Lue keskustelun säännöt.
Kuka puolustaisi äitiä?
10.11.2026 |
Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.
Kommentit (1031)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kirja, olikohan Liika viisas. Vai se, mistä on elokuvakin.
Mielisairaalan johtaja teetätti ihan älyttömiä hommia potilaillaan kun ei itsekään ollut kunnossa.
Tuo on fiktiota eikä mikään tositarina.
Niin. Nykyisin mielenterveysammattilaiset titenkin voivat psyykkisesti hyvin. Vai miten se olikaan? Fiktiota mattokääröä kantava psykiatri. Eräs psykiatri kulki Heksingin katuja naksutinlaitteen kanssa, naksaus kun tuli ulkomaalainen vastaan ja heitteli tietyn uskonnon edustajia nakin paloilla karkoittaakseen heidät.
Taas meni sulla yli ymmärryksen. Ratakisko: se tarina on fiktio eikä sellainen liity tähän ketjuun mitenkään.
No nyt meni vaikeeksi. Ihan hyvin voi mielenterveyden ammattilainen oikeasti myös sairastua psyykkisesti. "Hulluus" ei ole fiktiota.
Siksihän niin paljon on terapeuttejakin.
Lässyttär kaikkea muuta sontaa, mutta et myönnä, että mainitsemasi tarina on fiktiota. Ei tuollaisen kanssa pysty keskustelemaan koska ”keskustelet” koko ajan täysin asian vierestä. Mikään ei mene ymmärrykseen.
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota. Myös Maiju Lassilan. Niissä voi olla pisara ajan arvostelua mukana. Juoppa aamukahvit, se piristää aivoja.
Vaikka tuo kirja tuli mieleen se ei poista asias että "ihan aikuisen oikeasti" myös mielenterveysalan ihmisillä, tittelistä riippuen, voi olla psyykksiä ongelmia. Päähänpinttymiä, harhaluuloja jotka ei oikaisemalla mene perille.
Jos jättäisit nämä "juoppa aamukahvit" -tyyppiset alentuvat kommentit pois, sinuun ei ehkä suhtauduttaisi niin negatiivisesti.
Tuo kohta keskustelusta oli mainio. Yksi selittää tomerana kirjojen olevan fiktiota. Ja kun toinen myöntää olevansa samaa mieltä rupeekin ilkkumaan luuletko kaikkien kirjojen olevan fiktiota. Eikö se jotenkin noin mennyt?
No ei mennyt. Yksi nosti täysin randomisti esiin kirjan, joka ei mitenkään liittynyt kerjun aiheeseen. Hänelle toinen sanoi, että tuo sun mainitsema kirja on fiktiivinen (eikä liity aiheeseen). Siihen tämä ensin mainittu totesi, että tottakai kirja on fiktiivinen. Siihen kommentoitiin, että miten niin tottakai, kun ei kaikki kirjat ole fiktiivisiä (ja kysyi, että vai luuletko niin).
Älykästä keskustelua on ollut puolin ja toisin.
Kai mielisairaalasta? kertova kirja jotenkin liittyy aiheeseen, terapiaan, psykiatreihin, psyykkisesti sairaisiin?
Voisi etäisesti liittyäkin vaikkapa tuohon terapian haukkumiseen oikein yrittämällä, jos se ei olisi fiktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on saamattomat farkut?
Jaa. Kyll kaikki vauvalla yleensä tietävät trauman kun äiti osti marketfarkkuja eikä antanut rahaa niihin kalliisiin.
Heh, no ei tosiaan kaikki tiedä. Ainakin minulle tuli nyt uutena asiana. Ei täällä sentään kaikki ole kanta-asiakkaita, joilla on aikaa lukea kaikki viestit ja päivystää jatkuvasti aamusta iltaan. Ei kannata olettaa mitään, vaan pitää kertoa.
Taidat olla tyyppi jolle on kerrottu näistä muissa keskusteluissa esiin tulleita asioita joista keski-ikäinen jauhaa täällä ja terapiassa ne valuu kuin vesi hanhen selästä.
Miksi arvailet kuka täällä on kuka, mitä sillä on väliä? Tämä on anonyymi keskustelupalsta, jossa tarkoituksena on keskustella asioista yleisellä tasolla, ei henkilökohtaisesti. Mistä myöskään tiedät tänne kirjoittavien iät ja asiat, mitä joku "jauhaa" terapiassa? Niin, et mistään. Turha siis jankata tuollaisia täysin asian vierestä.
Mistäkö tietää jos kirjoittaja valittaa äidistään joka on tyypillinen kylmä ja kasvatustaidoton suurten ikäluokkien äiti on aika helppo päätellä kirjoittajan olevan keski-ikäinen.
Se on kuitenkin yleistä vanhus vrt keski-ikäinen kuin toisen nimitteleminen vaikka oppimattomaksi maalaismummoksi.
Äitini ei kuulu suuriin ikäluokkiin koska on syntyyn -60. Silti olen keski-ikäinen näin 47-vuotiaana. En ole missään kirjoittanut äitini olevan huono vaan olen koittanut tuoda esille, että huonoja äitejä on. Siitä sitten tämä jankuttaja päätteli, että oma äitini on huono. Ei mene ymmärrykseen, että asioista voi keskustella ilman henkilökohtaista kokemusta. Asioista voi tietää muutenkin. Aika tynnyrissä elänyt on, jos ei ymmärrä huonoja äitejä olevan. Eikä kyse edelleenkään ole mistään tiskeistä tai farkuista vaan oikeasti pahoista asioista.
Olemme varmaan kaikki huomanneet mielipiteesi. Se ei tosiaan muuta asiaa että moni on kirjoittanut nimenomaan omasta huonosta äidistään.
Ja koska äitisi ei ole suuria ikäluokkiakaan ei tietenkään voi olla huono äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kirja, olikohan Liika viisas. Vai se, mistä on elokuvakin.
Mielisairaalan johtaja teetätti ihan älyttömiä hommia potilaillaan kun ei itsekään ollut kunnossa.
Tuo on fiktiota eikä mikään tositarina.
Niin. Nykyisin mielenterveysammattilaiset titenkin voivat psyykkisesti hyvin. Vai miten se olikaan? Fiktiota mattokääröä kantava psykiatri. Eräs psykiatri kulki Heksingin katuja naksutinlaitteen kanssa, naksaus kun tuli ulkomaalainen vastaan ja heitteli tietyn uskonnon edustajia nakin paloilla karkoittaakseen heidät.
Taas meni sulla yli ymmärryksen. Ratakisko: se tarina on fiktio eikä sellainen liity tähän ketjuun mitenkään.
No nyt meni vaikeeksi. Ihan hyvin voi mielenterveyden ammattilainen oikeasti myös sairastua psyykkisesti. "Hulluus" ei ole fiktiota.
Siksihän niin paljon on terapeuttejakin.
Lässyttär kaikkea muuta sontaa, mutta et myönnä, että mainitsemasi tarina on fiktiota. Ei tuollaisen kanssa pysty keskustelemaan koska ”keskustelet” koko ajan täysin asian vierestä. Mikään ei mene ymmärrykseen.
