Onko tavallistakin, että 4-vuotias osaa lukea?

Sellainen hypoteesi on esitetty, että mitä nuorempana lapsi alkaa lukea (ja lukee myös säännöllisesti), sitä paremmin hän pääsee sisälle kirjallisuuden maailmaan ja hyötyy eniten lukemisen positiivisista vaikutuksista (empatiakyvyn kasvu, laaja sanavarasto, oppimisvalmiudet...).

Lukutaito kun on vähän niin kuin juokseminen: toisella on luontaisesti paremmat edellytykset mutta harjoitusta hankkimalla taito vahvistuu ja meno muuttuu kevyeksi ja vaivattomaksi.

Ajatuksena on, että 7-8-vuotiaan tunne-elämä eroaa jo merkittävästi 4-5-vuotiaasta, ja jos mekaanisen lukutaidon taso on 8-vuotiaalla sama kuin 5-vuotiaalla (eli kykenee lukemaan samantasoisia kirjoja), isompi lapsi ei yksinkertaisesti koe saavansa kirjoista mitään.

Niinpä hän kokee, että kirjat eivät ole hänen juttunsa. (Itse asiassa moni aikuinenkin on niin hidas lukija, ettei tarinaan pääse sisälle joten lukeminen ei tunnu kiinnostavalta.) Elokuvat ja pelit tarjoavat elämyksiä niin paljon helpommin, ettei iso lapsi motivoidu käyttämään lukutaitoaan kuin ”pakolliseen” ja se jää sitten loppupeleissä heikommaksi.

4-vuotiaan ei tarvisi vielä osata lukea iltapäivälehtien otsikoita kaupassa jne.

Vierailija kirjoitti:

Harvinaista siinä mielessä että vanhemmat eivät viitsi tai jaksa opettaa lastaan. Lapsille kyllä kykenee opettamaan temppuja.

Ei vaadi kamalasti aikaa opettaa lasta lukemaan. Kirjaimet oppii nopeasti ja iltaisin parisen tuntia hauskaa lukemista ja yksinkertaista tavaamista.

Se on tempun opettaminen ja ei kamalasti vaadi vanhemmiltakaan.

Ainoastaan aikaa.

Lukemaan oppineet ovat saaneet vanhemmilta laadukasta aikaa. Sen voi sanoa.

:D

Miksi lapsen pitäisi oppia mahdollisimman aikaisin lukemaan?

Vierailija kirjoitti:

Minulle äiti luki Akuankkaa osoittaen sormella missä mennään. Opin siitä lukemaan, en muista minkä ikäisenä.  Petyin suuresti  ensimmäisellä luokalla koulussa, kun opettaja oli todennut, etten osannut lukea kouluun tullessani.  Opettajan käsitys johtui siitä, etten osannut ta-va-ta - koulussa kun piti lukea  tee-aa-TA-vee-uu-tee-VUT-tee-aa-ii-än-TAIN  enkä tuollaista osannut, vaan muodostin sanan suoraan.

Äiti on kuin suurenakin ihmeenä kertonut, kuinka olin 4-vuotiaana ihan noin vaan yht'äkkiä alkanut lukea Aku Ankkaa ääneen. Aikuisena tajusin, että mikäs ihme se on; sisko meni sinä syksynä kouluun ja tietysti opin häneltä. Kertoo paljon äidistä, että hän ei ollut ikinä yhdistänyt asiaa.

Loppuvuoden lapsena menin kouluun 6-vuotiaana, osasin lukea ja kirjoittaa. Ensimmäinen muisto koulusta olikin yllättäen karmea pettymys ja häpeä, kun opettaja suitsi mun suunnattoman intoni v***uilemalla että vai niin, et sitten kuitenkaan ole oppinut tavaamaan.

Siis mitä? Kyllä meillä jo käydään nelivuotiaan kanssa läpi vanhoja ylioppilaskokeita pitkässä matikassa, äidinkielessä ja englannissa.

