Lue keskustelun säännöt.
onko tämä henkistä väkivaltaa, mielenterveysongelma, aviokriisi vai ihan normaalia?
08.06.2007 |
Mies vaatii että tiedän jokaisen tavaran paikan kun hän sitä kysyy, esim tänään HUUSI missä on aurinkorasva, vastasin että siellä hyllyssä: no missä vitun hyllyssä, täällä on 3 hyllyä. No siellähän se oli kun kävin laittamassa miehen käteen sen. Tällainen jokapäiväistä.
Mies häipyy aina (kuten nyt) voi olla tunteja jossain, esim yöllä eikä sano mitään, puhelin kotona yms, aamuksi kyllä tulee kotiin.
Vaatii minua laihduttamaan jos rakastan häntä (162/75 joten lihava olen, myönnän, mutta muuten ulkonäkö kiva). Hän ei itse mikään komistus, mutta vartalo hyvä. Omaa aikaa saan vain jos harrastan liikuntaa.
Vittuilee kaikille kavereilleni ja loukkaa heitä tahallaan, joten en kehtaa pitää heihin enää yhteyttä, nolaa minut julkisesti jatkuvasti, riitelee ihmisten kanssa. Sanoo kaikki negatiiviset asiat mitä mieleen tulee, myös vieraille ihmisille.
Ollaan suunniteltu uuden kodin rakentamista, mutta joka toinen viikko ilmoittaa ettei tehdäkään, (alan kyllä olla samaa mieltä)
Illalla kun lapset nukkuu ja luen esim. lehtiä, hän komentaa mut nukkumaan, haluais jäädä olemaan rauhassa.
Mies ei tee kotitöitä, on kyllä lasten kanssa jos käyn kaupassa ja joskus muulloinkin, mutta ei koskaan esim. syötä vauvaa tms toimenpiteitä. En sais hösätä (=siivota) mutta pitäis silti olla ne tavarat paikoillaan ja siistiä.
Järjestin hänelle syntymäpäivät ja hän valitti koko ajan että mitä vittua sä hösäät ja häipyi. Tuli onneks ennen vieraita.
Suuttuu ihan järjettömästi jos kritisoin jotain hänessä, huutaa niin että kuuluu koko kerrostalossa, paiskoo ovia ja kerran heitti saksilla, lapset pelkää...
Kommentit (23)
Sano miehelle, että hakeutuu hoitoon. Käykää yhdessä ja erikseen terapiassa. Anna vaikkapa mahdollisuus (kuitenkin ensin erillään asuen) kunhan hakeutuu hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Sinulla on kotiäitihybris.
2. Miestästi ahdistaa, koska hän kokee olevansa
a) huonekalu
b) lapsi lasten joukossa
Kaikesta voi tulkita, että miehelläsi on miehuus hukassa, aivan kuten sinulla on naiseus hukassa. Nyt on tullut tehtyä ylilyönti, keskityttyä enemmän lapsiin ja kotiin kuin mieheen.
Ei taida seksielämäkään sujua?
Molemmissa on vikaa - miehesi käytös on helvetin ikävää, mutta syitä joudutaan kyllä etsimään kauempaa, ja sinullakin on oma osasi.
Mars parisuhdeterapiaan.
Sinun tarinasi on yhden ihmisen näkökulma, joten siitä on vaikeaa vetää sitovia johtopäätöksiä. Miehesi kertomana tarina olisi varmasti toisenlainen.
Se voi olla peräisin lapsuudesta jos käytös on ollut aina tuollaista.
Oma mieheni sanoo myös välillä ikäväsi sukulaisilleni, omasta mielestään ihan aiheesta. Minun mielestäni asiasta voi sanoa kauniimminkin. Ainakin oma mieheni on itsekäs ja se on yksi syy käytökseen. Olemme puhuneet asiasta, mutta joskus " lipsahduksia" sattuu.
Mieheni karjuu myös suuttuessaan ja jo hermostuessaan äänenvoimakkuus nousee. En ymmärrä sellaista käytöstä ja esim puhelimessa en edes kuuntele huutoa, laitan puhelimen kiinni.
Miehen isä on aivan samanlainen karjuja ollut ja on myös " vittuillut" ihmisille. Jospa käytös sitten olisi myös opittua.