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota. Myös Maiju Lassilan. Niissä voi olla pisara ajan arvostelua mukana. Juoppa aamukahvit, se piristää aivoja.
Vaikka tuo kirja tuli mieleen se ei poista asias että "ihan aikuisen oikeasti" myös mielenterveysalan ihmisillä, tittelistä riippuen, voi olla psyykksiä ongelmia. Päähänpinttymiä, harhaluuloja jotka ei oikaisemalla mene perille.
Jos jättäisit nämä "juoppa aamukahvit" -tyyppiset alentuvat kommentit pois, sinuun ei ehkä suhtauduttaisi niin negatiivisesti.
Tuo kohta keskustelusta oli mainio. Yksi selittää tomerana kirjojen olevan fiktiota. Ja kun toinen myöntää olevansa samaa mieltä rupeekin ilkkumaan luuletko kaikkien kirjojen olevan fiktiota. Eikö se jotenkin noin mennyt?
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota.
Oliko tämä nyt siis tuo tomera selittäjä, samaa mieltä oleva vai ”ilkkuja”?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kirja, olikohan Liika viisas. Vai se, mistä on elokuvakin.
Mielisairaalan johtaja teetätti ihan älyttömiä hommia potilaillaan kun ei itsekään ollut kunnossa.
Tuo on fiktiota eikä mikään tositarina.
Niin. Nykyisin mielenterveysammattilaiset titenkin voivat psyykkisesti hyvin. Vai miten se olikaan? Fiktiota mattokääröä kantava psykiatri. Eräs psykiatri kulki Heksingin katuja naksutinlaitteen kanssa, naksaus kun tuli ulkomaalainen vastaan ja heitteli tietyn uskonnon edustajia nakin paloilla karkoittaakseen heidät.
Taas meni sulla yli ymmärryksen. Ratakisko: se tarina on fiktio eikä sellainen liity tähän ketjuun mitenkään.
No nyt meni vaikeeksi. Ihan hyvin voi mielenterveyden ammattilainen oikeasti myös sairastua psyykkisesti. "Hulluus" ei ole fiktiota.
Siksihän niin paljon on terapeuttejakin.
Lässyttär kaikkea muuta sontaa, mutta et myönnä, että mainitsemasi tarina on fiktiota. Ei tuollaisen kanssa pysty keskustelemaan koska ”keskustelet” koko ajan täysin asian vierestä. Mikään ei mene ymmärrykseen.
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota. Myös Maiju Lassilan. Niissä voi olla pisara ajan arvostelua mukana. Juoppa aamukahvit, se piristää aivoja.
Vaikka tuo kirja tuli mieleen se ei poista asias että "ihan aikuisen oikeasti" myös mielenterveysalan ihmisillä, tittelistä riippuen, voi olla psyykksiä ongelmia. Päähänpinttymiä, harhaluuloja jotka ei oikaisemalla mene perille.
Jos jättäisit nämä "juoppa aamukahvit" -tyyppiset alentuvat kommentit pois, sinuun ei ehkä suhtauduttaisi niin negatiivisesti.
Tuo kohta keskustelusta oli mainio. Yksi selittää tomerana kirjojen olevan fiktiota. Ja kun toinen myöntää olevansa samaa mieltä rupeekin ilkkumaan luuletko kaikkien kirjojen olevan fiktiota. Eikö se jotenkin noin mennyt?
No ei mennyt. Yksi nosti täysin randomisti esiin kirjan, joka ei mitenkään liittynyt kerjun aiheeseen. Hänelle toinen sanoi, että tuo sun mainitsema kirja on fiktiivinen (eikä liity aiheeseen). Siihen tämä ensin mainittu totesi, että tottakai kirja on fiktiivinen. Siihen kommentoitiin, että miten niin tottakai, kun ei kaikki kirjat ole fiktiivisiä (ja kysyi, että vai luuletko niin).
Älykästä keskustelua on ollut puolin ja toisin.
Kai mielisairaalasta? kertova kirja jotenkin liittyy aiheeseen, terapiaan, psykiatreihin, psyykkisesti sairaisiin?
Voisi etäisesti liittyäkin vaikkapa tuohon terapian haukkumiseen oikein yrittämällä, jos se ei olisi fiktiivinen.
Hämärä muistikuva kouluajoista, joku vanha suomalainen kirja jossa tämä kunnalliskodin ( hullujen hoitopaikka) oli itse se kaikkein hulluin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on saamattomat farkut?
Jaa. Kyll kaikki vauvalla yleensä tietävät trauman kun äiti osti marketfarkkuja eikä antanut rahaa niihin kalliisiin.
Heh, no ei tosiaan kaikki tiedä. Ainakin minulle tuli nyt uutena asiana. Ei täällä sentään kaikki ole kanta-asiakkaita, joilla on aikaa lukea kaikki viestit ja päivystää jatkuvasti aamusta iltaan. Ei kannata olettaa mitään, vaan pitää kertoa.
Taidat olla tyyppi jolle on kerrottu näistä muissa keskusteluissa esiin tulleita asioita joista keski-ikäinen jauhaa täällä ja terapiassa ne valuu kuin vesi hanhen selästä.
Miksi arvailet kuka täällä on kuka, mitä sillä on väliä? Tämä on anonyymi keskustelupalsta, jossa tarkoituksena on keskustella asioista yleisellä tasolla, ei henkilökohtaisesti. Mistä myöskään tiedät tänne kirjoittavien iät ja asiat, mitä joku "jauhaa" terapiassa? Niin, et mistään. Turha siis jankata tuollaisia täysin asian vierestä.
Mistäkö tietää jos kirjoittaja valittaa äidistään joka on tyypillinen kylmä ja kasvatustaidoton suurten ikäluokkien äiti on aika helppo päätellä kirjoittajan olevan keski-ikäinen.
Se on kuitenkin yleistä vanhus vrt keski-ikäinen kuin toisen nimitteleminen vaikka oppimattomaksi maalaismummoksi.
Äitini ei kuulu suuriin ikäluokkiin koska on syntyyn -60. Silti olen keski-ikäinen näin 47-vuotiaana. En ole missään kirjoittanut äitini olevan huono vaan olen koittanut tuoda esille, että huonoja äitejä on. Siitä sitten tämä jankuttaja päätteli, että oma äitini on huono. Ei mene ymmärrykseen, että asioista voi keskustella ilman henkilökohtaista kokemusta. Asioista voi tietää muutenkin. Aika tynnyrissä elänyt on, jos ei ymmärrä huonoja äitejä olevan. Eikä kyse edelleenkään ole mistään tiskeistä tai farkuista vaan oikeasti pahoista asioista.
Olemme varmaan kaikki huomanneet mielipiteesi. Se ei tosiaan muuta asiaa että moni on kirjoittanut nimenomaan omasta huonosta äidistään.
Ja koska äitisi ei ole suuria ikäluokkiakaan ei tietenkään voi olla huono äiti.
Typeryydet sen kuin jatkuu.
Ei, äidin ikä tai ikäluokka ei liity siihen osaako tämä olla hyvä äiti vai ei. Ääliömäistä edes kirjoittaa tuollaista kuin juuri kirjoitit. Huono äiti on huono äiti riippumatta iästä. Normaalilla älyllä varustetut ihmiset tajuavat tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kirja, olikohan Liika viisas. Vai se, mistä on elokuvakin.
