Suositelkaa koirarotua lapsiperheeseen

Mäyräkoiraa en välttämättä suosittelisi, niinkuin joku edellinen. Niitä pidetään yksinä koiramaailma omapäisimpinä. Paitsi jos haluaa itsepäisen lisälapsen komennettavakseen. Lisäksi ne metsästyskoirina omaavat kovan metsästysvietin, ja tilaisuuden tullen livahtaa ulos ovenraosta/hihnasta heti omille teilleen. Eli lapsiperheessä karkailee ja katoaa vahingossa varmasti usein.

[/quote]

***Pakko kommentoida että ei pidä paikkaansa! Me asutaan maalla, koira on aina vapaana pihassa ja katselee toisinaan että " kas, rusakkohan se siinä pomppii" eikä edes lähde perään! Ei olla opetettu moiseen mutta ei myöskään usutettu perään. Ei meidän koira ainakaan mihinkään ole koskaan karannut (paitsi naapurissa kylässä olleen juoksuisen nartun perään) eikä todellakaan ole kovapäinen! Niin lupsakka ja kuuliainen että. Kovapäisyydellä varmaan tarkoitetaan sitä, että on vaikea kouluttaa. No, me ollaan toko-kisoissa käyty ja vaikkei helpoimmin koulutettava rotu ehkä olekaan niin kyllä onnistuu. Ja toisaalta, mäyris on usein sen verran hyvätapainen jo luonnostaan, ettei kovin paljon koulutusta tarvi, tapakasvatus riittää.



Tilaisuushan tekee varkaan, eli kun koira on paljon vapaana pennusta asti niin ei vapaus tarkoita samaa kun " karkuun ja kovaa!" . Musta tuollaiset yleistykset vois jo unohtaa. Toki mäyris on metsästysrotu, mutta kyllä mistä tahansa rodusta saa karkaavan/ei karkaavan jos haluaa. Meillä koira on hihnassa ainoastaan kun kävellään tuossa kylätiellä ja jopa 1-vuotias sitä taluttaa. Ei kisko (kun on opetettu) ei karkaa vaikka hihna putoaakin yms.



Ainoa " vika" mäyriksissä on se, että kun yhden hankkii niin rupeaa tekemään mieli toista ja kolmattakin...On ne niin helppoja ja aitoja koiria!

pitkä lenkki tekemättä. Painoa n. 20kg, narttu voi olla vähän kevyempikin. Meillä ovat väistäneet hyvin lapsia juostessaankin. Turkin hoito vaatii säännöllisyyttä ja hiekkaa ja karvoja tietysti on lattialla.

taikka siis lähinnä sen riistaviettiin. Mäykky on metsästyskoira jolla _kuuluisi_ olla riistaviettiä. Jos yhdellä edellisen kirjoittajan koiralta sitä puuttuu, se ei tarkoita että kaikki mäykyt on hallittavissa vieteiltään pelkällä tokolla. Usein metsästyskoirat ottavat ja lähtevät kun riistaa näkevät, ei siinä auta aiemmat tokoilut. Tämä siis toki koskee kaikkia metsästyskoiria.



Itselläni on kaksi kiinanharjakoiraa, joista molemmat (äiti ja tytär) ovat riistaviettisiä (kyseessä " vain" seurakoirarotu) ja kyllä lähtevät siltä seisomalta kun jotain liikkuvaa edessä näkyy. Tässä rodussa riistaviettisyys on olemassa, mutten tiedä miten yleistä. Jotkut rodun edustajat eivät välitä metsästyksestä tuon taivaallista. Mun koirat on pienestä asti olleet ulkona vapaana, eivätkä ole karkailua harrastaneet, mitä nyt juuri toi elukoiden perään lähteminen, mutta tulevat samantien takaisin kun saaliinsa kadottaa.



Noista mitteleistä, kleineistä jne spitseistä on itselläni sellainen kuva että ne on kovia räksyttämään, ja toisaalta se on kyllä pystäreille aika tyypillistä :D



Kultaista noutajaa suosittelen lämpimästi minäkin! Todella ihania perhekoiria ja koiralla on toisaalta sen verran myös kokoa ettei se ihan säikähdä jos lapset riemuissaan juoksee päin tms. Meillä kun on 3 kääpiörotuista koiraa, jää ne aika usein riehakkaan esikoiseni (3v) jalkoihin.



