*Elokuiset to-pe*

Eipä ole ollut mitään " valittelemista" , joten en ole viitsinyt kirjoitella, lueskellut olen mitä teille muille kuuluu :o)



työsoppari siis loppui 31.5 ja nyt olen kuukauden ansiosidonnaisella, heinäkuun alusta äitiyslomilla. Tiistaina oli neuvola ja eipä sieltäkään tullut moitteensanaa



RR : 142 / 68 (lääkityksellä ollaan, Albetol)

Hb : huimat 110 (sain ilmaseks alotuspakkauksen Obsidania neuvolasta)

SF : 30 cm viikolla 31+1

Sydänäänet : 135

Pissa puhdas

Painoa n. 500 g / viikko tullut viimeisen kuukauden aikana

paastosokeri 6.6

Vauva pää alespäin ja painoarvio käsikopelolla n. 2 kg



Eli hyvin on asiat. Ensi tiistaina äitipolilla vauvan kasvu- ja kehityskontrolli, josko sitten saatas tietää kumpi on tulossa.



Mitään vaatteita en ole valmiiksi laitellut kun eipä viiden tytön jäljiltä niin kovin poikavaatetusta ole :o/ Ja sitäpaitsi, pärjäähän tuota mainiosti tuolla kuopuksen silkki/villabodyilla ja villahousuilla :oD Kuopuskin on painellut nämä helteet joko nakuna tai sitten sisävaipassa + villahousuissa ;o) Ai, mutta kestovaipat meillä alkaa olla nyt kasassa. Ihanaa että tulee uusi vaipatettava kun kuopus alkaa opettelemaan kuivanaoloa (synt. 11/05). Nyt ei enää tarttee ostella kuopukselle kestovaippoja vaan pitänee keskittyä tulokkaan vaippahankintoihin jos pakottava tarve ostella jotain pientä ja somaa tulee !



Täällä oli puhe hankinnoista. Noh, kuten sanoin niin eipä sitä kovin kauheesti tarttee hankkia, ainakaan me : kaikkea löytyy kun mistään en ole luopunut. Itse olen hankkinut / hankkimassa : kestovaippoja, villahousuja, villavaatteita, silkkivaatteita, hyviä harsoja vaippailuun, rintapumppu, kestoliivinsuojia sekä villaisia liivinsuojia (auttavat pitämään rinnanpäät ilman haavaumia), imetysliivit, kaukalo jo löytyy, yhdistelmät, kohtuamme löytyy ennestään, VAAVI -sänky, lanoliinirasvaa rinnanpäille, kestositeitä (niitäkin löytyy ennestään), kantoliinoja.



Jaa-a, enpä nyt muuta " pakollisia" tarvikkeita muista !



Sairaalaan aion ottaa mukaan : neuvolakortti, kännykkä, kamera, vauvalle kotiutumisvaatteet, kaukalo, kantoliina, ehkä imetysliivit ja nuo villaiset liivinsuojat.



Kokemus on osoittanut että ei sinne kannata puolta maailmaa mukaan rahdata kun kuitenkaan juuri mitään ei siellä tarvitse. Harkinnassa on vielä vauvalle kestovaipat + villahousut mukaan sairaalaan, mutta saapa nähdä. Ainakin kotiutuessa laitetaan kestot päälle ;o)



Ilmat sitten näyttävät miten paljon vaatetta vauva tarttee kotiinlähtiessä, mutta meidän toinen tytterö on syntynyt heinäkuun lopulla ja hällä oli kotiutuessa päällä pelkkä body :o) Eli vähempi parempi. Aatelkaa kun sitä tavaramäärää saa sitten rahdata kotiin, ei kiva.....



Ja omasta voinnista : turvotuksissa löytyy : sormet ei mee nyrkkiin ja jalat sekä naama ovat nestettä täynnä. Ananasta olen yrittänyt syödä, mut kun se on niin pahaa......... Hemppa on alhainen ja siksi väsymystäkin riittää : tuo Obsidan ei takuulla heti helpota oloa vaan täytynee käydä ostelemassa kräuterblutsaftia luontaistuotekaupasta. Tai sit jos sitä sais netistä. Samalla pitäs ostaa rintaöljyä...



