Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kuka puolustaisi äitiä?

Vierailija
10.11.2026 |

Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.

Kommentit (2000)

Vierailija
1921/2000 |
19.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku pystyy olemaan asiallinen vanhan äitinaä kanssa ja huomiimaan häntä, ei tahdo olla se päätähti jonka asioista puhutaan, jota vanhan äidin pitää huomioida, miksi se saa vastustusta? Tietenkin paljon kiinnostavampia on omat asiat.

Läheisten kanssa vuorovaikutuksessa ollessa ei ole mitään päätähtiä tai huomiosta kilpailua. Minusta on ihan outoa puhua tuossa yhteydessä noista ollenkaan. Eikä se edes ole mitenkään asiallista vaan suoraan sanottuna outoa. 

Yleinen valitus:  äitini ei kysele mitään työstäni, asioistamme, lapsistamme eikä aikuisilta lapsiltamme heidän opiskeluistaan. Hän vain puhuu omista asioistaan ja hetkinen, naakoista.

Me emme kiinnosta häntä.

Selvästikään ei. Vai onko tuo susta normaalia kanssakäymistä läheisen kanssa?

Kyllä vanhan ihmisen kanssa on normaalia. Täälläkin kirjoittajat jo 50 - 60-vuotiaita joten äidit usein ovat jo vanhoja. Ja kuten olette kertoneet, kansalaiskoulun käyneitä 

Esim ystäväpalvelu, ystävä ei mene puhumaan omia asioitaan vaan kuuntelemaan vanhusta, ehkä hänen muistojaan.

Ei ole normaalia vanhankaan ihmisen kanssa. Eri asia sitten, jos vanhuksella ei vain enää kapasiteetti riitä kuin omista asioista puhumiseen. Normaalia on se, että molempien asiat ovat tärkeitä. Se on perhe eikä mikään ”mä nyt kerron ja sä kuuntelet”-tilanne. 

Niinpä! Jos vanhempani tai appivanhempani yhtäkkiä lopettaisivat olemasta kiinnostuneita meidän ja lastenlastensa asioista, olisi aika selvää, että muistiongelma on jo aika pitkällä. Ei ole normaalia ettei läheisten asiat kiinnosta. 

Sitten päästäänkin siihen utelun ja asioihin puuttumisen kärkeen. Etenkin anopin kohdalla.

Niin, rajattomuus on sitten vielä eri asia kuin välinpitämättömyys. Ovat molemmat ääripäitä, eivät ”nirmaalia” kanssakäymistä. 

Onko todella niin, että vanhukset ovat vain joko tai? Vai olisiko olemassa myös se ihan normaali-ihminen heidänkin ikäryhmässään? 

Koko pitkä keskustelu on vakuutettu ettei hyvää ja normaalia äitiä voi keski-ikäisillä olla.

Tarpeen tullen asiat kiepahtavatkin toisin päin.

Höpöhöpö. Sinä vain tulkitset kaiken haluamallasi tavalla. 

Eilenkin joku useammalla kommentilla tuoden tutkimustuloksenkin vakuutteli nykyisten vanhusten olleen huonoja kylmiä vanhempia.

Ei vakuutellut. Häneltä pyydettiin linkkiä, se annettiin. Todistit juuri että väännät ja käännät kaiken nurin. Saat ajatella mitä ajattelet, mutta muiden sanomisten vääntely on jo ihan typerää. 

Siis selitä minkä mielipiteensä todisteeksi hän toi tuon tutkimuksen esiin. "Missä äiti? " ja selittävässä osassa oli muistaakseni hylkäämisen tunteista.

Mun muistaakseni sodan jälkeen syntyneiden naisten tunnekylmästä ja lapsista välittämättömästä ( olipa vaikee sana) ikäluokasta.

Se, että puhutaan jonkun aikakauden asioista, ilmiöistä, niiden yleisyydestä ja eilaisista vaikutuksista / kokemuksista, ongelmista, tai vaikka sen tunnekylmän toiminnankin yleisyydestä yms, on aika eri asia kuin "vakuutteli nykyisten vanhusten olleen huonoja kylmiä vanhempia."

Jos et ymmärrä asioista ja ongelmista puhumisen vrt. kaikkien vanhusten huonoksi leimaamisen eroa, niin ei voi mitään. Kannattaa opetella erottamaan, mikä on ongelmasta tai vaikka yhteiskunnallisista ilmiöstä puhumista ja mitä koko ihmisyhmän leimaamista ja syyllistämistä.

Sun logiikalla mistään ongelmista ei voisi puhua...oho, no niinpä. 

Sitten ei kannata mylskään puhua jonkun vuosinymmenen olleen kaikki huonoimpia äitejä historiassa. Siitähän tämä jankkaus alkoi.

No ei alkanut. Kukaan ei puhunut kaikista. Miten sä edes voit kuvitella niin? 

Ei tarvi kuvitella, kun lukee palstaa.

"Kun lukee palstaa" tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, miten sinä selektiivisesti (valikoivasti) luet palstalle kirjoitettuja tuhansia viestejä. Ne, mitkä vastaavat ennakkoluulojasi ja -asenteitasi, ne saavat sinut heristämään sormeasi: näin meitä suurten ikäluokkien äitejä syyllistetään, tällaisia ovat meidän ilkeät ja laiskat keski-ikäiset tyttäremme. 

