Keskenmeno ja uusi raskaus (ov)
Miten olette saaneet mielenrauhan, jos takana keskenmeno/ja?
Sain keskenmenon (tuulimuna) reilu vuosi sitten. Siitä asti olemme toivoneet uutta raskautta.
Viikko sitten tein positiivisen testin, eli tietääkseni olen nyt sitten raskaana. Yöllä heräilen katsomaan, onko housuihin tullut verta, ja sama juttu vessareissuilla.
Parin viikon päästä aion mennä ultraan yksityiselle. On tää tuskaa :(
Kommentit (14)
Johtuiko sitten juuri hormonin vähyydestä vai mistä.
Nyt iloitsen kaikista " uusista" oireista, ihan niinkuin ne mitään todistaisivat.. Ei uskalla vielä iloita, mieskään ei halua kertoa vanhemmilleen ennen ultraa.
ap
Se oli täysin oireeton. oli helppoa verrata oikeaan raskauteen, sillä yksi sellainen oli takana.
Seuraava raskaus alkoi 3kk keskenmenosta. Mieletön väsymys ja pahoinvointi alkoivat viikko ennen oletettuja menkkoja. Niin hullulta kuin kuulostaakin, melkein nautin jokaisesta oksennuskerrasta, koska oletin kaiken olevan tällä kertaa ok.
Pian tuo oksentelun aiheuttaja täyttää 4v.
Onnea ap raskauteen, eiköhän kaikki ole hyvin =)
Pahoinvointi kai kertovat istukan toimivan hyvin ym.
Toki on odottajjia, jotka eivät oireista kärsi ja silti kaikki sujuu hyvin.
sanotaan että mitä huonommin äiti voi, sitä paremmin äiti voi.
Kiva kuulla, että asiat meni sitten hyvin.
Ehkäpä saan sitten hitusen rauhaa, kunhan pääsen sinne ultraan. En ole vielä soittanut neuvolaankaan.
ap
mulle eräs gyne sanoi, että rv 8 mennessä näkyy sikiö ym jos kaikki ok. Joten jos menet aiemmin, saatat suotta huolestua jos mitään ei näy (vaikka kaikki olisikin kunnossa).
4-6
7-8 viikoille yritän malttaa odottaa, just sen takia, ettei turhaan huolestu jos liian aikaisin menee ultraan kuikuilemaan. Että juhannuksen jälkeen sitten vasta, jos ei mitään tapahdu sitä ennen.
ap
ja todellakin tuo veren tarkkailu vessareissuilla on ihan tuttua! nyt odotan kolmatta ihan alussa, ja joka kerta mietin että mitä jos verta " taas" ilmaantuu... =/ toivon mukaan en stressaan kovasti!
mutta sen voin sanoa, että raskauteni oli suht oireeton, ei paljon pahoinvointia tms. ja ihan terve lapsi syntyi. Ei siis kannata sillä mitata, että kuinka huonosti pitää voida, jotta raskaus on ok!
Ja kakkoselle (mikäli oikein muistan), toivon että pääset menettämispelosta viimeistään siihen mennessä kun lapsi menee kouluun tai tulee murkkuikään. Voi tietää muuten harmia!
Toki on odottajjia, jotka eivät oireista kärsi ja silti kaikki sujuu hyvin.
Vierailija:
Ei siis kannata sillä mitata, että kuinka huonosti pitää voida, jotta raskaus on ok!
Kolmannen plussan jälkeen 3 kuukauteen en osannut oikein iloita raskaudesta, oli sellainen olo, että " kesken se menee kuitenkin" . Sitten kun pääsi np-ultraan ja kaikki oli kunnossa, niin huoli helpotti.
Anna anteeksi, että sanoin omin sanoin omat ajatukseni. Myönnän etten lukenut kaikkia viestejä loppuun ennen omani aloittamista. Pyydän nöyrimmin anteeksi...
Menettämisen pelko ei ole hävinnyt vieläkään vauva nyt 2kk...
Ensimmäiset 20viikkoa pelkäsin keskenmenoa, pidin sidettä koko ajan odottaen että vuoto alkaa.
Viikot 20-35 pelkäsin ennenaikasta synnytystä ja loppuajan kohtukuolemaa.
Nyt pelkään kätkyt kuolemaa.
Asia on vaan pakko koittaa hyväksyä, jos menee kesken niin menee sille et mitään voi.
Muuten en voi oikein auttaa, kai se ajan kanssa helpottuu. Toivottavasti.
Onnittelut plussasta :) toivotaan parasta.