Yksinhuoltajat:

En ole tuollaisessa elämäntilanteessa ollut, mutta vastaan nyt kuitenkin jotakin. Elikä mikäli eroat, niin lapsilisiin tulee korotus noin 36 euroa/nassikka, ensi vuoden alusta kai 46 euroa per nassikka (tosin jos otat saman katon alle toisen miehen, niin sen edun menettää).



Sitten lisäksi tulet saamaan lapsisille elatusmaksua joka on noin 130 euroa kuussa per lapsi vähintään. Voi olla enemmän myös mikäli isän tulot on hyvät.



Lisäksi eroavalla ei kannata olla kyllä sellaisia periaatteita että mitään vanhaa ei ota mukaan vanhasta kodista. Puolet irtaimistosta kuuluu sulle ja ei sun siten tarvitse kaikkia huonekaluja uusiksi ostaa. Ymmärrän että jollekin se uuden alku on tärkeää ja kaikki vanha pitää raivata pois elämästä, mutta kun se on kuitenkin päänupin sisällä se vanha oikeasti, joka pitää siivota, niin siinä ei varsinkaan alkuunsa mikään yksittäinen huonekalu minusta vaikuta, voihan niitä sitten vähin erinkin vaihtaa oman mieleisiin jos kiinnostaa. No, mutta mä nyt elelenkin menneen kanssa sulassa sovussa ja en ole luopunut mistään vanhasta huonekalusta kai tähän mennessä.



Mikä saa miettimään sinua eroa noin pienen lapsen kanssa? Eihän kysymyksessä ole vaan väsymys lapsiperheen arkeen? Jos taustalla on taas jotain vakavaa, niin Suomen maassa voi kyllä ihan huoletta erota kuka tahansa milloin tahansa, siitä sosiaaliturva pitää huolen.

Ajatus erosta on ollut pitkän harkinnan tulos. Asia oli ajankohtainen jo vuosi sitten mutta en hätiköinyt sen kanssa. Annoin avioliitolleni vielä mahdollisuuden. sitten tuli uudestaan raskaaksi kertavahingosta.



Olen yrittänyt hammasta purren kestää mutta tilanne on vain aaltomaisesti pahentunut..



Miehelläni on väkivaltaisia taipumuksia ja lupauksistaan ja omasta tahdostakaan huolimatta hän ei kykene hillitsemään raivoaan.

Vielä ei ole sattunut pahasti mutta en halua jäädä odottamaan.



Minä en myöskään ole enääkoska hän on taitavasti manipuloiden muokannut elämäni, ystäväpiirini ja minut sellaiseksi kuin on halunnut..

Minä olen ollut yh tammikuusta lähtien. Olen opiskelija, ex myöskin opiskelija. Rahaa on sen verran että pystyy maksamaan vuokran, laskut ja saadaan riittävästi ruokaa. ylimääräiseen ei juurikaan rahaa jää. Asun tytön kanssa vuokralla, nyt kesän olen kotona, syksy vielä avoin. Saan asumistukea sen verran että en joudu maksamaan vuokraa kuin pari sataa euroa. Asumistuen lisäksi saan nyt kotihoidontuen, elatustuen, sekä lapsilisät, joissa tuo yh-korotus.



Rahallisesti pärjää, riippuu tietysti kulutustottumuksista, mutta pärjää jos vain haluaa ja kun kumminkin on pakko. Voimia sinulle.

Ei ollut työtä, koulutuskin huono, ainoa hyvä puoli kun vuokra-asunto oli minun nimissäni, saatiin jäädä siihen!

Minullakaan ei ollut silloin ystäviä, sukulaisia, ei yhtään mitään. kannattaa alkaa hankkimaan ainakin ystäviä, jotka voi joskus katsoa lapsiesi perään, muuten uuvut ihan täysin. rahalisesti kyllä pärjäät, pärjäsin minäkin peruspäivärahalla silloin olin. Onhan se köyhää elämää mutta kuitenkin pääsin eroon väkivaltaisesta miehestäni ennen kuin mitään vakavampaa sattui. Minulla oli hieman samanlainen tilanne kuin sulla.

Halaukset ja tsemiä, sä olet vahva, sä selviät!

Juu, tuollaisessa tilanteessa ehdottomasti ero vetämään ja muutat pikimmiten muualle. Rahasta viis. Mutta kuten huomasitkin, niin ainakin yli 300 euroa enemmän saat kuukaudessa siihen nähden mitä laskit, kun tulee nuo yksinhuoltajakorotukset ja elatusmaksut lapsilisiin.



Pärjäät kyllä!