Ja ne viestit, joissa tuodaan esille, että ei ole kysymys sukupolviasiasta, vaan yksilöasiasta, vain puhisten sivuutat ja unohdat. Siirryt seuraavaan sinun omaa ajatusmaailmaasi tukevaan viestiin. Et edes hetkeksi pysähdy ajattelemaan, voisiko sinun luutuneissa ajatuksissasi olla korjattavaa. Toisaalta, onhan se niinkin että kun on lusikalla annettu ei voi kapustalla ottaa.

Vierailija
1922/2000 |
19.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Voisiko autismin kirjoon viitata jos ei osaa leperrellä vauvalle? Nimittäin tuntuu kyllä lepertely tulevan yleensä luonnostaan ihmisille, lienee olevan jonkinlainen vaistotoiminto suorastaan. 

Erittäin hyvä kysymys.

Kirjalija Leena Sorvali on haastatteluissaan tuonut esille olevansa koiraihminen. Puhuuko hän koirilleen äyskivästi kuin tyttärelleen, vai leperteleekö "koilakieltä"?

Kirjailija itse voi vastata kun ilmeisesti ketjussa vaikuttaa olevan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1923/2000 |
19.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Boomerimummo pala palalta paljastaa luonnettaan. Ensin olettaa, että ei heidän sukupolvessaan ole ollut tapana tunteista puhua, työt tehtiin ja koti hoidettiin niukkuudessa ja kurjuudessa eläen, Saision Elämänmenon Eilan tyyliin tytärtä kehoitettiin remmiä hakemaan. Mieskin oli täysi sika, juoppo ja hyöripykki, kuten Leena Sorvali ex-miehestään kertoo.

Sitten kertoo, miten 'joillakin ihmisillä' tunteet ovat vain siellä pohjalla, ei niitä pysty sanoin ja teoin ilmaisemaan. Että voi olla vaikka miten lämminhenkisiä ihmisiä sisimmässään, he eivät vain sitä tuo esille, eikä heitä saa syyttää sen takia tunnekylmiksi. Heidän käytöksessään lämminhenkisyys ei näy, koska he ovat valinneet tunnekylmän fasadin.

Ja lopulta myöntää, ettei hän pysty lapsille eikä eläimille lepertelemään, sen on vasta nyt aikuisille tyttärilleen kyennyt myöntämään. Lapsuus meni ilman lempeitä sanoja lapsille, niitä ei ole luvassa lapsenlapsillekaan.

Vierailija
1924/2000 |
19.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Boomerimummo pala palalta paljastaa luonnettaan. Ensin olettaa, että ei heidän sukupolvessaan ole ollut tapana tunteista puhua, työt tehtiin ja koti hoidettiin niukkuudessa ja kurjuudessa eläen, Saision Elämänmenon Eilan tyyliin tytärtä kehoitettiin remmiä hakemaan. Mieskin oli täysi sika, juoppo ja hyöripykki, kuten Leena Sorvali ex-miehestään kertoo.

Sitten kertoo, miten 'joillakin ihmisillä' tunteet ovat vain siellä pohjalla, ei niitä pysty sanoin ja teoin ilmaisemaan. Että voi olla vaikka miten lämminhenkisiä ihmisiä sisimmässään, he eivät vain sitä tuo esille, eikä heitä saa syyttää sen takia tunnekylmiksi. Heidän käytöksessään lämminhenkisyys ei näy, koska he ovat valinneet tunnekylmän fasadin.

Ja lopulta myöntää, ettei hän pysty lapsille eikä eläimille lepertelemään, sen on vasta nyt aikuisille tyttärilleen kyennyt myöntämään. Lapsuus meni ilman lempeitä sanoja lapsille, niitä ei ole luvassa lapsenlapsillekaan.

Hänellä ei ole lastenlapsia vaikka kuinka niitä pyysi. 

Vierailija
1925/2000 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Keskustelun kirjallisuusvertaukset. Elämänmenon  Eila on totta, kaikkihan tietyn ikäluokan naiset olivat Eiloja.  Vanhempi kirja jossa itsekin " hullu" johtaa  "hullujenhuonetta" fiktiota. Niinkuin kumpikin on tietenkin fiktiivinen hahmo. Ja tämä äitikirja, onko toden ja kirjallisen fiktion välimuoto? Vai elämän tositarina?

Vierailija
1926/2000 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tunnustanut puutteeni nyt aikuisille lapsillekin. En osaa leperrellä vauvoille enkä eläimille. Omillekin puhuin kuin ihmisille ilman sitä livertelevää lässytystä. Viime vuonna syntyi ensimmäinen lapsenlapsi, heillekin sanoin etten osaa mummoäänellä lepertää. Se on iso puute.

Onko tämä sarkasmia vai mitä? Toisaalta on totta että lepertelyäänellä puhuminen kehittää vauvan aivoja enemmän kuin normaali puhe. 

Voisiko tuossa olla sitten syytä kun koleitten suurten ikäluokkien lapsissa on ilmeisesti paljon ongelmaisia?

Minä henkilökohtaisesti halveksun tätä tyyliä, millä suuret ikäluokat puhuvat ongelmista, joita he ovat itse aiheuttaneet  jälkipolvilleen. 

 

Ihan kuin joku vetäisi toista nyrkillä naamaan ja sitten puhuisi tämän ulkonäköongelmista ylenkatsovaan sävyyn. 

