MIKSI? Miksi sain vain poikalapsia? :(

tai sattui vaan niin. Mitäpä siitä. Lapset ovat lapsia, sukupuolesta riippumatta.



Varmaan minäkin olisin saanut enemmän arvostusta appiukolta, kun olisi "perheen nimen jatkajapoika". Onneksi nykyään nimeä voi jatkaa niin poika kuin tyttökin.



Voit lohduttaa itseäsi sillä, että jos sinusta itsestäsi olisi kiinni, kaikki lapsesi olisivat tyttöjä :D

toiveitasi ei saa tuomita. tunnen monta poikalapsen äitiä, jotka kovasti toivovat saavansa joskus tytön. eräskin kolmen pojan äiti sanoi, että hän tekisi vielä neljännen, jos se olisi varmuudella tyttö. toivottavasti saisit tytön lapsenlapseksi sitten tulevaisuudessa. :)

toiveitasi ei saa tuomita. tunnen monta poikalapsen äitiä, jotka kovasti toivovat saavansa joskus tytön. eräskin kolmen pojan äiti sanoi, että hän tekisi vielä neljännen, jos se olisi varmuudella tyttö. toivottavasti saisit tytön lapsenlapseksi sitten tulevaisuudessa. :)

minä toivon, että pääsen tästä ylitse tai sitten saisin sen tytön (jolloin pääsisin myös ylitse) Ihan kummin vain, kunhan vaan "paranisin" tästä!

en pahoita mieltäni, jos mulle sanottaisiin noin. ja on sanottukin. muut saa toivoa mitä haluaa ja niin teen minäkin. mun toive toteutui ja olen siitä onnellinen. en silti syrji poikalapsia, en todellakaan. en ole haukkunut niitä, olen vain toivonut saavani tytön ollessani raskaana. terveisin 9

Pikkupojat ovat kuitenkin niin tavattoman suloisia, että varmasti pääset surusi yli. Olisit ylpeä siitä, että sinulla on neljä poikaa. Uskon, että todella moni on sinulle kateellinen, varmsti myös moni tytön äiti ja isä.

ja erittäin tyytyväinen lähinnä siitä että kaikki ovat samaa sukupuolta, esim. vaatteet voi isommalta siirtää seuraavalle ja lelutkin käyvät kaikille. Jos saisin valita kumpaa sukupuolta ottaisin, olisi se ihan selvää että ne olisivat tyttöjä. En ole monenkaan tyttölapsen äidin kuullut toivovan poikaa, mutta toisinpäin taas usein. Tuttavaperheeseen saatiin kahden pojan jälkeen tyttö ja voi sitä äidin riemua kun sai ruveta ostelemaan vaaleanpunaisia ihanuuksia tytölle.

Välillä mietin, että onko mieheni pettynyt kun poikia ei ole siunaantunut. Ei hän kyllä sitä ainakaan tunnusta, mutta kun hän on itsekin harrastanut jääkiekkoa ja jalkapalloa, ajattelen että olisihan se ollut mukava kun olisi saanut pojan kanssa jatkaa lajeja (toki miksei sitä tytötkin voi noita lajeja harrastaa). Toisaalta tuntuu että välillä hän nauttii siitä kun saa olla ainoa mies talossa :D

Loppujen lopuksi tärkeintähän se on että lapset ovat terveitä, se ei aina ole itsestäänselvyys.

Tavalla parempi, jos yksi pojistasi olisikin tyttö. Ongelma on ihan sun pään sisällä, lapset ovat yksilöitä. Sun pitää käsitellä niitä tunteita, jotta osaat arvostaa jälleen, mitä sulla on, etkä haikaile sen perään, mikä puuttuu.

ja erittäin tyytyväinen lähinnä siitä että kaikki ovat samaa sukupuolta, esim. vaatteet voi isommalta siirtää seuraavalle ja lelutkin käyvät kaikille. Jos saisin valita kumpaa sukupuolta ottaisin, olisi se ihan selvää että ne olisivat tyttöjä. En ole monenkaan tyttölapsen äidin kuullut toivovan poikaa, mutta toisinpäin taas usein. Tuttavaperheeseen saatiin kahden pojan jälkeen tyttö ja voi sitä äidin riemua kun sai ruveta ostelemaan vaaleanpunaisia ihanuuksia tytölle. Välillä mietin, että onko mieheni pettynyt kun poikia ei ole siunaantunut. Ei hän kyllä sitä ainakaan tunnusta, mutta kun hän on itsekin harrastanut jääkiekkoa ja jalkapalloa, ajattelen että olisihan se ollut mukava kun olisi saanut pojan kanssa jatkaa lajeja (toki miksei sitä tytötkin voi noita lajeja harrastaa). Toisaalta tuntuu että välillä hän nauttii siitä kun saa olla ainoa mies talossa :D Loppujen lopuksi tärkeintähän se on että lapset ovat terveitä, se ei aina ole itsestäänselvyys.

Varsinkin, jos perheessä jo on tyttöjä.