Tollereista olen minäkin kuullut ettei ole mikään helppo tai terve rotu.



Villakoira on tosiaan sellanen toinen peruskoira mikä olisi hyvä. Helposti koulutettava rotu ja todella pirteä. Ja koossa löytyy valinnanvaraa :D Jos ei turkinhoito kiinnosta, sen voi ajaa lyhyeksi. Hyvä harrastuskoira. Jos on kiinnostunut pitkistä lenkeistä ja muusta harrastamisesta, esim toko ja agi, villis sopii loistavasti. Muttei toisaalta hypi seinille jos ei sen kanssa vedetä maratoonia joka päivä tai on muuten vaan tavallinen perhekoira, eikä harrastuskoira.

Heidi_84:

taikka siis lähinnä sen riistaviettiin. Mäykky on metsästyskoira jolla _kuuluisi_ olla riistaviettiä. Jos yhdellä edellisen kirjoittajan koiralta sitä puuttuu, se ei tarkoita että kaikki mäykyt on hallittavissa vieteiltään pelkällä tokolla. Usein metsästyskoirat ottavat ja lähtevät kun riistaa näkevät, ei siinä auta aiemmat tokoilut. Tämä siis toki koskee kaikkia metsästyskoiria.

***Ja sitten seuraavassa lauseessa suosittelet kultaistanoutajaa, metsästyskoirahan sekin, jolla_kuuluisi_olla viettiä, jos nyt ei riistaa kohtaan niin viettiä kuitenkin! Kuinka moni kultsu pääsee nykypäivänä viettejään käyttämän...? No joo, antaa olla. Mäyriksillä on vähän sama juttu, eli on ei_niin riistaviettisiä linjoja ja sit todelliseen metsästyskäyttöön, kullekin tarpeensa mukaan. Mä en valitsis metsästyskäyttövanhemmista ja joku toinen taas nimenomaan panostaa siihen. Kyllä on hieno näydä metsästyskoira työssään, myös kultainennoutaja!

Tää väittely on aivan turhaa, sanoisin. Koira kun koira voi olla aivan loistava missä tahansa perheessä,tai sitten ei. Perimää on 20% koiran käytöksestä ja 80 % opittua ja ympäristön muovaamaa. Enemmän vaikuttaa omistajan halu opettaa pentu talon tavoille. Ei seurakoiramaisuus takaa " helppoa" koiraa eikä pk -tai metsästyskoira tarkoita päivittäisiä maratonlenkkejä, aivotyöskentely ja vapaana metässsä juokseminen (1-2h/pv) on kaikille koirille tärkeämpää. Siinä olen samaan mieltä kanssasi, että useimmista villakoirasta on moneen menoon, aivan mahtavan monipuolinen koira yleensä. Mutta aina löytyy niitä poikkeuksia niistäkin.

Kultaista noutajaa suosittelen lämpimästi minäkin! Todella ihania perhekoiria ja koiralla on toisaalta sen verran myös kokoa ettei se ihan säikähdä jos lapset riemuissaan juoksee päin tms. Meillä kun on 3 kääpiörotuista koiraa, jää ne aika usein riehakkaan esikoiseni (3v) jalkoihin.

*** Mäyriksenikin on kääpiömuunnos, mutta ei todellakaan ole koskaan jäänyt neljän vaudikkaan tenavan (1-7v) jalkoihin. Kääpiöissäkin on eroa...

Ei karvanlähtöä, sosiaalisia, lujahermoisia koiria. Perus energisiä, voi harrastaa vaikka mitä. Ei vahdi eikä riitele muiden koirien kanssa. Itsellä kokemusta portugeeseistä. Pentu perii vanhemmiltaan kummaltakin 25% ja loput tulee esivanhemmilta eli ei kannata tuijjottaa pelkkiä vanhempia. Ympäristötekijöillä on todella suuri merkitys sillä esimerkiksi luonteen periytyvyys on usein alle 10%. Kannattaa valit koira " kotikasvattamosta" sillä neljännestä viikosta lähtien voi koiran luonteeseen vaikuttaa todella paljon jo kasvattaja. Tämän jälkeen voi toki itsekin pilata koiransa:)