Miten, missä ja mitä nämä suuret (ja halveksittavat) sukupolvet puhuvat? Täällä nyt heitä paljon haukuttu. Ovatko kaikki siis tunnekylmiä narsisseja vai mitä?

Esimerkiksi tässä ketjussa nähdään terapiassa käyminen tiskivuoroista valittamisena tai jostain pienistä pettymyksistä katkeroitumisena. Sitten puhutaan, että nuorempi polvi on mielenterveysongelmaisia jotenkin heikkoja ja kyvyttömiä, kun ramppaavat terapiassa tai väitetään, että haluavat kaataa kaikki ongelmansa vanhempiensa niskaan. 

 

Ja mielenterveysongelmista puhutaan aivan kuin se olisi joku henkilökohtainen vika. Ja mielenterveysongelmiksi luetaan myös asioita, jotka eivät sellaisia ole. 

 

Ja siis onneksi vauva voi kehittyä terveeksi myös ilman lepertelyä mutta vaatii sitten paikkaamista joko myöhemmin omana skarppaamisena, jonka äiti valitsi aikanaan olla tekemättä omalta kohdaltaan tai sitten turvallista kiintymystä joltain ulkopuoliselta ihmiseltä. 

Kertoisitko, miten lepertely vauvalle eroaa muusta vauvan kanssa keskustelusta? Anna pari esimerkkilausetta. Onko jotain tiettyjä sanoja, joita kuuluu käyttää (esim Kulta, Rakas)?

Se eroaa siten, että sen sävy ja korkeus sekä äännerakenne tulee paremmin vauvan kielenkehitystä ja tunnekokemusta kuin tavallinen puhe. 

Ei tietenkään ole pakollista, mutta hyvässä varhaisessa vuorovaikutuksessa melko automaattista. 

Niin, se on automaattista normaaleilla ihmisillä. Siksi mmonet eivöt tunnista itsekin sitä käyttävänsä, kun siitä puhutaan kuin uudesta kielestä. Se on aitä samaa kanssakäymistä, mitä muidenkin kanssa. Viranomaisten kanssa puhutaan eri tavoin ja äänensävyllä, kuin tuttujen  ja rakkaiden kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1927/2000 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Piti oikein selvittää, mikä on tämä mainittu sanonta pulusta ja shakkilaudasta. Sehän oli vähän samansuuntainen juttu, kuin sanonta sian kanssa painista. Aika sopivia kyllä tähän ketjuun :D  Tässä molemmat: 

"Älä koskaan pelaa shakkia pulun kanssa. Se kaataa nappulat, paskoo laudalle ja kävelee ympäriinsä kuin olisi voittanut pelin."

”Älä koskaan ala painiin sian kanssa. Se vetää sinut mutaan, ja siellä se on omassa elementissään.” tai  ”Älä koskaan paini sian kanssa. Tulette likaisiksi - ja sika nauttii siitä.”

Ja tästä ketjustahan kyllä löytyy niin pulut kuin siatkin.

Vaikka mun mielestä shakin peluussa pulun kanssa on toisinaan pointtinsakin, varsinkin tällä tavalla kirjallisesti, kun kaikki pulun vääristelyt, paskomiset ja muita alentavat kukkoilut jää kronologisesti näkyville. Ihan hyvää oppimateriaalia tällaisten "pulujen" toiminnasta ja erilaisista manipulointitavoista. 

Sian kanssa paini on sitten mielestäni arveluttavampaa, mutta ehkäpä joskus pointtinsa siinäkin, antaa samalla mitalla takaisin, ja näin ruudun välityksellä paikoitellen jopa viihdyttävää, vaikka minulle ehkä meneekin välillä yli ;)

Vierailija
1928/2000 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tunnustanut puutteeni nyt aikuisille lapsillekin. En osaa leperrellä vauvoille enkä eläimille. Omillekin puhuin kuin ihmisille ilman sitä livertelevää lässytystä. Viime vuonna syntyi ensimmäinen lapsenlapsi, heillekin sanoin etten osaa mummoäänellä lepertää. Se on iso puute.

Onko tämä sarkasmia vai mitä? Toisaalta on totta että lepertelyäänellä puhuminen kehittää vauvan aivoja enemmän kuin normaali puhe. 

Voisiko tuossa olla sitten syytä kun koleitten suurten ikäluokkien lapsissa on ilmeisesti paljon ongelmaisia?

Minä henkilökohtaisesti halveksun tätä tyyliä, millä suuret ikäluokat puhuvat ongelmista, joita he ovat itse aiheuttaneet  jälkipolvilleen. 

 

Ihan kuin joku vetäisi toista nyrkillä naamaan ja sitten puhuisi tämän ulkonäköongelmista ylenkatsovaan sävyyn. 

Miten, missä ja mitä nämä suuret (ja halveksittavat) sukupolvet puhuvat? Täällä nyt heitä paljon haukuttu. Ovatko kaikki siis tunnekylmiä narsisseja vai mitä?

Esimerkiksi tässä ketjussa nähdään terapiassa käyminen tiskivuoroista valittamisena tai jostain pienistä pettymyksistä katkeroitumisena. Sitten puhutaan, että nuorempi polvi on mielenterveysongelmaisia jotenkin heikkoja ja kyvyttömiä, kun ramppaavat terapiassa tai väitetään, että haluavat kaataa kaikki ongelmansa vanhempiensa niskaan. 

