Lue keskustelun säännöt.
Sattuu. Lähdemme lasten kanssa tänään turvakotiin.
11.06.2007 |
Mieheni on hyvä isä, ihana aviomies mutta on muutaman vuoden ollut masentunut jonkun verran. Ei ole kuitenkaan kokenut tarvitsevansa apua, se on heikkouden merkki. Sain viime viikolla kuulla että hän on kokeillut huumeita, kovempia sellaisia silloin tällöin yht. 5-10 kertaa viimeisten 1,5 vuoden aikana. Salaa minulta, ja kokee sen pettämiseksi. Hänen mielestään hänellä ei ole huumeriippuvuutta, mutta mikään ei tunnu miltään, ei tiedä rakastaako minua vai ei enää. Toivoisi että kaikki olisi hyvin. Sattuu. Hajottaa. Pelottaa.
Mieheni paras lapsuudenystävä käyttää huumeita ja on ainoa ihminen kavereista jolle pystyy puhumaan. Käykin usein siellä viikonloppuisin saunassa. En usko, että hän pystyy irrottautumaan näistä nyt. Ei ole halua kun ei kerran ole omasta mielestä ongelmaakaan.
Lähdemme lasten kanssa tänään turvakotiin. Itkettää. Pakko saada ajatuksia selviksi, en jaksa pestä edes pyykkiä, olen ihmisraunio. En pysty syömäänkään, ahdistaa niin älyttömästi. Ollaan ihan tavallinen lapsiperhe etelä-suomesta, alle kolmekymppisiä, 2 lasta, toinen alle 1-vuotias, hyvät työpaikat, minä hoidan nuorimmaista kotona vielä 2-vuotta, omistusasunto ja ostettiin juuri tontti, aletaan rakentaa, tai aletaanko sitten, en tiedä. Kaikki ajatukset pyörii päässä, en ymmärrä miten olemme tässä tilanteessa... näinhän käy ns. " huonommille perheille" . Olen ollut tyhmä ja naivi. Mahdankohan selvitä tästä kokonaisena.
Kommentit (37)
Hyvä kuitenkin, että olet lähtenyt asioita purkamaan. Jos miehesi on käyttänyt kovia aineita, niin uskoisinpa, että kerrat eivät ole noin vähäisiä. Ei aineita pysty käyttämään vain silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämä mies on minulle juuri se oikea, ihana kumppani jota rakastan ihan älyttömästi. Ja jonka puolesta pelkään niin kovin että sattuu. Kuvittelin huumeiden käyttäjät ihan muuksi. Meillä on ollut ihanat ja todella onnelliset 6 vuotta yhdessä. Päässä soi jatkuvasti Johanna Kurkelan Sun särkyä anna mä en -laulu. Voin allekirjoittaa siitä jokaisen sanan miehelleni. Mieheni on menettänyt vanhempansa traumaattisessa onnettomuudessa 16-vuotiaana, olemme yhdessä joutuneet hautaamaan pienen tyttövauvamme hänen syntyessään liian aikaisin tähän maailmaan. Elämäni onnellisin päivä oli, kun menimme naimisiin 1,5 vuotta sitten. Nyt meillä on niin ihana pikkuinen poika joka on miehellenikin kaikki kaikessa. Mutta näköjään heikko ei saa olla. Apua ei saa hakea, se on heikkoa. Hän on ollut niin heikko etsiessään päihteistä apua. Sitä ei ymmärrä, vaikka on totuus. Menen tänään lääkäriin hakemaan apua itselleni, hän lupasi tulla mukaan. En silti usko, että vielä on valmis OIKEASTI luopumaan huumeista. Voisihan sitä silloin tällöin... Ja kun ne kaverit ottavat " bileissä" joka viikonloppu... ei pysty kieltäytymään. Ehkä tämä herättää kun lähdemme toistaiseksi kotoa. En jaksa. Pakko saada apua. Hitto kun pelottaa. Olen niin musertuneen surullinen, etten tiedä voiko mikään minua enää ikinä saada onnelliseksi.
Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en
Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en
Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
sillä en sun särkyä anna mä en
Mies käyttäytyy tällä hetkellä kuin olisin sen äiti. Hakee lupaa minulta kaikkeen. " Menen vain vähän käymään kavereilla" . Murjottaa jos sanon, ettei ole minun asiani päättää. Hän on aikuinen ihminen. Rehellisesti sanoen käyttää henkistä väkivaltaa. Viikko sitten viikonloppuna oli ottanut ekstaasia ja suudellut 18-vuotiasta tyttöä. Pohtii nyt onko tunteita häneen. En ymmärrä miksi rakastan vielä. Varmaan siksi, että ihminen joka nyt kanssani asuu on ihan joku muu kuin mieheni. En tunnista häntä. Toivon, että jonain päivänä saan sen miehen vielä takaisin. Mies oli eilen iltanakin kaverilla yötä. Ei pysty katsomaan minua silmiin, kävelee pää painoksissa kotona. Sitäkin ahdistaa ja hävettää, on todella pahassa jamassa. Luulee, että se tyttö on tässä se ongelma. No ehkä 3 prosenttia ongelmasta.