Tosiaan, onko kukaan muu tappoväsynyt ? Minä voisin nukkua koko päivän ja oikeen mistään ei saa otetta kun ei vaan jaksa :o( Masennusta tää ei ole, tunnistan sen kyllä, mutta ikävä vaiva muuten.



Noh, pitkää aikaa ei enää ole kellään meistä jäljellä. Aatelkaa että ollaan nyt jo loppusuoralla ! Mihin tää aika oikeen on mennyt ? Onko muuten ketään muuta, jolle syntyvä vauva olisi viimeinen ? Siis ettei aio enää tehdä lapsia ? Meillä kuusi riittää kun oma terveys ei salli enempää :o(



Aurinkoista kesäpäivää eloisille



Rapuäiti ja rakas Lahja 31+3

Mua jurppii, raivostuttaa, loukkaa ja äh, en löydä edes sanoja tälle!!!, että muuten niin mukavaa, auvoisaa ja hyvää elämäämme pilaa harvoin, mutta sitten rankasti miehen kyvyttömyys rajoittaa juhlissa väkevien juontiaan. Talvella ja viime kesänä, kun työn ohessa on opiskellut ja remontoinut, ei ole näitä rymytilaisuuksia onneksi karttunutkaan, mutta nyt on ollut parit pippalot tiheämpään - ja aivan sikaöveriksi on mennyt molemmilla kerroilla.

Viime lauantaina hänen piti muuten hauskan, mutta rankan retkipäivämme jälkeen vain käväistä omien sanojensa mukaan sukulaismiehen 40-vuotisjuhlissa, ja ilisen sympatiseeraten hän jätti mut, huutavat tenavat ja kaikkia vaivanneen jättiväsyn taakseen ja lähti fillaroimaan kekkereihin. Lopputulos: Ei tullutkaan kotiin ja kun soitin, ei kännykkään vastattu. Kummitäti omassa kännykässään sitten sanoi suoraan, että poju on niin kännissä, ettei kykene edes puhumaan! JA kun sain luurin hänelle, sain todeta, että totta se oli. Huusin kuin pieni eläin, olin niin poikki ja loppu ja pettynyt ja raivoissani. Anopille huusin, että pitävät alkkiksen siellä, ettei tarvitse tulla kotiin örkkimään, oksentelemaan ja kaatuilemaan.

Seuraus: Mies tuli aamupäivästä kotiin vielä krapulaishumalaisena, kehtasi TÄYSIN oman tavanomaisen persoonansa vastaisesti huutaa mulle (!!!!!) törkeyksiä lasten edessä (!!!), minä pysyin vaivoin hiljaa. Nukuttuaan oli iltapäivästä sitten täysillä lasten kanssa katuvaisena, keksi mitä hauskempia leikkejä, ja koko viikko on jaktunut smalla tavalla. Mulle vain ei sano sanaakaan - enkä minä hälle. Pakolliset lasten edessä on puhuttava. JA paras tulee tässä: ANoppi otti ja fillasi sähköpyörällään leikkipuistoon pari päivää sitten vain ilmoittaakseen, miten vihainen hän on, kun sillä lailla huusin ja latistin juhlatunnelman suvun ryyppäjäisissä!!!!!!! Ja minä olen huutanut ainoastaan lupauksensa sadannen kerran pettäneelle miehelleni, joka oli jättänyt viimeisillään olevan vaimonsa kotiin siinä luulossa, että hän kerrankin kykenee hillitsemään itsensä ja palaa luokseni pari tunnin kuluessa. On mahtanut olla korkea tunnelma, kun kaikki ovat notkuneet perseet olalla kykenemättä edes sanalliseen kommunikointiin. Oksenneltu ainakin oli kovasti, vaatteet menivät nähkääs pesuun.

Mieheni on normaalioloissa kelpo kaveri, vaan nämä repsahdukset, jotka toistuvat siis joka kerta, kun väkeviä tarjolla, muuttavat jo hänen persoonaansakin - ja anoppi hellii pientään ja keksii musta, asiat asiallisesti hoitavasta ihmisestä syntipukin. Nyt minä olen ainoa, joka on pahoitellut kiivastumistaan puhelimessa, mutta niin aikuinen, teoistaan vastuussa oleva mieheni ei ole pahoitellut mitään sanallakaan, eikä anoppi tai suku ole osoittanut mulle yhtään myötätuntoa. Jumaliste, jos oma poikani aikuisena örveltäisi edessäni moisessa tilassa, kun kotona ovat pienet lapset ja vaimo tässä tilassa, niin saisi huutia!

