Kuinka monta kertaa vauvasi on ollut yohoidossa puolen vuoden ikaan mennessa? Onko ollut koskaan enemman kuin yhden yon kerralla?

mieheni siskolla.



Ei siksi, että menojalka vipatti, vaan siksi, että saadaan nukkua yksi yö kun ollaan molemmat valvottu jo pari vuotta. Minulla lisäksi takana kaksi hyvin vaikeaa raskautta joten väsymys katkoi jo ajatustoimintaa ja suorastaan lamautti.



Yksi hyvin nukuttu yö auttoi pahimman yli ja lapsetkin selvisivät hengissä.



Ei olla kaduttu tekoamme...

esikoinen oli ekaa kertaa hoidossa parikuisena.

kakkonen samoin.

kolmannet eli kaksoset ei oo viel ollut, ovat nyt 8 kk.

en vaan haluu moista taakkaa kenellekkään tutulle antaa, kahdesta on kumminkin tupla työ eikä tutuilla oo kokemusta kahden hoidosta.





mut sitä en nyt ymmärrä et miten se vauva kärsii jos on silloin tällöin yö kylässä???

mun mielestä aina parempi hoidossa kuin stressaantuneen vanhemman kans.

ja joo lapsillani on myös isä, mut hassua kyllä kaipaamme myös kahdenkeskistä aikaa ajoittain, ehkä olemme sit itsekkäitä ja huonoja vanhempia...

Meillä isä joutuu matkustamaan työn puolesta paljon ja onpa aika kamala huomata, kuinka vauva vierastaa isää eikä oikein tunne häntä isän oltua kaksi yötä poissa.

Näin oli muistaakseni viimeisessä tai sitä edellisessä Kaks+ -lehdessä.



Meillä ei ole ollut kertaakaan alle 1 v. Ei ole ollut niin tärkeää menoa.

Olen täysimettäny puoli vuotta molempia, ei olisi tullut mieleenkään viedä yöhoitoon.



Muutenkaan meidän lapset eivät ole olleet yöhoidossa kertaakaan. Jos on ollut vanhemmilla jotain menoa, niin hoitaja on tullut kotiin, missä on omat tutut ja turvalliset tavarat ja aamulla omat vanhemmatkin nähtävillä.



Esikoinen, 5v. on kyllä ollut yökylässä mummoillaan ja tädillään muutaman kerran. Hinkuisi viikon kyläilyreissuun kauempana asuvan mummon luo, mutta ajankohdan sopiminen tuntuu vaikealta. Ikään kuin mummolla olisi koko ajan tulenpalava kiire johonkin suuntaan, eikä sopivaa aikaa löydy. Toisaalta en oman kesälomani aikana halua päästää lasta viikoksi minnekään. Sehän olisi neljännes minun lomasta.



Kuopus, 2v, ei ole ollut ilman vanhempiaan koskaan missään yötä. Aina vähintään toinen meistä on ollut paikalla. Eikä hän osaa halutakaan yökylään. Sitten kun itse pyytää päästä, saa toki mennä.



Vauva- ja taaperoaika on sen verran lyhyt, ettei meillä ole ollut tarvetta laittaa lapsia yöhoitoon. Ns. oma aika on aika kortilla, vaan niin on rahatkin. Ei mitään tsäänssiä, että voisimme lähteä miehen kanssa vaikka viikonloppulomalle tms. Sitä paitsi itse olen pienestä pitäen oppinut siihen, että lomat vietetään perheen kanssa. Ei kukin tahoillaan huidellen ;-)

(tällöin isän, mummin tai farmurin kanssa), isästään ollut työmatkan takia erossa pisimmillään 2,5 viikkoa.



Menoja on, mutta ei erityisemmin mitään yöaikaan ajoittuvia, mitä sinä ap niillä yömenoillasi touhuat?



Myöskin imettäessä vauvasta pitkään erossa oleminen on hieman hankalaa, etköä ap imettänyt lapsiasi?

Menoja on, mutta ei erityisemmin mitään yöaikaan ajoittuvia, mitä sinä ap niillä yömenoillasi touhuat?



Myöskin imettäessä vauvasta pitkään erossa oleminen on hieman hankalaa, etköä ap imettänyt lapsiasi?

[/quote]

en oo ap, mut vastaan silti.

mitäköhän ne yö menot mahtaa tosiaan olla.... mä ainakin vien lapset ajoittain hoitoon yöksi ja meen itse viihteelle! ja uskon vakaasti et meitä on monia. ravintoloissa ainakin sakkia piisaa, enkä usko et kaikki muut ovat lapsettomia.



ja jokainen imettää tavallaan toiset monta vuotta ja toiset ei yhtään.

itse imetin noin 2kk lopetin koska maito ei riittänyt.

olen siis huono senkin takia.

oli alle puolivuotiaana. Ekalla kerralla oli miehen pikkujoulut, joihin oli kutsuttu puolisot, ja toisella kerralla olimme teatterissa ja syömässä. Hyvinnukutut yöt tekivät hyvää, ja lapsi on onnellinen.



