Kuka puolustaisi äitiä?
Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.
Kommentit (1465)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa aloituksessa on koko ajan lukenut saamattomat.
Mut joku korjasi että ap tarkoitti ette saumattomat.
Saumattomat farkut tarkoittavat käytännössä joustavia farkkuleggingsejä (jeggingsit) tai neulottuja farkkukuosisia housuja, joissa ei ole hankaavia sivusaumoja tai kovia nappeja. Perinteistä jäykkää farkkukangasta ei valmisteta täysin ilman saumoja, joten saumatonta mukavuutta etsivän kannattaa valita erittäin joustava farkkutrikoo tai saumattomaksi neulottu housumalli.
Tällaiset siis aloittajan lapset saivat, vaikka piri saada Levikset tai MicMacin merkkifarkut.
Tuohon ekasivulla "korjannut" on todennäköisesti joku pelle joita kaikissa keskusteluissa esiintyy nimerkillä ap.
Minun kielikorvaani ja ajatusmaailmaani kyllä sana on saamattomat. Siis se vaate jota ei saatu. Pettymys.
Kai sinä tiedät, että lyhenne ja allekirjoitus ap, tarkottaa kunkin ketjun aloittajaa (aloittajapostaaja / alkuperäinen) vrt. engl. Original Poster (OP)
Eihän se estä ketä tahansa kirjoittamasta ap jos haluaa muokata toisen aloitusta joksikin. Ei sitä modet valvo. Etkö muka ole huomannut noita pelleilymuutoksia?
Vai mitä tarkoitat tällä opetustuokiolla?
Ei estä, tuossa edellä vain niin erikoisesti kirjoitettiin ap-allekirjoitukesta: "...joku pelle joita kaikissa keskusteluissa esiintyy nimerkillä ap" , niin varmistin asian, jos joku on vaikka vasta alkanut palstailemaan, eikä ole asiaa hoksannut.
Aiemmin on tullut palstalla vastaan tämä, ettei joku ollut hoksannut, että ap allekirjoitus on aloittaja.
Ap allekirjoitus näyttää hyvin usein olevan aloitusta piruillen muuksi muuttava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa aloituksessa on koko ajan lukenut saamattomat.
Mut joku korjasi että ap tarkoitti ette saumattomat.
Saumattomat farkut tarkoittavat käytännössä joustavia farkkuleggingsejä (jeggingsit) tai neulottuja farkkukuosisia housuja, joissa ei ole hankaavia sivusaumoja tai kovia nappeja. Perinteistä jäykkää farkkukangasta ei valmisteta täysin ilman saumoja, joten saumatonta mukavuutta etsivän kannattaa valita erittäin joustava farkkutrikoo tai saumattomaksi neulottu housumalli.
Tällaiset siis aloittajan lapset saivat, vaikka piri saada Levikset tai MicMacin merkkifarkut.
Tuohon ekasivulla "korjannut" on todennäköisesti joku pelle joita kaikissa keskusteluissa esiintyy nimerkillä ap.
Minun kielikorvaani ja ajatusmaailmaani kyllä sana on saamattomat. Siis se vaate jota ei saatu. Pettymys.
Kai sinä tiedät, että lyhenne ja allekirjoitus ap, tarkottaa kunkin ketjun aloittajaa (aloittajapostaaja / alkuperäinen) vrt. engl. Original Poster (OP)
Eihän se estä ketä tahansa kirjoittamasta ap jos haluaa muokata toisen aloitusta joksikin. Ei sitä modet valvo. Etkö muka ole huomannut noita pelleilymuutoksia?
Vai mitä tarkoitat tällä opetustuokiolla?
Ei estä, tuossa edellä vain niin erikoisesti kirjoitettiin ap-allekirjoitukesta: "...joku pelle joita kaikissa keskusteluissa esiintyy nimerkillä ap" , niin varmistin asian, jos joku on vaikka vasta alkanut palstailemaan, eikä ole asiaa hoksannut.