Suosittelen ottamaan lastenvalvojaan pikimmiten yhteyttä, hänen kanssaan voit keskustella asioista, että miten ne kannattaa hoitaa.

Olen ollut yh alusta saakka, hyvin on pärjätty! Rahasta ja ajasta on tiukkaa välillä, mutta onni asuu meidän kodissamme. Eikä meillä tarvitse kenenkään pelätä koskaan mitään.



Virtuaalisia super-voimia!

Jäin itse vähän aikaa sitten kahden pienen yksinhuoltajaksi. Nettotulot ovat samaa luokkaa kuin sinulla, vaikka olen kotihoidontuella, mutta saan lisäksi sairaan lapsen hoitolisää. Tuloni ovat siis hieman yli 1000 ¿ /kk; sinullekin tulee isältä elatusmaksut jne., joista edellä on kirjoitettu.



Lisäksi saat melko varmasti Kelan asumistukea; kannattaa ottaa kolmio, ja tarkastaa asumistuen suuruus Kelan sivustolta. Siellä on laskuri, johon arvioit tulot ja menot.



Taloudellisesti olen tässä tilanteessa pärjännyt hienosti, ja luotan siihen että sossusta saa lisää jos rahat loppuu (onneksi on vähän säästöjäkin). Vuokrasta jää itselle maksettavaksi n. 350 ¿, ja autokin meillä on. Lainoja ei ole lainkaan. Koti on niukasti kalustettu, mutta kaikki tarvittava löytyy...



Vaan se henkinen puoli... sitähän sanotaan että yksinolo on parempi vaihtoehto kuin huono liitto. Allekirjoitan tämän jossakin määrin, mutta näin jälkikäteen toivon että itse olisin saanut sinnitellyksi vielä vuoden tai pari. Nyt lapset olivat erotessamme 2 ja 3,5 v., ja rankkaa on ollut, koska olimme aikaisemminkin hoitaneet lapset itse eli muualta ei ollut saatavissa apua. Mahdatko jaksaa? Kannattaisiko vanhempi lapsista pistää päivähoitoon?



En halua pelotella, kyllä tässä ihan hyvin selviää, kun ottaa rennosti. Mutta minun lapseni ovat olleet aina rauhallisia ja helppoja. Mieti tätä jaksamispuolta ja sitä, olisiko liiton jatkaminen vuodella tai parilla ihan mahdotonta. Helpommalla pääsisit vähän myöhemmin, jos akuuttia vaaraa ei miehestäsi ole.



Tsemppiä!

Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ilmenee kolmessa eri muodossa; väkivalta kohdistuu suoraan lapseen, lapsi joutuu seuramaan tai kuulemaan väkivaltatapahtumia, tai lasta käytetään väkivallan välineenä toista vanhempaa vastaan



Lapselle väkivallan sivusta seuraaminen on yhtä vahingollista kuin itse väkivallan kohteeksi joutuminen. Vaikka lapset eivät olisi itse paikalla väkivaltatilanteissa, he usein kuulevat tai osaavat aavistaa tapahtuneen.

Niin.. Olen ajatellutkin erota kunhan saan tämän asunnon velkataakan pois niskoiltani.. En halua hankaloittaa tilannetta sen enempää..



Silti koko ajan arveluttaa että olenko tekemässä oikeaa ratkaisua lasten ja itseni kannalta..



Mies ei ole vielä lyönyt sen pahemmin kuin avokämmenellä poskelle mutta muuten meillä on hajonnut tavaraa.. Hän on hajottanut yhden tuolin riidan aikana ja erään huonekalun iski olkkarin lattialle säpäleiksi esikoisen nenän edessä kun ei löytänyt etsimäänsä tavaraa..

Kerran hän mustasukkaisuuksissaan hakkasi nyrkeillä lasipintaiset valokuvakehykset rikki kun oli ensin vienyt minut kaupungille tyttökaverin kanssa kahville.



Muutama kuukausi menee yleensä hyvin ja sitten tulee kausi jolloin näitä tapahtuu.

Eniten ahdistaa kun hän raivoaa lapsellemme.

Muutama viikko sitten hän vaihtoin lapselle vaippaa ja kun touhussa kesti ja kesti niin sattui pissavahinko miehen farkuille.

Mies heitti lapsen sylistään ja huusi raivopääsä että " voi paska! Sä kusit mun päälleni!!" " katso isin housuja!" Ja painoi miltei lapsen kasvon pissaan kiinni..

Ja jos lapsi ei nukahda syystä tai toisesta niin kuulen usein kuinka hän alkaa raivota niin että sihisee hampaiden välistä.. Minusta se on hyvin pelottavaa ja menen paikalle suojelemaan lastani. Pelkään että hän käy joskus käsiksi tähän.

