Oudoin asia lapsuudestasi jonka silloin luulit olevan normaalia
Vanhempiesi keksimä sääntö? Outo tapa kodissasi jota oli pakko noudattaa? Tms.
Kommentit (259)
Vierailija kirjoitti:
Jossain kohtaa vielä ala-asteella luulin että yleensä kaikilla huudetaan kotona, riidellään äänekkäästi, lapsia kuritetaan fyysisesti, vanhemmat (erityisesti äiti) on etäinen, ankara, tyly, kylmä, tunteeton tai vain negatiivisia tunteita näyttävä, käskyttävä ja kurittava. Luulin ettei muitakaan lapsia pidetä ns hyvänä fyysisesti.
Oli surullista ja kai ehkä vähän traumaattista tajuta että mäin ei todellakaan ollut edes 70-80 luvulla.
Muistelen edelleen niitä aikoja miten tykkäsin parhaan ystäväni lempeästä aina hyväntuulisesta ja kiltistä äidistä. Heillä oli myös kiva isä vaikka taisi vähän viinaan menevä ollakin. Olin todella paljon heillä yökylässä, heillä oli myös koira jota minä olin aina halunnut ja senkin takia viihdyin heillä. Muistan edelleen sen kun kerran pitkästä aikaa menin heille, ystäväni äiti kuuli ääneni keittiöön ja tuli iloisesti vastaan eteiseen kopaten minut kainaloonsa, halasi ja sanoi jotain tyyliin "no missäs se tämä minun nappisilmätyttö on ollu kun ei oo näkyny", jasanoi heti että ottakaahan pullaa ja mehua kun hän oli leiponut. Hän oli hyvin vieraanvarsinen ja tuntui että olin yksi heidän lapsistaan. Minulla oli pitkät paksut hiukset ja hän halusi monesti tehdä minulle jotain erikoislettejä tms kampauksia. Hän oli hyvin hellä ja teki sen selvästi lämmöllä, toisin kuin oma äitini joka oli hyvin kovakourainen ja napakkaotteinen, ei varmaankaan koskaan edes koskenut minuun sen jälkeen kun opin itse pistämään hiukseni kiinni, muutakuin kurttamis mielessä.
Kun lähdin kotoa pois ja käyn äitini luona pari kertaa vuodessa, emme koskaan halaa se ei tunnu luontevalta, olemme väleissä joo... mutta tuolla lapsuushistorialla välit ovat kylmät ja etäiset. Ehkä kerran vuosikymmenessä kun näin samalla maalaispaikkakunnalla ystäväni äitiä esim kaupassa, suorastaan ryntäsin halaamaan häntä ja tunsin kuinka lämmöllä hänkin halasi minua ja taas hän sanoi "no katos vaan minun nappisilmätyttö..." Kun kuulin hänen kuolleen itkin vuolaasti ja pitkään.
Eli tällä halusin kertoa että ei todellakaan ollut normaalia että kotona oli jäätävä tunnekylmä ja empatiakyvytön perhe vaikka niin luulin joskus.
Jostain syystä mulla nousi pala kurkkuun tämän luettuani. Hyvin kirjoitettu ja pystyin kokemaan tunnelmat ja erot perheiden välillä. Samalla suren sun pikkutytön kokemusta. Kiitos tästä viestistäsi,
Kun näin tämän otsikon aamulla, tiesin että tähän tulee paljon koskettavia viestejä, js niinhän juuri kävi. Koko keskustelu on hyvä ja kiinnostava.
Meillä pup pailtiin!🤠🥳🥸 aina tapaninpäivänä.
Onko se normaalia häh?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurassa piereskely, luunapit ja
äidin raivokohtaukset. Äiti ei missään nimessä ikinä pyytänyt raivokohtauksiaan anteeksi tai selitellyt edes. Eikä isäkään puuttunut mitenkään. Annettiin ymmärtää, että sellainen käytös oli vanhemmalta hyväksyttävää käytöstä ja osa kasvatusta.
Se oli kyllä täysin kontrolloimatonta sekoilua ja raivoamista, eikä sillä ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa.
Meillä isä oli tuollainen kilahtelija. Saattoi huonona päivänä saada raivarin aivan tyhjästä, koskaan ei tiennyt milloin se alkaa. Hänkään ei jälkikäteen pyydellyt anteeksi tai selitellyt raivoamistaan, oli vain kuin ei mitään. Äiti myötäili ja yritti selitellä isän käytöstä meille lapsille. En ymmärrä miten jaksoi sellaista, eikä ottanut avioeroa.
Itse asiassa pahantuuliset isät olivat jostain syystä aika yleisiä lähipiirissäni lapsuudessa, olen syntynyt ysärin alussa. Vasta lukiolaisena tapasin parin kaverini rennot ja hyväntuuliset isät, ja ajattelin "ai tällaisiakin on".