No niin, tulipas päästeltyä. Mykkäkoulumme jatkuu kuudetta päivää. Synnytykseenkin olen jo alustavasti pyytänyt osallistumaan äitiäni, sillä ihminen, joka noin paskat välittää musta ja tästä raskaudesta, ei tarvitse tulla sinnekään mököttämään. Eniten on nyt alkanut loukata se, että hän tyynesti jatkaa tätä arkielämäämme tuntematta ainakaan näin ulkosiesti arvioituna pienintäkään tarvetta ottaa mua syliinsä, pyytää anteeksi yms. Vaikka eilen yölläkin valvoin ja purskahdin lopulta yksikseni itkemään, mikä hänen on täytynyt viereen kuulla. Tällainen tunnevammainen siis täällä on tulossa triplaisukiksi! JA näkisittepä miten höösää lasten ympärillä, hellittelee, hoivaa ja leikittää. JA meikä on kuin ilmaa.



Parempaa viikonloppua teille.



Vitanova rv 31+6

Olipa kurjaakin kurjempaa luettavaa. Reaktiosi miehesi ja anoppisi käytökseen ovat taatusti olleet (ja ovat) aivan oikeutettuja! Vaikuttaa lukemani perusteella, että jonkin sortin alkoholiongelma on sekä äidillä että pojalla. Sairaushan se on ja kun viina vie, niin ei siinä muut asiat paljon paina. Onko alkoholi ollut ongelma miehellesi jo kauan?



Oma isäni oli alkoholisti, mutta tajusi minun synnyttyäni, että alkoholinkäyttö on hänen kohdallaan joko-tai -asia. Onnekseen ja onneksemme hän raitistui AA:n avulla ollen täysraitis ja AA:lainen koko loppuelämänsä (35 vuotta). Niin ikään yhdellä entisellä poikaystävälläni oli alkoholiongelma ja sen rinnalla liuta muita ongelmia. Hänestä eroon päästyäni olen satoja kertoja kiittänyt onneani siitä, ettei meillä ole yhteistä lasta!



No, tämän nyt vain halusin kertoa ja haluan kertoa senkin, että muunkinlaisia miehiä on. Itse luulin kauan nuorempana, että tällaista tämä yhdessäelo miehen kanssa vain on ja yritin elää vaatimatta parempaa, mutta totuus on, etteivät kaikki miehet ole samanlaisia. Mikäli teillä muuten menee hyvin, voisitte ehkä yhdessä selvitä alkoholiasiastakin? Luonnollisesti sinulla on tällä hetkellä muutakin miettimistä. Mutta jos ei tilanne rauhoitu, voisit yrittää jutella miehesi kanssa asiasta selvinpäin. Olisiko hän valmis hakemaan apua ja osoittaisi sillä myös sitoutuvansa omaan perheeseensä?



Tästä nyt ei ole paljon apua ja tuntematta tilannettanne tarkemmin, vaikea on muuta sanoa. Avun hakeminen kannattaa kuitenkin aina ja voithan vaikka itse jutella asiasta ammatti-ihmisen kanssa. Mutta miehesi tässä on ratkaisevassa asemassa. Harvoin kai vaimo miestään raittiiksi saa, eikä " pelkkä" rakkaus aina riitä. Halun raitistua täytyy lähteä miehestäsi, näin kuvittelisin.



Voimia, voimia ja vielä kerran voimia!



Hannele9

Täällä on aivan sairaan kuuma!! Oon koko päivän kotona hengaillu pelkissä alusvaatteissa, kun muuten sais olla suihkussa seisomassa jatkuvalla syötöllä... =/



Vitanova: *Sympatiahali!*

Mä omistan myös " tollasen miehen" jota on koulittu nyt hartaasti ja kauan, että alkaa mennä jakeluun mikä on sopivaa ja mikä ei..

meillähän tätä yhteiseloa ei oo paljoa takana, ens kuussa tulee 2v täyteen.