Aiemmin on tullut palstalla vastaan tämä, ettei joku ollut hoksannut, että ap allekirjoitus on aloittaja.
Mäkin luulet, että tuo kuvitteli sen nimimerkiksi yhdelle ihmiselle kun sanoi, että nähnyt monessa ketjussa.
Anteeksi autistit väärin valittu sana. Nimimerkki oli väärä sanavalinta, allekirjoitus olisi ehkä kelvannut teille. Ymmärrän ettette ole hoksanneet miten toisten aloituksia muutetaan tuolla ap merkinnällä. No onko jaikki ieri ja ohikset sama ihminen.
En tajua miten tosissaan otatte tämän palstan.
Tuohon ekasivulla "korjannut" on todennäköisesti joku pelle joita kaikissa keskusteluissa esiintyy nimerkillä ap.
En tiedä miksi edes vaivaudun kun asenteesi on tuo, mutta ensi kerralla sun kannattaa vain sanoa, että kuka tahansa voi ”esiintyä apna”. Nyt tuosta kieltämättä tulee mieleen, että se olet sinä, joka tosissaan ottaa ja pitää ap:n kirjoittamista kovinkin painavana merkintänä ja aloituksen muuttajana.
-”ap”
En tiedä mitä kirjan kirjoittaneen äidin tyttären mielelle on tapahtunut kun on terapiaan hakeutunut ja ilmeisesti välit katkaissut. Olen käsittänyt niin, että äiti on kuunnellut kyllä hänen syytöksensä ja tuntenut suurta häpeää kun oli luullut heidän välinsä olleen hyvät.
Hän olisi halunnut mennä tyttären terapiaan mukaan jos en ole väärin ymmärtänyt, mutta yksilöterapiassahan se ei käy. He olisivat kuitenkin voineet hakeutua perheterapiaan. Mutta jos tytär katsoi parhaaksi katkaista välit niin silloin pitää mennä sillä. Ja äiti nyt sitten terapoi itseään kirjoittamalla.
Luin autismin piirteistä just. Rasittava pikkutarkkuus on esim yksi piirre. Kaikki pitää olla oikein, tarkasti, säännlt seinällä, tässäkin sai väärä sanamuoto hepulin ja tarkat oikaisut.
Jos olisin oikein fiksu tokko tätä vauvaa edes lukisin. Kaikkien rivouksien, typerien aloitusten, pilkkakirjoitusten ja suunsoiton keskeltä etsiä jotain edes vähän asiallista aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Luin autismin piirteistä just. Rasittava pikkutarkkuus on esim yksi piirre. Kaikki pitää olla oikein, tarkasti, säännlt seinällä, tässäkin sai väärä sanamuoto hepulin ja tarkat oikaisut.
Jos olisin oikein fiksu tokko tätä vauvaa edes lukisin. Kaikkien rivouksien, typerien aloitusten, pilkkakirjoitusten ja suunsoiton keskeltä etsiä jotain edes vähän asiallista aihetta.
Ei tarvitse kuule olla. Se ei autistiksi tee, että epäillessään jonkun ymmärtäneen jotakin väärin, oikaisee.
P.S. Autismissa on tyypillistä puolustautua kritiikkiä tai oikaisua vastaan tunnepohjaisesti ja todeten, että ”arvasin että muut ei tajua, turha edes yrittää”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin autismin piirteistä just. Rasittava pikkutarkkuus on esim yksi piirre. Kaikki pitää olla oikein, tarkasti, säännlt seinällä, tässäkin sai väärä sanamuoto hepulin ja tarkat oikaisut.
Jos olisin oikein fiksu tokko tätä vauvaa edes lukisin. Kaikkien rivouksien, typerien aloitusten, pilkkakirjoitusten ja suunsoiton keskeltä etsiä jotain edes vähän asiallista aihetta.
Ei tarvitse kuule olla. Se ei autistiksi tee, että epäillessään jonkun ymmärtäneen jotakin väärin, oikaisee.
