Oudoin asia lapsuudestasi jonka silloin luulit olevan normaalia
Vanhempiesi keksimä sääntö? Outo tapa kodissasi jota oli pakko noudattaa? Tms.
Kommentit (259)
Kevennyksenä: luulin, että asiallisessa kahvikattauksessa konjakkipullon paikka on pöydänjalan vieressä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurassa piereskely, luunapit ja
äidin raivokohtaukset. Äiti ei missään nimessä ikinä pyytänyt raivokohtauksiaan anteeksi tai selitellyt edes. Eikä isäkään puuttunut mitenkään. Annettiin ymmärtää, että sellainen käytös oli vanhemmalta hyväksyttävää käytöstä ja osa kasvatusta.
Se oli kyllä täysin kontrolloimatonta sekoilua ja raivoamista, eikä sillä ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa.
Meillä isä oli tuollainen kilahtelija. Saattoi huonona päivänä saada raivarin aivan tyhjästä, koskaan ei tiennyt milloin se alkaa. Hänkään ei jälkikäteen pyydellyt anteeksi tai selitellyt raivoamistaan, oli vain kuin ei mitään. Äiti myötäili ja yritti selitellä isän käytöstä meille lapsille. En ymmärrä miten jaksoi sellaista, eikä ottanut avioeroa.
Itse asiassa pahantuuliset isät olivat jostain syystä aika yleisiä lähipiirissäni lapsuudessa, olen syntynyt ysärin alussa. Vasta lukiolaisena tapasin parin kaverini rennot ja hyväntuuliset isät, ja ajattelin "ai tällaisiakin on".
Jos ne oli niitä 60-70 -luvun kiukku/äksy/ynseys/raivo/urpo/juoppo/poissaoloisien poikia.
Toki 90 -luku oli raskasta aikaa työttömyyden ja velkojen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille voi kertoa jos ne käyttäytyvät vatipäisesti
Ei voi. Minä suurilla silmilläni osoitin isälleni vihani ja halveksuntani eri tilanteissa, jopa pikkusiskojeni puolesta, siis vastustelin. Isäni totesi, että taas sinä katselet halveksivasti noilla suurilla silmilläsi, siis katse riitti. Isä eteiseen, riisui alapääni paljaaksi ja hakkasi remmillä, hokien että jos itket lisää saat. Noita sanoja en koskaan ikinä unohda, vyön solki teki kolon käsivarteeni, arpi näkyy vieläkin, tosin vähän haalistunut :(
Lisään vielä etten kokenut sitä normaalina ja siksi sain remmiä. Pahimmassa tilanteessa minut pelasti naapurin ihana emäntä, joka pöllähti eteiseen, kylään yllättaen. Enkeli hän, kiitokset vieläkin sinne kauas!
-minä pieni tyttö ;(
Pöydästä ei saanut nousta ennenkuin lautanen oli tyhjä. Tai olit edes maistanut ruokaa
Muistan istuneeni yhden puurolautasen ääressä tuntikausia. Jopa nukahtaneeni sen ääreen. Vasta nukahtamisen jälkeen sain luvan nousta pöydästä
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille voi kertoa jos ne käyttäytyvät vatipäisesti
Oletko tyhmä? Luuletko että joku 4-9 vuotias alkaa vanhempiaan neuvomaan?
Vierailija kirjoitti:
Pöydästä ei saanut nousta ennenkuin lautanen oli tyhjä. Tai olit edes maistanut ruokaa
Muistan istuneeni yhden puurolautasen ääressä tuntikausia. Jopa nukahtaneeni sen ääreen. Vasta nukahtamisen jälkeen sain luvan nousta pöydästä
Meillä ei onneksi ollut tätä syömiseen pakottamista kotona, jota kyllä päiväkodissa oli. Joka toinen aamu kun aamupala oli puuroa istuin lautasen edessä niin kauan että sain poistua. En kerta kaikkiaan saanut sitä kuvottava, limaista mönjää alas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille voi kertoa jos ne käyttäytyvät vatipäisesti
Ei voi. Minä suurilla silmilläni osoitin isälleni vihani ja halveksuntani eri tilanteissa, jopa pikkusiskojeni puolesta, siis vastustelin. Isäni totesi, että taas sinä katselet halveksivasti noilla suurilla silmilläsi, siis katse riitti. Isä eteiseen, riisui alapääni paljaaksi ja hakkasi remmillä, hokien että jos itket lisää saat. Noita sanoja en koskaan ikinä unohda, vyön solki teki kolon käsivarteeni, arpi näkyy vieläkin, tosin vähän haalistunut :(
Lisään vielä etten kokenut sitä normaalina ja siksi sain remmiä. Pahimmassa tilanteessa minut pelasti naapurin ihana emäntä, joka pöllähti eteiseen, kylään yllättaen. Enkeli hän, kiitokset vieläkin sinne kauas!
