Alkoipa itkettää kun luin perheestä, joiden 3. lapsi kuoli kohtuun 36. vkolla. Osanottoni!

Nykyään kuolleen vauvan kanssa saa olla just niin kauan haluaa. 40v kohtuun/synnytyksessä kuolleet vauvat vietiin pois näyttämättä äidille.



Meiilä kuolleen vauvan pesi kätilö, haudattiin tosin sairaalan kapalossa oma viltti ympärillä. Nyt vasta myöhemmin tajusin, että olisihan hänelle voinut omat vaatteet pukea.



Nämä käytännöt eivät poikkea mitenkään siitä, miten " aikuisia" vainajia kohdellaan. Myös heidät pestään ja puetaan.



Eikö sinulla ole kuolleiden kuvia kotona, isovanhempia jne? Ei ehkä esillä, mutta kuitenkin. Meillä vauvan valokuva on hyllyssä meidän sängyn vieressä, siinä missä pinnasänky olisi, jos sitä olisi tarvittu.

Me jaksettiin miehen kanssa sitä katsella ja ihastella siinä kaarimaljassa ja itku tuli kun kätilö vei sen pois :( Nyt jälkeenpäin on harmittanut ettei otettu valokuvia. Tosin jos sellaisia olisi niin en niitä esillä pitäisi, ymmärrän kyllä että kuollut sikiö ei kaikkien mielestä ole yhtä nätti kuin meidän mielestä. 18

Vierailija:

pestiin, puettiin, äiti piti sitä yön vieressään, kodissa valokuvia tästä kuolleestakin...

Meilläkin kuoli vauva, hän tosin eli vuorokauden ennen kuolemaansa. Kaiken piti olla hyvin vielä synnytyksessäkin, yhtäkkiä vaan oltiin tilanteessa jossa meille sanotaan että teidän vauva ei selviä:(



Tuo vauvan pitäminen vierellä on ihan normaalia, kuuluu osana surutyötä.

Kuviahan meillä on lapsistamme jokaisella kotonamme, miksei siis kuoleestakin? Ne joilla on enkelilapsi, pitää tätä ihan normaalina juttuna. Miten sellainen ihminen joka ei tähän tilanteeseen ole joutunut voisi ymmärtää..eikä tarvitsekkaan.

Meillä tosin on elävästä vauvasta kuvat esillä ja kuolleesta vauvasta sitten kansiossa. Ja jos vauva olis syntyny kuolleena, kuvia kuolleesta vauvasta olis esillä aivan varmasti.

Me kylvetettiin vauva yhdessä hoitajan kanssa ja kapaloitiin. Ennen sairaalasta hakua me puettiin vauvalle vaatteet joilla vauva oli tarkoitus tuoda kotiin ja laskettiin hänet pieneen kauniiseen arkkuun. Sisko laittoi enkelinallen pikkuisen vierelle sekä kuvan meistä kaikista yhdessä.

Otettiin hänestä vielä viimeiset kuvat ja suljettiin miehen kanssa yhdessä arkun kansi viimeisenkerran.



Kaikki muistot mitä pikkuisesta rakkaasta on, ne on maailman tärkeimpiä.

Elämä on julmaa ja epäoikeudenmukaista..



Terveisin Enkeli vauvan äiti

Meillä täysin samanlainen tarina muuten, mutta enkelivauvamme eli tasan viikon...



Itku tuli täälläkin, kun jutun luin ;(

Katselen täältä kaukaa, Rakas Taivaan Isä,

kun äiti itkee.

Ja isällä on niin raskaat askeleet!



Minäkö heille olen surua tuottanut,

kun vai katselen täältä kaukaa.

Enkä tullut vaikka he odottivat

niin kovasti.

Ja nyt raskain sydämin he

käyvät iltaisin nukkumaan.



Voitko Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,

pyyhkiä kyyneleet pois?

Voitko isän olkaa taputtaa,

ettei hän niin kumarassa ois?



Kerro heille Taivaan Isä,

etten ollut valmis

syntymään tähän maailmaan.

Kerro, että jotkut lapset

Taivaassa niin rakkaita

on luojalleen, ettei heitä

millään anna pois.



Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen

lennän perhosena ikkunaan.

Tietäisipä isä, miten tuulen mukana

hänen poskeaan silittää saan.



Niin ikävä on kaukana täällä

äitiä ja isää!



Ei ikinä ymmärtää voi, miksi???

Vierailija:

Itku tuli jälleen kerran. Näitä tapahtuu uskomattoman paljon.

Vauvalehteenkin tulee syksyllä juttu aiheesta. Siitä se myrsky varmaan nousee, kun aiheesta ei odottavien keskuudessa saa puhua.

Minä olen jo joutunut puistossa eristetyksi: " olen se äiti, jolta kuoli vauva" . Vaikka asiasta en puhuisi, olettavat, että se on tarttuvaa.

Jaksamista sulle!! =)

Usein ihmiset välttävät ihmistä, joka juuri tarvitsisi apua ja tukea...se on luonteen heikkoutta. Koita jaksaa.

n sitä sanotaan et " kellekään ei anneta suurempaa taakkaa kuin jaksaa kantaa" .. Voimia ja kaikkea hyvää teille tovon!

pestiin, puettiin, äiti piti sitä yön vieressään, kodissa valokuvia tästä kuolleestakin...