P.S. Autismissa on tyypillistä puolustautua kritiikkiä tai oikaisua vastaan tunnepohjaisesti ja todeten, että ”arvasin että muut ei tajua, turha edes yrittää”.
No en ainakaan minä ole autisti, piirteitä ei löydy hakemallakaan. Eikä edes tarvetta olla aina oikeassa tai opettaa muita.
Kuinka moni teistä osallistuu noihin keskusteluihin mitä on tiheään? En enää osaa puhua maalais/amis-sukulaisteni kanssa. Miten voi duunarin kanssa puhua. Äitini ei koskaan kiittele minua tutkinnoistani.
Tämä vauvapalsta on äidinkielen ammattilaisen kannalta loppumaton työmaa. Jos pitäisi kielioppivirheet oikaista ja opettaa sujuvaa ilmaisua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin autismin piirteistä just. Rasittava pikkutarkkuus on esim yksi piirre. Kaikki pitää olla oikein, tarkasti, säännlt seinällä, tässäkin sai väärä sanamuoto hepulin ja tarkat oikaisut.
Jos olisin oikein fiksu tokko tätä vauvaa edes lukisin. Kaikkien rivouksien, typerien aloitusten, pilkkakirjoitusten ja suunsoiton keskeltä etsiä jotain edes vähän asiallista aihetta.
Ei tarvitse kuule olla. Se ei autistiksi tee, että epäillessään jonkun ymmärtäneen jotakin väärin, oikaisee.
P.S. Autismissa on tyypillistä puolustautua kritiikkiä tai oikaisua vastaan tunnepohjaisesti ja todeten, että ”arvasin että muut ei tajua, turha edes yrittää”.No en ainakaan minä ole autisti, piirteitä ei löydy hakemallakaan. Eikä edes tarvetta olla aina oikeassa tai opettaa muita.
Kuinka moni teistä osallistuu noihin keskusteluihin mitä on tiheään? En enää osaa puhua maalais/amis-sukulaisteni kanssa. Miten voi duunarin kanssa puhua. Äitini ei koskaan kiittele minua tutkinnoistani.
Ei noissa muissakaan kommenteissa ollut mitään autismiin viittaavaakaan. Miksihän tämä piti nostaa esiin ylipäätään? Oli tuo ”oikaisu” nyt sitten ap tai apna esiintynyt, mitä väliä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin autismin piirteistä just. Rasittava pikkutarkkuus on esim yksi piirre. Kaikki pitää olla oikein, tarkasti, säännlt seinällä, tässäkin sai väärä sanamuoto hepulin ja tarkat oikaisut.
Jos olisin oikein fiksu tokko tätä vauvaa edes lukisin. Kaikkien rivouksien, typerien aloitusten, pilkkakirjoitusten ja suunsoiton keskeltä etsiä jotain edes vähän asiallista aihetta.
Ei tarvitse kuule olla. Se ei autistiksi tee, että epäillessään jonkun ymmärtäneen jotakin väärin, oikaisee.
P.S. Autismissa on tyypillistä puolustautua kritiikkiä tai oikaisua vastaan tunnepohjaisesti ja todeten, että ”arvasin että muut ei tajua, turha edes yrittää”.No en ainakaan minä ole autisti, piirteitä ei löydy hakemallakaan. Eikä edes tarvetta olla aina oikeassa tai opettaa muita.
Kuinka moni teistä osallistuu noihin keskusteluihin mitä on tiheään? En enää osaa puhua maalais/amis-sukulaisteni kanssa. Miten voi duunarin kanssa puhua. Äitini ei koskaan kiittele minua tutkinnoistani.
Ei noissa muissakaan kommenteissa ollut mitään autismiin viittaavaakaan. Miksihän tämä piti nostaa esiin ylipäätään? Oli tuo ”oikaisu” nyt sitten ap tai apna esiintynyt, mitä väliä?
Jonakin päivänä joku Maiju Lassilan kirjat fiktiivisiä hipoi kyllä myös jos ei autismia niin jotain.
