija:

kun kaikkein paras ratkaisu olisi ottaa selvää mitä siellä sun taustassa aiheuttaa se pelko? Tuolla lailla sivuutat asian ydintä eli ongelmaa/pelkoa ja se tulee jossain vaiheessa elämässäsi taas pinnalle. Silloin voi olla paljon vaikeampaa päästä siitä pelosta. t psykologi

Mutta on vaikeaa kuvitella että pelko/ongelma tulisi muualla esille, tiedä sitten.. Suositteletko terapiaa? Mistä hakisin? Aion vielä yrittää lisää lapsia.

Vierailija:

Eli kuinka koville laittoivat sinua tentaten? Oliko toisella kerralla helpompi saada leikkaus?

Eka synnytys käynnistyi, menin sairaalaan. Synnytys ei edennyt, 20h supistuksia. Pyysin itkien sectiota, sain sen. Kiireellinen sectio siis.

Toinen raskaus oli viimeisellä kolmanneksella, menin pelkopolille. Ihanan hoitajan kanssa juttelin, täytin " pelko-kaavakkeen" . Isot pisteet tuli. Hoitaja sanoi että ei voi pakottaa alatie-synnytykseen, ei edes painostaa. Hoitaja suositteli lääkärille kohdallani sectiota. Sectio-päivä sovittiin.

Viimeisessä kontrollissa vanha mieslääkäri sanoi että hyvin täältä mahtuisi vauva. En sanonut mitään.

Synnytys käynnistyi edellisenä päivänä sovitusta sectiosta, tehtiin heti kiireellinen sectio (päivystävä lääkäri tuli kotoa, vaikka kiirettä ei ollut, minun ei annettu kärsiä supistuksia).

Toivuin hyvin kummastakin sectiosta.

Olen kokenut helvetilliset supistukset ja siedettävät leikkauskivut.

Mä en saanut ja synnytys meni huonosti. Nut sitten kantelen mukanani jälkiä synnytyksestä loppuelämäni. Sekä fyysisiä että henkisiä.



A

Voin vain kuvitella mitä olet joutunut kokemaan ottaen huomioon synnytyspelkosi joka kävi toteen. Voiko lapsi sentään hyvin?

Onko tätä niin vaikea ymmärtää??? Se neuvolakorttiin tuleva merkintä sektiosta, kirjoitetaan sectio, koska alan termistö niin vaatii. Mutta av:n kaltaisella palstalla kelpaa ihan kyllä tavallinen sektio k:lla. Siis muistakaa: sektio, ei sectio !!!

itselleni o ntehty pelkosektio ja häpeän sitä tuomitsemisen pelossa. en ole kertonut kenellekään. Vain mieheni tietää. Toivomme toista lasta ja on selvää, että hänkin tulee syntymään sektiolla.



Tuolle wannabe-psykologille: Mitä väliä jos synnytyspelko tulee esille jossain vaiheessa elämää, kun siinä vaiheessa joko mennään sektioon tai sitten se on sitä aikaa, kun lapsia ei enää halua. Minä olen käynyt elämäni kipukohdista puhumassa ihan oikean psykoterapeutin kanssa, mutta synnytyspelosta en missään nimessä halua päästä!

Vierailija:

Onko tätä niin vaikea ymmärtää??? Se neuvolakorttiin tuleva merkintä sektiosta, kirjoitetaan sectio, koska alan termistö niin vaatii. Mutta av:n kaltaisella palstalla kelpaa ihan kyllä tavallinen sektio k:lla. Siis muistakaa: sektio, ei sectio !!!

Lapsi voi hyvin ( onneksi), mutta minä en varmasti koskaan toivu täysin fyysisesti.



Henkisesti voin sanoa että olen menettänyt tuntuman vartalooni. Ajatuskin seksistä on minusta pelottava. Olen kuin toisen ihmisen vartalossa



A

Vierailija:

itselleni o ntehty pelkosektio ja häpeän sitä tuomitsemisen pelossa. en ole kertonut kenellekään. Vain mieheni tietää. Toivomme toista lasta ja on selvää, että hänkin tulee syntymään sektiolla.

Tuolle wannabe-psykologille: Mitä väliä jos synnytyspelko tulee esille jossain vaiheessa elämää, kun siinä vaiheessa joko mennään sektioon tai sitten se on sitä aikaa, kun lapsia ei enää halua. Minä olen käynyt elämäni kipukohdista puhumassa ihan oikean psykoterapeutin kanssa, mutta synnytyspelosta en missään nimessä halua päästä!

Vain mieheni tietää syyn.