Mielisairaalan johtaja teetätti ihan älyttömiä hommia potilaillaan kun ei itsekään ollut kunnossa.
Tuo on fiktiota eikä mikään tositarina.
Niin. Nykyisin mielenterveysammattilaiset titenkin voivat psyykkisesti hyvin. Vai miten se olikaan? Fiktiota mattokääröä kantava psykiatri. Eräs psykiatri kulki Heksingin katuja naksutinlaitteen kanssa, naksaus kun tuli ulkomaalainen vastaan ja heitteli tietyn uskonnon edustajia nakin paloilla karkoittaakseen heidät.
Taas meni sulla yli ymmärryksen. Ratakisko: se tarina on fiktio eikä sellainen liity tähän ketjuun mitenkään.
No nyt meni vaikeeksi. Ihan hyvin voi mielenterveyden ammattilainen oikeasti myös sairastua psyykkisesti. "Hulluus" ei ole fiktiota.
Siksihän niin paljon on terapeuttejakin.
Lässyttär kaikkea muuta sontaa, mutta et myönnä, että mainitsemasi tarina on fiktiota. Ei tuollaisen kanssa pysty keskustelemaan koska ”keskustelet” koko ajan täysin asian vierestä. Mikään ei mene ymmärrykseen.
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota. Myös Maiju Lassilan. Niissä voi olla pisara ajan arvostelua mukana. Juoppa aamukahvit, se piristää aivoja.
Vaikka tuo kirja tuli mieleen se ei poista asias että "ihan aikuisen oikeasti" myös mielenterveysalan ihmisillä, tittelistä riippuen, voi olla psyykksiä ongelmia. Päähänpinttymiä, harhaluuloja jotka ei oikaisemalla mene perille.
Jos jättäisit nämä "juoppa aamukahvit" -tyyppiset alentuvat kommentit pois, sinuun ei ehkä suhtauduttaisi niin negatiivisesti.
Tuo kohta keskustelusta oli mainio. Yksi selittää tomerana kirjojen olevan fiktiota. Ja kun toinen myöntää olevansa samaa mieltä rupeekin ilkkumaan luuletko kaikkien kirjojen olevan fiktiota. Eikö se jotenkin noin mennyt?
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota.
Oliko tämä nyt siis tuo tomera selittäjä, samaa mieltä oleva vai ”ilkkuja”?
😂 Ja sitten ihmetellään miksi kysytään että luuleeko kaikkien kirjojen olevan fiktiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kirja, olikohan Liika viisas. Vai se, mistä on elokuvakin.
Mielisairaalan johtaja teetätti ihan älyttömiä hommia potilaillaan kun ei itsekään ollut kunnossa.
Tuo on fiktiota eikä mikään tositarina.
Niin. Nykyisin mielenterveysammattilaiset titenkin voivat psyykkisesti hyvin. Vai miten se olikaan? Fiktiota mattokääröä kantava psykiatri. Eräs psykiatri kulki Heksingin katuja naksutinlaitteen kanssa, naksaus kun tuli ulkomaalainen vastaan ja heitteli tietyn uskonnon edustajia nakin paloilla karkoittaakseen heidät.
Taas meni sulla yli ymmärryksen. Ratakisko: se tarina on fiktio eikä sellainen liity tähän ketjuun mitenkään.
No nyt meni vaikeeksi. Ihan hyvin voi mielenterveyden ammattilainen oikeasti myös sairastua psyykkisesti. "Hulluus" ei ole fiktiota.
Siksihän niin paljon on terapeuttejakin.
Lässyttär kaikkea muuta sontaa, mutta et myönnä, että mainitsemasi tarina on fiktiota. Ei tuollaisen kanssa pysty keskustelemaan koska ”keskustelet” koko ajan täysin asian vierestä. Mikään ei mene ymmärrykseen.
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota. Myös Maiju Lassilan. Niissä voi olla pisara ajan arvostelua mukana. Juoppa aamukahvit, se piristää aivoja.
Vaikka tuo kirja tuli mieleen se ei poista asias että "ihan aikuisen oikeasti" myös mielenterveysalan ihmisillä, tittelistä riippuen, voi olla psyykksiä ongelmia. Päähänpinttymiä, harhaluuloja jotka ei oikaisemalla mene perille.
Jos jättäisit nämä "juoppa aamukahvit" -tyyppiset alentuvat kommentit pois, sinuun ei ehkä suhtauduttaisi niin negatiivisesti.
Tuo kohta keskustelusta oli mainio. Yksi selittää tomerana kirjojen olevan fiktiota. Ja kun toinen myöntää olevansa samaa mieltä rupeekin ilkkumaan luuletko kaikkien kirjojen olevan fiktiota. Eikö se jotenkin noin mennyt?
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota.
Oliko tämä nyt siis tuo tomera selittäjä, samaa mieltä oleva vai ”ilkkuja”?😂 Ja sitten ihmetellään miksi kysytään että luuleeko kaikkien kirjojen olevan fiktiota.
Näyte älykkäiden keskustelutaidosta, asia selvitetään pilkuntarkasti. Eihän tyhmä ihminen ilman tarkkaa opastusta voi tietää mikä kirja on fiktiota, mikä oppikirja tms. Tai mikä olisi autofiktio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kirja, olikohan Liika viisas. Vai se, mistä on elokuvakin.
Mielisairaalan johtaja teetätti ihan älyttömiä hommia potilaillaan kun ei itsekään ollut kunnossa.
Tuo on fiktiota eikä mikään tositarina.
Niin. Nykyisin mielenterveysammattilaiset titenkin voivat psyykkisesti hyvin. Vai miten se olikaan? Fiktiota mattokääröä kantava psykiatri. Eräs psykiatri kulki Heksingin katuja naksutinlaitteen kanssa, naksaus kun tuli ulkomaalainen vastaan ja heitteli tietyn uskonnon edustajia nakin paloilla karkoittaakseen heidät.
Taas meni sulla yli ymmärryksen. Ratakisko: se tarina on fiktio eikä sellainen liity tähän ketjuun mitenkään.
No nyt meni vaikeeksi. Ihan hyvin voi mielenterveyden ammattilainen oikeasti myös sairastua psyykkisesti. "Hulluus" ei ole fiktiota.
Siksihän niin paljon on terapeuttejakin.
Lässyttär kaikkea muuta sontaa, mutta et myönnä, että mainitsemasi tarina on fiktiota. Ei tuollaisen kanssa pysty keskustelemaan koska ”keskustelet” koko ajan täysin asian vierestä. Mikään ei mene ymmärrykseen.
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota. Myös Maiju Lassilan. Niissä voi olla pisara ajan arvostelua mukana. Juoppa aamukahvit, se piristää aivoja.
Vaikka tuo kirja tuli mieleen se ei poista asias että "ihan aikuisen oikeasti" myös mielenterveysalan ihmisillä, tittelistä riippuen, voi olla psyykksiä ongelmia. Päähänpinttymiä, harhaluuloja jotka ei oikaisemalla mene perille.