 

Ja mielenterveysongelmista puhutaan aivan kuin se olisi joku henkilökohtainen vika. Ja mielenterveysongelmiksi luetaan myös asioita, jotka eivät sellaisia ole. 

 

Ja siis onneksi vauva voi kehittyä terveeksi myös ilman lepertelyä mutta vaatii sitten paikkaamista joko myöhemmin omana skarppaamisena, jonka äiti valitsi aikanaan olla tekemättä omalta kohdaltaan tai sitten turvallista kiintymystä joltain ulkopuoliselta ihmiseltä. 

Kertoisitko, miten lepertely vauvalle eroaa muusta vauvan kanssa keskustelusta? Anna pari esimerkkilausetta. Onko jotain tiettyjä sanoja, joita kuuluu käyttää (esim Kulta, Rakas)?

Se eroaa siten, että sen sävy ja korkeus sekä äännerakenne tulee paremmin vauvan kielenkehitystä ja tunnekokemusta kuin tavallinen puhe. 

Ei tietenkään ole pakollista, mutta hyvässä varhaisessa vuorovaikutuksessa melko automaattista. 

En täysin osta. Esim mun kontra-alttoani on aika vaikea nostaa kilitykseksi. Ystävällinen sävy tulee luonnostaan. Yhtään en tiedä, mitä äännerakenteella tarkoitat. Tavallinen puhe? Kuka meistä muka puhuu vauvalle, taaperolle ja vaikka pomolleen samalla tavalla? Varsin akateeminen siis kommenttisi mielestäni: suurin osa meistä tietää ja on aina tiennyt, miten vauvalle jutellaan. Eläimen vaisto.

Äännerakenne tarkoittaa sitä, että kun aikuinen puhuu ”vauvakieltä”, vauvan on helpompi sitä matkia. Lässytykseksikin sanottua, kuvaa äänne-eroa. 

Kälpänen pöllää vai kärpänen pörrää?

Vauvoista puhuttiin. Eli lähinnä se on ”Tällä on napa, lapa, pöpö höpö”-tasoa. 

:D ihana. 

Ootpa kärvivällinen tässä leperryksen selittämisessä muille :)

Tuo on loru. Ei leperrystä (sanassa muuten epämiellyttävä sävy).

😅 No voi luoja. 

No, anoppi lepertelee. Herttaista höpinää ja nainen on myrkkyä täynnä.

En voisi ikinä sanoa omasta anopistani noin. Meillä on ollut hankausta ja olen kokenut hänet raskaaksi ihmiseksi elämässäni. Mutta se oli kestettävissä, koska mieheni on aina ollut täysin puolellani. Oli valmis katkaisemaan välit kokonaan, jos niin olisin tahtonut. 

 

En halunnut, koska halusin, et lapsilla olisi häneen hyvät välit. Niinpä hän on nyt, lasten ollessa aikuisia, lasten kanssa läheinen. Ja lapsenlastelasten. Hän on mummina se ihana höpöttävä ja lällyttävä, mikä rooli hänellä kuuluukin olla heidän elämässään. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1929/2000 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku pystyy olemaan asiallinen vanhan äitinaä kanssa ja huomiimaan häntä, ei tahdo olla se päätähti jonka asioista puhutaan, jota vanhan äidin pitää huomioida, miksi se saa vastustusta? Tietenkin paljon kiinnostavampia on omat asiat.

Läheisten kanssa vuorovaikutuksessa ollessa ei ole mitään päätähtiä tai huomiosta kilpailua. Minusta on ihan outoa puhua tuossa yhteydessä noista ollenkaan. Eikä se edes ole mitenkään asiallista vaan suoraan sanottuna outoa. 

Yleinen valitus:  äitini ei kysele mitään työstäni, asioistamme, lapsistamme eikä aikuisilta lapsiltamme heidän opiskeluistaan. Hän vain puhuu omista asioistaan ja hetkinen, naakoista.

Me emme kiinnosta häntä.

Selvästikään ei. Vai onko tuo susta normaalia kanssakäymistä läheisen kanssa?

Kyllä vanhan ihmisen kanssa on normaalia. Täälläkin kirjoittajat jo 50 - 60-vuotiaita joten äidit usein ovat jo vanhoja. Ja kuten olette kertoneet, kansalaiskoulun käyneitä 

Esim ystäväpalvelu, ystävä ei mene puhumaan omia asioitaan vaan kuuntelemaan vanhusta, ehkä hänen muistojaan.

Ei ole normaalia vanhankaan ihmisen kanssa. Eri asia sitten, jos vanhuksella ei vain enää kapasiteetti riitä kuin omista asioista puhumiseen. Normaalia on se, että molempien asiat ovat tärkeitä. Se on perhe eikä mikään ”mä nyt kerron ja sä kuuntelet”-tilanne. 

Niinpä! Jos vanhempani tai appivanhempani yhtäkkiä lopettaisivat olemasta kiinnostuneita meidän ja lastenlastensa asioista, olisi aika selvää, että muistiongelma on jo aika pitkällä. Ei ole normaalia ettei läheisten asiat kiinnosta. 

Sitten päästäänkin siihen utelun ja asioihin puuttumisen kärkeen. Etenkin anopin kohdalla.

