Kuka puolustaisi äitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Maiju Lassila kirjoittanut jotain märepaloista?

En usko. Muistan kyllä nähneeni jossain divarissa ikivanhan kirjan Märepala vuosisatojen saatossa, mutta se oli historiateos ja Maiju Lassila kirjoitti fiktiota.

Kyseessä on kirjailija Leena Sorvalin mittavan omakustanteisen tuotannon varhaisteos. Tämän itsenäinen jatko-osa on Etukenossa elämän päättymiseen : kahdeksankympin ja kuoleman välissä. Kirjailija itse kuvailee tätä ratkiriemukasta veijariromaania näin:

Kirja kertoo 82-vuotiaan kirjailijan yhdestä vuodesta. Häntä oli kierrätetty vuoden päivät perusterveydenhuollon puolella saamatta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Saatuaan vihdoin diagnoosin sepelvaltimotaudista hän on vuoden aikana kokenut pallolaajennuksen (joka ei mennyt putkeen), kuusi tajuttomuuskohtausta ja joutunut seitsemän kertaa sairaalahoitoon. Hoitojen ja lääkkeiden maksukatot paukkuivat. Saman vuoden aikana on kuusi hänen läheistään menehtynyt ja hän ollut saattamassa heitä haudan poveen tai meren syliin. Kirjoittaja kertoo kokeneensa myös ikäsyrjintää, sitä enemmän mitä ryppyisemmäksi hänen naamansa on muuttunut. Joskus hänestä on tuntunut kuin olisi toisen luokan kansalainen. Hän kysyy, mitätöikö se koko ihmisen, jos joutuu etsimään jotakin sanaa vähän pitempään tai ei osaa oitis käyttää uutta sovellusta?

Luulisi tuon pätkän sitten löytyvän googlaamalla. Eipä löydy. 

Helsingin kirjastojen lainausjärjestelmän Helmetin sivuilta löytyy k.o. teoksen esittelytekstinä.

Ai tuo märepala vai? 

Etukenossa elämän päättymiseen jne.

Niin eli ei tuo märepala, josta kysyttiin. Eli miten se liittyi mihinkään? 

Märepala on mainio allegoria sille tunnekimpulle, jota teos Kuka puolustaisi äitiä käsittelee. Terapiassa istuu vain yksi ihminen, tytär.  Terapeutti kuuntelee ja validoi hänen kokemustaan ja tunteitaan. Kyseessä ei ole puolueeton oikeudenkäynti, jossa äiti pääsisi puolustautumaan tai selittämään omaa uupumustaan, nuoruuttaan tai omia traumojaan. Siksi näkökulma on väistämättä yksipuolinen. Äidille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma äidin näkemys. Märepallo on tämä näkemys.

Äiti menköön omaan terapiaan märepallonsa kanssa. 

Tyttären pitää pitää omat märepallonsa ja ruminointinsa siellä omassa terapiassaan. Ainakin jos on yli 30v eli ihan aikuinen.

Niinhän hän pitääkin. 

Ok. Eli ei tee kostoiskuja, käyttäydy aggressivisesti tai ilkeästi, ylitä toisen ihmisen rajoja tai tule latelemaan syytöksiä, niin että syytetyn pitää vain istua nöyrästi hiljaa tai koittaa arvata oikeat vuorosanat. Tämähän on todella hyvä!

Eikä myöskään julkaise 312-sivuista märepalloa omakustannekirjana, jossa normalisoidaan oma marttyyrius ja alleviivataan ainaista auktoriteettiasemaa.

Eihän tytär sitä julkaissut.

Mutta yleisesti ottaen: 70+ v omakustanteet/itse kirjoitetut elämänkerrat taitavat olla yleisesti narsista ryöhnää.

Matematiikan ja hedelmällisyystieteen osaajille: täällä on väitetty, että 84-vuotias kirjailija on hesarin jutun (julkaistu 2023) 30-vuotiaan tytön äiti. Vaikuttaako todennäköiselle?

Jaa jaa. Oliko siinä ikä mainittu? 