Ja mies ei tunne käsitettä kohtuukänni...



Siis missään nimessä ei voi sanoo mikskään alkoholistiks, vaan on peri suomalainen juntti, et sitten kun otetaan niin otetaan niin et tyrä ryskyy...



Ja tän raskauden alkuaikoina otettiin asiasta matsia niin peevelisti, koska mä en sulata sitä, et musta tulee yhtäkkiä ilmaa, eikä viitsitä ilmoitella missä mennään ja milloin tullaan.



No nyt on puol vuotta menny ja onneks ne rajat on jotakuinkin selvillä, totta maar siellä on muutama pohjanoteeraus välissä, mutta myöskin anteeks pyyntöjä ja oikeeta katumusta.

ja onneks anoppi on samalla kannalla kuin mä ja myös sanoo pojalleen, et mahtaako tuo nyt olla aikuismaista käytöstä yms.



Paljon voimia tilanteen ratkaisuun!!!

Mutta mykkäkoululla ei pitkälle pötkitä, et lapset hoitoon ja avaamaan niitä äänijänteitä vaan reippaasti ja nostamaan kissaa pöydälle. =)

uusi yritys....



eli hei täältäkin.



Tänään lähti sit uudet viikot,jo rv 32+0!!!Herranen aika kuika tää aika juokseekaan!



Juuri sanoin eilen miehelle,että jos vauva syntyisi kuten esikoinen,niin siihen ei ois kuin 4 viikkoa ja 2päivää !!!



Sit mulle iski ihan paniikki,etten ehdi tehdä kaikkea mitä haluisin saada tehdyksi.Esim.yläkerran järjestys!



Ja aloitettiin heti tänään lasten kans se urakka(lupasin jokaiselle 5¿:n palkan urakasta),kestänee päiviä tosin.Meillä ei ole erillistä varastotilaa eikä liioin komeroja tavaroille ja yläkerran olohuone(noin 20-25 neliötä)on täpötäynnä (siis liki kattoon asti)tavaraa joka pitää lajitella.Parvekkeelle ei oo päässyt enää kuukausiin,nyt on parvekkeen ovi auki ja pääsee hiljalleen sisustamaan parvekettakin vaik isännän kans illan istumista varten.



Täällä kestot yhä hankkimatta....Tai no Mam-harsoja ja ruskovillan housuja on jo.Muitakin kuoria oon pohtinut kovasti,haluisin joitain muovikuoria ja sit hahtuvahousuja vielä parit.



Lisäx tilaan swaddlebees taskuvaippoja.



Vauvan vaatteita jo katselin sillä silmällä,et niitä on ihan älyttömästi ja uusiakin oon ostanut jo niin,että pulaa ei taatusti tule olemaan.



Tänään tuli äitiyspäivärahapäätöskin.Ihan tyytyväinen olen päätökseen.



Kohta lähdetään uimaan ja sit ystävien luo saunomaan.



On kyl ihanaa,kun lapsilla on lomaa,eikä mitään pakollisia menoja kellään muulla kuin miehellä.



Nyt ihanaa viikonloppua kaikille!



Maakulista ei kyl oo kuulunut aikoihin mitään,kunpa kaikki ois kuitenkin hyvin ja aika ois mennyt niin vauvelia hoidellessa,ettei ois ehtinyt ilmoittelemaan kuulumisia.



Voi olla hyvinkin,että elokuun alkupuolelaiset alkaa jo kuukauden tai puolentoista kk kuluttua synnyttämään.



Lumina ja Lahja rv 32+0 ja taapero,sekä isommat lapsoset.

Jollekin tämä tällainen voi tietty olla ihan normaalia ja elämään kuuluvaa, onhan näillä Suomi-ärjyillä tapana ottaa aivan typerryttävän idiootilla ja kuvottavalla tavalla viinaksia. Meikkiksellä on kuitenkin oman alkoholisti-isän (onneksi vanhemmat erosivat, kun olin pieni) jakamia muistoja mukavasti tallella enkä aio ikuna omien lasteni antaa kärsiä samalla tavalla kuin itse olen joutunut ymmärtämään, kestämään ja antamaan anteeksi. Niin, ja tietty pelkäämään. Lisäksi kun olen asunut kymmenisen vuotta poissa tästä Suomi-ilmiöstä, on perskänniryyppäjäisiä vielä vaikeampi ymmärtää.



