Miksi AINA,kun puhutaan alkoholin käytöstä

että miten lapsille tehtiin selväksi, mikä on vähäistä juomista ja mikä kovaa ryyppäämistä. Lapset eivät välttämättä tiedä eroa ja vastaavat kaikkeen alkoholiin liittyviin kysymyksiin, että se pelottaa.

Vierailija:

Ettei viisivuotias edes TIEDÄ ,mikä on humala. ap taas

Todennäköisesti eniten ahdistuvat juuri ne pienimmät, jotka eivät tiedä eivätkä ymmärrä, miksi aikuinen humalan takia käyttäytyy eri tavalla kuin normaalisti. Ja onhan ihmiset pienessä hiprakassakin sillä tavalla erilaisia kuin normaalisti, että aikuinenkin tunnistaa humaltumisen.

Ja tuon ikäiset lapset tuskin muistavat kokemuksiaan ainakaan vanhempien lievistä humalista aikuisena. Sen ikäiset, jotka muistavat nämä juhlat aikuisina, tuskin ovat enää ahdistuneet, kun he ymmärrtävät mistä on kysymys.

Ja ainakin jos ap:n perheessä vanhemmat juovat juhannuksena pari pulloa viiniä, niin kyllä siitä taatusti tulee sellaiseen humalaan, että muutkin sen huomaavat eli myös lapset.

vai pienessä sievässä? Siinä on iso ero. ap

Siksi siis puhutaan örveltämisestä yms. Se vaan on aika tavallista, valitettavasti. Ja oma kokemukseni on, että nekin, jotka mainostavat olevansa parempaa " akateemista" porukkaa, joka ei juo itseään humalaan, on itse asiassa aika lärvit. Suomalaisen mittapuun mukaan kai juominen on aina kohtuullista jos kukaan ei kuse housuunsa tai sammu kesken illan vieton.



Yleensä niille, jotka todella pysyvät parissa lasissa (siis lähes ajokunnossa), on aika samantekevää, ottavatko ollenkaan.

Vanhempani eivät siis missään nimessä olleet mitään deekuja, vaan nauttivat alkoholia sivistyneesti ehkä 3 - 4 annosta per ilta silloin kun meillä oli vieraita. Muistan kyllä ihmetelleeni, miksi he olivat niin omituisia silloin. Muistikuvani tilanteista alkavat jo alle kouluikäisenä. Ja jos nyt joku pilkkufiili alkaa huomauttelemaan, kuinka muka alle kouluikäinen on osannut laskea alkoholiannoksia, niin arvioni perustuu siihen oletukseen, että vanhempieni juomatavat eivät ole suuresti muuttuneet pikkulapsiajastani teinivuosiini.



Juuri näiden lapsuusmuistojen takia meidän perheessämme on sääntö, että alkoholia max. yksi olut, siideti tms. päivässä, jos lapset ovat kotona. Meille ei tuota vaikeuksia olla juomatta sitä aikaa, minkä lapsemme ovat lapsia. Niiden, joilla tuottaa, sietäisi miettiä, mikä onkaan elämässä tärkeää. Onko juominen oikeasti hallinnassa, jos sitä ei pysty rajoittamaan niihin hetkiin, kun lastenhoito on ulkoistettu selvin päin olevalle taholle?

Vaikkeivät yleensä juoneetkaan kuin pari olutta tai pullon viiniä puoliksi, niin puhetapa muuttui ärsyttäväksi. Jostain kouluiästä lähtien muistan juhlia, jotka olivat sitä ärsyttävämpiä, mitä enemmän hiprakkaisia aikuisia siellä oli.