Turvakotiin menemme, koska täällä mietin kokoajan missä mieheni on, mitä tekee. Vaikeutamme tilannettamme riitelemällä. Meidän pitäisi nyt keskustella, se ei onnistu kunnolla ilman ulkopuolista. Pakko saada etäisyyttä tilanteeseen jotta näen kokonaiskuvan, mitä haluan, mitä vaadin. Jos jään tänne tilanne ei muutu miksikään. Mieheni saa sairaslomaa, menee päivä-pari ja lähtee kavereilleen. Jonain päivänä kaverit ottavat taas ekstaasia yms. Onko miehelläni silloin voimia sanoa ei? Tuskin... Olen vielä itse paheksunut kovaan ääneen miehen kavereita, on taatusti nostanut kynnystä kertoa minulle.
Miehelläni on takana monenlaisia ongelmia joita on lähtenyt turruttamaan ensin alkoholilla, sitten huumeilla. Hänen on todella vaikea puhua todellisista tunteistaan. Ei liene kovin harvinaista miehillä...
Moni asia on vaikuttanut tähän ja nyt ollaan tässä tilanteessa.
On " kokeillut" ainakin ekstaasia useasti, kokaiinia, LSD:tä ja sieniä. Olenko silloin DramaQueen jos haluan viedä pienet lapset pois tästä kodista kunnes mies toteaa ongelmansa tai sitten ei ja etsimme uuden asunnon?
ap taas (noi pitkät tekstit on myös minun)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitä ukko pellolle niin ei tarvitse lasten lähteä minnekään turvakotiin! Luuletko, että lapset saavat siellä hyviä vaikutteita kun paikka on täynnä hakttuja, raiskattuja etc naisia lapsineen jotka on pihalla kuin lumiukot?
Ukko pellolle ja sinä jäät lasten kanssa omaan kotiin!
Usko tai älä, mutta sulla ei edes mene huonosti! Tulet sen huomaamaan kun menet sinne turvakotiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilanteessa, jossa kodissa ei ole olemista jatkuvan uhan - kuten väkivallan takia. Aivan ilmaista se ei myöskään ole. Paikkoja ei ole jokaiselle tulokkaalle, jonka mies on joskus kokeillut huumeita, eikä perheelle(kään) siitä ei ole vaaraa.
Tämä on suht pieni kaupunki jossa juorut liikkuvat nopeasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos heitän miehen ulos, hänellä ei ole muuta paikkaa mennä kuin kaverinsa. Kuten kerroin vanhemmat ovat menehtyneet. Noinkohan kaikki luovuttaisitte helpolla?
Koen tilanteen niin ahdistavaksi, että en pysty olemaan kotona. Omille sukulaisilleni en voi mennä. Soitin eilen turvakotiin ja juttelin pitkään henkilön kanssa siellä mitä kannattaisi tehdä. Hän näki ihan oikeaksi ratkaisuksi tulla sinne.
Ihmeellisiä vastauksia olen saanut... Hyviäkin kyllä. Mutta totta on, että nainen on susi naiselle. Nyt ymmärrän sen.
Ap
Kyllä moni vetää koti-iltamissaankin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen monia, jotka ovat eläneet jopa kuukausia paskamaisessa suhteessa, johon haluavat etäisyyttä.
Mikäs ongelma se miehellä olisi kavereilleen mennä?
Tietysti jos olet suurennellut miehen huumeongelmaa ja joku sos. tt kuvittelee miehesi tykittävän ränniin hepoa ja riehuvan piripäissään, niin sitten varmaan turvakodin ovet aukeavatkin.
Mutta eivät tuollaisessa tilanteessa, jossa halutaan vain " etäisyyttä" .
Minun elämässäni on ollut hieman samanlainen tilanne. Erona vain se, että mieheni alkoi juomaan. Asuin välillä erilläni, mutta tulin takaisin mieheni luo ja olen omasta mielestäni oppinut käsittelemään mieheni juomista.
Mitä kuvailit en usko, että miehesi jättää huumeita, jos kerran hänen paras ystävänsä niitä käyttää. Omalla miehelläni on yksi juoppo-ystävä, joka vaikka asuisi meillä. Kovien riitojen ja muiden tilanteiden jälkeen olen saanut aikaan sen, että tämä ystävä käy meillä vain kerran kuukaudessa tai kahdessa kuukaudessa ja mieheni ei käy hänen luonaan lainkaan. Ilman tätä järjestelyä mieheni olisi jo sillan alla sen kaverin kanssa. Näin on jatkunut nyt parin vuoden ajan ja välillä tunnen itseni kamalaksi, että en anna mieheni olla ystävänsä kanssa, mutta sitten muistan aina, mihin tilanne meni, kun he saivat olla vapaasti ystäviä.
