Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

onko tämä henkistä väkivaltaa, mielenterveysongelma, aviokriisi vai ihan normaalia?

Vierailija
08.06.2007 |

Mies vaatii että tiedän jokaisen tavaran paikan kun hän sitä kysyy, esim tänään HUUSI missä on aurinkorasva, vastasin että siellä hyllyssä: no missä vitun hyllyssä, täällä on 3 hyllyä. No siellähän se oli kun kävin laittamassa miehen käteen sen. Tällainen jokapäiväistä.



Mies häipyy aina (kuten nyt) voi olla tunteja jossain, esim yöllä eikä sano mitään, puhelin kotona yms, aamuksi kyllä tulee kotiin.



Vaatii minua laihduttamaan jos rakastan häntä (162/75 joten lihava olen, myönnän, mutta muuten ulkonäkö kiva). Hän ei itse mikään komistus, mutta vartalo hyvä. Omaa aikaa saan vain jos harrastan liikuntaa.



Vittuilee kaikille kavereilleni ja loukkaa heitä tahallaan, joten en kehtaa pitää heihin enää yhteyttä, nolaa minut julkisesti jatkuvasti, riitelee ihmisten kanssa. Sanoo kaikki negatiiviset asiat mitä mieleen tulee, myös vieraille ihmisille.



Ollaan suunniteltu uuden kodin rakentamista, mutta joka toinen viikko ilmoittaa ettei tehdäkään, (alan kyllä olla samaa mieltä)



Illalla kun lapset nukkuu ja luen esim. lehtiä, hän komentaa mut nukkumaan, haluais jäädä olemaan rauhassa.



Mies ei tee kotitöitä, on kyllä lasten kanssa jos käyn kaupassa ja joskus muulloinkin, mutta ei koskaan esim. syötä vauvaa tms toimenpiteitä. En sais hösätä (=siivota) mutta pitäis silti olla ne tavarat paikoillaan ja siistiä.



Järjestin hänelle syntymäpäivät ja hän valitti koko ajan että mitä vittua sä hösäät ja häipyi. Tuli onneks ennen vieraita.



Suuttuu ihan järjettömästi jos kritisoin jotain hänessä, huutaa niin että kuuluu koko kerrostalossa, paiskoo ovia ja kerran heitti saksilla, lapset pelkää...

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
08.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta mieheni tuntien tiedän että jos terapeutti on nainen, hän ei välttämättä ota neuvoja tosissaan vaan kuittaa sen akkojen höpinällä.



Ollaan tietysti monesti keskusteltu jostain ongelmista, viimeksi mm. tällaisesta mun ystävän loukkaamisesta. Hän tuntui olevan aidosti pahoillaan jälkeenpäin, mutta sitten kuulen muutaman päivän kuluttua kun hän jollekin retostelee ja naureskelee, että menipä muijalla luu kurkkuun yms. asiallista. Hän siis kykenee myös oikeasti asialliseen keskusteluun, mutta vesittää sen sitten jotenkin myöhemmin, huomaan ettei oikeasti katunut kuitenkaan. Usein on pyytänyt jotain juttua anteeksi, ja sitten kuulen hänen ylpeänä selittävän puheitaan jollekin ja vielä vääristelee tai vähättelee asiaa.



Ehkä tämän vuoksi suhtaudun niin pessimistisesti koko terapiaan, voi olla että meneekin hyvin, mutta sitten pelkään että se kuitataan myöhemmin jotenkin

Vierailija
22/23 |
08.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa ihan järkeen käyvältä. Niin varmaan itsekin tekisin, jos kiukkupäissäni lähtisin (jolloin en kyllä olisi ihan maailman maltillisin kuljettaja liikenteessä).



25

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
08.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunki ensin jalkaansa ja sanoi sit että ai nää onkin sun ja jätti siihen. Ja mulla on tasan yhdet urheilusukat, erilaiset... kenen lie siis, ei ole käyny edes vieraita just nyt jolta olis jääny. Sanoin että vie sinne mistä on tullukin, ei oo mun... naureskeli vaan. Ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme seitsemän kolme