-minä pieni tyttö ;(
Antoko isäs muuta
Vierailija kirjoitti:
Kevennyksenä: luulin, että asiallisessa kahvikattauksessa konjakkipullon paikka on pöydänjalan vieressä...
Näin se on. Totuuden sanoja. Arkista totta.
Syntynyt 1960.
Jos jotain pahaa teki niin sai selkäsaunan. Koskaan ei kerrottu mikä se pahuus oli, joten selkäsauna ei opettanut muuta kuin sen, että en kunnioita vanhempiani. Ja en ole kotoa lähtemisen jälkeen kertonut heille mitään elämästäni, he eivät edelleenkään tiedä mitä olen elämässäni saavuttanut, koska en ole halunnut kertoa heille niistä. Jos heillä käy, niin luen päivän lehden ja puhun säästä, sitten poistun kun olen tunnin verran naamani näyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille voi kertoa jos ne käyttäytyvät vatipäisesti
Ei voi. Minä suurilla silmilläni osoitin isälleni vihani ja halveksuntani eri tilanteissa, jopa pikkusiskojeni puolesta, siis vastustelin. Isäni totesi, että taas sinä katselet halveksivasti noilla suurilla silmilläsi, siis katse riitti. Isä eteiseen, riisui alapääni paljaaksi ja hakkasi remmillä, hokien että jos itket lisää saat. Noita sanoja en koskaan ikinä unohda, vyön solki teki kolon käsivarteeni, arpi näkyy vieläkin, tosin vähän haalistunut :(
Lisään vielä etten kokenut sitä normaalina ja siksi sain remmiä. Pahimmassa tilanteessa minut pelasti naapurin ihana emäntä, joka pöllähti eteiseen, kylään yllättaen. Enkeli hän, kiitokset vieläkin sinne kauas!
-minä pieni tyttö ;(
Antoko isäs muuta
Hyvä kysymys! Olen tätä yksinäni miettinyt koko elämäni, kuten huomaatte edelleen mietin ja vasta täällä paljastan. Ilmoitti väliin ettei ole isäni ja testamenttasi sitten rakkaimman maaplänttinsä juuri minulle?
Vastaus kuulostaa tunteettomalta ja siltä, että ymmärrys asiasta ei lainkaan auennut. Siinäkö tuleva äiti päästeli totuuksiaan? Toivon, ettei jo ole äiti (tai miksei isäkin).
Korjaus:
"Tuo on kyllä todella hullua. Jos kerran ne vanhemmat olivat jo ottaneet, niin eikö silloin sinun olisi kuulunut ottaa? Ei kukaan halunnut sun siinä kököttävän tekemättä mitään, ja miksi olisi pitänyt kerjätä mitään, siinähän ne oli nenän edessä. Tuo sun käytös oli jopa töykeää, kun ei tarjottavat kelpaa. "
Kuulostaa tunteettomalta ja siltä, että ymmärrys asiasta ei lainkaan auennut. Siinäkö tuleva äiti päästeli totuuksiaan? Toivon, ettei jo ole äiti (tai miksei isäkään).
Mulle opetettiin lapsuudenkodissa, että heteroavioliitto ja omat biologiset lapset kuuluvat jokaisen aikuisen ihmisen elämään. Jos ei, niin silloin on päässä vikaa. Sitä ei mietitä, halutaanko sellaista elämää vai ei. Lapsellinen aikuinen on vastuullisempi ja henkisesti kypsempi mitä lapseton ym. shittiä. Mulla oli aikuinen naimisissa oleva serkku, ja hänellä ja hänen miehellään ei ollut lapsia. Tästä sitten vanhemmat juorusi vaikka mitä pskaa. Tästä jo lapsi pystyi päättelemään, että kyseessä oli kateus: serkkuni miehineen sai elää suht vapaata ja huoletonta elämää maailmanympärysmatkoineen.
Kuitenkin sitten meille lapsille vanhemmat eivät ikinä sanoneet rakastavansa meitä, mutta sitäkin useammin meitä morkattiin ties mistä. Vanhemmat nokittelivat toisilleen.
Oli aivan uskomatonta nähdä, että melkein kaikilla kavereillani oli ihan päinvastaiset, lämminsydämiset vanhemmat. Tämä 90-00-luvuilla.