Niin, rajattomuus on sitten vielä eri asia kuin välinpitämättömyys. Ovat molemmat ääripäitä, eivät ”nirmaalia” kanssakäymistä. 

Onko todella niin, että vanhukset ovat vain joko tai? Vai olisiko olemassa myös se ihan normaali-ihminen heidänkin ikäryhmässään? 

Koko pitkä keskustelu on vakuutettu ettei hyvää ja normaalia äitiä voi keski-ikäisillä olla.

Tarpeen tullen asiat kiepahtavatkin toisin päin.

Höpöhöpö. Sinä vain tulkitset kaiken haluamallasi tavalla. 

Eilenkin joku useammalla kommentilla tuoden tutkimustuloksenkin vakuutteli nykyisten vanhusten olleen huonoja kylmiä vanhempia.

Ei vakuutellut. Häneltä pyydettiin linkkiä, se annettiin. Todistit juuri että väännät ja käännät kaiken nurin. Saat ajatella mitä ajattelet, mutta muiden sanomisten vääntely on jo ihan typerää. 

Siis selitä minkä mielipiteensä todisteeksi hän toi tuon tutkimuksen esiin. "Missä äiti? " ja selittävässä osassa oli muistaakseni hylkäämisen tunteista.

Mun muistaakseni sodan jälkeen syntyneiden naisten tunnekylmästä ja lapsista välittämättömästä ( olipa vaikee sana) ikäluokasta.

Se, että puhutaan jonkun aikakauden asioista, ilmiöistä, niiden yleisyydestä ja eilaisista vaikutuksista / kokemuksista, ongelmista, tai vaikka sen tunnekylmän toiminnankin yleisyydestä yms, on aika eri asia kuin "vakuutteli nykyisten vanhusten olleen huonoja kylmiä vanhempia."

Jos et ymmärrä asioista ja ongelmista puhumisen vrt. kaikkien vanhusten huonoksi leimaamisen eroa, niin ei voi mitään. Kannattaa opetella erottamaan, mikä on ongelmasta tai vaikka yhteiskunnallisista ilmiöstä puhumista ja mitä koko ihmisyhmän leimaamista ja syyllistämistä.

Sun logiikalla mistään ongelmista ei voisi puhua...oho, no niinpä. 

Sitten ei kannata mylskään puhua jonkun vuosinymmenen olleen kaikki huonoimpia äitejä historiassa. Siitähän tämä jankkaus alkoi.

No ei alkanut. Kukaan ei puhunut kaikista. Miten sä edes voit kuvitella niin? 

Ei tarvi kuvitella, kun lukee palstaa.

"Kun lukee palstaa" tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, miten sinä selektiivisesti (valikoivasti) luet palstalle kirjoitettuja tuhansia viestejä. Ne, mitkä vastaavat ennakkoluulojasi ja -asenteitasi, ne saavat sinut heristämään sormeasi: näin meitä suurten ikäluokkien äitejä syyllistetään, tällaisia ovat meidän ilkeät ja laiskat keski-ikäiset tyttäremme. 

Ja ne viestit, joissa tuodaan esille, että ei ole kysymys sukupolviasiasta, vaan yksilöasiasta, vain puhisten sivuutat ja unohdat. Siirryt seuraavaan sinun omaa ajatusmaailmaasi tukevaan viestiin. Et edes hetkeksi pysähdy ajattelemaan, voisiko sinun luutuneissa ajatuksissasi olla korjattavaa. Toisaalta, onhan se niinkin että kun on lusikalla annettu ei voi kapustalla ottaa.

Ensinnäkin, minä olen se keski-ikäinen, en todellakaan kuulu tuohon ikäryhmään, jotka palstan mukaan ovat ikäpolvena syyllisiä keski-ikäisten huonoon lapsuuteen. Olen myös kirjoittanut tuosta, että joka ikäluokassa on yksilöitä, ei mikään ikäpolvi voi kokonaisuudessaan olla huono äiti. 

 

Hassua, että vetoat moitteissasi tuohon "yksilöön", samalla yleistät kuvitellen minun kuuluva niihin vanhoihin, jotka eivät suostu hyväksymään omaa huonoutta äitinä. Kaiken jälkeen syväanalyysi, miten luutuneesti asioista ajattelen. 

 

Valikoidusta lukemisesta puheenollen, suosittelemaan katsomaan peiliin.

Vierailija
1930/2000 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Boomerimummo pala palalta paljastaa luonnettaan. Ensin olettaa, että ei heidän sukupolvessaan ole ollut tapana tunteista puhua, työt tehtiin ja koti hoidettiin niukkuudessa ja kurjuudessa eläen, Saision Elämänmenon Eilan tyyliin tytärtä kehoitettiin remmiä hakemaan. Mieskin oli täysi sika, juoppo ja hyöripykki, kuten Leena Sorvali ex-miehestään kertoo.

Sitten kertoo, miten 'joillakin ihmisillä' tunteet ovat vain siellä pohjalla, ei niitä pysty sanoin ja teoin ilmaisemaan. Että voi olla vaikka miten lämminhenkisiä ihmisiä sisimmässään, he eivät vain sitä tuo esille, eikä heitä saa syyttää sen takia tunnekylmiksi. Heidän käytöksessään lämminhenkisyys ei näy, koska he ovat valinneet tunnekylmän fasadin.

