Suositelkaa koirarotua lapsiperheeseen

Mulla on pitkäkarvainen kääpiömäyris (4v uros) ja neljä lasta. Aivan mahtava koira kaikin puolin. Suuri koira pienessä koossa. Jaksaa metsälenkeillä hienosti mukana, mutta ei " vaadi" joka päivä pitkää lenkittämistä. Ilman suurempaa kouluttamistakin siitä on kasvanut oivallinen perheenjäsen, joka vinkuu lasten perään -kuvittelee olevansa yksi lapsista :D Mahtuu autossa helposti etupenkin alle, lapset voivat taluttaa ja meillä ainakin on todella vähähaukkuinen kaikkien syliin kiipeävä ilopilleri. Ei rähise muille koirillekaan. Aina valmis lähtemään mukaan ja helppo saada hoitoonkin tarvittaessa.



Tämä on mun neljäs koira ja aivan eri tyyppisen (n. 40 kg aikuisena) pentu on nyt meille heinäkuussa tulossa mun harrastuskoiraksi. Mulla on ollut jo yksi tuon rotuinen palveluskoira ja nyt harrastus saa jatkoa.



Makuasioitahan nämä koirajutut on, mun mielestä mikä tahansa koira käy lapsiperheeseen (aivan pipinpieninpiä lukuunottamatta) kunhan säännöt on selvät alusta alkaen sekä lapsille että koiralle. Isossa koirassa on niin hyvät kuin huonotkin puolet lasten kanssa.



Maalla kun mekin asutaan niin täytyy aina muistaa, ettei minkään kokoiselle koiralle riitä pelkästään pihassa oleminen. Yks kasvattaja sanoikin osuvasti, että kaupungissa kerrostalossa asuvat koirat saavat joskus jopa enemmän aktiivista liikuntaa kun maalaisserkkunsa. Totta. Mä olen pitänyt huolen päivittäististä vapaista metsälenkeistä tuon pikkuisenkin kanssa, mutta valitettavasti täällä näkyy palveluskoiriakin, jotka eivät pihastaan mihinkään pääse. Tämä ei ollut mitenkään sulle tarkoitettu, tulipahan vaan mieleeni.



Tsemppiä rotuvalintaan, kyllä niitä ihania rotuja on niiin monta että varmasti joku sopiva löytyy.



Ja sit tärkein: valitse kasvattaja huolella. Mulla on mennyt joka kerta lähes vuosi mieluisan kasvattajan etsimiseen, satoja ajokilometrejä ja tunti kaupalla puheluita ja sähköpostien kirjoittamista. Vaikka olisitkin etsimässä " vain" kotikoiraa niin silti. Lähin kasvattaja ei välttämättä ole o llenkaan se, jonka kanssa synkkais. Mekin yhdistetään nyt kesälomamatka pennun hakemiseen n. 1000 kilsan päästä :D



Koirahullu ja lapset -99,- 01, -04 ja -06 la 8/07

päätyisin itse varmastikin Mittelspitziin.



Itselläni on ollut sheltti ja oli kaikkea muuta kuin arka. Tosin puhtaan -79 syntyneestä koirasta. Nykyään tapaa liikaakin arkoja shelttejä.



Entäpä Cavalier? Tai " tavallinen" King Charles spanieli? En henk. koht ottaisi sprinkkua, aivan liian energisiä. Sen tyyppiselle koiralle PITÄÄ olla riittävästi aikaa ja tekemistä.

Toissailtana lähdin ajelemaan koirien kanssa puoli yhdeksän maissa kentälle, tarvitsevat päälle tekemistä... No, oli todella kiva olla vain koirien kanssa. Mutta mieti ehditkö ja jaksatko antaa riittävästi virikkeitä (tosin kaikki koirathan tarvitsevat)



Meillä on " isoja" (?) koiria (29kg ja 32kg) koko ajan ollutkin, myös silloin kun lapset pieniä. Jokusen kerran nuorempi (1v) koira on " tönännyt" lapsen (1v 10kk) nurin, muttei koskaan kovaa, sen verran että lapsi on pyllähtänyt. Yleensä niin että koirus menee nuolemaan naamaa ja lapsi väistää ja pyllähtää. Molemmat koirat varovat lasta todella upeasti, vanhempi koira (4v) ei ole koskaan kaatanut lasta ulkona eikä sisällä.

Heti ensimmäiseksi voin sanoa, että ei isoja rotuja kannata ihan suoralta kädeltä raakata pois lasten takia :). Meillä on uroskoira, säkä lienee ainakin 65 cm ja painoa noin 30 kg, enkä mä kyllä hirveästi ole pelännyt koiran kolhivan lasta. Okei, on päiviä jolloin hurtta epähuomiossa tuuppaa meidän 1 v. 4 kk:n ikäisen tytön n+1 kertaa pyllylleen, mutta muutoin tuntuu jotenkin tajuavan että lasta pitää varoa. Toisaalta, koira ei ole lapsen kanssa juossut vapaana, jää vielä nähtäväksi mitä silloin tapahtuu.