Oletko sanonut pojillesi että ajattelet heistä noin? Enpä haluaisi olla lapsesi jos neljän pojan äitinä vain vingut tytön perään. Mikä teitä naisia vaivaa? Pitäisikö kehitellä systeemi, jossa moderni lapsenteko tapahtuisi niin, että spermasta eroteltaisiin tyttö -ja poikasiittiöt ja sitten nainen voisi itse valita kumpi häneen ovulaatioaikana ruiskutettaisiin. Ei tarvitsisi lasten kärsiä kun sattuu syntymään poikana, kun äiti välttämättä haluaa pukea prinsessamekkoja tytölle päälle. En todellakaan ihmettele nuorten miesten suuria itsemurhalukuja Suomessa, jos pienille pojille toitotetaan syntymästä lähtien että olivat äidille pettymyksiä. Minulla on kaksi poikaa ja kolmas lapsi tulossa, kumpi tahansa saa tulla, ei ole vaatimuksia meidän perheessä sukupuolen suhteen.

jossa oli juttu: sukupuolta saa toivoa! en muista numeroa, mutta lehti on viime vuodelta.

eikä hänellä ollut hajuakaan omista toivomuksistani. tiedän myös miehiä, jotka ovat sanoneet myös toivovansa tyttöä, joten ei kaikki miehet halua tyttöjä. ja uskon, että ap rakastaa poikiansa, vaikka toivookin tyttöä.

Jotkut olisi tyytyväisiä edes yhdestä lapsesta, viis siitä onko tyttö vai poika.



Ei ole tainut elämä sua kauheesti koetella jos tuo on ainoa ongelmasi.



Kuvottavaa, että tuollainen ihminen on ylipäätänsä jonkun äiti.

siinä ei ole mitään väärää toivoa tyttöä tai poikaa!!

Oletko sanonut pojillesi että ajattelet heistä noin? Enpä haluaisi olla lapsesi jos neljän pojan äitinä vain vingut tytön perään. Mikä teitä naisia vaivaa? Pitäisikö kehitellä systeemi, jossa moderni lapsenteko tapahtuisi niin, että spermasta eroteltaisiin tyttö -ja poikasiittiöt ja sitten nainen voisi itse valita kumpi häneen ovulaatioaikana ruiskutettaisiin. Ei tarvitsisi lasten kärsiä kun sattuu syntymään poikana, kun äiti välttämättä haluaa pukea prinsessamekkoja tytölle päälle. En todellakaan ihmettele nuorten miesten suuria itsemurhalukuja Suomessa, jos pienille pojille toitotetaan syntymästä lähtien että olivat äidille pettymyksiä. Minulla on kaksi poikaa ja kolmas lapsi tulossa, kumpi tahansa saa tulla, ei ole vaatimuksia meidän perheessä sukupuolen suhteen.

ei uskoisi, että olet äiti? Miksi ihmeess sanoisin pojilleni? Enhän minä mikään idiootti kuitenkaan ole. Sen takia minä tänne anonyymisti kirjoitankin, koska tämä asia on niin tabu ja en missään nimessä haöua tämän koskaan kantautuvan poikieni korviin. En nyt enkä tulevaisuudessa. Poikani ovat hyvin onnellisia, ei heillä ole harmainta hajua siitä mitä minä olen toivonut. Ja onhan heillä isäkin joka puolestaan taas on super ylepä siitä, että hänellä on neljä poikaa.

En tiedä muista tyttöä toivoneista, mutta minä en ikinä ole toivonut mitään prinsessaa itselleni. Olen itsekin ollut lapsena poika-tyttö, jotenkin siis olen olettanut, että minunkin mahdollinen lapseni olisi tosi poikamainen vaikka olisikin tyttö. Ehkä tuo toive liittyy enempi tulevaisuuteen, tyttäret tuntuvat pitävän enemmän yhteutt vanhempiinsa ja pelkään minä sitäkin, että olen jossain vaiheessa kovin ulkopuolinen omassa perheessäni. Kun meidän pojat vaikuttavat kaikki olevan kovin kiinnostuneita samoista asioista kuin isänsä. Jotka ei minua taas kiinnosta yhtään. Huoh.

Nuorten miesten itsemurhaluvut taitavat liitty'ä siihen kun poikia ei opeteta puhumaan tunteistaan ja pojat ei saa itkeä ja poikien pitä olla vahvoja, (vaikka ei olisikaan) Sillä itsemurhalla tuskin on mitään tekemistä sen kanssa mitä sukupuolia äiti on perheeseen toivonut :D

Jutellaan tästä asiasta sitten uudestaan ku kolmas lapsesi on syntynyt ja jos se on poika. Kolmannne pojan jälkeen minulle vasta iski todellisuuteen se, että en taida saada tyttöä ollenkaan. Ei sitä ennen sitä osannut vielä surra....se on sulla vielä edessä. Ellet ole onnekas ja saa tytön.

ap

Jotkut olisi tyytyväisiä edes yhdestä lapsesta, viis siitä onko tyttö vai poika.