Ja lopulta myöntää, ettei hän pysty lapsille eikä eläimille lepertelemään, sen on vasta nyt aikuisille tyttärilleen kyennyt myöntämään. Lapsuus meni ilman lempeitä sanoja lapsille, niitä ei ole luvassa lapsenlapsillekaan.

Onko tämä buumerimummo siis tää kirjailija? Vai joku yleinen mummo?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1931/2000 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kotihoidon varassa olevalta höperöityneeltä äidiltä voi mitään enää odottaa. Ne ajat on takanapäin. 

Jossain vaiheessa tämän varmasti itse kukin huomaa. 

Ehkä ennen tätä vaihetta on tuo raadollinen aika. Äiti on vähä vähältä entistä kyvyttömämpi vastavuoroisuuteen. Tytär pahoittaa mielensä monet monituiset kerrat ennen kuin ymmärtää ja hyväksyy tosiasiat, että vanhan äidin ehdoilla mennään. Muuhun äiti ei enää kykene. 

Onnekkaita ovat he, joiden äidit ovat valoisia, viisaita ja ystävällisiä sieluja elämänsä loppuun asti. 

Äidin ehdoilla joo, mutta sehän ei tarkoita sitä, että omia asioitaan ei jakaisi. Onko sulla tässä nyt takana jokin pointti? 

Monet käyvät haudallakin puhumassa asioita. Monet käyvät puolisoilleen kertomassa haudalla asioita.  

Ai kauhee! Edes kuolleena ei saa olla rauhassa vaan pakotetaan kuuntelemasn lapsellista valitusta. 😅

Oletan, että viestisi oli sarkasmia... mutta entäs sitten, kun seuraavassa elämässä laitetaankin hoitamattomat rastit taas nokan eteen? voivoi äiteetä.

- Karma is a bitch

Vierailija
1932/2000 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kotihoidon varassa olevalta höperöityneeltä äidiltä voi mitään enää odottaa. Ne ajat on takanapäin. 

Jossain vaiheessa tämän varmasti itse kukin huomaa. 

Ehkä ennen tätä vaihetta on tuo raadollinen aika. Äiti on vähä vähältä entistä kyvyttömämpi vastavuoroisuuteen. Tytär pahoittaa mielensä monet monituiset kerrat ennen kuin ymmärtää ja hyväksyy tosiasiat, että vanhan äidin ehdoilla mennään. Muuhun äiti ei enää kykene. 

Onnekkaita ovat he, joiden äidit ovat valoisia, viisaita ja ystävällisiä sieluja elämänsä loppuun asti. 

Äidin ehdoilla joo, mutta sehän ei tarkoita sitä, että omia asioitaan ei jakaisi. Onko sulla tässä nyt takana jokin pointti? 

Monet käyvät haudallakin puhumassa asioita. Monet käyvät puolisoilleen kertomassa haudalla asioita.  

Ai kauhee! Edes kuolleena ei saa olla rauhassa vaan pakotetaan kuuntelemasn lapsellista valitusta. 😅

Oletan, että viestisi oli sarkasmia... mutta entäs sitten, kun seuraavassa elämässä laitetaankin hoitamattomat rastit taas nokan eteen? voivoi äiteetä.

- Karma is a bitch

Kun vaan tyttäret eläisivät täydellisen ja nuhteettoman elämän mistä lapsensa heille antavat 10 pistettä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1933/2000 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kotihoidon varassa olevalta höperöityneeltä äidiltä voi mitään enää odottaa. Ne ajat on takanapäin. 

Jossain vaiheessa tämän varmasti itse kukin huomaa. 

Ehkä ennen tätä vaihetta on tuo raadollinen aika. Äiti on vähä vähältä entistä kyvyttömämpi vastavuoroisuuteen. Tytär pahoittaa mielensä monet monituiset kerrat ennen kuin ymmärtää ja hyväksyy tosiasiat, että vanhan äidin ehdoilla mennään. Muuhun äiti ei enää kykene. 

Onnekkaita ovat he, joiden äidit ovat valoisia, viisaita ja ystävällisiä sieluja elämänsä loppuun asti. 

Äidin ehdoilla joo, mutta sehän ei tarkoita sitä, että omia asioitaan ei jakaisi. Onko sulla tässä nyt takana jokin pointti? 

Monet käyvät haudallakin puhumassa asioita. Monet käyvät puolisoilleen kertomassa haudalla asioita.  

Ai kauhee! Edes kuolleena ei saa olla rauhassa vaan pakotetaan kuuntelemasn lapsellista valitusta. 😅

Oletan, että viestisi oli sarkasmia... mutta entäs sitten, kun seuraavassa elämässä laitetaankin hoitamattomat rastit taas nokan eteen? voivoi äiteetä.

- Karma is a bitch

Kaikki eivät usko karmaan eivätkä myöskään käy juttelemassa haudoille.

Vierailija
1934/2000 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kotihoidon varassa olevalta höperöityneeltä äidiltä voi mitään enää odottaa. Ne ajat on takanapäin. 

Jossain vaiheessa tämän varmasti itse kukin huomaa. 

Ehkä ennen tätä vaihetta on tuo raadollinen aika. Äiti on vähä vähältä entistä kyvyttömämpi vastavuoroisuuteen. Tytär pahoittaa mielensä monet monituiset kerrat ennen kuin ymmärtää ja hyväksyy tosiasiat, että vanhan äidin ehdoilla mennään. Muuhun äiti ei enää kykene. 