Se oli varmaan puutteessa..
Vierailija kirjoitti:
Olettekin sitten kunnolla, kun vieraita tulee. Ruokapöytään ette tule, syötte sitten kun vieraat lähtevät. Ja kun lähdettiin kylään, alkoi muistettelu, että jos jotakin tarjotaan otatte vain yhden ja muistakaakin kiittää. Vanhemmat muistivat aina sanoa miten teitä piti taas hävetä. Ohjeena oli, että puhua ei saa ja mehän tottelimme.. Se olikin väärin. Isä nimitteli useasti meitä elukoiksi ja muistutti ettei meistä tule mitään. Ihan ok on elämässä mennyt, mutta jäljethän tuollainen jättää.
Pieni poika meni äidin kanssa kylään ja äiti ohjeisti että pitää olla kiltisti ja mitään ei saa pyytää ja kiittää kun lähdetään pois. Muut istuivat kahvittelemassa ja nauttivat tarjoiluista ja pieni poika istui yksikseen sivulla. Lähtivät sitten kotiin ja ovella pieni poika kiitti ja sanoi: en minä mitään pyytänyt, mutta en minä mitään saanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin tähän ketjuun kirjoittaneena, tulee kyllä paha mieli kärsivien pienten lasten puolesta. Mä niin toivoisin että yhteiskuntana mentäisiin kovasti vanhemmuustaidoissa eteenpäin ja varmasti on mentykin, mutta on meillä yhä paljon kärsiviä lapsia.
Niinpä. On tietysti hyvin vaikeaa saada katkaistua sukupolvien ajan jatkuneet traumat omille lapsilleen. On paljon ns. aikuisia lapsia, jotka eivät vaan pysty itsehillintään ja itsereflektioon. Eli käyttäytyvät kuin lapset.
Taidat olla boomeri. Hampaan kiilleetä ei voi millään syömisellä "vahvistaa" se nimittäin voi vain kulua ja sitä enemmän se kuluu mitä enemmän sitä yrität "vahvistaa"
-hammashygienisti
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla boomeri. Hampaan kiilleetä ei voi millään syömisellä "vahvistaa" se nimittäin voi vain kulua ja sitä enemmän se kuluu mitä enemmän sitä yrität "vahvistaa"
-hammashygienisti
Et taida olla kuullut vanhaa lastenlaulua: Popsi, popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa.
Vierailija kirjoitti:
Ylimielinen ja kateellinen suhtautuminen kaikkeen. Mitään ei saanut haluta. Jos vaikka toivoin uusia farkkuja niin ne olivat tietenkin vain pissiksille. Olisivat vain rehellisesti selittäneet ettei niihin farkkuihin ollut varaa, olisin lapsenakin sen ymmärtänyt.
Ystävälläni 2 lasta ja heillä hyvin tiukkaa taloudellisesti. Ihailen suuresti hänen kasvatustaan. Lapsille on hienosti selitetty se asia ettei ole ylettömästi käyttää rahaa mitä mielittelee. Tokikaan lapset eivät ole täysin joutuneet olemaan ilman sitä mitä haluavat. Ystäväni kertoi ettei esim karkkihyllyn kohdalla kumpikaan lapsista ei koskaan saanut itkupotkuraivo kohtauksia. Ystäväni kertoi kerran aivan liikuttuneensa kun oli lasten kanssa kaupassa ja Leluhyllyn kohdalla toinen otti käteensä jonkun mistä kovasti piti, Katseli sitä hetken ja laittoi takaisin hyllyyn ja totesi: meillä ei nyt ole rahaa tuota ostaa, ehkä toiste.
Ei tule mieleen sellaista. Yksi asia on tosin jäänyt mietityttämään.
Kun kävimme kylässä jollain itselleni vähän vieraammilla sukulaisilla niin kököttelin pöydän ääressä itkua pidätellen ja odottaen saavani luvan syödä jotakin samalla kun muut söivät ja joivat.
En edes tiedä miksi. Jostain olin oppinut että vanhemmat ihmiset ensin ja kerjääminen on kielletty. Koska kyläpaikka oli itselleni vieraampi niin en tiennyt mikä on sopivaa. Äitini ei siis laittanut mitään lautaselleni tai kysynyt otanko jotain. Joku kyllä jossain vaiheessa ihmetteli sitten miksei tarjottavat itselleni maistu.
Päänvaivaa aiheutti sekin että jos tarjolla oli suolaista ja makeaa, niin en tiennyt kumpaa saa ottaa ensin tms.
Meillä kotona ei ollut mitään sääntöjä syömisten suhteen. Kotona oli ok ottaa kaapistakin mitä haluaa ja olla syömättä jos ei maistu jne mutta me olimmekin kylässä.