Ei ole tainut elämä sua kauheesti koetella jos tuo on ainoa ongelmasi.

Kuvottavaa, että tuollainen ihminen on ylipäätänsä jonkun äiti.

Elämä on koetellut minua hyvinkin paljon, ehkä juuri siitä syystä en ymmärrä miksi juuri minun pitää kokea myös tämä? Ajattelin, että edes tässä asiassa voisin olla onnekas, mutta en ollut :(

Tietysti olen onnellinen, että olen saanut lapsia.En missään nimessä arvota omaa suruani lapsettomien surun edelle. Mutta ei se silti suruani poista. Ihmiset suree erilaisia asioita, ei voi vertailla toisiin. Muuten joku jolla kuolee lapsi, ei voi surra kun toisella on kuollut useampi lapsi...ymmärrätkö mitä ajan takaa? Sitä vaan suree kun suree, eikä sille mitään voi!

ap

Mulla on kolme poikaa, ihania, rakkaita, onnellisia lapsia/nuoria. Kolmanteen sain mieheni ylipuhuttua, koska niin toivoin tyttöä. Neljänteen mies ei enää suostunut. Tietenkään en antaisi lapsia pois eivätkä he tiedä ajatuksistani, vaikka joskus vitsaillaankin tyyliin "kunpa mull aolisi kilttejä, rauhallisia tyttöjä, jotka siivoaisivat jälkensä" jne. Tyttöjen äidit eivät ymmärrä tätä asiaa ollenkaan ja oletkin saanut ihan kamalia vastauksia.



Sukupolvein jatkumo, kaikki traditiot yms katkeavat. Äiti-tytär -suhde on erilainen. Lapsenlapset eivät tule olemaan niin läheisiä. Kaikki on tietysti yksilöllistä, mutta keskimäärin. Vaikk aminulla on erittäin hyvät välit jokaisen poikani kanssa ja vaikka olenkin tämän tuskan jo mielestäni hyvin käsitellut ja pahimmat itkuni jo lähes 10 v sitten itkenyt, ei tuska koskaan katoa kokonaan. Kaipaus tyttölapseen vain on niin suurta, ainakin minulla. joku ehkä ei koe niin, mutta eipä tunteissa mitään väärää ole. Tavallaan jo inhoankin esim. teinipissistyttöjä ja muutenkin tyttöjen maailma on jäänyt kaukaiseksi ja vastenmieliseksi, mutta silti, silti.



Voimia sulle ap! Onneksi elämässä on muutakin kuin lapset.

teit noin monta lasta? Tiesit joka kerta, että poika voi tulla. Nyt olet sitten kirottu neljän pojan äiti.. Voisit olla esimerkiksi vain kirottu kahden pojan äiti.

Oispa ihanaa, jos voisin sanoa sulle, että kannattiaisi tehdä asennemuutos, mutta en voi koska en siihen itse ole pystynyt. Supuoleen liittyvät asiat kun on niin voimakkaasti tunnesidonnaisia, ja omalla kohdallani tytön saaminen oli oikeastaan yksi harvoista elämän isoista toiveista.



Meillä kävi niin, että yhdestä lapsesta piti tulla tyttö. Me saatiin valtavasti vauvan vaatteita jo ennen syntymää, jotenkin se tyttö oli koko suvussa niin toivottu. Poika tietenkin syntyi.. En enää tämän lapsen jälkeen voi tehdä lapsia, joten sinne meni tyttötoiveet kirppikselle niin halvalla että niitä ei tarvi enää nähdä.. Vaikka mulla on tää ihana, pienin poika vasta vauva, niin itku meinas tulla, kun näin kuinka eräs raskaana oleva nuori äiti otti ne ihanat pienet tytön vaatteet ja vei kassalle. Olin niin kateellinen ettei mitään rajaa.



Mä en varmaan ikinä kasva niin kypsäksi ihmiseksi, ettenkö aina salaisesti toivoisi tyttölasta.

Lapsuuteni naapurit saivat ensin 5 poikaa peräkanaa ja sen jälkeen vielä 7 tyttöä:)



Toisaalta työkaverillani on 7 poikaa...

enkä ole ikinä esittänyt toiveita sukupuolen suhteen, eikä mieheni myöskään. Ihan yhtä tyytyväinen olisin varmasti, jos kaikki kolme olisivat tyttöjä. Tai jos olisikin sekä tyttöjä että poikia.



Mutta ehkä mä näenkin lapsen itsensä ja hänen persoonansa. Lisäksi kotonani on tytöt ja pojat olleet aina tasa-arvoisia ja lapsia on katsottu persoonan eikä sukupuolen kautta.



Viimeksi eilen yksi täti oli pahoillaan, että olen saanut vain poikia. Olin ymmälläni, sillä mulla on kaikki se mitä haluan. Olen niin tyytyväinen elämääni ja lapsiini, että koen, että mulla on käynyt todella hyvä tuuri saadessani kolme ihanaa, tervettä lasta.