Tuttavani ( jäi nuorena eläkkeelle) oli kerrassaan rasittava. Oikoi sanat kirjakielisiksi, oikea sääntönikkari muutenkin. Paasasi jokaiselle miten asiat on tehtävä, miten sanottava. Äitinsä oli samanlainen, hyvin pikkutarkka. Kotiäitinä oli, koti oli äärimmäisen siisti, asiat minuutilleen, naapuristo valvottiin.
Kaikki nuo hyviä asioita, en toki sillä. Mutta tämmöstä vähän boheemia rasitti jo ajatuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin autismin piirteistä just. Rasittava pikkutarkkuus on esim yksi piirre. Kaikki pitää olla oikein, tarkasti, säännlt seinällä, tässäkin sai väärä sanamuoto hepulin ja tarkat oikaisut.
Jos olisin oikein fiksu tokko tätä vauvaa edes lukisin. Kaikkien rivouksien, typerien aloitusten, pilkkakirjoitusten ja suunsoiton keskeltä etsiä jotain edes vähän asiallista aihetta.
Ei tarvitse kuule olla. Se ei autistiksi tee, että epäillessään jonkun ymmärtäneen jotakin väärin, oikaisee.
P.S. Autismissa on tyypillistä puolustautua kritiikkiä tai oikaisua vastaan tunnepohjaisesti ja todeten, että ”arvasin että muut ei tajua, turha edes yrittää”.No en ainakaan minä ole autisti, piirteitä ei löydy hakemallakaan. Eikä edes tarvetta olla aina oikeassa tai opettaa muita.
Kuinka moni teistä osallistuu noihin keskusteluihin mitä on tiheään? En enää osaa puhua maalais/amis-sukulaisteni kanssa. Miten voi duunarin kanssa puhua. Äitini ei koskaan kiittele minua tutkinnoistani.
Ei noissa muissakaan kommenteissa ollut mitään autismiin viittaavaakaan. Miksihän tämä piti nostaa esiin ylipäätään? Oli tuo ”oikaisu” nyt sitten ap tai apna esiintynyt, mitä väliä?
Jonakin päivänä joku Maiju Lassilan kirjat fiktiivisiä hipoi kyllä myös jos ei autismia niin jotain.
Tuttavani ( jäi nuorena eläkkeelle) oli kerrassaan rasittava. Oikoi sanat kirjakielisiksi, oikea sääntönikkari muutenkin. Paasasi jokaiselle miten asiat on tehtävä, miten sanottava. Äitinsä oli samanlainen, hyvin pikkutarkka. Kotiäitinä oli, koti oli äärimmäisen siisti, asiat minuutilleen, naapuristo valvottiin.
Kaikki nuo hyviä asioita, en toki sillä. Mutta tämmöstä vähän boheemia rasitti jo ajatuskin.
Tämä nyt asian sivusta enkä toki ole mikään lääkäri jotta diagnooseja pystyisin tekemään kunhan veetuilen.
Tuo tuttava oli siis lapsuuden kaveri ja asuimme samassa talossa. Kun hän tuli meillekin lapsena hän opasti äitiäni mitä "meidän äiti" on sanonut, sinun pitäisi tehdä niin tai näin, kotitöissä, lasten kanssa tms.
Olemme facekavereita mutta lopulta estin päivityksiäni näkymästä hänelle, edelleen kaveri. Jokaiseen päivitykseen tarkkoja lisäkyselyitä tai opettavaisia ohjeita.
Aloittaja koettaa provosoida keskustelua itsesäälillä (Palstalaisten huonojen äitien olemus, Kuinka moni teistä osallistuu noihin keskusteluihin mitä on tiheään?) tai haukkumalla muita autisteiksi.
Mutta yksinpuheluksi jää, koska kaikki hänen tyttärensä ikäluokan edustajat ovat vaativissa asiantuntijatöissään eivätkä jouda provosoitumaan.
Huono äiti ei siis vaikuta tyttärien menestymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa aloituksessa on koko ajan lukenut saamattomat.