En ole viitsinyt puhua tästä äidin kanssa koska hän helposti ottaa asian syytöksenä, enkä halua pahoittaa hänen mieltään. Luulen kuitenkin että tuo on johtunut ajattelemattomuudesta ja tuo loukkaantumisherkkyyden ymmärrän sillä että hän on joutunut paljon kritiikin kohteeksi ja pitämään puoliaan vaikkei ole edes tehnyt mitään väärää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylimielinen ja kateellinen suhtautuminen kaikkeen. Mitään ei saanut haluta. Jos vaikka toivoin uusia farkkuja niin ne olivat tietenkin vain pissiksille. Olisivat vain rehellisesti selittäneet ettei niihin farkkuihin ollut varaa, olisin lapsenakin sen ymmärtänyt.
Ystävälläni 2 lasta ja heillä hyvin tiukkaa taloudellisesti. Ihailen suuresti hänen kasvatustaan. Lapsille on hienosti selitetty se asia ettei ole ylettömästi käyttää rahaa mitä mielittelee. Tokikaan lapset eivät ole täysin joutuneet olemaan ilman sitä mitä haluavat. Ystäväni kertoi ettei esim karkkihyllyn kohdalla kumpikaan lapsista ei koskaan saanut itkupotkuraivo kohtauksia. Ystäväni kertoi kerran aivan liikuttuneensa kun oli lasten kanssa kaupassa ja Leluhyllyn kohdalla toinen otti käteensä jonkun mistä kovasti piti, Katseli sitä hetken ja laittoi takaisin hyllyyn ja totesi: meillä ei nyt ole rahaa tuota ostaa, ehkä toiste.
Mä en oikeasti ymmärrä tätä, mitä hienoa tässä muka on. Lapsesta kasvaa himohamstraaja isona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylimielinen ja kateellinen suhtautuminen kaikkeen. Mitään ei saanut haluta. Jos vaikka toivoin uusia farkkuja niin ne olivat tietenkin vain pissiksille. Olisivat vain rehellisesti selittäneet ettei niihin farkkuihin ollut varaa, olisin lapsenakin sen ymmärtänyt.
Ystävälläni 2 lasta ja heillä hyvin tiukkaa taloudellisesti. Ihailen suuresti hänen kasvatustaan. Lapsille on hienosti selitetty se asia ettei ole ylettömästi käyttää rahaa mitä mielittelee. Tokikaan lapset eivät ole täysin joutuneet olemaan ilman sitä mitä haluavat. Ystäväni kertoi ettei esim karkkihyllyn kohdalla kumpikaan lapsista ei koskaan saanut itkupotkuraivo kohtauksia. Ystäväni kertoi kerran aivan liikuttuneensa kun oli lasten kanssa kaupassa ja Leluhyllyn kohdalla toinen otti käteensä jonkun mistä kovasti piti, Katseli sitä hetken ja laittoi takaisin hyllyyn ja totesi: meillä ei nyt ole rahaa tuota ostaa, ehkä toiste.
Mä en oikeasti ymmärrä tätä, mitä hienoa tässä muka on. Lapsesta kasvaa himohamstraaja isona.
Et lainkaan lukenut niin että olisit ymmärtänyt. Kirjoitukseni koski edellistä joka kertoi että olisi kyllä ymmärtänyt kun olisi sanottu ettei ole varaa. Kertomani perheen, vähävaraisen, lapsille asia oli mennyt ymmärrykseen. Niinkuin joskus täällä näkee suositus: luetun ymmärtäminen. Voisi harjoitella, aivan suosittelen sitä.
Vanhemmille voi kertoa jos ne käyttäytyvät vatipäisesti
Maalaisjärki ja normaalit käytöstavat että otetaan muutkin huomioon ja kaikkea ei voi aina saada vaikka se ei ollutkaan kivaa joillakin nyt vaan on jotain enemmän kun toisella eikä siitä kannata sen kummemmin mieltään rahoittamaan ja niin se on nykyäänkin ja tulee aina olemaan elämä nyt ei vaan ole aina kivaa mutta siitä selviää kun ei anna periksi ja nauttii pienistäkin asioista aina vois mennä huonommin.
Seksi porno alle kouluikäisenä noin perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli aina kotiin joko Apu tai Seura, välillä lehteä vaihdellen. Sama oli kaikilla sen verran läheisillä sukulaisilla että niiden luona käytiin kyläilemässä. Jompikumpi lehdistä näytti talouteen aina tulevan ku niitä sohvapöydällä tms lojui.
Kloppina luuinkin että näin "pitää" olla. Kerran kysyn yhdeltä kaverilta että "tuleeko teille Apu vai Seura". Kaveri katsoi haavi auki ja vastasi "ei kumpikaan". Ja minä hämmennyin että miten noin voi olla.
Aika käsittämätöntä. Ei kävis nyt aikuisena mielessä maksaa latin latia moisista roskalehdistä.