Alkoholismissa on sama asia kuin tuossa huumeiden käytössä, että ihmisen omasta mielestä hänellä ei ole ongelmaa lainkaan. Vasta kun sen ongelman huomaa, niin voi lähteä paranemaan - muuten tilanne vain pahenee.
Voimia sinulle! Asioilla on tapana järjestyä - tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitinä sun tehtävä on ajatella lastesi parasta, ei miehen! Eikä se turvakoti todellakaan ole lapsille paras paikka! Teidän tilanne ei ole niin paha, että lapset pitäisi viedä omasta kodistaan vieraaseen paikkaan missä he tulevat näkemään asioita joita lapsi ei edes pysty käsittämään!
Eikä ne turvakodin ihmiset voi sanoa, että " hei, tää ei ole oikea paikka teille" vaan heidän on pakko ottaa kaikki ihmiset sinne niin kauan kun tilaa on!
Jos oikesti haluat omaasi ja lasten tilannetta parantaa niin pistä se mies ulkoruokintaan ja tarjoa lapsillesi normaalia kotielämää omassa kodissa. Mies on kuitenkin täysi-ikäinen ja näin vastuussa omista tekemisistään ja pätöksistään! Sääli on sairautta ja se vain pahentaa sinun ja lastesi tilannetta...
13
Kiitos niille jotka ymmärtää, onneksi meillä on elämässämme ihmisiä jotka tukevat.
Niille jotka vitsailevat asioilla, toivon, että lähimmäisenn sairastuvat joskus vakavaan masennukseen ja päihdeongelmaan ja sitten näette millaisen perhehelvetin se aiheuttaa.
Miksi kirjoitin tänne? Tyhmästi tehty, en suosittele kenellekään. Ihan sama, kuin silloin tyttäremme kuollessa sain kuulla että on sitä pahempiakin ongelmia. Toki. Nyt on. Silloin meillä oli toisemme.
Minua on hyväksikäytetty lapsena ja silti koen tämän isona ongelmana. Isoimpana tähän astisessa elämässäni. Tiedättekö millainen valta huumeilla on ihmiseen? Harvasta asiasta on niin vaikea päästä irti kuin huumeriippuvuudesta. Ja silti joutuu taistelemaan asian kanssa koko loppuelämänsä.
Kaikkea hyvää teille kaikille ja mukavaa kesää. Meidän perheen kesästä tuli helvetti.
Ap
ja selvittää ajatuksiaan. Lasten paras on olla kotona.
t. nainen joka laittoi miehen muualle miettimään käytöstään ja lapset saa olla kotona missä on parasta.
Turvakoti on naisille joiden oma tai lasten henki on vaarassa.
Vierailija:
tilanteessa, jossa kodissa ei ole olemista jatkuvan uhan - kuten väkivallan takia. Aivan ilmaista se ei myöskään ole. Paikkoja ei ole jokaiselle tulokkaalle, jonka mies on joskus kokeillut huumeita, eikä perheelle(kään) siitä ei ole vaaraa.
Aina eivät päätökset ole tasapuolisia. Minä itse olen ollut kuutisen vuotta sitten turvakodissa. Silloin siellä oli nainen lasten kanssa, koska tämän naisen mies oli masentunut. Mies ei edes käyttänyt huumeita. Lastensuojelu oli vain järjestänyt hänelle paikan.
Tämän lisäksi siellä oli nainen, jonka mies oli kerran nostanut kätensä 17 vuoden avioliiton jälkeen. Hän ei ollut edes lyönyt, vain uhannut. Silloin tämä nainen sai paikan turvakodista. Lasta he hoitivat aivan kuin useimmat eronneet pariskunnat: mies kävi hakemassa lapsen joka toinen viikonloppu ja kerran viikossa - ja kaikki kävi ilman riitoja.
Sen sijaan minä menin sinne perheväkivallan takia. Lastensuojelu päätti, että olen mennyt sinne turhaan, vaikka pakeninkin kerran yön selkään ilman ulkotakkia. Niinpä lasku luvattiin tulevan perässä.
Eräs tuttavani pakeni myös yön selkään ja meni turvakotiin. Hänellekin tuli lasku perässä.
Lastensuojelu saa päättää nämä tapaukset aina yksitellen ja välillä ne päätökset eivät ole kovin loogisia.
Silloin myös sinun toimiasi tarkkaillaan erityisesti.
Miehesi halutessaan voi myös mennä muualle (esim. hotelliin viikoksi) ok, maksaa monta sataa, mutta jos olette taloudellisesti ok niin miksi ei?
Ei pahalla, mutta en koe turvakotia nyt parhaana paikkana lapsille.
Itsekin voit ahdistua siellä vain enemmän kun näet esim. hakattuja lapsia ja heidän vanhempiaan.
Epäilinkin aiemmin (pieni kylä, juorut etc...) mutta nyt löit naulan arkkuun!
asioita vähän tarkemmin. Suosittelen lisäksi perheterapiaa, että saatte puhuttua asioista. Voimia kovasti sinne! Parempaa tulevaisuutta kohden.