Jos jättäisit nämä "juoppa aamukahvit" -tyyppiset alentuvat kommentit pois, sinuun ei ehkä suhtauduttaisi niin negatiivisesti.
Tuo kohta keskustelusta oli mainio. Yksi selittää tomerana kirjojen olevan fiktiota. Ja kun toinen myöntää olevansa samaa mieltä rupeekin ilkkumaan luuletko kaikkien kirjojen olevan fiktiota. Eikö se jotenkin noin mennyt?
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota.
Oliko tämä nyt siis tuo tomera selittäjä, samaa mieltä oleva vai ”ilkkuja”?😂 Ja sitten ihmetellään miksi kysytään että luuleeko kaikkien kirjojen olevan fiktiota.
Eikö aku ankat olekaan totta ja muumit? Tai Christiet tai Kellyt.
Toivottavasti nyt "tuokin" sen oppii tästä keskustelusta. Ei tule vetoamaan ikivanhoihin kirjoihin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kirja, olikohan Liika viisas. Vai se, mistä on elokuvakin.
Mielisairaalan johtaja teetätti ihan älyttömiä hommia potilaillaan kun ei itsekään ollut kunnossa.
Tuo on fiktiota eikä mikään tositarina.
Niin. Nykyisin mielenterveysammattilaiset titenkin voivat psyykkisesti hyvin. Vai miten se olikaan? Fiktiota mattokääröä kantava psykiatri. Eräs psykiatri kulki Heksingin katuja naksutinlaitteen kanssa, naksaus kun tuli ulkomaalainen vastaan ja heitteli tietyn uskonnon edustajia nakin paloilla karkoittaakseen heidät.
Taas meni sulla yli ymmärryksen. Ratakisko: se tarina on fiktio eikä sellainen liity tähän ketjuun mitenkään.
No nyt meni vaikeeksi. Ihan hyvin voi mielenterveyden ammattilainen oikeasti myös sairastua psyykkisesti. "Hulluus" ei ole fiktiota.
Siksihän niin paljon on terapeuttejakin.
Lässyttär kaikkea muuta sontaa, mutta et myönnä, että mainitsemasi tarina on fiktiota. Ei tuollaisen kanssa pysty keskustelemaan koska ”keskustelet” koko ajan täysin asian vierestä. Mikään ei mene ymmärrykseen.
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota. Myös Maiju Lassilan. Niissä voi olla pisara ajan arvostelua mukana. Juoppa aamukahvit, se piristää aivoja.
Vaikka tuo kirja tuli mieleen se ei poista asias että "ihan aikuisen oikeasti" myös mielenterveysalan ihmisillä, tittelistä riippuen, voi olla psyykksiä ongelmia. Päähänpinttymiä, harhaluuloja jotka ei oikaisemalla mene perille.
Jos jättäisit nämä "juoppa aamukahvit" -tyyppiset alentuvat kommentit pois, sinuun ei ehkä suhtauduttaisi niin negatiivisesti.
Tuo kohta keskustelusta oli mainio. Yksi selittää tomerana kirjojen olevan fiktiota. Ja kun toinen myöntää olevansa samaa mieltä rupeekin ilkkumaan luuletko kaikkien kirjojen olevan fiktiota. Eikö se jotenkin noin mennyt?
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota.
Oliko tämä nyt siis tuo tomera selittäjä, samaa mieltä oleva vai ”ilkkuja”?😂 Ja sitten ihmetellään miksi kysytään että luuleeko kaikkien kirjojen olevan fiktiota.
Näyte älykkäiden keskustelutaidosta, asia selvitetään pilkuntarkasti. Eihän tyhmä ihminen ilman tarkkaa opastusta voi tietää mikä kirja on fiktiota, mikä oppikirja tms. Tai mikä olisi autofiktio.
Eihän tuossa sellaista väitetykään vaan ihan vain vastattiin siihen kun toinen puolustautuu sanomalla että tottakai kirjat ovat fiktiota. Ei kommentoi sitten mitään, jos ei tee sitä niin ettei muiden tarvitse arvailla mitä tarkoittaa.
Jos tuo oli sun kommenttisi niin selitä ihmeessä mitä sillä tarkoitit, jos et sitä että (kaikki) kirjat ovat tietenkin fiktiota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on saamattomat farkut?
Jaa. Kyll kaikki vauvalla yleensä tietävät trauman kun äiti osti marketfarkkuja eikä antanut rahaa niihin kalliisiin.
Heh, no ei tosiaan kaikki tiedä. Ainakin minulle tuli nyt uutena asiana. Ei täällä sentään kaikki ole kanta-asiakkaita, joilla on aikaa lukea kaikki viestit ja päivystää jatkuvasti aamusta iltaan. Ei kannata olettaa mitään, vaan pitää kertoa.
Taidat olla tyyppi jolle on kerrottu näistä muissa keskusteluissa esiin tulleita asioita joista keski-ikäinen jauhaa täällä ja terapiassa ne valuu kuin vesi hanhen selästä.
Miksi arvailet kuka täällä on kuka, mitä sillä on väliä? Tämä on anonyymi keskustelupalsta, jossa tarkoituksena on keskustella asioista yleisellä tasolla, ei henkilökohtaisesti. Mistä myöskään tiedät tänne kirjoittavien iät ja asiat, mitä joku "jauhaa" terapiassa? Niin, et mistään. Turha siis jankata tuollaisia täysin asian vierestä.
Mistäkö tietää jos kirjoittaja valittaa äidistään joka on tyypillinen kylmä ja kasvatustaidoton suurten ikäluokkien äiti on aika helppo päätellä kirjoittajan olevan keski-ikäinen.
Se on kuitenkin yleistä vanhus vrt keski-ikäinen kuin toisen nimitteleminen vaikka oppimattomaksi maalaismummoksi.
Äitini ei kuulu suuriin ikäluokkiin koska on syntyyn -60. Silti olen keski-ikäinen näin 47-vuotiaana. En ole missään kirjoittanut äitini olevan huono vaan olen koittanut tuoda esille, että huonoja äitejä on. Siitä sitten tämä jankuttaja päätteli, että oma äitini on huono. Ei mene ymmärrykseen, että asioista voi keskustella ilman henkilökohtaista kokemusta. Asioista voi tietää muutenkin. Aika tynnyrissä elänyt on, jos ei ymmärrä huonoja äitejä olevan. Eikä kyse edelleenkään ole mistään tiskeistä tai farkuista vaan oikeasti pahoista asioista.
Olemme varmaan kaikki huomanneet mielipiteesi. Se ei tosiaan muuta asiaa että moni on kirjoittanut nimenomaan omasta huonosta äidistään.
Ja koska äitisi ei ole suuria ikäluokkiakaan ei tietenkään voi olla huono äiti.
Typeryydet sen kuin jatkuu.
Ei, äidin ikä tai ikäluokka ei liity siihen osaako tämä olla hyvä äiti vai ei. Ääliömäistä edes kirjoittaa tuollaista kuin juuri kirjoitit. Huono äiti on huono äiti riippumatta iästä. Normaalilla älyllä varustetut ihmiset tajuavat tämän.
Vauvapalstalla sitten valehdellaan. Kaikki huonot äidit ja anopit 40-luvulla syntyneitä. Tässäkin keskustelussa ikäluokka tuotu esiin.