Ainakin miehesi käytös on mahdollista jos alistut siihen. Pistä vastaan ja vaadi parempaa kohtelua.
Minusta tämä kuulostaa hyvin tyypilliseltä parisuhteen umpisolmulta, varsinkin jos pieniä lapsia on useampia. Olemme kuulleet vasta yhden osapuolen version.
Mieshän käyttäytyy kuin sika ja pitää naista kynnysmattona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se kärsii masennuksesta selkeesti, sano sille että menet terapiaan taikka ero on edessä. Onhan se tolla tyylillä joskus jokatapauksessa edessä.
tilanteita NIIIIIN monta, että olisin aika varovainen sen sika-määritelmän kanssa.
Miehen pitäminen ulkoruokinnassa tuottaa helvetin äkäisen ja itseensä tyytymättömän miehen, jolle kehittyy todella nopeasti itsetunto-ongelmia. Tämä kannattaisi muistaa.
Minä en olisi lainkaan varma siitä, että mies on tuollainen A PRIORI.
Pidän todennäköisempänä, että tämä on kehityksen tulosta, ja siihen kehitykseen on APllakin osansa.
Mars terapiaan. Siellä on ammattilaisia, ei täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On saattanut olla tietty vikaa alunperinkin, mutta silti.
Etkö tajua ettei tuo ole todellakaan normaalia?
Toivottavasti tämä on provo, lapsiraukat:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykääpä tosiaan ulkopuolisella kolmannella osapuolella juttelemassa. Siellä voi sinullekin AP paljastua aivan uusia asioita miehistä.
nimim. kokemusta on.
vaikka oiskin ylikiloja ja samten se että häippäseen millon minnekkin, ei ole sitoutunut liittoon siis, lapset on toisarvoisia.. ei hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluais erota, koska isä on lapsille niin tärkeä. Eropuheista mies vetää hernet nenään ja alkaa marttyyriksi. En ole syytön tietenkään itsekään, miehen mielestä pahinta on kuulemma terävä kieleni... ja ne läskit ilmeisesti. Mutta nuorin alle 1v ja kyllä näisä läskeistä päästään, mutta pakottaminen saa aikaan kyllä päinvastaisen reaktion kun himon lenkille.
Terapiaan pitäis varmaan mennä, tuntuu vaan etten uskalla sielläkään sanoa kantaani, koska mies loukkaantuu ja syyttää manipuloinnista ja että voitan väittelyt terävällä kielellä.
Mies myöntänyt, että on kateellinen kun ystävystyn helposti ja mulla paljon kavereita, käytöksestään johtuen hänellä ei niitä pahemmin ole.
Terapeutin pitäis olla mies, jotta hän ei vetoa naisten solidaarisuuteen.
Ja ei ole seksielämä kunnossa, luonnollisesti. Ei paljoo huvita kun tietää olevansa toisen mielestä vastenmielisen lihava. Uskoisin että miehellä flirttiä töissä, olen huomannu että lueskelee netistä työpaikkaromanssitarinoita(?!) yms. Joskus on tunnustanu edellisellä työpaikalla olleen flirttimeininkiä jonkun kanssa. Fyysisestä puolesta en osaa sanoa, eikä rehellisesti sanottuna edes kiinnosta. Taitaa olla huolestuttavaa.
Musta tuntuu kun eläisin aikapommin kanssa, koskaan ei tiedä milloin ratkee. Pitkälle selviää kun luovin ja pidän lapset tyytyväisinä ja valmistelen kaikki asiat hyvin etukäteen, yllättävissä tilanteissa mulla pitäis olla ratkaisu hihassa.
tai menkää yhdessä parisuhdeterapeutille. Minun on vaikea uskoa, että miehesi pystyisi muuttamaan käytöstään edes terapian avulla, mutta saattaahan niinkin käydä. Ilman ulkopuolisen apua mahdollisuudet ovat nollassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
tai menkää yhdessä parisuhdeterapeutille. Minun on vaikea uskoa, että miehesi pystyisi muuttamaan käytöstään edes terapian avulla, mutta saattaahan niinkin käydä. Ilman ulkopuolisen apua mahdollisuudet ovat nollassa.
minäkin ajattelin, että normaalia tuo ei todellakaan ole, mutta mikä tahansa noista kolmesta muusta vaihtoehdosta se voi kyllä olla. Eli henkinen väkivalta, mielenterveysongelma tai aviokriisi - kaikki ovat varteenotettavia vaihtoehtoja.