Komppaan sinua arkojen shelttien suhteen ja edellistä kirjoittajaa sprinkkujen osalta. Mulla sprinkkuja on muutama tuttavapiirissä, kaikki aivan tolkuttomia sähläreitä (ja nyt jos paljastan oman koirani olevan irlanninsetteri niin ymmärtänet että tunnistan sählärin kun näen sellaisen). Yksilöllisiä eroja toki on, mekin saimme setterin rauhallisemmasta päästä. Mutta mutta, jos painotat ominaisuuksia energinen, iloinen, avoin ja miellyttämishaluinen, niin mikäs siinä. Toivottavasti teiltä löytyy myös rutkasti huumorintajua :). Jos taas arvostat koiralla esim. keskittymiskykyä, harkitse vielä.



Voisin sekoittaa pakkaa kooikerhondjella. Ikävä kyllä en ole omistanut sellaista, mutta koikkereita löytyy ystäväpiiristä ja on osoittautunut varsin sympaattiseksi koiraksi. Vilkas, nopeasti oppiva ja energinen koira, joka ei kuitenkaan ole luonteeltaan pelkkä lapanen eikä tyypillinen " kaikkien kaveri" (jos sitä haluat, valitse sprinkku tai setteri :P).



http://www.spanieliliitto.fi/kooikerhondjet/yleisesittely.htm



Muista mainitsemistasi roduista tolleri kiinnosti minuakin aikoinaan ja ehdin tutustua muutamaan -oikein kivoja koiria, joista valitettavasti yksikään ei ole ollut täysin terve.



KL ja " pluto" 3 v.

On mahdottoman mukava ja helppo rotu. Meillä nyt vuoden ikäinen narttu joka tulee todella hyvin toimeen meidän 4 v tytön kanssa. Ovat parhaat kaverit ja leikit sujuu yhdessä hyvin. Tulee hyvin toimeen myös kissojen ja hevosten kanssa. Meidän narttu ei hauku juuri ollenkaan vaikka monet sanovat että lapinkoira on haukkuherkkä rotu. Taitaa siis olla yksilöllistä. Tämä rotu on kyllä ollut nappivalinta meidän perheeseen.

ajattelin minäkin ehdottaa. Ei meilläkään kyseistä koiraa ole, mutta taloyhtiössä yhdellä perheellä kaksin kappalein. Cavaljeerin kokoisia ja vähän näköisiäkin, mutta energisempiä ja sirompia. Vaikuttavat aivan ihanilta ja rakastavat etenkin meidän tyttöä, joka juuri täytti kolme. He harrastavat koirien kanssa agilitya ihan sm-tasolla, joten lienevät ihan älykkäitäkin.



Jos itselläni olisi mahdollisuus ottaa nyt koira, listan kärkipäässä olisi myös espanjan vesikoira. Sitäkään en kyllä hirveän hyvin tunne, mutta olen ymmärtänyt, että olisi tosi kiva rotu. Sen suuri plussa on myös se, ettei lähde karvaa.



Kyllä meillekin joskus vielä koira...

Minä suosittelisin ehdottomasti tätä rotua. On pentuna vilkas, kuten useimmat pennut, mutta aikuisena rauhallinen. Erittäin sosiaalinen, tulee hyvin toimeen niin lasten kuin toisten koirienkin kanssa. Rakastaa liikkumista, muttei silti tarvitse älyttömiä määriä juoksutusta, lähinnä nauttii eniten kun saa vapaana temmeltää pihalla tai pellolla tai soramontulla yms.



On keskikokoinen, mutta siro kuten vinttikoirat on. Kaunis ja luottavainen. Helppo kouluttaa ja kiintyvä. Terve rotu.



Keksisin tänne vaikka miljoona syytä, mutta niin varmaan jokainen koiranomistaja. Meillä on 3v, 1v6kk ja marraskuussa syntyy vauva. Lisäksi kaksi whippetiä.

Meillä on itsellämme shetlanninlammaskoira. Lapsia on kaksi, 2,5 vuotias ja 10vk ja koira on ollut lasten kanssa aivan ihana. Rotu on tosi leikkisä ja ihmisläheinen ja sopii tosi hyvin lapsiperheen koiraksi. Energiaa tällä rodulla riittää.. :)

ottakaa jokin rotu josta ei lähde karvaa, kuin trimmaamalla/leikkaamalla. Eli esim villakoira. Se on älykäs, oppivainen ja miellyttämishaluinen seurakoira, joka pärjää hyvin lasten kanssa.



Ja onhan niitä muitakin joista ei lähde karvaa, esim Bichon Frise yms pienet " allergisille sopivat rodut" , eli ilmeisesti sopivat joillekin koira allergisillekin.



Trimmaaminen (tai kotikoiran saksiminen) ei varmaan ole ylitsepääsemätön ongelma/ajanviejä, eikä se ole vaikeaa. Viehän karvojen päivittäinen imuroiminenkin aikaa...



Mäyräkoiraa en välttämättä suosittelisi, niinkuin joku edellinen. Niitä pidetään yksinä koiramaailma omapäisimpinä. Paitsi jos haluaa itsepäisen lisälapsen komennettavakseen. Lisäksi ne metsästyskoirina omaavat kovan metsästysvietin, ja tilaisuuden tullen livahtaa ulos ovenraosta/hihnasta heti omille teilleen. Eli lapsiperheessä karkailee ja katoaa vahingossa varmasti usein.