Kirjan kirjoittaja on sota-aikana syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kirja, olikohan Liika viisas. Vai se, mistä on elokuvakin.
Mielisairaalan johtaja teetätti ihan älyttömiä hommia potilaillaan kun ei itsekään ollut kunnossa.
Tuo on fiktiota eikä mikään tositarina.
Niin. Nykyisin mielenterveysammattilaiset titenkin voivat psyykkisesti hyvin. Vai miten se olikaan? Fiktiota mattokääröä kantava psykiatri. Eräs psykiatri kulki Heksingin katuja naksutinlaitteen kanssa, naksaus kun tuli ulkomaalainen vastaan ja heitteli tietyn uskonnon edustajia nakin paloilla karkoittaakseen heidät.
Taas meni sulla yli ymmärryksen. Ratakisko: se tarina on fiktio eikä sellainen liity tähän ketjuun mitenkään.
No nyt meni vaikeeksi. Ihan hyvin voi mielenterveyden ammattilainen oikeasti myös sairastua psyykkisesti. "Hulluus" ei ole fiktiota.
Siksihän niin paljon on terapeuttejakin.
Lässyttär kaikkea muuta sontaa, mutta et myönnä, että mainitsemasi tarina on fiktiota. Ei tuollaisen kanssa pysty keskustelemaan koska ”keskustelet” koko ajan täysin asian vierestä. Mikään ei mene ymmärrykseen.
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota. Myös Maiju Lassilan. Niissä voi olla pisara ajan arvostelua mukana. Juoppa aamukahvit, se piristää aivoja.
Vaikka tuo kirja tuli mieleen se ei poista asias että "ihan aikuisen oikeasti" myös mielenterveysalan ihmisillä, tittelistä riippuen, voi olla psyykksiä ongelmia. Päähänpinttymiä, harhaluuloja jotka ei oikaisemalla mene perille.
Jos jättäisit nämä "juoppa aamukahvit" -tyyppiset alentuvat kommentit pois, sinuun ei ehkä suhtauduttaisi niin negatiivisesti.
Tuo kohta keskustelusta oli mainio. Yksi selittää tomerana kirjojen olevan fiktiota. Ja kun toinen myöntää olevansa samaa mieltä rupeekin ilkkumaan luuletko kaikkien kirjojen olevan fiktiota. Eikö se jotenkin noin mennyt?
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota.
Oliko tämä nyt siis tuo tomera selittäjä, samaa mieltä oleva vai ”ilkkuja”?😂 Ja sitten ihmetellään miksi kysytään että luuleeko kaikkien kirjojen olevan fiktiota.
Näyte älykkäiden keskustelutaidosta, asia selvitetään pilkuntarkasti. Eihän tyhmä ihminen ilman tarkkaa opastusta voi tietää mikä kirja on fiktiota, mikä oppikirja tms. Tai mikä olisi autofiktio.
Eihän tuossa sellaista väitetykään vaan ihan vain vastattiin siihen kun toinen puolustautuu sanomalla että tottakai kirjat ovat fiktiota. Ei kommentoi sitten mitään, jos ei tee sitä niin ettei muiden tarvitse arvailla mitä tarkoittaa.
Jos tuo oli sun kommenttisi niin selitä ihmeessä mitä sillä tarkoitit, jos et sitä että (kaikki) kirjat ovat tietenkin fiktiota?
Jaksaa jaksaa. Pilkkua nyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kirja, olikohan Liika viisas. Vai se, mistä on elokuvakin.
Mielisairaalan johtaja teetätti ihan älyttömiä hommia potilaillaan kun ei itsekään ollut kunnossa.
Tuo on fiktiota eikä mikään tositarina.
Niin. Nykyisin mielenterveysammattilaiset titenkin voivat psyykkisesti hyvin. Vai miten se olikaan? Fiktiota mattokääröä kantava psykiatri. Eräs psykiatri kulki Heksingin katuja naksutinlaitteen kanssa, naksaus kun tuli ulkomaalainen vastaan ja heitteli tietyn uskonnon edustajia nakin paloilla karkoittaakseen heidät.
Taas meni sulla yli ymmärryksen. Ratakisko: se tarina on fiktio eikä sellainen liity tähän ketjuun mitenkään.
No nyt meni vaikeeksi. Ihan hyvin voi mielenterveyden ammattilainen oikeasti myös sairastua psyykkisesti. "Hulluus" ei ole fiktiota.
Siksihän niin paljon on terapeuttejakin.
Lässyttär kaikkea muuta sontaa, mutta et myönnä, että mainitsemasi tarina on fiktiota. Ei tuollaisen kanssa pysty keskustelemaan koska ”keskustelet” koko ajan täysin asian vierestä. Mikään ei mene ymmärrykseen.
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota. Myös Maiju Lassilan. Niissä voi olla pisara ajan arvostelua mukana. Juoppa aamukahvit, se piristää aivoja.
Vaikka tuo kirja tuli mieleen se ei poista asias että "ihan aikuisen oikeasti" myös mielenterveysalan ihmisillä, tittelistä riippuen, voi olla psyykksiä ongelmia. Päähänpinttymiä, harhaluuloja jotka ei oikaisemalla mene perille.
Jos jättäisit nämä "juoppa aamukahvit" -tyyppiset alentuvat kommentit pois, sinuun ei ehkä suhtauduttaisi niin negatiivisesti.
Tuo kohta keskustelusta oli mainio. Yksi selittää tomerana kirjojen olevan fiktiota. Ja kun toinen myöntää olevansa samaa mieltä rupeekin ilkkumaan luuletko kaikkien kirjojen olevan fiktiota. Eikö se jotenkin noin mennyt?
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota.
Oliko tämä nyt siis tuo tomera selittäjä, samaa mieltä oleva vai ”ilkkuja”?😂 Ja sitten ihmetellään miksi kysytään että luuleeko kaikkien kirjojen olevan fiktiota.
Eikö aku ankat olekaan totta ja muumit? Tai Christiet tai Kellyt.
Toivottavasti nyt "tuokin" sen oppii tästä keskustelusta. Ei tule vetoamaan ikivanhoihin kirjoihin
Vedotkoon, jos ne jotenkin liittyvät johonkin. Hän nyt nosti tuon tähän ketjuun, hänelle huomautettiin ettei se osunut (myöskään siksi, että on fiktiivinen). Hän nyt sitten loukkaantui ja alkoi emojein täällä sättimään asiasta huomauttanutta sanomalla että ”kirjat ovat tietenkin fiktiivisiä”.
Ja itse nostit asian esiin monta sivua myöhemmin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on saamattomat farkut?
Jaa. Kyll kaikki vauvalla yleensä tietävät trauman kun äiti osti marketfarkkuja eikä antanut rahaa niihin kalliisiin.
Heh, no ei tosiaan kaikki tiedä. Ainakin minulle tuli nyt uutena asiana. Ei täällä sentään kaikki ole kanta-asiakkaita, joilla on aikaa lukea kaikki viestit ja päivystää jatkuvasti aamusta iltaan. Ei kannata olettaa mitään, vaan pitää kertoa.