Se kuulostaa aivan täysin juuri teidän perheeseen sopivalta!! Sillä ei ole minkäänlaista kipukynnystä ja jaksaa touhuta lasten kanssa aivan varmasti! ei ole mikään iso eikä pieni, erittäin täydellinen koira! Kannattaa tutustua rotuun..

tai sitten tuo espanjan vesikoira.. Aussi löytyy itseltä kotoa, ja hyvin toimii lapsiperheessä. Ei juurikaan lähde karvaakaan. Pienehkö koira joka ei silti pelkää isompiakaan, ei ole äksy, vaan rakastaa kaikkia, ja tarkoitan todellakin kaikkia ihmisiä.. Valoisa luonne ja energiaa piisaa touhuamiseen. Kannattaa etsiä lisätietoa jos kiinnostuit.



Espanjan vesikoira olisi tarkoitus hankkia seuraavaksi :)

Eikö kukaan suosittele bokseria? ;)

Hei!

Olet saanut jo aika monta ehdotusta, mutta en voinut olla lisäämättä vielä yhtä! Meillä on ollut kaksi ja puoli vuotta Islanninlammaskoira ja on soveltunut tosi hyvin lapsi perheeseen. On tosi ihmisystävällinen hösöttäjä aina ottaa ilolla rapsutukset vastaan! Myös mainitsemasi harrastukset koiran kanssa mahdollisia. Asutaan maalla javiihtyy hyvin ulkonakin. Suosittelen tosi paljon, niitä on vaan aika vähän Suomessa, mutta lisää pentueita tulee kuitenkin koko ajan. Nyt Islanninlammaskoiria on Suomessa n. 350. Ei siis kovin yleinen rotu.

Mielestani myös koiran koko on sopiva lapsiperheeseen.

todella energinen, lapsiystävällinen ja ihmisläheinen koira, agilityt ym. sujuvat mainiosti, ei allergisoi juurikaan, karva ei lähde, ei kuolaa,värin ja koonkin saa valita itse. useilla on villakoirista sellanen " puudeli" vaikutelma, mutta todellisuudessa ovat mitä aktiivisempia koiria, ja suurimmalla osalla turkkikin aina lyhyt ja kihara, ellei näyttelyitä harrasta. Meille valittii keskikokoinen villakoira nimenomaan tuon lähtemättömän karvanvuoksi, kun edellisen koiran kanssa meni hermot siihen karvaan (koiraton ihminen ei voi edes tajuta kuinka sitä on!) ja tutustuttiin villakoiriin paremmi ja tajuttiin että täyellinen koira.. Toinen koira melkein smoilla ominaisuuksilla on kiinanharjakoira jota suositellaan nimenomaan lapsiperheisiin, sillä se omii lapset ystävikseen ja pitää niille aina leikkiseuraa, tietysti aikuisill myös;) se sitten taas on makuasia että mitä ptää ylkonäöstä, mun mielestä ehkä söpöimpiä ikinä:) onnea koiran valintaan, ja tutustukaa rotuun, kasvattajaan ja koiraan hyvin ennen hankintaa

Kiinanharjakoiraa ehdotan ja nimenomaan nakuversiota. Ei ole oikeasti ollenkaan niin työteliäs pukemisen suhteen mitä monet luulee, tarkenee talvella ulkona esim. villapaidassa. Lenkkeilee aina kun haluat mutta ei vaadi mitään. Innostuu kaikesta ja rakastaa lapsia. Avoin muillekin ihmisille kuin omalle perheelle. Terve rotu.



Itseltä löytyy kyseisen rodun edustaja ja pentujakin on maailmalle jokusia lähtenyt. Lapsiperheisiinkin ja kovasti ovat tykänneet!



t. Raitis

Minusta tärkeämpää on miettiä minkälaista toimintaa sinulla/teillä mahdollista harrastaa koiran kanssa.Onko tarpeeksi aikaa järjestää riittävästi aktiviteettia. Esim. palveluskoirat tarvitsevat enemmän aktiviteettia kuin seurakoirat.



Isot koirat sopivat lapsiperheeseen siinä kuin pienetkin. Kunhan ottaa rodusta kunnolla selvää. Paras tapa on ottaa yhteyttä rodun harrastajiin joiden yhteystiedot löytyvät rotua harrastavan seuran sivuilta. Pentu kyllä tottuu ja oppii elämään myös pienten lasten kanssa. Tosin aikuisen on oltava siinä ´silmät selässä´ vahtimassa ettei pentu esim. innostu leikeissään liikaa tai nappaa lelua kädestsä tms.