Onnekkaita ovat he, joiden äidit ovat valoisia, viisaita ja ystävällisiä sieluja elämänsä loppuun asti. 

Äidin ehdoilla joo, mutta sehän ei tarkoita sitä, että omia asioitaan ei jakaisi. Onko sulla tässä nyt takana jokin pointti? 

Monet käyvät haudallakin puhumassa asioita. Monet käyvät puolisoilleen kertomassa haudalla asioita.  

Ai kauhee! Edes kuolleena ei saa olla rauhassa vaan pakotetaan kuuntelemasn lapsellista valitusta. 😅

Oletan, että viestisi oli sarkasmia... mutta entäs sitten, kun seuraavassa elämässä laitetaankin hoitamattomat rastit taas nokan eteen? voivoi äiteetä.

- Karma is a bitch

Kun vaan tyttäret eläisivät täydellisen ja nuhteettoman elämän mistä lapsensa heille antavat 10 pistettä.

Kaikilla on omat rastinsa. 

Toisten rastit heidän omissa elämissään, kaikenlaisissa erilaisissa asioissa, ei poispyyhi sinun omiasi. Voit toki keksiä matkasi varrella kaikki mahdolliset verukkeet, miksi sinun ei tarvitse kohdata omia ongelmakohtiasi ja oppimisen paikkojasi tai väärintekojasi toisille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1935/2000 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kotihoidon varassa olevalta höperöityneeltä äidiltä voi mitään enää odottaa. Ne ajat on takanapäin. 

Jossain vaiheessa tämän varmasti itse kukin huomaa. 

Ehkä ennen tätä vaihetta on tuo raadollinen aika. Äiti on vähä vähältä entistä kyvyttömämpi vastavuoroisuuteen. Tytär pahoittaa mielensä monet monituiset kerrat ennen kuin ymmärtää ja hyväksyy tosiasiat, että vanhan äidin ehdoilla mennään. Muuhun äiti ei enää kykene. 

Onnekkaita ovat he, joiden äidit ovat valoisia, viisaita ja ystävällisiä sieluja elämänsä loppuun asti. 

Äidin ehdoilla joo, mutta sehän ei tarkoita sitä, että omia asioitaan ei jakaisi. Onko sulla tässä nyt takana jokin pointti? 

Monet käyvät haudallakin puhumassa asioita. Monet käyvät puolisoilleen kertomassa haudalla asioita.  

Ai kauhee! Edes kuolleena ei saa olla rauhassa vaan pakotetaan kuuntelemasn lapsellista valitusta. 😅

Oletan, että viestisi oli sarkasmia... mutta entäs sitten, kun seuraavassa elämässä laitetaankin hoitamattomat rastit taas nokan eteen? voivoi äiteetä.

- Karma is a bitch

Kun vaan tyttäret eläisivät täydellisen ja nuhteettoman elämän mistä lapsensa heille antavat 10 pistettä.

Kaikilla on omat rastinsa. 

Toisten rastit heidän omissa elämissään, kaikenlaisissa erilaisissa asioissa, ei poispyyhi sinun omiasi. Voit toki keksiä matkasi varrella kaikki mahdolliset verukkeet, miksi sinun ei tarvitse kohdata omia ongelmakohtiasi ja oppimisen paikkojasi tai väärintekojasi toisille.

Kovasti keskityt toisten heikkouksiin etenkin "mummojen."  Onko rohkeutta katsoa peiliin kummalla puolella ikuista elämää sen viettää?  Onko rastit suoritettu paremmin kuin äidillä?

Vierailija
1936/2000 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kotihoidon varassa olevalta höperöityneeltä äidiltä voi mitään enää odottaa. Ne ajat on takanapäin. 

Jossain vaiheessa tämän varmasti itse kukin huomaa. 

Ehkä ennen tätä vaihetta on tuo raadollinen aika. Äiti on vähä vähältä entistä kyvyttömämpi vastavuoroisuuteen. Tytär pahoittaa mielensä monet monituiset kerrat ennen kuin ymmärtää ja hyväksyy tosiasiat, että vanhan äidin ehdoilla mennään. Muuhun äiti ei enää kykene. 

Onnekkaita ovat he, joiden äidit ovat valoisia, viisaita ja ystävällisiä sieluja elämänsä loppuun asti. 

Äidin ehdoilla joo, mutta sehän ei tarkoita sitä, että omia asioitaan ei jakaisi. Onko sulla tässä nyt takana jokin pointti? 

Monet käyvät haudallakin puhumassa asioita. Monet käyvät puolisoilleen kertomassa haudalla asioita.  

Ai kauhee! Edes kuolleena ei saa olla rauhassa vaan pakotetaan kuuntelemasn lapsellista valitusta. 😅

Oletan, että viestisi oli sarkasmia... mutta entäs sitten, kun seuraavassa elämässä laitetaankin hoitamattomat rastit taas nokan eteen? voivoi äiteetä.

- Karma is a bitch

Kaikki eivät usko karmaan eivätkä myöskään käy juttelemassa haudoille.

Aijaa, minä kun todella luulin ;)

Vierailija
1937/2000 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kotihoidon varassa olevalta höperöityneeltä äidiltä voi mitään enää odottaa. Ne ajat on takanapäin. 

Jossain vaiheessa tämän varmasti itse kukin huomaa. 