Meidän tyttö oppi lukemaan 3,5v iässä. En tiedä onko se yleistä, mutta ainakin tuntuu siltä, että nykyään lapset oppivat lukemaan aiemmin kuin omassa lapsuudessani.

Itse opin lukemaan 5-vuotiaana ja se oli silloin tosi epätavallista. Olin koulussa ekaluokalla ainut, joka osasi lukea. Nyt 5 vuotta tuntuu olevan ihan normaali ikä lukemisen oppimiselle.

Exän äiti opetti kasvatustieteellisessä. Kerran kysyin onko jossain tutkittu, oppiiko lapsi helpommin vaikka lukemaan noin toisen lapsen "siivellä". Harmittaa, kun en muista mitä hän vastasi! Mahdollisesti, että jossain muualla maailmassa on tutkittu, ja todettu että näin on.

Itse opin vasta 7-vuotiaana. Ihan hyvin mennyt elämässä ja opinnot sujuivat hyvin yliopistossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvinaista siinä mielessä että vanhemmat eivät viitsi tai jaksa opettaa lastaan. Lapsille kyllä kykenee opettamaan temppuja.

Ei vaadi kamalasti aikaa opettaa lasta lukemaan. Kirjaimet oppii nopeasti ja iltaisin parisen tuntia hauskaa lukemista ja yksinkertaista tavaamista.

Se on tempun opettaminen ja ei kamalasti vaadi vanhemmiltakaan.

Ainoastaan aikaa.

Lukemaan oppineet ovat saaneet vanhemmilta laadukasta aikaa. Sen voi sanoa.

:D

Miksi lapsen pitäisi oppia mahdollisimman aikaisin lukemaan?

Kysytään toisin päin. Eli miksi ei?

Ei lukemisesta ole mitään haittaakaan. Yksi viihdyke muiden joukossa. Ei sitä palikoilla tai palapeleillä jaksa kaiken aikaa leikkiä. Ja parastahan on itse lukea satukirjoja, jos äiti ja isi ei kerkeä.

Lapsi nyt oppii vaikka voltin tuossa iässä.

Kysy mieluummin että miksi ei monipuolista lapsen taitoja tuossa iässä, kun se oppii ihan mitä tahansa ja on innostunut elämästä ihan eritasolla kuin aikuiset.

Voi opettaa vaikka soittamaan pianoa tai laulamaan. Lukemistahan on monella eri tasolla, myös musiikissa.

Voin vastata kysymykseesi että lapsen aivojen kehityksen vuoksi on suotavaa tarjota kaikkea kehittävää.

Itsehän olin selkeästi täys ääliö, kun opin lukemaan vasta ekaluokalla. Ennen kouluikää ei olisi voineet kirjaimet ja lukeminen vähempää kiinnostaa, sen sijaan rymysin ulkona kavereiden kanssa ja kiipeilin puissa. Vanhemmat ei väkisin tuputtaneet lukemaan opettelua, kun näkivät ettei kiinnostusta ollut yhtään. 

Opin itse lukemaan 4 vuotiaana. Olen mielestäni fiksu mutten mikään nero. Olen musikaalinen, rytmitajuinen ja puhun useampaa kieltä ja opin uusia asioita nopeasti. Tosin kyllästyn herkästi ja olen malttamaton. Vanhempani eivät ole akateemisia ja en nyt kyllä muutenkaan yhdistäisi akateemisuutta älykkyyteen.

Suomi on helppo kieli lukea, toista englannin kanssa joissa sanojen ääntämiset on ihmeellisiä. Esim. Kit, kite

Vierailija kirjoitti:

Itsehän olin selkeästi täys ääliö, kun opin lukemaan vasta ekaluokalla. Ennen kouluikää ei olisi voineet kirjaimet ja lukeminen vähempää kiinnostaa, sen sijaan rymysin ulkona kavereiden kanssa ja kiipeilin puissa. Vanhemmat ei väkisin tuputtaneet lukemaan opettelua, kun näkivät ettei kiinnostusta ollut yhtään. 