Meillä on kaksi tosi vilkasta poikakoiraa ja kaksi lasta 1 ja 4 vuotiaat. Ja hyvässä sovussa elämme kaikki ;D



Onnea pennun hankintaan!

Voisin kokoemuksesta suositella suomen lapinkoiraa! Meillä 1-vuotias lapinkoira uros ja 5-vuotias poika, ja ovat todellakin parhaat ystävykset. Koira on aivan älyttömän kiltti, pysyy pihassa ja on helppo koulutettava. Jonkin verran haukkuu... jos nyt jotain miinusta keksisi. Meillä lisäksi kissa ja kaikki tuleva toimeen ok. Ja koiran nallemainen olemus on mukava lisä mauste :)

pieneksi koiraksi siinä on uskomaton määrä virtaa eli jaksaa tehdä pitkiäkin lenkkejä, juosta tuntikaupalla metsässä, leikkiä ja hössöttää. Lempeä luonne ja yleensä kaikkien kaveri ;o)

Itse en olisi ikinä osannut harkita tätä rotua, ennen kuin tutustuin mieheeni. Hänen äitinsä kasvattaa kyseisiä koiria ja ainakin meidän prinsessa on aivan ihana lapsien kanssa. Lapset saa vaikka heittäytyä päälle ja repiä parrasta eikä koskaan ole sanonut pahasti takaisin. Tykkäävät pitkistä lenkeistä, meidän tyttö ainakin juoksisi vaikka miten paljon, mutta ei tule sanomista jos ei aina saa tuntien lenkkiä. Meillä ei edes kiinnittänyt huomiota kun vauva tuli kotiin. Leikkisä koira josta on monella aivan väärä kuva. Ja väreinäkin löytyy niitä tavallisia mustaa, musta-hopeaa ja suola-pippuria sekä tätä harvinaisempaa mitä meillä on eli valkoista. Karvaa ei lähde, tämä tyttö trimmataan kahdesti vuodessa nyppimällä. Helppo kuin mikä, syö mitä vaan on on maailman rakastettavin otus.

Jos vähän isomman haluaa niin snautseri siinä tapauksessa. Näillä säkäkorkeus on n.40 cm.



Toisena suosittelisin tätä muutamaan otteeseen jo mainittua villakoiraa. Huono puoli joissakin villakoirissa mitä tutuilla on ollut, on se, että tarrautuvat johonkin perheen jäseneen aivan liikaa. Edes vessassa ei ole kunnolla päässyt käymään. Tämäkin varmaan on yksilöllistä ja taitaa näitä lähes joka rodusta löytyä.

Itse olen henkeen ja vereen welsh corgi pembroke-ihminen, mutta corgien miinuspuoli on jääräpäisyys, joten pentuna tarvitsee tiukat rajat. Muutoin ihanteellinen paimen- ja harrastuskoira ja kompaktinkokoinen.



Mutta lapsiperheeseen suosittelisin monen muun tavoin suomenlapinkoiraa. Ylipäänsä koira, jolla ei ole riistaviettiä (ei lähde maalla jokaisen hajun perään) ja paimenkoirana nimenomaan paimentaa koko perhettä.

löytyy 2v Keeshond ja pian 5kk Mittelspiz. Aivan ihania rotuja molemmat, mutta tuohon Mittelityttöön olen nyt erityisen ihastunut... Pentuhan tuo vielä on ja käyttää välillä hampaitaankin, mutta en todellakaan ole törmännyt ylipäätänsäkään näykkiviin pystykorviin (mistähän tuo luulo on peräisin), haukkuherkkiä ne kyllä ovat.



Molemmat rodut ovat hyvin reviiritietoisia, pihapiirissä pysyviä, eivät omaa sen enempää paimennus kuin saalistusviettiäkään, ainoastaan vahtivietti (=ilmoittavat haukkuen vieraista) on vahva. Sietävät hyvin lapsia (omia ja hoitolapsia) ja muutenkin helposti koulutettavia jne.