Aivan uskomatonta, että samana päivänä mieheni paheksui suuresti känniläisiä leikkipuistossa, kun olimme hauskuttamassa pikkuriiviöitämme - ja sitten illalla menee itsellä jälleen överiksi! Eihän tätä siis meillä usein tapahdu, kahdesti tai kolmesti vuodessa, mutta ne satuttavat sitten senkin edestä. Ennen anoppi on puolustanut mua, mutta nyt se, että sanoin suoraan pojulla olevan alkoholiongelma nostatti meikän syntipukiksi (no, ei siltä, vaikka muuten varsin hyväntahtoinen ja avulias onkin, voine kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu). Saunakalja tai lasi, pari punkkua ruuan kanssa on hyvä, vaan miesten keskeinen väkevien tarjoilu ei ole hänen hallinnassaan. Ja se on fakta.

Muuten kaikki aina kehuvat, miten perhekeskeinen ja lapsilleen, kotitöille ja remontoinnille antautunut mies tämä on. Siksipä moinen kelkan täyskäännös on aina yhtä järkyttävä ja yllättävän pettävä. Noh, yllättävä ei kyllä tämän jälkeen enää, sillä luotto meni näihin klassisiin " mä vain käväisen siellä" -lausahduslupauksiin täysin.



Nyt se onneton kömpi saunasta autuaan tietämättömänä, että tässä hänestä teille paasaan. On siivonnut koko talon, käynyt kaupassa, leikittänyt lapsia puutarhassa, tehnyt iltasalaatit meille valmiiksi - kuvittelee siis, että elämä tästä vain jatkuu ilman että tarvitsisi ottaa keskusteluun töppäystään. Vaan faktahan on sekin, että tästä täytyy puhua ja kovasti. Kun hän vain ei avaa keskustelua, olen mäkin iltaisin aivan liian sippi, väsynyt ja myrtsi sitä avaamaan. Sitten valvon yöllä murheissani, ja aamusta herättyäni olo on taas energinen ja vahva, uusi hauska päivä edessä - kunnes ilta koittaa ja mies yhä pysyy aiheesta puhumattomana ja pettymys vain kasvaa yhdessä väsymyksen kanssa. HUOH!

Sorry kun vaivaan teitä tällä, mutta tänne on hyvä kirjoittaa. Tosin olen asiasta paasannut oman äitini (kelpo asiantuntija aiheessa ammattinsakin puolesta) ja parin ystävän kanssa, mutta vaivaahan tämä koko ajan. Nytkin olisi kammettava tuohon soffalle, mutta koko takkuaminen (tiedän sen jo, mä koetan olla asiallinen, pedagoginen - kuin murkkuikäisen oppilaani kanssa!!! - kärsivällinen ja tasapuolisen empaattisen keskustelevainen, ja hän ärähtelee, puolustaa tekoaan lapsellisesti ja syyttelee mua kaikesta maailman ja taivaan välillä, ettei vain hän nyt oikeasti joutuisi ottamaan vastuuta teostaan. Epäreiluinta tässä on, että on kaikessa muussa aina aivan ylivastuullinen (työ, opiskelu, taloutemme, lapset jne.), menee sekin överiksi. Mun vain pitäisi tällaiset sekoilut unohtaa ja ymmärtää.). No joo, NYT lopetan! Hyvät yöt, rakkaat naiset kautta maan!



Vitanova

Vitanovalle jotain lohduttavaa,mut unohdin koko asian,kun teksti lähti ens alkuun niin nopeasti.



On kyl uskomatonta,et miehen sukulaiset puolustaa miestä tuossa asiassa,eikä sinua.Onneksi miehesi juo kuitenkin suht harvoin itseään noin jurriin,vaikka varmasti jo nuo muutamat kerrat vuodessakin tuntuu jo pahalle.

Toivottavasti miehesi pyytäis anteeksi.



Lumina,joka oottelee isäntää yhä kotiin töistä