Taidat olla tyyppi jolle on kerrottu näistä muissa keskusteluissa esiin tulleita asioita joista keski-ikäinen jauhaa täällä ja terapiassa ne valuu kuin vesi hanhen selästä.
Miksi arvailet kuka täällä on kuka, mitä sillä on väliä? Tämä on anonyymi keskustelupalsta, jossa tarkoituksena on keskustella asioista yleisellä tasolla, ei henkilökohtaisesti. Mistä myöskään tiedät tänne kirjoittavien iät ja asiat, mitä joku "jauhaa" terapiassa? Niin, et mistään. Turha siis jankata tuollaisia täysin asian vierestä.
Mistäkö tietää jos kirjoittaja valittaa äidistään joka on tyypillinen kylmä ja kasvatustaidoton suurten ikäluokkien äiti on aika helppo päätellä kirjoittajan olevan keski-ikäinen.
Se on kuitenkin yleistä vanhus vrt keski-ikäinen kuin toisen nimitteleminen vaikka oppimattomaksi maalaismummoksi.
Äitini ei kuulu suuriin ikäluokkiin koska on syntyyn -60. Silti olen keski-ikäinen näin 47-vuotiaana. En ole missään kirjoittanut äitini olevan huono vaan olen koittanut tuoda esille, että huonoja äitejä on. Siitä sitten tämä jankuttaja päätteli, että oma äitini on huono. Ei mene ymmärrykseen, että asioista voi keskustella ilman henkilökohtaista kokemusta. Asioista voi tietää muutenkin. Aika tynnyrissä elänyt on, jos ei ymmärrä huonoja äitejä olevan. Eikä kyse edelleenkään ole mistään tiskeistä tai farkuista vaan oikeasti pahoista asioista.
Olemme varmaan kaikki huomanneet mielipiteesi. Se ei tosiaan muuta asiaa että moni on kirjoittanut nimenomaan omasta huonosta äidistään.
Ja koska äitisi ei ole suuria ikäluokkiakaan ei tietenkään voi olla huono äiti.
Typeryydet sen kuin jatkuu.
Ei, äidin ikä tai ikäluokka ei liity siihen osaako tämä olla hyvä äiti vai ei. Ääliömäistä edes kirjoittaa tuollaista kuin juuri kirjoitit. Huono äiti on huono äiti riippumatta iästä. Normaalilla älyllä varustetut ihmiset tajuavat tämän.Vauvapalstalla sitten valehdellaan. Kaikki huonot äidit ja anopit 40-luvulla syntyneitä. Tässäkin keskustelussa ikäluokka tuotu esiin.
Kirjan kirjoittaja on sota-aikana syntynyt.
Asiasta toiseen: kuuluuko lapsen puolisolle tarjota ravintolaillallinen, vai pitääkö tämän maksaa omasta kukkarostaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kirja, olikohan Liika viisas. Vai se, mistä on elokuvakin.
Mielisairaalan johtaja teetätti ihan älyttömiä hommia potilaillaan kun ei itsekään ollut kunnossa.
Tuo on fiktiota eikä mikään tositarina.
Niin. Nykyisin mielenterveysammattilaiset titenkin voivat psyykkisesti hyvin. Vai miten se olikaan? Fiktiota mattokääröä kantava psykiatri. Eräs psykiatri kulki Heksingin katuja naksutinlaitteen kanssa, naksaus kun tuli ulkomaalainen vastaan ja heitteli tietyn uskonnon edustajia nakin paloilla karkoittaakseen heidät.
Taas meni sulla yli ymmärryksen. Ratakisko: se tarina on fiktio eikä sellainen liity tähän ketjuun mitenkään.
No nyt meni vaikeeksi. Ihan hyvin voi mielenterveyden ammattilainen oikeasti myös sairastua psyykkisesti. "Hulluus" ei ole fiktiota.
Siksihän niin paljon on terapeuttejakin.
Lässyttär kaikkea muuta sontaa, mutta et myönnä, että mainitsemasi tarina on fiktiota. Ei tuollaisen kanssa pysty keskustelemaan koska ”keskustelet” koko ajan täysin asian vierestä. Mikään ei mene ymmärrykseen.
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota. Myös Maiju Lassilan. Niissä voi olla pisara ajan arvostelua mukana. Juoppa aamukahvit, se piristää aivoja.
Vaikka tuo kirja tuli mieleen se ei poista asias että "ihan aikuisen oikeasti" myös mielenterveysalan ihmisillä, tittelistä riippuen, voi olla psyykksiä ongelmia. Päähänpinttymiä, harhaluuloja jotka ei oikaisemalla mene perille.
Jos jättäisit nämä "juoppa aamukahvit" -tyyppiset alentuvat kommentit pois, sinuun ei ehkä suhtauduttaisi niin negatiivisesti.
Tuo kohta keskustelusta oli mainio. Yksi selittää tomerana kirjojen olevan fiktiota. Ja kun toinen myöntää olevansa samaa mieltä rupeekin ilkkumaan luuletko kaikkien kirjojen olevan fiktiota. Eikö se jotenkin noin mennyt?
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota.
Oliko tämä nyt siis tuo tomera selittäjä, samaa mieltä oleva vai ”ilkkuja”?😂 Ja sitten ihmetellään miksi kysytään että luuleeko kaikkien kirjojen olevan fiktiota.
Eikö aku ankat olekaan totta ja muumit? Tai Christiet tai Kellyt.
Toivottavasti nyt "tuokin" sen oppii tästä keskustelusta. Ei tule vetoamaan ikivanhoihin kirjoihin
Vedotkoon, jos ne jotenkin liittyvät johonkin. Hän nyt nosti tuon tähän ketjuun, hänelle huomautettiin ettei se osunut (myöskään siksi, että on fiktiivinen). Hän nyt sitten loukkaantui ja alkoi emojein täällä sättimään asiasta huomauttanutta sanomalla että ”kirjat ovat tietenkin fiktiivisiä”.
Ja itse nostit asian esiin monta sivua myöhemmin
Junnupeleissä valkut huutaa: jaksaa, jaksaa kun poikien pitää vaan puskea kiekkoa maaliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kirja, olikohan Liika viisas. Vai se, mistä on elokuvakin.
Mielisairaalan johtaja teetätti ihan älyttömiä hommia potilaillaan kun ei itsekään ollut kunnossa.
Tuo on fiktiota eikä mikään tositarina.
Niin. Nykyisin mielenterveysammattilaiset titenkin voivat psyykkisesti hyvin. Vai miten se olikaan? Fiktiota mattokääröä kantava psykiatri. Eräs psykiatri kulki Heksingin katuja naksutinlaitteen kanssa, naksaus kun tuli ulkomaalainen vastaan ja heitteli tietyn uskonnon edustajia nakin paloilla karkoittaakseen heidät.
Taas meni sulla yli ymmärryksen. Ratakisko: se tarina on fiktio eikä sellainen liity tähän ketjuun mitenkään.
No nyt meni vaikeeksi. Ihan hyvin voi mielenterveyden ammattilainen oikeasti myös sairastua psyykkisesti. "Hulluus" ei ole fiktiota.
Siksihän niin paljon on terapeuttejakin.