Oli. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html

Maksumuuri

Tässä pätkä, esseen kirjoittaja kertoo myöhemmin olleensä nuori 80-luvulla:

"Mutta minäkin olen alkanut kyseenalaistaa asioita. Miten paljon kolmekymppisellä aikuisella on oikeutta kaataa pahaa oloaan vanhempansa päälle ja samalla livetä oman elämänsä vastuusta? Kaiken jo aiemmin kokemamme jälkeen – jolloin esikoiseni näki minut myös särkyneenä ja erittäin haavoittuvassa tilassa – olen tuntenut oloni turvattomaksikin. Mitä ihmisen pitää sietää aikuiselta lapseltaan? Voiko johonkin vetää rajan?"

Ja tuo aiemmin koettu oli tuon esseen mukaan vaikea avioero. Psykoterapeutti Nina Pulkkinen muuten tuossa jutussa sanoo, että vanhemman on vedettävä oma rajansa: kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.

Niin siis tuohan ei ole se hesarin juttu. Milloin tytär katkaisi välit? 

Tuo on hesarin juttu, mistä psykoterapeutti pyykkösen kirjan esittelytekstiin päätynyt sitaatti on. Tällä perusteella palstalla alettiin hallusinoimaan, että kirjailija on tuon hesarin 2023 esseen kirjoittaja

Juuri näin. Palstalla on aloitus, jossa viitataan (kömpelösti) lahtelaisen mummon kirjaan. Aloittaja ketjun kymmenissä viesteissä rääkyy kokemaansa oman keski-ikäisen tyttären syyllistämisen ja "äidinmurhan" kokemusta. 

Joku ketjun kirjoittaja - syystä tai toisesta - linkkasi Hesarin artikkeliin, joka jännittävällä tavalla toistaa lahtelaisen mummon tarinaa.  Hyvin samanlaista tarinaa kuin aloittajan suosittelema kirja. Lisäksi ketjussa on mainittu "osta kirja nyt heti" BoD palvelusta. Näin kirjailija Leena Sorvali saisi rahoja heti.

Nyt näin kun olen tätä lukenut tuntuu että olet joidenkin  lainaukset kirjaesittelystä katsonut että mummo rääkyy.  Ei täällä ainakaan moni ole tilittänyt mitään tyttäristään. Tyttäret kyllä kertoneet mistä ovat lapsuudessa kärsineet.

Mistä muuten näkisit aloittajan kommentit?  Aloituksen huonoksi moittimista  on yrittänyt selitellä.

Mistä näkee kuka kirjoittaa minkäkin kommentin?

Anteeksi, mutta vaan voimistat sitä ajatusta, että kirjailija itse on paikalla. Kuka kyttää kommentteja ja ottaa itseensä ihan jokaisesta, erityisesti niistä, joissa pohditaan henkilökohtaisuutta? 

Satun nyt tässä sängyssä vielä vauvaa selaamaan. Minua kiehtoo harhaisuus. Ja miksi joku ei voi keskustella asiasta vaan kommentoijista,  keksiä heille taustaa koulutusta myöten?

Varmaan voit ottaa tuohon kirjailijaan suoraan yhteyden ja kertoa hänelle mitä mieltä mummusta ja hänen kirjastaan olet? Yhteystiedot löytyy helposti.

Kuten sanoin, olen keskustellut koko ajan kirjasta ja asiasta. Minulla ei ole mitään suytä olla häneen yhteydessä. Keskustelupalsta on ajatustenvaihtoa varten. 

Olen tätä seurannut. Osoitat kommenttejasi kirjailijalle olettaen puhuvasi hänen kanssaan. Eli sinulla on halu olla yhteydessä häneen. Vaikkei hän taida täällä olla.

Olen tätä seurannut. Osoitat kommenttejasi kirjailijalle olettaen puhuvasi hänen kanssaan. Eli sinulla on halu olla yhteydessä häneen. Vaikkei hän taida täällä olla.

Taas sinä vajaaälyinen kuvittelet tietäväsi kuka kirjoittaa mitäkin.