Ja olen samaa mieltä; synnytyspelosta en halua päästä jos se tarkoittaa sitä että synnyttäisin alateitse.

Muuten, on huomattavasti vaarallisempaa VAUVALLE syntyä alateitse.

Ap

Vierailija:

Lapsi voi hyvin ( onneksi), mutta minä en varmasti koskaan toivu täysin fyysisesti.

Henkisesti voin sanoa että olen menettänyt tuntuman vartalooni. Ajatuskin seksistä on minusta pelottava. Olen kuin toisen ihmisen vartalossa

A

Pidä pääsi, äläkä vain suostu alakautta. Siitä mitä kaikkea äidille (vauvallekin) voi tapahtua synnytyksessä vaietaan liian usein. Monet " pikku" vaivatkin ovat turhia loppuelämäksi, puhettakaan jos tulee suurempia ongelmia.



En koskaan anna itselleni anteeksi, että kuuntelin " alakautta on luonnollista synnyttää" -jorinoita.



A

Hänet myös elvytettiin, joutui olemaan vastasyntyneiden teholla kaksi kuukautta.



Tiedän että olisi voinut käydä pahemminkin.



Ap

Väliliha leikattiin, silti repesin ja en pysty vessahommiin enää normaalisti. Sanotaan vaikka näin että ensimmäiseen 2 kuukauteen en pystynyt pissaamaan ollenkaan itse. Mukavaa eikö totta?!



Ja eipä tuo takapuolikaan kunnossa ole. Itkien vessasta tullaan. Henkiset traumat vielä päälle. Niin ja sanomattakin lienee selvää, että lääkärit eivät katsoneet aiheelliseksi tavata minua 2 kuukauteen, " näähän on vaan näitä synnytykseen kuuluvia asioita" ................ Niin kukapa meistä ei olisi kusematta 2 kuukautta



A

Vierailija:

Väliliha leikattiin, silti repesin ja en pysty vessahommiin enää normaalisti. Sanotaan vaikka näin että ensimmäiseen 2 kuukauteen en pystynyt pissaamaan ollenkaan itse. Mukavaa eikö totta?!

Ja eipä tuo takapuolikaan kunnossa ole. Itkien vessasta tullaan. Henkiset traumat vielä päälle. Niin ja sanomattakin lienee selvää, että lääkärit eivät katsoneet aiheelliseksi tavata minua 2 kuukauteen, " näähän on vaan näitä synnytykseen kuuluvia asioita" ................ Niin kukapa meistä ei olisi kusematta 2 kuukautta

A

Ihminen ei pysty perustoimintoihin ja lääkärit hyssyttelee, näin juuri!

Ap

Uskomattomaltahan se kuulostaa, mutta kun se itselle tapahtuu niin pakkohan se on uskoa.



Ja todellakin, en päässyt erikois- (tai millekään muullekaan) lääkärille koko aikana ja päivystysjonon kautta jouduin apua hakemaan. ( Ja se on erityisen mukavaa alle viikon ikäisen vauvan kanssa kaikkien pultsareiden keskellä)



Joten mene sektioon ja älä huolehdi alakautta synnytyttämisestä. Mun mielestä se on tärkeintä, että SINÄ ja VAUVA voitte hyvin ja niinhän ei ole jos vietät unettomia öitä suriessa tulevaa synnytystä



Parempaa tulevaisuutta sinulle Ap,



A

synnytin 5kg vauvan alakautta, esikoinen. Olen 160cm ihminen. Toinen oli vähän yli 4kg. Pääsin " radalle" muutama viikko synnytyksestä. Haavat parantui erinomaisesti. Vauvat voi loistavasti. Kuopus leikattiin. Ikuinen alatiesynnytyskielto tuli. Joutui leikkauksen komplikaatioina lastenklinikalle. Niin helvetillinen ja kamala kokemus, että en enää koskaan aio lisääntyä. Ei edes tee seksiä mieli kun pelottaa jos ehkäisy pettää ja joudun käymään saman helvetin läpi. Leikkaus oli kamala!!! Säälittää ihmiset jotka pelkää synnytystä mutta valitsevat kamalamman vaihtoehdon peläten alatie synnytystä. Mukavaa jos jollakin on leikkaus toiminut.

Eiköhän nyt kuitenkin 99,9 prosenttia naisista selviä alatiesynnytyksistä ilman mitään sen kummempaa vammaa kuin pari päivää kestävä alapään arkuus. Nuo repeämiset ja muut ovat tooooooosi kivoja kauhutarinoita, mutta jotain rajaa.