Ja tällä palstalla luettujen tarinoiden pohjalta tuli tän ketjun myötä mieleen myös pettäminen, mikä on sinullakin käynyt mielessä.
Mutta samaa mieltä olen jonkun edellä vastanneen kanssa, että ulkopuolista apua tähän tarvitaan, itse ette varmaan saa tilannetta selvitettyä.
Parisuhdeterapiasta sanoisin vielä sen, että siihen voi sisältyä myös yksilökäyntejä, jolloin molemmat pääsevät yksin puhumaan terapeutin kanssa rehellisesti, eikä tarvi miettiä mitä toinen ajattelee.
Pettäminen mulle tuli mieleen itselleni, koska mies tavallaan koko ajan selittelee mulle ja itselleen jotain; ylipaino, vähän seksiä ( ei tilaisuuksia paljoa koska komentaa mut usein illalla ennemmin nukkumaan+ mun haluttomuus ja normaalit lasten aiheuttamat jutut), syyllisen oloinen (räjähtelee pikkuasioista, minustakin taustalla on nyt jotain muuta). Seksi on hänen puoleltaan jotenkin erilaista, tunteettomampaa tai jotain, voi johtua kyllä minustakin.
Sitten nää polut koneella näille työpaikkaromanssitarinasivuille, vaikka valittaa ettei ole seksiä, niin ei tee kuitenkaan aloitteita itse usein, ja jos tekee niin olen umpiunessa keskellä yötä ja en tosiaan jaksa, vauva heräilee vielä öisin.
En ole koskaan ollut laiheliini ja aikaisemmin mies on sanonut pitävänsä pienestä pyöreydestä ja " rakenteestani" (pitkät jalat, hyvät tissit ym...) Siksi tää lihavuushommakin ihmetyttää, ja en tosiaan ole muuten pahan näköinen, meikkaan, laitan hiukset, pukeudun kohtuullisen kivasti, huolehdin hygieniasta yms,
nuo syyt miksi ei voisi mennä terapiaan.
Ensinnäkin siellä ei kumpikaan tee terävällä kielellään yhtään mitään.
Kummallekin annetaan suunvuoro. Ja annetaan turvallinen ilmapiiri kertoa oma näkemys asiasta.
Toisekseen naisterapeutti ei aja naisten asiaa. Sinnehän mennään molempien ongelmien takia siis ei siellä lähdetä siitä ajatuksesta että vika on miehessä.
Sen sijaan selitykset seksin puutteesta tai vähyydestä ontuvat.
Ja se, että sun läskeilläs olisi asiaan ratkaiseva vaikutus.
Huono omatunto tai salaiset taakat aiheuttavat monesti kireyttä parisuhteeseen. Ei pysty olemaan vapaa. Ja ehkä haaveilee ja vertaa mielessään koko ajan tilannetta sen toisen naisen kanssa. Ja sehän tuntuu ihanalta ainakin nyt.
Hänellä ei ole tarvetta muuttaa käytöstään kotona omasta mielestään koska hän kokee että hänellä on pakopaikka jossain kenties.
Rakennusprojektia tähän saumaan ei kiitos. Ensin suhde kuntoon.
Mies nyt laivalla viikonloppureissussa kavereiden kanssa. Ei vastannu puhelimeen ( ei tietty puhelin toimikaan kun ovat tarpeeksi kaukana maista ), vein satamaan eikä edes hyvästelly, on kyllä hiukan kummallinen. Enpä ollu kovin aurinkoinen itsekään.
Minkähänlaista kirkon pariterapia on, kokemuksia? Mitäs muita on, täytyy varmaan googlettaa...
Ja yölläkin lähtee tai päivällä ihan tosta noin vaan, kun vähän kiehahtaa. Kai olet kysynyt, mihin hän silloin menee. Kun ei nuo lähdöt aina kovin suunnitelmallisilta vaikuta. Ja mihin yöllä edes voi mennä.
Luepa tekstisi tunnin päästä uudestaan ja mieti oikeasti haluatko elää noin? Miehesi ei arvosta sinua selvästi yhtään. Tosi ikävää luettavaa :(