Lässyttär kaikkea muuta sontaa, mutta et myönnä, että mainitsemasi tarina on fiktiota. Ei tuollaisen kanssa pysty keskustelemaan koska ”keskustelet” koko ajan täysin asian vierestä. Mikään ei mene ymmärrykseen.
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota. Myös Maiju Lassilan. Niissä voi olla pisara ajan arvostelua mukana. Juoppa aamukahvit, se piristää aivoja.
Vaikka tuo kirja tuli mieleen se ei poista asias että "ihan aikuisen oikeasti" myös mielenterveysalan ihmisillä, tittelistä riippuen, voi olla psyykksiä ongelmia. Päähänpinttymiä, harhaluuloja jotka ei oikaisemalla mene perille.
Jos jättäisit nämä "juoppa aamukahvit" -tyyppiset alentuvat kommentit pois, sinuun ei ehkä suhtauduttaisi niin negatiivisesti.
Tuo kohta keskustelusta oli mainio. Yksi selittää tomerana kirjojen olevan fiktiota. Ja kun toinen myöntää olevansa samaa mieltä rupeekin ilkkumaan luuletko kaikkien kirjojen olevan fiktiota. Eikö se jotenkin noin mennyt?
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota.
Oliko tämä nyt siis tuo tomera selittäjä, samaa mieltä oleva vai ”ilkkuja”?😂 Ja sitten ihmetellään miksi kysytään että luuleeko kaikkien kirjojen olevan fiktiota.
Näyte älykkäiden keskustelutaidosta, asia selvitetään pilkuntarkasti. Eihän tyhmä ihminen ilman tarkkaa opastusta voi tietää mikä kirja on fiktiota, mikä oppikirja tms. Tai mikä olisi autofiktio.
Eihän tuossa sellaista väitetykään vaan ihan vain vastattiin siihen kun toinen puolustautuu sanomalla että tottakai kirjat ovat fiktiota. Ei kommentoi sitten mitään, jos ei tee sitä niin ettei muiden tarvitse arvailla mitä tarkoittaa.
Jos tuo oli sun kommenttisi niin selitä ihmeessä mitä sillä tarkoitit, jos et sitä että (kaikki) kirjat ovat tietenkin fiktiota?Jaksaa jaksaa. Pilkkua nyppiä.
Mitä pilkkua?
Jos tuo ei tarkoita sitä että kirjat on fiktiivisiä, mitä se sitten tarkoittaa? Että tietenkin tuo kirja on fiktiivinen? Miksi hän olisi niin todennut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kirja, olikohan Liika viisas. Vai se, mistä on elokuvakin.
Mielisairaalan johtaja teetätti ihan älyttömiä hommia potilaillaan kun ei itsekään ollut kunnossa.
Tuo on fiktiota eikä mikään tositarina.
Niin. Nykyisin mielenterveysammattilaiset titenkin voivat psyykkisesti hyvin. Vai miten se olikaan? Fiktiota mattokääröä kantava psykiatri. Eräs psykiatri kulki Heksingin katuja naksutinlaitteen kanssa, naksaus kun tuli ulkomaalainen vastaan ja heitteli tietyn uskonnon edustajia nakin paloilla karkoittaakseen heidät.
Taas meni sulla yli ymmärryksen. Ratakisko: se tarina on fiktio eikä sellainen liity tähän ketjuun mitenkään.
No nyt meni vaikeeksi. Ihan hyvin voi mielenterveyden ammattilainen oikeasti myös sairastua psyykkisesti. "Hulluus" ei ole fiktiota.
Siksihän niin paljon on terapeuttejakin.
Lässyttär kaikkea muuta sontaa, mutta et myönnä, että mainitsemasi tarina on fiktiota. Ei tuollaisen kanssa pysty keskustelemaan koska ”keskustelet” koko ajan täysin asian vierestä. Mikään ei mene ymmärrykseen.
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota. Myös Maiju Lassilan. Niissä voi olla pisara ajan arvostelua mukana. Juoppa aamukahvit, se piristää aivoja.
Vaikka tuo kirja tuli mieleen se ei poista asias että "ihan aikuisen oikeasti" myös mielenterveysalan ihmisillä, tittelistä riippuen, voi olla psyykksiä ongelmia. Päähänpinttymiä, harhaluuloja jotka ei oikaisemalla mene perille.
Jos jättäisit nämä "juoppa aamukahvit" -tyyppiset alentuvat kommentit pois, sinuun ei ehkä suhtauduttaisi niin negatiivisesti.
Tuo kohta keskustelusta oli mainio. Yksi selittää tomerana kirjojen olevan fiktiota. Ja kun toinen myöntää olevansa samaa mieltä rupeekin ilkkumaan luuletko kaikkien kirjojen olevan fiktiota. Eikö se jotenkin noin mennyt?
Tottakai hyvä ihme kirjat fiktiota.
Oliko tämä nyt siis tuo tomera selittäjä, samaa mieltä oleva vai ”ilkkuja”?😂 Ja sitten ihmetellään miksi kysytään että luuleeko kaikkien kirjojen olevan fiktiota.
Näyte älykkäiden keskustelutaidosta, asia selvitetään pilkuntarkasti. Eihän tyhmä ihminen ilman tarkkaa opastusta voi tietää mikä kirja on fiktiota, mikä oppikirja tms. Tai mikä olisi autofiktio.
Eihän tuossa sellaista väitetykään vaan ihan vain vastattiin siihen kun toinen puolustautuu sanomalla että tottakai kirjat ovat fiktiota. Ei kommentoi sitten mitään, jos ei tee sitä niin ettei muiden tarvitse arvailla mitä tarkoittaa.
Jos tuo oli sun kommenttisi niin selitä ihmeessä mitä sillä tarkoitit, jos et sitä että (kaikki) kirjat ovat tietenkin fiktiota?Jaksaa jaksaa. Pilkkua nyppiä.
Mitä pilkkua?
Jos tuo ei tarkoita sitä että kirjat on fiktiivisiä, mitä se sitten tarkoittaa? Että tietenkin tuo kirja on fiktiivinen? Miksi hän olisi niin todennut?
Eikä vain todennut vaan (ei suora lainaus, koska en jaksa selata ketjua) ”yksi tulee siihen lässyttämään itsestäänselvää asiaa siitä miten kirja on fiktiota” Ja jotain kakkaemojeja tms. Ja kaikki tämä vain siksi, että hänen tarpeensa tuoda esiin kirjan kautta se että terapeutitkin voivat sairastua psyykkisesti. Ihan kuin se kuuluisi tähän ketjuun.
Hän kenet minä tunnistan "tuoksi" ei ehkä edes osaa käyttää emoijeja.
Mutra onhan täällä monta kommentoijaa, tuossakin keskustelun osiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miten joku keski-ikäinen on jäänyt niin äitiriippuvaiseksi että vielä siinä iässä suuttuu äitinsä jostain turhanpäiväisyydestä tyyliin oletko jo vaihtanut jouluverhot? Tai pärjäähän se Siru lukiossa?
Että ihan sairastuu.