Mut joku korjasi että ap tarkoitti ette saumattomat.
Saumattomat farkut tarkoittavat käytännössä joustavia farkkuleggingsejä (jeggingsit) tai neulottuja farkkukuosisia housuja, joissa ei ole hankaavia sivusaumoja tai kovia nappeja. Perinteistä jäykkää farkkukangasta ei valmisteta täysin ilman saumoja, joten saumatonta mukavuutta etsivän kannattaa valita erittäin joustava farkkutrikoo tai saumattomaksi neulottu housumalli.
Tällaiset siis aloittajan lapset saivat, vaikka piri saada Levikset tai MicMacin merkkifarkut.
Tuohon ekasivulla "korjannut" on todennäköisesti joku pelle joita kaikissa keskusteluissa esiintyy nimerkillä ap.
Minun kielikorvaani ja ajatusmaailmaani kyllä sana on saamattomat. Siis se vaate jota ei saatu. Pettymys.
Kai sinä tiedät, että lyhenne ja allekirjoitus ap, tarkottaa kunkin ketjun aloittajaa (aloittajapostaaja / alkuperäinen) vrt. engl. Original Poster (OP)
Eihän se estä ketä tahansa kirjoittamasta ap jos haluaa muokata toisen aloitusta joksikin. Ei sitä modet valvo. Etkö muka ole huomannut noita pelleilymuutoksia?
Vai mitä tarkoitat tällä opetustuokiolla?
Ei estä, tuossa edellä vain niin erikoisesti kirjoitettiin ap-allekirjoitukesta: "...joku pelle joita kaikissa keskusteluissa esiintyy nimerkillä ap" , niin varmistin asian, jos joku on vaikka vasta alkanut palstailemaan, eikä ole asiaa hoksannut.
Aiemmin on tullut palstalla vastaan tämä, ettei joku ollut hoksannut, että ap allekirjoitus on aloittaja.
Mäkin luulet, että tuo kuvitteli sen nimimerkiksi yhdelle ihmiselle kun sanoi, että nähnyt monessa ketjussa.
Anteeksi autistit väärin valittu sana. Nimimerkki oli väärä sanavalinta, allekirjoitus olisi ehkä kelvannut teille. Ymmärrän ettette ole hoksanneet miten toisten aloituksia muutetaan tuolla ap merkinnällä. No onko jaikki ieri ja ohikset sama ihminen.
En tajua miten tosissaan otatte tämän palstan.
No kukas se tässä nyt niin ottaa itsensä ja tosissaan. Ihan hyväntahtoisesti laitoin tuon infon siitä, mitä tarkoittaa ap. Parikin kertaa törmännyt täällä tuohon, ettei ole asiaa tiedetty, vaan ihmetelty, kun joku ap kirjoittaa monessa ketjussa tms. Ei tarvi repiä pelihousujaan tällaisesta asiasta.
Olen kyllä huomannut, että joskus esiinnytään aloittajana väärin. Tavallisesti siinä on tosiaan sellainen aika ala-arvoinenkin kommentointi ja asiaa selvästi tahallaan vääristävä pilkka kyseessä. (Usein myös aloittaja tulee korjaamaan ketjuun, ettei se ollut hänen oma kommenttinsa.)
Sulla menee nyt tällainen kasuaali sivuaihe aika tunteisiin jostain ihme syystä ja piikit pystyssä ihan suotta.
Vierailija kirjoitti:
Palstalaisten huonojen äitien olemus varmistui eilen. 40-luvulla syntynyt oppimaton maalaisnainen, matalapalkkaista suorittavaa työtä tekevä, ammattiliittoon kuuluva, kommunisteja äänestävä. Taakka on teille annettu syntyä sellaiseen kotiin , terapiat tokko taustaa muuttaa. Vaikka ne äitinnekin menisi.
Omilla tyttärillänne onneksi jo toisin.