Mutta ei siitä nyt mitään sellaisia traumoja jäänyt, jotka olisivat pilanneet elämäni. Vaikutti lähinnä omaan juomiseeni eli en ole enää aikuisena kovin paljoa juonut, enkä varsinkaan lasten nähden.

mitään traumoja ole jäänyt. (siis vanhempieni juhlimisista)

Lukekaa nyt tarkemmin, tässä aiheesta Lasinen lapsuus-saitilta kopsattu tiivistelmä:



" Vanhempien kohtuujuomisestakin VOI olla haittaa

Helsingin Sanomat 14.5.2007 [Päihdeperheiden vuoro saada oikeutta]



Tunnettu ongelma ovat päihdeperheet, joissa aikuinen tai molemmat juovat rankasti ja lapsi kärsii päihdeongelmien haitoista kaiken aikaa. Näistä puhutaan usein alkoholistiperheinä, ja vanhempien päihteiden liikakäyttö onkin yleisimpiä lasten huostaanottojen perusteita.



Mutta ongelmia ei aiheuta vain näkyvä suurkulutus, vaan vielä laajemmin vanhempien harkitsematon alkoholin käyttö. Kohtuujuominenkin haittaa, JOS LAPSIA EI OTETA HUOMIOON JUOMISTILANTEISSA. Lapset väistyvät, kun alkoholi vie PÄÄROOLIN. Silloinkin eletään lapsen näkökulmasta päihdeperheessä ja haitat saattavat olla yhtä pitkäaikaisia kuin rankemmissa päihdeperheyhteisöissä.



Lasinen lapsuus ¿tutkimusten mukaan suurin haitta syntyy turvattomuudesta sekä epäjohdonmukaisesta ja epävarmasta kasvatuksesta. Väkivalta tai sen pelko ei ole harvinaista. Lapsen ravintoon, uneen, terveyteen ja oppimiseen liittyvät perustarpeet jätetään tyydyttämättä. Alkoholiongelmaisten lapsia yhdistävät kielteiset tunnekokemukset. Pelko, viha ja häpeä muuttuvat mielenterveyden ja heikon itsetunnon ongelmiksi.



Teuvo Peltoniemi

viestintäjohtaja, A-klinikkasäätiö



Maria Kaisa Aula

lapsiasiavaltuutettu, STM



Kirjoitus kokonaisuudessaan on julkaistu 14.5. 2007 Helsingin Sanomissa otsikolla " Päihdeperheiden vuoro saada oikeutta" .



-------------



Korostin tuossa versaalilla minusta olennaisia varaumia. Lopussa vielä kuvaillaan, millaisia asioita lapsi pelkää ja mistä hän kärsii. Väkivallan pelko ja perustarpeiden laiminlyönti ovat kyllä asioita, jotka eivät minusta mitenkään liity alkoholin maltilliseen käyttöön.



On siis turha maalailla mörköjä seinille. Jos lapsella ei ole negatiivisia kokemuksia humalaisista vanhemmista, he eivät säiky tai pelkää maltillista alkoholinkäyttöä.



Voi itse asiassa olla jopa pelottavampaa, jos joku vanhempi ei yleensä koskaan nauti alkoholia lapsen nähden, mutta sitten kerran ottaa muutaman annoksen.... poikkeavuus ja outous ovat asioita, jotka ovat lapsesta pelottavia. Kuin siis se, että vanhemmat silloin tällöin vaikkapa tasaavat aterialla pullollisen punkkua.



VARMASTI kaikkien vanhempien on syytä kuulostella, miten alkoholia käytetään ja miten hiprakassa käyttäydytään. Vähän isommilta lapsilta voi suoraan kysyäkin, että miten he kokevat vanhempiensa alkoholin käytön.

9

nyt sitä aikaa on kestänyt 16 vuotta ja vielä on kuusi vuotta jäljellä, ennenkuin nuorimmainenkin on kouluiässä eli voi vaikka mennä jollekin kaverilleen yöksi. Ehkä joillekin 22 vuotta ei tunnu missään, mutta itse satun pitämään viineistä hyvän ruoan kanssa, joten juomme siis voi kauheaa lasten nähden kotona. No, humalassa en tosin muista olleeni varmaan kymmeneen vuoteen.

ja,juu,en todellakaan puolustele juomostani,vaan tuumin,että se kuuluu elämään ottaa välillä lasi viiniä. enkä konttaa.......ap

Senkin, miten itse kunkin lapsi reagoi vanhempien alkoholin käyttöön. Esitelmillään hän lyttää aina toisten henkilökohtaiset kokemuksetkin.

puolikas pullo......ap

Itse lyttäät ap:n ja minun käsitykseni.