No eihän se tytär niistä sairastukaan, mutta tuo on vain jatkumoa siitä kokemuksesta, että vieläkin vaikka tytär on jo aikuinen, äitinsä puuttuu elämään verhoista lähtien. Ja jos tytär on tajunnut miten kontrolloiva äitinsä on ollut aina, nuo nostavat vihan pintaan. Mikä siinä on, että sen äidin pitää uhriutua ja puolustautua?
Minun äitini ei ollut kontrolloiva, eikä aiheuttanut suoraan traumaa, vaan hän eli itse suhteessa, jossa mies oli kontrolloiva. Kun hän sitä oireili meille aikuisille lapsille ja itki jne., sanoin hänelle, että ymmärrätkö että me elimme sitä todellisuutta lapsina myös. Koska hän ei ole martyyri, hän tajusi, että hyvän tähen, minähän en ole osannut teitä suojella kun mulla oli paha olla. Siinä se, jaettu traumakokemus ja puhdistavaa. Siitä on pikkasen helpompi lähteä tervehtymään kuin siitä, että äiti saa itkupotkuraivarit ja pyrkii selittämään pois tyttärensä kokemuksen jollain sairaalla ”mutku minä”-puolustuksella.Eli siis kuten kirjassa ilmeisesti kerrotaan tyttäret eivät jätä äitiään rauhaan vaan syyttelevät häntä jotta terapeuttikin sanoi että sinun syysi että voin vaihdevuosissa huonosti.
Kirjaselostuksista olen juuri tästä kirjailijan kertovan. Hoidettava ja terapeutti etsivät syntipukin äidistä joka ei tietenkään saa omaa kertomustaan kertoa. Tytär ei kuuntele eikä ymmärrä äitiään eikä sitä miksi elämä oli niinkuin oli silloin 40 vuotta sitten.
Hyvähän se on jos hoidettava saa mielenrauhan. Äidit, suurin osa, kestää sen hylkäämisen ja lakkaa toivomasta yhteydenpitoa. Ehkä laittavat joulukortin jos ei tule raivoa takaisin ja lähestymiskieltoa, ehkä lapsenlapsellekin synttärikortin jos uskaltavat.
Yrität nyt siis kertoa, että tällaiset uhiutuvat äidit mieluummin siis hyväksyvät huononneet ja sitten jopa katkenneet välit, kuin että itse koittaisivat tehdä oikeasti asialle jotain, eivätkä vain odottaisi, että tytär ymmärtäisi loputtomasti äitiään, vaikkei itse anna ymmärrystä tyttärelleen hänen vaikeista laspuudenkokemuksistaan, eikä ymmärrä omaa osaansa ja vastuutaan äitinä näissä. Itsereflektiokyky on tällaisella äidillä huono ja sellainen ei oikein toimi ihmissuhteissa.
"Tytär ei kuuntele eikä ymmärrä äitiään eikä sitä miksi elämä oli niinkuin oli silloin 40 vuotta sitten."
Kuuntele ja ymmärrä siis itse ensin tytärtäsi. Vai onko jotain vaikeuksia omassa kysvyssä asettua toisen asemaan eli empatikyvyssä? Vaikea antaa sellaista muille, jopa omille lapsilleen, mutta itse sitä kaipaisi silti läjäpäin?
Eipä se homma tietenkään noin toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miten joku keski-ikäinen on jäänyt niin äitiriippuvaiseksi että vielä siinä iässä suuttuu äitinsä jostain turhanpäiväisyydestä tyyliin oletko jo vaihtanut jouluverhot? Tai pärjäähän se Siru lukiossa?
Että ihan sairastuu.
No eihän se tytär niistä sairastukaan, mutta tuo on vain jatkumoa siitä kokemuksesta, että vieläkin vaikka tytär on jo aikuinen, äitinsä puuttuu elämään verhoista lähtien. Ja jos tytär on tajunnut miten kontrolloiva äitinsä on ollut aina, nuo nostavat vihan pintaan. Mikä siinä on, että sen äidin pitää uhriutua ja puolustautua?
Minun äitini ei ollut kontrolloiva, eikä aiheuttanut suoraan traumaa, vaan hän eli itse suhteessa, jossa mies oli kontrolloiva. Kun hän sitä oireili meille aikuisille lapsille ja itki jne., sanoin hänelle, että ymmärrätkö että me elimme sitä todellisuutta lapsina myös. Koska hän ei ole martyyri, hän tajusi, että hyvän tähen, minähän en ole osannut teitä suojella kun mulla oli paha olla. Siinä se, jaettu traumakokemus ja puhdistavaa. Siitä on pikkasen helpompi lähteä tervehtymään kuin siitä, että äiti saa itkupotkuraivarit ja pyrkii selittämään pois tyttärensä kokemuksen jollain sairaalla ”mutku minä”-puolustuksella.Eli siis kuten kirjassa ilmeisesti kerrotaan tyttäret eivät jätä äitiään rauhaan vaan syyttelevät häntä jotta terapeuttikin sanoi että sinun syysi että voin vaihdevuosissa huonosti.
Kirjaselostuksista olen juuri tästä kirjailijan kertovan. Hoidettava ja terapeutti etsivät syntipukin äidistä joka ei tietenkään saa omaa kertomustaan kertoa. Tytär ei kuuntele eikä ymmärrä äitiään eikä sitä miksi elämä oli niinkuin oli silloin 40 vuotta sitten.
Hyvähän se on jos hoidettava saa mielenrauhan. Äidit, suurin osa, kestää sen hylkäämisen ja lakkaa toivomasta yhteydenpitoa. Ehkä laittavat joulukortin jos ei tule raivoa takaisin ja lähestymiskieltoa, ehkä lapsenlapsellekin synttärikortin jos uskaltavat.
Yrität nyt siis kertoa, että tällaiset uhiutuvat äidit mieluummin siis hyväksyvät huononneet ja sitten jopa katkenneet välit, kuin että itse koittaisivat tehdä oikeasti asialle jotain, eivätkä vain odottaisi, että tytär ymmärtäisi loputtomasti äitiään, vaikkei itse anna ymmärrystä tyttärelleen hänen vaikeista laspuudenkokemuksistaan, eikä ymmärrä omaa osaansa ja vastuutaan äitinä näissä. Itsereflektiokyky on tällaisella äidillä huono ja sellainen ei oikein toimi ihmissuhteissa.
"Tytär ei kuuntele eikä ymmärrä äitiään eikä sitä miksi elämä oli niinkuin oli silloin 40 vuotta sitten."
Kuuntele ja ymmärrä siis itse ensin tytärtäsi. Vai onko jotain vaikeuksia omassa kysvyssä asettua toisen asemaan eli empatikyvyssä? Vaikea antaa sellaista muille, jopa omille lapsilleen, mutta itse sitä kaipaisi silti läjäpäin?
Eipä se homma tietenkään noin toimi.
Eli kehoitat riitelemään mummun kanssa joka ei ehkä tosiaan edes muista kaikkia vääryyksiään?
Eiköhän se tytär voi vain hiljaisesti sulkea yhteyden äitiinsä ja hoitaa terveyttään terapialla.
Siinä kirjoitti kylläkin useampi ihminen. Ai mistäkö tiedän? No siitä, että olin yksi noista kirjoittajista eikä kaikki kommentit olleet minun.