Kun esikoinen oli 2kk ja tällä oli koliikkiitkuja joka päivä klo 16-21 niin häntä piti aina heijata voimakkaasti sylissä.

Eräänä iltana oli mieheni vuoro yrittää nukuttaa lapsi ja menin itse vessaan.

Kuulin jotain kamalaa ja juoksin samantein paikalle.

Mies oli höykytti itseään sängyn laidalla ja puristi lasta itseään vasten niin ettei se saanut henkeä.

Juoksin ottamaan lapsen syliini ja huusin miehelleni asiasta, niin järkyttynyt olin.



Mies katuu aina tekojaan mutta jollakin lailla pitää sitä normaalina käytöksenä. Hän on itse kärsinyt isän pahoinpitelystä lapsena mutta toistaa sitä silti itse vaikka tiedostaakin asian.

Ehkä hän ei pidä sitä niin vakavana koska vielä ei ole sattunut mitään kovin vakavaa.



Mutta minä en aio hyväksyä sellaista lopun ikääni.



Tiedän että suvultani en saa tukea mistään suunnasta. Mies on ulospäin itse täydellisyys, lempeä ja ymmärtäväinen perheenisä joka tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia..



Joskus olen puhunut näistä siskolleni ja äidilleni mutta molemmat vähättelevät asioita. Äidilläni on sellainen ajatus minusta että ylireagoin ja etsin täydellistä miestä jota ei ole.



T: ap

Lapsille väkivallan näkeminen ja kokeminen aiheuttaa samantyyppisiä oireita kuin naisillekin, kuten fyysisiä kipuja, masentuneisuutta ja pelkoa omasta sekä perheenjäsenten puolesta. Lapsilla saattaa ilmetä myös oppimisvaikeuksia, sosiaalista eristäytymistä ja käytöshäiriöitä. Kokemukset voivat vaikuttaa kielteisesti myös lapsen aivojen kehitykseen, muistin toimintaan ja itsetunnon kehitykseen.



Lapsi voi pitää väkivaltaa omana syynään, ja tämän seurauksena lapsi voi yrittää miellyttää kaikkia ja jättää vaatimatta hänelle kuuluvaa huomiota. Lapsi voi myös ajatella, että väkivalta on hyväksyttävä käyttäytymismalli ja alkaa itse käyttäytyä väkivaltaisesti.



LÄhde: Lyömätön linja

että odottaisin pari vuotta. Mutta toisaalta sitten ero voi tuntua vielä rankemmalta lasten mielestä.. Nyt kuopuskin on niin pieni ettei jäisi muistikuvia tästä ajasta..



T: ap

Taloudellisesti pärjätään hienosti. Mekin saatiin vähän rahaa asunnon myynnistä, eli alkuun pääsi helposti. Asumistukea kannattaa hakea. Ja kolmen hengen porukka saa parhaan hyödyn siitä kun muuttaa kolmioon, niinkuin edellä mainittiin. todennäköisesti joutuisit maksamaan kaksion vuokraa yhtä paljon. Sossusta en ole koskaan joutunut apua hakemaan, mutta säästöjä ei kyllä jää. Lapset on jo 2v ja 3v, joten tulot ovat todella pienet, kun olen vielä kotona (syksyyn asti). Kovasti tsemppiä teille! Ja muista antaa aikaa myös itsellesi jos suinkin saat jostain hoitoapua! vaikka mekin eletään tosi pienellä rahalla, olen silti ottanut itselleni oikeuden käydä joskus kampaajalla tai ostoksilla. se piristää kun vähän panostaa välillä itseensä! Raskasta se on kun alkuun tuntuu, että lapset imee ihan kaiken sinusta. varsinkin jos isä ei ota lapsia luokseen. Mutta kyllä siitä selviää =)

Väkivallan seurauksia



Fyysisen väkivallan yleisimpiä vammoja ovat murtumat raajoissa ja päässä sekä mustelmat ympäri kehoa. Psyykkisellä puolella aiheutuneita vammoja ovat mm. pelot, ahdistuneisuus ja masentuneisuus. Lievempinä muotoina voi esiintyä arkuutta, eristäytyneisyyttä ja yksinäisyyttä.



Jos lapsen hoitoa laiminlyödään ja hän joutuu etenkin varhaislapsuudessa elämään ilman vanhempien rakkautta ja huomiota, lapsesta kasvaa aikuinen, joka on kykenemätön osoittamaan rakkautta.



Lähde: tukiasema piste net



Nimim. väkivaltaisesta suhteesta itsensä ja lapsensa pelastanut.