Mielenkiintoista olisi kuulla, mihin ap päätyi?

Meillä on 3 pientä lasta ja koskaan ei meidän koira ole kaatanut lapsia. Koira on erittäin kiltti ja antaa lasten tehdä itselleen ihan mitä vaan (tietenkään he eivät saa mitään pahaa tehdä) vaikka koira välillä riehaantuu esimerkiksi pihalla ei se ole lapsia työntänyt kumoon tms. Painoa meidän koiralla on 30 kg. Koira on narttu ja nyt jo kyllä 10- vuotias mutta oli 5-vuotias kun meidän esikoinen syntyi ja aika pirteä tapaus on tuo koira yhä edelleen.



Meidän koira ei rähjää tai hauku ja nauttii lasten rapsutuksista ja lapset ovat kyllä käyttäneet myöskin koiraa hyväkseen ihan pienenä kun opettelivat nousemaan seisomaan, turkista sai tosi hyvä otteen =) ja koira vain ihmetteli mitä oikein tapahtuu!



Tunnen useita perheitä joissa on kultainen noutaja ja missään niissä ei ole tullut mitään ongelmia ainakaan koiran koon suhteen. Myös minun sukulaislapseni eka ja tokaluokkalaiset saavat ulkoilutettua meidän koiraa ihan muitta mutkitta eli ei ole heillekään liian iso, kun on koira opettu kulkemaan remmissä vetämättä.



Agility, toko ja näyttelyt on kierretty aikanaan ja hauskaan on ollut, meidän koira on myöskin osannut nauttia vain olemisesta eli esim. mökillä rantavedessä kahlailu ja uiminen on ollut suurta hupia eikä ole alkanut sitten käymään ylikierroksilla vaikka ei varsinaisia pitkiä lenkkejä olekaan joka päivä tehty.



En voi muuta kun suositella. Toki muistakin koiraroduista löytyy teille varsin sopivia koiria, mutta niistä minulla ei sen kummempia kokemuksia löydy. Jos jotakin miinusta täytyy kultaisesta noutajasta keksiä niin taitaa olla tuo valtava karvamäärä mikä siitä lähtee pari kertaa vuodessa, mutta niin kai se lähtee vähän yhdestä jos toisestakin koirasta =)



Toivottavasti löydätte itsellenne pitkäaikaisen ihanan ystävän josta koko perhe voi nauttia!



T. kolomonen ja iki-ihana kultainen noutaja

tai borderterrieri?

Sheltit on valitettavasti usein liian arkoja että sellasta en itse ottaisi.

Kultsu olisi varmasti hyvä vaihtoehto, samoin labbis.

Onko teillä kokemusta koirista?

Tollereista (nova scotian noutaja) olen kuullut, että ovat yllättävänkin tiukkoja luonteeltaan.

Meillä on snautseri 23kg eikä ikinä ole ollut ongelmaa " koon" kanssa, että olisi kaatanut lasta tms. Snautseri sopii mielestäni myös hyvin lapsiperheeseen. Oikeastaan ihan mikä koira vaan sopii lapsiperheeseen, kunhan lapselle ja koiralle opetetaan käytöstavat. Meillä on myös kaksi skotlanninterrieriä, lapsi on 3v ja " lauma" tulee hyvin keskenään toimeen.

Kiitos paljon vastauksista!



Kolmonen, teidän kultsu kuulostaa aivan ihanalta!



Cavalier Kingcharlesin spanieli oli jossain vaiheessa harkinnan alla. Sinäänsä aivan ihana rotu. Mutta jotenkin toivoisin kuitenkin energisemmän koiran, koiran jossa on vähän enemmän " potkua" .



Borderterrieriin pitää tutustua paremmin.



Meillä on jonkin verran koirakokemusta. Minulla on aiemmin ollut pieniä seurakoiria (FC 9 rotuja) sekä pieniä pystykorvia. Ehkä juuri sen vuoksi että minulla on itselläni aiemmin ollut pieniä koiria niin iso koira tuntuu vieraammalta. Toisaalta iso koira kiehtoisi... Olen silloin tällöin toiminut " vara-äitinä" labbikselle ja vaihto-oppilas vuonna perheeseen kuului 5 isoa koiraa.



Tuleva koira saisi mielellään olla iloinen, avoin ja mielyttämishaluinen.