Ehkä ennen tätä vaihetta on tuo raadollinen aika. Äiti on vähä vähältä entistä kyvyttömämpi vastavuoroisuuteen. Tytär pahoittaa mielensä monet monituiset kerrat ennen kuin ymmärtää ja hyväksyy tosiasiat, että vanhan äidin ehdoilla mennään. Muuhun äiti ei enää kykene. 

Onnekkaita ovat he, joiden äidit ovat valoisia, viisaita ja ystävällisiä sieluja elämänsä loppuun asti. 

Äidin ehdoilla joo, mutta sehän ei tarkoita sitä, että omia asioitaan ei jakaisi. Onko sulla tässä nyt takana jokin pointti? 

Monet käyvät haudallakin puhumassa asioita. Monet käyvät puolisoilleen kertomassa haudalla asioita.  

Ai kauhee! Edes kuolleena ei saa olla rauhassa vaan pakotetaan kuuntelemasn lapsellista valitusta. 😅

Oletan, että viestisi oli sarkasmia... mutta entäs sitten, kun seuraavassa elämässä laitetaankin hoitamattomat rastit taas nokan eteen? voivoi äiteetä.

- Karma is a bitch

Kun vaan tyttäret eläisivät täydellisen ja nuhteettoman elämän mistä lapsensa heille antavat 10 pistettä.

Kaikilla on omat rastinsa. 

Toisten rastit heidän omissa elämissään, kaikenlaisissa erilaisissa asioissa, ei poispyyhi sinun omiasi. Voit toki keksiä matkasi varrella kaikki mahdolliset verukkeet, miksi sinun ei tarvitse kohdata omia ongelmakohtiasi ja oppimisen paikkojasi tai väärintekojasi toisille.

Kovasti keskityt toisten heikkouksiin etenkin "mummojen."  Onko rohkeutta katsoa peiliin kummalla puolella ikuista elämää sen viettää?  Onko rastit suoritettu paremmin kuin äidillä?

Kuule kun sinä et ollenkaan tiedä, mihin minä elämässäni tai omissa kirjoituksissani täälläkään keskityn.  

(ps. en ole kirjoittanut täällä "mummoista")

Vierailija
1938/2000 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Liikaviisas: Ylimielinen tietämys. Luulee tietävänsä paremmin ja voi saivarrella tai viisastella toisen kustannuksella.

( tässä ketjussa tietää keskustelijoiden iät, luonteet, mummoudet, tulkitsee väärin lukemansa ym.)

 

Aito viisaus: Vaatimattomuus, empaattisuus ja oman erehtyväisyyden ymmärtäminen kun taas liikaviisas korostaa omaa erinomaisuuttaan.

 

Lähde: Tekoäly

Vierailija
1939/2000 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kotihoidon varassa olevalta höperöityneeltä äidiltä voi mitään enää odottaa. Ne ajat on takanapäin. 

Jossain vaiheessa tämän varmasti itse kukin huomaa. 

Ehkä ennen tätä vaihetta on tuo raadollinen aika. Äiti on vähä vähältä entistä kyvyttömämpi vastavuoroisuuteen. Tytär pahoittaa mielensä monet monituiset kerrat ennen kuin ymmärtää ja hyväksyy tosiasiat, että vanhan äidin ehdoilla mennään. Muuhun äiti ei enää kykene. 

Onnekkaita ovat he, joiden äidit ovat valoisia, viisaita ja ystävällisiä sieluja elämänsä loppuun asti. 

Äidin ehdoilla joo, mutta sehän ei tarkoita sitä, että omia asioitaan ei jakaisi. Onko sulla tässä nyt takana jokin pointti? 

Monet käyvät haudallakin puhumassa asioita. Monet käyvät puolisoilleen kertomassa haudalla asioita.  

Ai kauhee! Edes kuolleena ei saa olla rauhassa vaan pakotetaan kuuntelemasn lapsellista valitusta. 😅

Oletan, että viestisi oli sarkasmia... mutta entäs sitten, kun seuraavassa elämässä laitetaankin hoitamattomat rastit taas nokan eteen? voivoi äiteetä.

- Karma is a bitch

Kun vaan tyttäret eläisivät täydellisen ja nuhteettoman elämän mistä lapsensa heille antavat 10 pistettä.

Kaikilla on omat rastinsa. 

Toisten rastit heidän omissa elämissään, kaikenlaisissa erilaisissa asioissa, ei poispyyhi sinun omiasi. Voit toki keksiä matkasi varrella kaikki mahdolliset verukkeet, miksi sinun ei tarvitse kohdata omia ongelmakohtiasi ja oppimisen paikkojasi tai väärintekojasi toisille.

Kovasti keskityt toisten heikkouksiin etenkin "mummojen."  Onko rohkeutta katsoa peiliin kummalla puolella ikuista elämää sen viettää?  Onko rastit suoritettu paremmin kuin äidillä?

Iankaikkisen elämän odottelu ja rangaistuksen pelko ei ole enää nuoremman ikäluokan keskuudessa kovinkaan yleistä. Pyrkimyksenä on silti suorittaa ne rastit paremmin kuin äidillä. Sitä kutsutaan kehittymiseksi, elämästä oppimiseksi, eteenpäin menemiseksi.

Vierailija
1940/2000 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma arviointi-lomakkeelle tokko kukaan itselleen antaa kritiikkiä. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän seitsemän yhdeksän