Nyt kasvat aikuiseksi ja kannat vastuusi. Miehesi on sairas. Ainoa oikea teko jonka jälkeen voit kunnioittaa itsesi on se, että otat ja pelastat itsesi ja lapsesi.



Kanna vastuusi!

vastuuta tyttö hyvä, vastuuta!

Olisin niin halunnut vielä kirjoittaa sinulle?!

Juuri sitä vastuutahan ap on ottamassa!

Sehän oli jonkun toisen kirjoittajan ehdotus ja ap vastasi siihen.

Koetahan lukea nuo omat viestisi sellaisella asenteella että ne olisi kirjoittanut joku sinulle tuntematon henkilö. Tilanne on aivan päivänselvä: ota ero ja pikimmiten!!! Kaikki muu on toisarvoista sen rinnalla että sinä ja lapsesi joudutte kotonanne pelkäämään. Älä välitä muiden ihmisten mielipiteistä, kukaan ei tiedä tilannettanne kuin sinä. Toivotan paljon voimia sinulle varmasti tuskaisaan ja vaikeaan ratkaisuun, mutta luulen ett' ä tiedät itsekin mitkä vaihtoehtosi ovat.

Piti olla lasten kanssa välillä..



Niin, olen todella kahden vaiheilla tuon lähtemisen kanssa.

Kohta olisi hyvä hetki lähteä kun saisin rahaa muuttojuttuihin..



Silti vaan mietin että onko se oikea ratkaisu kuitenkaan. :(



Tein niin kuin joku neuvoi, eli luin kirjoitukseni toisen silmillä.

Kaikki kuulosti paljon kamalammalta kuin todellisuudessa onkaan.

Haluan tarkentaa, että miehen suuria raivokohtauksia (jossa tavarat hajoavat) on tullut hyvin harvoin, ehkä muutamien kuukausien välein.

Mutta joka päivä hän raivoaa taaperolle. Ja minun pitäisi sanoa kaikki kukkasin koska muuten keskustelu menee kurkku suorassa huutamiseksi.



Olen puhunut pahasta olostani hänelle mutta hän ottaa sen niin väärin vastaan. Mieheni kuvittelee että haluan syyllistää häntä kaikesta mikä liitossamme on mennyt pieleen.



Ihmetteln itseäni, koska olen aina ollut voimakastahtoinen tyyppi. Normaalisti en hyväksyisi alkuunkaan kumppaniltani moista käytöstä joka johtaa etääntymiseen..

En tiedä miten tähän on tultu.



Minua pelottaa ero koska tiedän jääväni yksin. Uskon että pystyn aloittamaan alusta, olen vielä niin nuorikin, mutta kotona lasten kanssa ollessa tuskin vielä solmin uusia ystävyyssuhteita.

Mutta minä olen aikuinen ja selviän seurauksista jos se vain on hyväksi lapsilleni.

He ovat numero yksi elämässäni.



Siksi juuri kovasti pohdin että teenkö oikein.

Olisi kauheaa, jos eroaisin " turhaan" ja lapset kaipaisivat isäänsä.



En itsekään ole täysin tunteeton miestä kohtaan.. Tunteeni vaihtelevat kiintymyksestä ystävyyteen. Mutta säännöllisin väliajoin nekin syöpyvät kun mies ärhentelee.

Lähes joka päivä suunnittelen kaikessa hiljaisuudessa eroa.



Toisaalta mietin, että pitäisikö miehelle kertoa aikeistani mutta tiedän ettei meistä olisi siihen että oltaisiin " kämppiksinä" muuttoon asti.

Kun kerron asiastani niin siinä salamat räiskyvät ja aallot nousevat.

Mies suuttuu koska asia tulee hänelle yllätyksenä puheistani huolimatta. Sitten hän raivostuu ja uhkaa millä ikinä keksii uhata (mm. lasten ottamisella, ja sillä että minun on katkaistava välit niihin ystäviin jotka ovat yhteisiä). Sitten hän lähtee kaahaamaan autolla ja istuu huoltoasemalle polttamaan tupakkaa. Sen jälkeen hän soittaa ystävälleen ja pyytää tätä kääntämään pääni.

(Tässä vaiheessa annoin viimeksi vuosi sitten periksi ja lupasin antaa mahdollisuuden)

Jos en anna periksi niin hän luultavasti juo itsensä humalaan.

Hiukan pelottaa mitä siitä sitten seuraisi. :(



Nykyään hän ei juo pisaraakaan mutta ennen seurusteluamme hän oli alkoholisti. Joskus hän on ottanut pari olutta mutta olen pyytänyt olemaan ottamatta sitäkään koska huomaan että hänellä kasvaa jano juodessa.



*huokaus*