Onko tää normaalia uhmaa vai mitä?

Jos epäilet, ettei tuo enää ole ns. normaaliuhman piirissä, niin juttele ihmeessä asiasta neuvolassa. Kieltämättä kuulostaa hiukan epätavalliselta, jos jaksaa kiukuta NOIN pitkäänkin jostain asiasta.



Toisaalta, uhmahan on kaksivuotiaana enimmäkseen juuri sitä, että lapsi ei osaa ilmaista tahtoaan ja kiukustuu, kun muut eivät selittämättäkin ymmärrä, mitä hän toivoo.

Aina on ollut niin et tuntuu ettei pojalla ei oo hermoja lainkaan...

on meillä hyviäkin päiviä ollut mut nyt kun on alkanut tää uhma niin tuntuu että tää on ihan kauheeta. Eikö kellään muulla oo tällästä? ihan rannallakin muut lapset leikkii tyytyväisinä ja meidän poika kiukkuaa ihan mitättömästä asiasta ja kaikki katsoo ihmeissään. Mä oon jotenkin ihan masentunu ja väsynyt tähän. Ois helpottava kuulla jos muillakin ois tällästä.

että poika ei osaa puhua joten ei saa siten ilmaistua itseään, sekin ehkä vaikuttaa uhman rajuuteen, ei ymmärretä???

Osasi kyllä puhua ja oli kaikinpuolin hyvin kehittynyt, mutta todella hurja raivopää.

Mielettömäsn raskasta aikaa, mutta kyllä se joskus loppuu. Tänä päivänä tyttö on reipas, sosiaalinen, iloinen, joskin temperamenttinen, pärjäävä 7-vuotias:)

Poika 1v 10kk ja elämä on ihan tuota mitä kuvasit. Olen ihan loppu. Olen töissä osa-aikaisesti. Se on lepoa hermoille. Meillä ei muksun kanssa onnistu yhtään mikään, ei kertakaikkiaan mikään tekeminen ilman takkuamista ja raivoa. Tekisi mieli ottaa ja lähteä. Mutta eihän sitä oikeasti voi...

Kuulostaa " helpottavalta" että on muitakin. Osaa olla vieraskorea ja kilttikin välillä mutta 90% päivät on tuota...



Meille on tulossa vauva muutaman viikon sisällä ja olen aika loppu, mietin vain kuinka jaksan sitten... Mies ei oikein täysin tunnu ymmärtävän.



Lisää kokemuksia kaipailen!

Tää päivä on ollut yhtä hirveä. Poika kieltäytyy esim. kokonaan syömästä, ei itse eikä syötettynä. Joka asiasta pitää aloittaa valtava huuto ja karjunta. Saattaa olla iloinen jos joku jaksaa olla koko ajan tyyni ja viihdyttää vaan minä EN enää kokoajan jaksa!



Pelkään että puhkeaa synnytyksen jälkeinen oikea masennus jos kotona jatkuu samaa rataa. Koen nytkin itseni masentuneeksi, syön vain, itken ja olen sairaan väsynyt. Yritän kyllä olla reipas pojan kanssa ja pojan vuoksi mut nyt tuntuu voimat olevan loppu.

Tuollanen uhma oli esim kuopuksellamme, joka huom, osasi puhua todella hyvin. Eli ei se puhuminen välttämättä mitään auta.



No, ohi on sekin ja meillä on ihana aurinkoinen, toiset huomioon ottava tytteli taas talossa.

teke pahaa lukea tollasta. Meillä melko helposti suttuva 1v ja varmaan just tollasta kun kunnon uhma pukkaa päälle!Myös kakkonen tulossa siihen samaan saumaan kun on 2v täyttämässä. Hirvittää jo valmiiksi. En itsekään ole maailman pitkäpinnaisin ihminen...

Tyttö on ollut raivopää heti syntymästään, nyt uhman tultua välillä pahempikin. Onneksi joskus on edes pari rauhallista tuntia...

Arvannette, etten ole toista lasta ikinä hankkimassa :D

Ja näin yh:na se raivo tuntuu ihan kamalalta, kun sitä ei pääse ikinä karkuun... :/

Vierailija:

Tänään laittoi traktorin laskemaan mäkeä ja traktori jäi puoleen väliin mäkeä-huusi puoli tuntia mäellä kunnes lopulta haettiin alas.

Kyllä meidänkin tahtotyttö (1v5 kk) jaksaisi varmaan puoli tuntia huutaa, jos jättäisin sen jonnekin mäelle huutamaan. Itse en millään raaskisi antaa lapsen huutaa noin kauan, vaan hakisin sen (lapsen/traktorin?) alas heti.

Lapseen tarttuu omat tunteesi tosi hyvin (ja valitettavasti myös päinvastoin). Sitä on vaan yritettävä olla hauska ja positiivinen, mutta jämäkkä, niin kyllä se uhmalapsikin siitä talttuu. Tosin meillä ei vielä täysuhma ole päällä, vaikka omaa tahtoa roppakaupalla löytyykin. Ehkä pyörrän puheeni puolen vuoden päästä...