Kuinka monta kertaa vauvasi on ollut yohoidossa puolen vuoden ikaan mennessa? Onko ollut koskaan enemman kuin yhden yon kerralla?

lapsen ollessa 9kk, ei kuusi viikkoa!!!

Meidän poitsumme lopetti itekseen yösyömiset 3kk-iässä.

on kaikilla ihan samoista hormoneista kyse.

Kukaan täysjärkinen EI VOI VÄITTÄÄ, että muutamat yökyläilyt vauva-iässä aiheuttais tommosia. Eiköhän noi vaikeudet johdu pikkasen erilaisemmista syistä!!!!

Menee ekan kerran kyllä kuukauden päästä yhdeksi yöksi. On siis silloin 1v ja 2vko ;) =0DD

Totuus on se, että kuka tahansa, siis Ihan Kuka Tahansa, vaikka juuri sinä voit sairastua psyykkisesti. Ei se, että ennen lapsen hankintaa ei ole ollut ongelmia suojele mitenkään siltä. Ja jos sattuu olemaan esim. koliikkilapsi ja äiti on unenpuutteesta ihan rikki, se on tutkitusti altistava tekijä masennuksen ja muiden psyykkisten ongelmien suhteen.

Kysy neuvolastasi. Kertovat varmaan mielellään.



Toinen juttu on sitten se, että eihän äiti joka lapsensa vauvana jättää välttämättä muutenkaan pysty tarjoamaan kovin ihmeellisiä eväitä.

Oliko täällä puhe juuri sinusta ja psykooseista?



EI OLLUT.

Meidän vauva on 4 kk, mutta en ole kyllä vielä jättänyt yöhoitoon vaikka nukkuukin kokonaiset yöt. Voisin kyllä äidilleni jättääkin hoitoon, mutta en nyt vielä ole. Vauvelimme siis alkoi nukkua kokonaiset yöt parin kuukauden ikäisenä. Mutta vien yöhoitoon sitten jos tulee jokin meno, että vauva ei voi olla mukana. Ja jos vauva olisi vain yhden yön hoidossa niin eihän se siitä mitään traumoja voi saaada, jos nukkuisi koko ajan, siis sen yön. Onhan vauvamme ollut syntymänsä jälkeen sairaalassakin jonkin aikaa ilman vanhempia, koska hänelle on tehty ensimmäisenä elinpäivänään leikkaus. On eri asia, jos esim. pieni vauva ei syö muuta kuin rintamaitoa suoraan rinnasta ja öisinkin niin sitten tietenkin oman äidin pitäisi olla vauvaansa imettämässä. Mutta meillä vauva syö jo äidinmaidonkorviketta ja ei syö enää öisin. Enkä syyllistä itseäni korvikkeen antamisesta. Lapsi vain on ollut niin kova syömään kerrallaan ettei rintamaitoni ole riittänyt. Leikkauksen jälkeen vauvan maidon juonti on mahdollista ja olen onnellinen siitä, että vauvamme " vaiva" saatiin leikkauksella korjattua.

Lapsi oli vuoden, kun jäi ensimmäistä kertaa yöksi hoitoon mummin luo.

Siihen asti oli vain max 6h kerrallaan hoidossa. Imetin eikä poika oikein koskaan oppinut pullolle (en viitsinyt edes opettaa kun imetys sujui niin hyvin ja oli helppoa), joten pidemmät erot ei vielä siinä vaiheessa tulleet kysymykseen.

ensimmaista kertaa yohoidossa kaksi viikkosena. Kylla mummoa jannitti!!

Meilla oli yksi erittain tarkea tyojuttu sovittuna jo paljon ennen vauvantuloa, ja sitten se viela tuli ennen aikojaan. Eli pakkorako, oli pakko menna. Ja kaikki meni hyvin. Lapsi voi hyvin.



Sen jalkeen ehka kerran kuussa yhden yon, mutta meilla nyt onkin turvaverkko kasassa ja lapsilla on muitakin turvallisia aikuisia ymparilla kuin mina ja mieheni. Minusta se on paljon tarkeampaa kuin satunnainen yokylaily lapsen kehitykselle.

Ja kun joku kysyi olenko sama kuin jossain ketjussa, niin ei ole sama tapaus kyseessä.

Tutkimusten mukaan lapselle on ensimmäisen vuoden aikana _tärkeintä_, että hänellä on yksi turvallinen hoitaja. Mahdollisimman vähän vaihdoksia, ihmisissä tai paikoissa.



Turvaverkot sun muut tulevat vasta sen ekan vuoden jälkeen.

on lasten neurolaakari. Luotan haneen sanaansa. Emme kuulemma oli viela aiheuttaneet pysyvaa vahinkoa...Geenit vaikuttavat kuulemma enemman.



Mulla ei ole tarvetta patea tarkeydellani, kuten sinulla.

Ja juu, kyllä on vahingollista laittaa alle 1-vuotias päivähoitoon.



Ja kuka täällä " pätee" ? Minusta äiti jolla on " tärkeä" työjuttu kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen on nimenomaan tyhjänpätijä.



58

Kumpikaan lapsista ei ole ollut yötä hoidossa noin pienenä. Tosin esikoisesta olin erossa kolme yötä hänen ollessaan 3kk:n ikäinen, koska olin sairaalassa.



Eka kertaa yökylässä (yhden yön) hän oli mummulassa noin vuoden ikäisenä, samoin toinen lapsi. Olisin voinut jättää hieman aiemminkin, mutta meillä mummulat ovat kaukana, joten se ei ole ollut mahdollista - ainakaan helposti. Puolivuotiasta tuskin silti olisin vielä jättänyt.

Jos ajattelisi näin, että vauvalle tulee heti jotain traumoja, jos on jonkin aikaa hoidossa jonkun muun kuin isän tai äidin luona, niin suurella osalla ihmisistä olisi sen takia jotain vaikeuksia. Ajatelkaa pieniä vauvoja, jotka ovat esim. sairaalassa ehkä pitkiäkin aikoja ja ei vanhemmilla ole mahdollisuutta heidän vierellään yöpyä. Ei esimerkiksi vastasyntyneiden teho-osastolla sairaalassa voi äiti olla mukana yöllä siellä nukkumassa. Elämä on täynnä asioita, joista voisi tulla traumoja. Tottakai vauvalle on oman äidin ja isän läheisyys todella tärkeää, mutta en usko, että jos vauva on satunnaisesti myös esim. mummonsa luona hoidossa tai sairaalassa hoidossa niin, että siitä mitään pysyvää haittaa lapselle sen takia tulisi.

Jos lapsi sairastuu tai äiti sairastuu tms. ei sille mitään voi että joutuu eroon. Mutta se että ehdoin tahdoin dumppaa lapsensa kun ei ole pakko on ihan eri asia!



Ja sille että lapsen perusturvallisuus rakentuu tuolloin, ei vain voi mitään. Se on ihan biologiaa.



Vuosi on tosi lyhyt aika " uhrata" sen perusturvallisuuden tukemiseen kaikin mahdollisin tavoin. Sen nyt vähintään äiti on lapselleen velkaa.

riittää empatiaa tuomita ihmisten tilanne ja työjutut tietämättä sen enempää. Toivottavasti en joudu ikinä pyytämään ammattiapua tuolta suunnasta.