Taas oletat kaikenlaista muista. Ei näytä millään menevän ymmärrykseen, että huonoja äitejä on syntynyt joka vuosikymmenellä ja tälläkin hetkellä kasvaa joku vauva josta voi tulla huono äiti. Ei kyse ole äidin koulutuksesta tms. vaan sen äidin sanoista ja teoista. Oikeista ikävistä ja pahoista asioista eikä mistään tiskeistä tai farkuista. Miksi tämä ei mene jakeluun?
Oma äitini on syntynyt -60 kuten olen tässä ketjussa kertonut. Itse olen syntynyt -79. Äitini ei ole huono äiti ollut koskaan. Hän ei ole opiskellut itselleen ammattia, mutta ollessani alle vuoden hän aloitti työt perhepäivähoitajana ja myöhemmin meni päiväkotiin töihin josta jäi eläkkeelle. Äitini on aina kuulunut ammattiliittoon ja se on hyvä. Kuulun itsekin ammattiliittoon ja niin kuuluu omakin tytär. Vaikka äitini ole opiskellut eikä ole korkeasti koulutettu niin silti hän kannustanut lapsiaan opiskelemaan, ymmärtää asioista ja kuuntelee muiden mielipiteitä eikä mustavalkoisesti pidä vain omaa mielipidettään oikeana.
Äitini äiti ei ehkä ollut paras mahdollinen äiti. Mummo oli syntyny -20 luvulla ja kun äiti oli vähän alle 2v syntyi perheeseen vielä poika. Mummo piti tätä poikaa ylempänä kuin äitiäni ja äiti jäi vähän sivuun todella pienenä. Perheessä oli entuudestaan kolme vanhempaa lasta joista äidistä seuraavaksi vanhin on kahdeksan vuotta vanhempi. Vanhemmissa lapsissa oli myös yksi poika joka oli hänkin mummolle ylempänä tyttöjä. Ei oikein anna hyvää pohjaa elämälle kun oma äiti väheksyy. Mun äiti on aina kohdellut kolmea lastaan tasavertaisesti. Ehkä oman äitinsä toiminta vaikutti tähän ja äitini halusi omille lapsilleen tasavertaisen kohtelun.
Moni alkoholistiperheen lapsi ei itse sorru alkoholistiksi ja haluavat omille lapsilleen raittiin lapsuuden. Tästä on omissa kavereissa kaksi esimerkkiä sekä sukulaisissa on tällaisia.
Vierailija kirjoitti:
Huono äiti ei siis vaikuta tyttärien menestymiseen.
Miten niin ei vaikuta?
Jos ajattelemme menestystä koulumenestyksenä, siihen vaikuttavia tekijöitä on lahjakkuus, motivaatio ja lapsuudenkodin tuki. Lahjakkuus on osittain periytyvää, eli äidiltä (ja isältä!) periytyy geenejä, hyvässä ja huonossa. Äidin ja isän oma esimerkkinsä koulutiellä ja odotuksensa lapselle tuo motivaatiota. Motivaatio voi olla myös sitä, että lapsi haluaa kouluttautua pidemmälle kuin vanhempansa. Silnä, miten lapsuudenkoti kannustaa ja tukee - henkisesti ja aineellisesti - kouluttautumista, on hyvän äidin ja isän rooli suorastaan ratkaiseva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono äiti ei siis vaikuta tyttärien menestymiseen.
Miten niin ei vaikuta?
Jos ajattelemme menestystä koulumenestyksenä, siihen vaikuttavia tekijöitä on lahjakkuus, motivaatio ja lapsuudenkodin tuki. Lahjakkuus on osittain periytyvää, eli äidiltä (ja isältä!) periytyy geenejä, hyvässä ja huonossa. Äidin ja isän oma esimerkkinsä koulutiellä ja odotuksensa lapselle tuo motivaatiota. Motivaatio voi olla myös sitä, että lapsi haluaa kouluttautua pidemmälle kuin vanhempansa. Silnä, miten lapsuudenkoti kannustaa ja tukee - henkisesti ja aineellisesti - kouluttautumista, on hyvän äidin ja isän rooli suorastaan ratkaiseva.