Minä luku- ja kirjoitustaitoinen kuusvuotias olin tumppu suussa aina kun piti liikkua. Opin ajamaan pyörällä vasta joskus 9-vuotiaana, uimaan en ikinä. Hiihtäminen oli hirveätä heilumista, lasketellut en ole koskaan, luistimilla kävin yläasteella. Pallopeleissä olin aina se joka valittiin joukkueeseen vikana. Voimistelua vihasin ja pelkäsin kaikkein eniten, en kertakaikkiaan käsittänyt miten jokin kärrynpyörä on edes mahdollista tehdä, tai miten kaikki muut sai sen per***een pukin yli hypittyä.

Olin kuitenkin tosi hyvä käsitöissä, hienomotoriikka siis sujui, mutta mikään muu ei. Vanhemmista oli ok että luin, piirsin ja virkkasin viikonloppuisin sisällä päivät pitkät. 

Meidän poika luki kyllä joulun  aikaan sanomalehdestä tevee-ohjelmat. Sitten ajasti videolaitteet valmiiksi nauhottamaan ja lähti kavereitten kanssa ulos. Kaverin äiti oli sitten kuullut ja tuli okein kysymään: osaako se teidän Arttu jo lukea sanomalehteä ?. Arttu täytti toukokuun lopussa 5 vuotta. Isänsä puolelta kaikki sisarukset ovat kuuden ällän ylioppilaita ja  3 heistä on diplomi.insinöörejä. Minun mies oli kurssinsa paras. Artustakin tuli insinööri. Siis koko teknisellä alalla tai lääkäreitä.

Lapsi on välkky. Antakaa hänelle mahdollisuudet hyvään koulutukseen, jotta ei turhaannu elämässä tylsissä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Eiko koulu ole sitä varten, että siellä opitaan lukemaan?

Aina kun näen tällaisia kannanottoja toivoisin että kouluissa olisi tasoryhmät. 2/3 oppilaista osaa lukea kouluun mennessä ja loput ei, koska vanhemmat marisevat sen olevan koulun vastuulla että lapsi oppii lukemaan. Eivätkä tietenkään rohkaise Eetu-Marjattaansa edes yrittämään kun "ei sitä kuitenkaan kiinnosta". Toivottavasti nykyisin esikoulussa pidetään huoli että lapsi oppii lukemaan ennen ekaa luokkaa. 

Se on tavallista, minäkin olin sellainen "lumihiutale". Mulla tosin lukemisvauhti kasvoi hurjaa vauhtia ja ahmin valtavasti paksuja kirjoja jo ennen ekalle luokalle menoa.

Meillä lapsi oppii kirjoittamaan heti 4v täytettyään. Kirjoitti pitkiäkin sanoja, mutta meni viikon verran ennenkuin myös osasi lukea!

Vierailija kirjoitti:

4v on aika harvinaista, tiedän kyllä muutaman ihan lähipiiristä.

Oma poika ehti juuri täyttämään 5v. Ensimmäiset luetut sanat oli: pitkäkarvainen oranssisilmäinen kissarotu😁

Meidän poika kysyi kerran päiväkodissa: Miksi sairaat geenit voittavat terveet? Tädit olivat vähän ihmeissään, kun eivät tienneet että osaa lukea ja kyselivät, että mistä te kotona oikein puhuttu. Minä esitin heti vastakysymyksen, että onko täällä ollut jotain mistä olisi voinut tuon lukea, kun usein toistaa lukemaansa aina tajuamatta, mitä se tarkoittaa. Hetihän nuo hoksasivat, että olivat tehneet kortteja eläinaiheisista lehdistä ja sieltä tuo lause varmaan oli tullut. 

Minä opin lukemaan kolmevuotiaana ja kirjoittamaan neljävuotiaana. Kaikista kielistä sain laudaturit. Nyt olen lastentarhanope ja kannustan vanhempia lukemaan lapsilleen!