Minä sanoin jo aivan kattolauseessa, että kyse on minun mielipiteestäni. Saat olla eri mieltä.

Ap:n kommenttia on teilattu siteeraamattomalla " lue tutkimus" -kommentilla. Minä kopioin jotakin, josta minun mielestäni käy ilmi, ettei asia ole niin mustavalkoinen kuin osa antaa ymmärtää.

Vierailija:

Senkin, miten itse kunkin lapsi reagoi vanhempien alkoholin käyttöön. Esitelmillään hän lyttää aina toisten henkilökohtaiset kokemuksetkin.

Ehkä tuo huomautus konttaamisesta oli vitsiksi tarkoitettu, mutta ei kolahtanut. Se kun on niin lähellä totuutta. Suomalaisten puheessa " pari lasia" on helposti pullollinen viiniä ja " pieni hiprakka" tarkoittaa sitä, että promillet ovat jääneet jonnekkin kakkosen korville.

Vierailija:

ja,juu,en todellakaan puolustele juomostani,vaan tuumin,että se kuuluu elämään ottaa välillä lasi viiniä. enkä konttaa.......ap

Ja edelleen siis saa olla eri mieltäkin.

samoin jos vanhemmista tulee vähän välinpitämättömiä alkoholia juodessaan niin se on inhottavaa, samoin kun kännipäinen lässytys tms.

haisevat viinit on lasten mielestä inhottavia. Ruokajuomanakin juotu alkoholi on mun mielestä eri asia kuin seurustelu tissuttelu ja ruokajuomana lasin viiniä voi kyllä juoda.

vanhempiensa juomisesta? Muutama mainitsi olleensa hämmentynyt, tai ärsyyntynyt puhetavan muutoksesta, mutta kukaan ei kertonut että kohtullinen hiprakka olisi aiheuttanut pelottanut, järkyttänyt perusturavllisuutta tai aiheuttanut pysyviä traumoja. Olis kai se parempi jos kukaan ei koskaan joisi enempää kuin lasillisen viiniä, mutta ei normaali lapsi joka elää normaallissa perheessä mene rikki, vaikka juhannuksena näkeekin muutaman humalaisen tai oman vanhempansa pienessä hiprakassa. Siis olettaen että joku läheinen aikuinen on niin selvin päin, että huolehtii lapsesta tavalliseen tapaan.



Ei aikuisetkaan ihan kokonaan voi lopettaa elämistä siksi aikaa kun on lapsia kotona.

vittu mitä paskaa

lapselle on selitetty " pieni hiprakka" ja " kunnon känni" ym käsitteet. Siis mitä ne lapset ovat arvioineet, miten kysymykset on esitetty? Selväähän on, että lapsi pelkää jos äiti rupee yhtäkkiä kutsuilla tanssimaan tai kikattamaan epäluonnolliesti tai lässyttämään lapsille poikkeavasti jne. Mutta se onkin musta jo kunnon känni.



Minun mielialani vaihtelevat paljon ilman alkoholiakin, enkä ole psyykkisesti sairas. Joskus naurattaa ja haluan hullutella, joskus olen vähän maassa eikä yhtään huvita nauraa millekään. Toisekseen olen vesiselvänäkin erilainen sillon kun meillä on vieraita ja sillon kun olemme ihan perheen kesken.



Kun juon, mulla on kontrolli päällä, en naureskele ja huutele ja hihittele, saatan istua vaikka hiljaa jos sikseen tulee (en siis sammuneena vaan ihan tavallisesti). En rupea hölmöilemään ja hassuttelemaan lasten kanssa yliampuvasti tai riitelemään miehen kanssa.



Ja kun joku puhui videosta, olen kyllä nähnyt useammankin videon missä olen juonut vähän ja koko muu seurue, enkä näe siinä mitään erikoista.



Tiedän kyllä että monet akat ja ukot menee ihan sekas oluesta, ääni nousee ja rupee naurattamaan niin pirusti tyhmät jutut. Jos näin kävis, tuskin joisin.