Se miltä kysyit oli weetee-tyyppi. Weetee-tyypeille tuli Nyrkkiposti tai Hymy...
Olisiko ollut myös Nykyposti (oliko Nyrkkipostin jatkaja?)ja myöhemmin Se ja nykyään Seiska? Vähän intellektuemmille on koko ajan tullut Suomen kuvalehti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli aina kotiin joko Apu tai Seura, välillä lehteä vaihdellen. Sama oli kaikilla sen verran läheisillä sukulaisilla että niiden luona käytiin kyläilemässä. Jompikumpi lehdistä näytti talouteen aina tulevan ku niitä sohvapöydällä tms lojui.
Kloppina luuinkin että näin "pitää" olla. Kerran kysyn yhdeltä kaverilta että "tuleeko teille Apu vai Seura". Kaveri katsoi haavi auki ja vastasi "ei kumpikaan". Ja minä hämmennyin että miten noin voi olla.
Aika käsittämätöntä. Ei kävis nyt aikuisena mielessä maksaa latin latia moisista roskalehdistä.
Se miltä kysyit oli weetee-tyyppi. Weetee-tyypeille tuli Nyrkkiposti tai Hymy...
Tai Alibi. Parempiin perheisiin Suomen Kuvalehti.
Meille tuli eri aikoina Apu tai Seura, Hymy, Alibi, Suomen kuvalehti ja joku naistenlehti (Jaana, Anna tai Me naiset) ja tietenkin Aku Ankka.
Ei tule mitään mieleen, kaikki on ollut tavallista ja normaalia. En ole luullut mitään miksikään, kyllä minä olen tiennyt että eri perheissä eletään vähän eri tavalla, olen lukenut paljon kirjoja ja katsonut telkkaria pienestä asti, ja toki myös kyläillyt luokkakavereiden kodeissa.
N52
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille voi kertoa jos ne käyttäytyvät vatipäisesti
Ei voi. Minä suurilla silmilläni osoitin isälleni vihani ja halveksuntani eri tilanteissa, jopa pikkusiskojeni puolesta, siis vastustelin. Isäni totesi, että taas sinä katselet halveksivasti noilla suurilla silmilläsi, siis katse riitti. Isä eteiseen, riisui alapääni paljaaksi ja hakkasi remmillä, hokien että jos itket lisää saat. Noita sanoja en koskaan ikinä unohda, vyön solki teki kolon käsivarteeni, arpi näkyy vieläkin, tosin vähän haalistunut :(
Vierailija kirjoitti:
Ei tule mieleen sellaista. Yksi asia on tosin jäänyt mietityttämään.
Kun kävimme kylässä jollain itselleni vähän vieraammilla sukulaisilla niin kököttelin pöydän ääressä itkua pidätellen ja odottaen saavani luvan syödä jotakin samalla kun muut söivät ja joivat.
En edes tiedä miksi. Jostain olin oppinut että vanhemmat ihmiset ensin ja kerjääminen on kielletty. Koska kyläpaikka oli itselleni vieraampi niin en tiennyt mikä on sopivaa. Äitini ei siis laittanut mitään lautaselleni tai kysynyt otanko jotain. Joku kyllä jossain vaiheessa ihmetteli sitten miksei tarjottavat itselleni maistu.
Päänvaivaa aiheutti sekin että jos tarjolla oli suolaista ja makeaa, niin en tiennyt kumpaa saa ottaa ensin tms.
Meillä kotona ei ollut mitään sääntöjä syömisten suhteen. Kotona oli ok ottaa kaapistakin mitä haluaa ja olla syömättä jos ei maistu jne mutta me olimmekin kylässä.
En ole viitsinyt puhua tästä äidin kanssa koska hän helposti ottaa asian syytöksenä, enkä halua pahoittaa hänen mieltään. Luulen kuitenkin että tuo on johtunut ajattelemattomuudesta ja tuo loukkaantumisherkkyyden ymmärrän sillä että hän on joutunut paljon kritiikin kohteeksi ja pitämään puoliaan vaikkei ole edes tehnyt mitään väärää.
Tuo on kyllä todella hullua. Jos kerran ne vanhemmat olivat jo ottaneet, niin eikö silloin sinun olisi kuulunut ottaa? Ei kukaan halunnut sun siinä kököttävän tekemättä mitään, ja miksi olisi pitänyt kerjätä mitään, siinähän ne oli nenän edessä. Tuo sun käytös oli jopa töykeää, kun ei tarjottavat kelpaa.
Itsekin tähän ketjuun kirjoittaneena, tulee kyllä paha mieli kärsivien pienten lasten puolesta. Mä niin toivoisin että yhteiskuntana mentäisiin kovasti vanhemmuustaidoissa eteenpäin ja varmasti on mentykin, mutta on meillä yhä paljon kärsiviä lapsia.