Lapsen ollessa reilu 9kk kävimme tallinnassa 2 yön reissulla, ja lapsi oli mummun kanssa omassa kodissaan, tutussa ympäristössä tutun ihmisen kanssa. En näe tässä ongelmaa. Meillä isovanhempien kanssa pidetään yhteyttä päivittäin, ja ovat lapselle tuttuja.



Ihana reissu oli, vaikka ikävä oli molemmilla kova (isillä varmaan kovempi). Oli ihana kikatella, rakastella ja syödä hyvin ja rauhassa monta kertaa päivässä. Kyllä se vanhempien yhteinen aika on tärkeää. Taidettiin rakastua uudestaan reissulla. ;)



Keskusteltiin ihanan syvällisesti parisuhteesta ja uudesta arjesta lapsen kanssa. Isä mm. kertoi kuinka oli purskahtanut itkuun kun oli ajanut laitokselta kotiin lapsemme syntymän jälkeen. Ei tällaisia keskusteluja tule käytyä kotona.

Lapsen perusturvallisuus järkkyy.



Jos parisuhde on niin heikoissa kantimissa, ettei tätä kestä, lapsi pitää jättää hankkimatta alunperinkin.

Toinen pakkotilanteessa 4kk:n ikäisenä kaksi yötä (mummolassa, jossa muutenkin oltiin lähes päivittäin). Molemmilla oli mennyt hyvin. Tämä nykyinen vauva ei ole vielä ollut (9kk) enkä raski antaakaan vielä pitkään aikaan...

En ihan heti usko, että stressaamalla vanhemmat puolikuoliaiksi kasvaa perusturvaltaan sen vakaampia lapsia. Parempi tuulettua kuin huutaa lapselle tai toisilleen - tai viljellä litsareita niin kuin täällä on silloin tällöin kuulunut tehtävän.



Ihmeellistä lässytystä jonkun kaksplussan epämääräisen artikkelin vuoksi, joka voi perustua ties mihin yksittäisen tiukkapipon mielipiteeseen.



Ihana huomata taas kuinka paljon arvostetaan omasta poikkeavia lastenhoitomenetelmiä.

vuodessa lapsenhoidosta sekopääksi.



Jos on niin sekaisin, jättää edelleen sen lapsen hankkimatta!

T. yksi joka joutui suljetulle toisen lapsen ollessa puolivuotias ja oli siellä kolme kuukautta.

kuin se että vanhemmat lähtee Tallinnaan naimaan ja jättää kuusiviikkoisen mummolaan.



Ja mitä lapsivuodepsykoosiin tulee, niin kyllä ainakin ne, jotka minun työkavereistani ja tuttavistani ovat sen saaneet, ovat kärsineet jonkin sortin mielenterveysongelmista jo ennen sitä. Eli ihan selvästi oli nähtävissä, että raskaus ja lapsi ovat riski.



33

Sinun lapsellasi on ihan varmasti perusturvallisuus järkkynyt tuon takia. Saa maksaa siitä loppuikänsä.

Meillä ainakin erittäin iloinen, tyytyväinen ja tasainen 8kk-poikavauva, vaikka 6kk-ikään mennessä oli kaksi kertaa ollut yökylässä.

Oikeastaan vasta sitten olen jättänyt omalle äidilleni yhdeksi yöksi kun osaa nukkua koko yön heräämättä ja syömättä. Eli vasta vuoden jälkeen tuo on ollut ajankohtaista. Nyt vanhin on kohta 5 ja yhteensä on koko ikänsä aikana ollut yökylässä ilman jompaakumpaa vanhempaansa max. 15 yötä.

Täällä on taas näitä mammoja, jotka eivät voi käsittää, että lapsia voi kasvattaa muutenkin, kuin kirjatiedoilla.



Ne kasvatusopukset kannattais jättää lukematta, ja kasvattaa muksut terveellä maalaisjärjellä. On niissä niin paljon tarkastamatonta tietoa.



Perusturvallisuuden horjuttamiseen tarvitaan muutakin kuin yksi yö äidistä erossa. Toisaalta äiti voi olla fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissaoleva, minkä lapsikin huomaa (esim. kun äiti on av-palstailemassa). Miltä lapsesta tuntuu, kun äiti on vieressä, mutta siihen ei saa kontaktia? Se murentaa perusluottamusta jos mikä.



Pieni välimatka lapseen paransi meillä ihan arkeakin, ja näin etäämmältä, mitä voisin tehdä toisin. Tajusin, kuinka paljon lastani rakastan, kaikkine kiukkuineenkin.



Monet täydellisyyttä tavoittelevat mammat joutuvat palstalla arvostelemaan muiden tapoja kirjatietojensa pohjalta, koska toisaalta tietävät alitajuisesti olevansa epävarmoja omista metodeistaan. Tai siitä, että he eivät kasvata lastaan omien tunteidensa pohjalta, vaan luottavat sokeasti suosituksiin, eivätkä näe metsää puilta.

samalla tavalla, ja lapsissa ei ole mitään eroja.



32

ja ihan neuvolasta voit tarkistaa. Pitäisi jokaisen " äidin" tietää tuo, sinunkin.



Ja eihän se siinä lapsessa välttämättä vauvana näy, vaan myöhemmin elämässä. Ihmissuhdeongelmina ja erilaisina riippuvuuksina.