Vierailija kirjoitti:
Koulu-/työpäivän jälkeen syödään pelkkiä makeita välipaloja kuten pullaa, piirakkaa tai suklaavanukasta, lounas on ainoa "oikea ruoka" päivässä ja sillon kuuluu ängetä ittensä buffetista mahdollisimman ähkyksi. Niin ja se että meidän perhe on vähän mahakkaampaa väkeä johtuu pelkästään genetiikasta...
Aineenvaihduntahäriö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylimielinen ja kateellinen suhtautuminen kaikkeen. Mitään ei saanut haluta. Jos vaikka toivoin uusia farkkuja niin ne olivat tietenkin vain pissiksille. Olisivat vain rehellisesti selittäneet ettei niihin farkkuihin ollut varaa, olisin lapsenakin sen ymmärtänyt.
Ystävälläni 2 lasta ja heillä hyvin tiukkaa taloudellisesti. Ihailen suuresti hänen kasvatustaan. Lapsille on hienosti selitetty se asia ettei ole ylettömästi käyttää rahaa mitä mielittelee. Tokikaan lapset eivät ole täysin joutuneet olemaan ilman sitä mitä haluavat. Ystäväni kertoi ettei esim karkkihyllyn kohdalla kumpikaan lapsista ei koskaan saanut itkupotkuraivo kohtauksia. Ystäväni kertoi kerran aivan liikuttuneensa kun oli lasten kanssa kaupassa ja Leluhyllyn kohdalla toinen otti käteensä jonkun mistä kovasti piti, Katseli sitä hetken ja laittoi takaisin hyllyyn ja totesi: meillä ei nyt ole rahaa tuota ostaa, ehkä toiste.
Mä en oikeasti ymmärrä tätä, mitä hienoa tässä muka on. Lapsesta kasvaa himohamstraaja isona.
Tai sitten järkevä ihminen, joka harkitsee, mitä oikeasti tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Kevennyksenä: luulin, että asiallisessa kahvikattauksessa konjakkipullon paikka on pöydänjalan vieressä...
Tämä yhdistettynä salanappailuun, jota ei voinut ainakaan isäni peittää, kun hänellä alkoi juopuessa naama ’’roikkua’’ ja punottaa. Kerran hän oli vähän aikaa talvella ulkona ja selitti sillä kasvojen punotusta. Oli saanut kylmää, joten piti juoda lämmintä teetä ja oikeasti luuli, ettei kukaan huomaa, vaikka koko talo löyhkäsi rommille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kevennyksenä: luulin, että asiallisessa kahvikattauksessa konjakkipullon paikka on pöydänjalan vieressä...
Tämä yhdistettynä salanappailuun, jota ei voinut ainakaan isäni peittää, kun hänellä alkoi juopuessa naama ’’roikkua’’ ja punottaa. Kerran hän oli vähän aikaa talvella ulkona ja selitti sillä kasvojen punotusta. Oli saanut kylmää, joten piti juoda lämmintä teetä ja oikeasti luuli, ettei kukaan huomaa, vaikka koko talo löyhkäsi rommille.
. . .jatkoa. ’’Sääntönä’’ oli siis se että, jos viinaa oli, se piti juoda pois ja salaa, ’’ettei kukaan huomaa’’. Paremmankin konjakin sai alas, kun piti nenästä kiinni ja joi suoraan pullon suusta. Se, että osasi käyttää sivistyneesti alkoholia tarkoitti sitä, että se piti juoda nopeasti pois humalaan asti ja humalan varjolla sai sanoa ja käyttäytyä, miten halusi. Seuraavana päivänä saattoi vedota muistamattomuuteen.
Television nuorisolle suunnattuja valistusohjelmia ei saanut katsoa, sillä ne yllyttivät esim. alkoholin käyttöön ja tupakointiin, päinvastoin kuin kotoa saatu esimerkki. Kenellekään meistä lapsista ei alkoholi ole ongelma, joten siinä suhteessa meni oppi perille.
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suihkussa käytiin vain joka toinen päivä, opinkin vasta aikuisena että pitäisi käydä joka päivä. :O
Ei ole mikään pakko käydä joka päivä suihkussa, jos ei ole erityisemmin hikoillut tai edes ulkona käynyt. Ei kaikkien iho kestä päivittäistä pesua. Alapesu voi hoitaa bideelläkin.
Ei käy. Kuka tahansa vastaan tuleekin, sanoo että pitää käydä joka päivä. Koska ei muuta osaa.
Koulu-/työpäivän jälkeen syödään pelkkiä makeita välipaloja kuten pullaa, piirakkaa tai suklaavanukasta, lounas on ainoa "oikea ruoka" päivässä ja sillon kuuluu ängetä ittensä buffetista mahdollisimman ähkyksi. Niin ja se että meidän perhe on vähän mahakkaampaa väkeä johtuu pelkästään genetiikasta...