Varmaan viitattiin tuohon tyttärien työskentelemiseen vaativissa asiantuntijatehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi et kokenut äitisi lapsuutta.
Tätähän ei ketjun aloittaja koskaan tuonut esiin: Mitä kauheaa hän oli kokenut, ja siksi katsoi asiakseen sen tehdä uudestaan lapsilleen?
Nimenomaan: Ketjun aloittaja, vanha äiti, koki tehneensä juuri niinkuin pitikin: vaatineensa tiskivuoroja ja sallineensa vain saumattomat farkut tyttärelleen. Nyt kokee, että näistä ja vain näistä nyt keski-ikäinen tytär kipuilee ja vaahtoaa. Mikään muu syy ei vanhan äidin mieleen mahdu, se on vain tyttären valehtelua, lavastusta ja valemuistoa. Tytär ei edes ymmärrä, että "sellaiset ne ajat olivat silloin, en töiden jälkeen jaksanut olla lempeä".
Kysymys kuuluu: Mikä tässä oli ylisukupolvista kaltoinkohtelua?
No eihän se asian ydin tässä tarkemmin selviä, kun tässä meillä on vain se äidin näkemys tiskivuoroista ja farkuista, mikä siis on mitä todennäkäisimmin vain silmänlumetta ja pääasiat jää pimentoon.
(Mutta toki äidin kertoma silmänlume farkuista ja tiskeistä indikoi kuitenkin ainakin sitä, että tunnepuolen käsittelyssä on jotain häikkää, koska hänen on ilmeisen vaikea kuunnella ja ottaa vastaan itseensä liittyvää toisen vaikempaa kokemusta ja tunteita, sekä puuttuu halua ja ehkä osaamistakin tarkastella omaa toimintaansa myös kriittisesti.)
Kerron myös omasta äidistäni ja isoäidistäni, jatkammehan aikaisempien sukupolvien ketjua omille tyttärillemme. Se auttaa heitä ymmärtämään sukupolvien välistä dynamiikkaa.
Joskus kannattaa keskittyä ymmärtämisen sijaan muuttamiseen.
Miksi äitiä tarvitsee ymmärtää? Ystävä ymmärtää? Puoliso? Terapeutti? Jos ei itse ymmärrä, eikä halua ymmärtää lastaan, miksi lapsen pitäisi? Lapsi on sentään mennyt terapiaan, että ymmärtäisi itseään ja tapahtumia.
Moni äiti johon on katkaistu välit on ymmärrettävästi ihmeissään ja sydämistynyt jos hän on kuvitellut että välit ovat aiemmin olleet hyvät tai suorastaan erinomaiset. Terapiaa sitten syytetään ihan niin kuin terapia olisi luonut välien katkeamiseen johtaneet ongelmat, kun todellisuudessa tytär on terapian kautta ymmärtänyt mitä hänelle on tapahtunut. Tällaisissa tilanteissa on varmasti usein taustalla parentifikaatio. Tytär on ollut uskotun ja terapeutin asemassa ja kyllähän se vanhemmasta tuntuu siltä että välit ovat läheiset kun hän tilittää lapselle parisuhteestaan tai vastuuttaa lasta omista mielialoistaan. Omakin äitini kuvittelee että kaikesta on meidän perheessä pystytty puhumaan, kun todellisuus on se että hän itse on ainoa joka on puhunut ja kaikkien elämä on pyörinyt hänen mielialojensa ympärillä. Se on ihan hirveän surullinen tilanne kaikin puolin.
Palstalaisten huonojen äitien olemus varmistui eilen. 40-luvulla syntynyt oppimaton maalaisnainen, matalapalkkaista suorittavaa työtä tekevä, ammattiliittoon kuuluva, kommunisteja äänestävä. Taakka on teille annettu syntyä sellaiseen kotiin , terapiat tokko taustaa muuttaa. Vaikka ne äitinnekin menisi.
Omilla tyttärillänne onneksi jo toisin.