Saattohoito - mitä tarkoittaa?

Saattohoito= Isket panoseuran baarista, ja saata t hänet aktin jälkeen ulko-ovelle.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Saattohoito on tosiaan mahdollista ihan kotonakin. Mun äidille tehtiin Peijaksen sairaalassa lopulta saattohoitopäätös ja äiti kotiutettin. Asui siis isän kanssa. Äiti oli jo täysin muistisairas ja vuodepotilas. Kaikki muut lääkitykset lopetettiin paitsi kipulääkitys. Hyvinvointialueen kotisairaala oli käytettävissä 24/7. Kotihoito kävi vaihtamassa vaipat pari kertaa päivässä. Suihkuun tms ei enää yritettykään viedä. Ei yritetty syöttää eikä juottaa enää, jos äiti ei halunnut. Joskus vähän halusi alussa vettä tai - koska oli vappu - pienen tilkan simaa. Ruokaa ei enää  halunnut. Suuta kostutettiin ja huulia rasvattiin. Morfiinikin oli valmiiksi pienissä ruiskuissa ja sitä vaan sitten annettiin alahuulen ja alahampaiden väliin, josta se imeytyi itsekseen eikä tarvinnut siis potilaan kyetä enää edes nielaisemaan. Tämän siis pystyi antamaan omaisetkin.  3 viikkoa kesti ja sitten yhtenä aamuna äiti ei enää herännyt. Isä soitti sitten kotisairaalaan ja sieltä tuli lääkäri toteamaan kuoleman ja muutamaa tuntia myöhemmin kotisairaalan järjestämä hautaustoimisto tuli hakemaan ruumiin pois. 

Jos saan kysyä kauanko kesti muistisairausdiagnoosista kuolemaan? Omalla vanhemmalla jokin aika sitten diagnosoitu.

Diagnoosista vähän yli 3 vuotta. Äidin muistisairaus alkoi kuitenkin oireilla  jo ennen diagnoosin saamista. 

Yllättävänkin lyhyen aikaa, ehkä oli jo läkkäämpi. Luin jostain että keskimäärin kestää 12-15 vuotta diagnoosista. Tuntuu ihan loputtoman pitkältä ajalta kun on huonot välit vanhempaan joka on vaikea ja syvästi onneton ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Saattohoito= Isket panoseuran baarista, ja saata t hänet aktin jälkeen ulko-ovelle.

Onko tuossa myös se pallia(k)tiivinen hoito?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Saattohoito on tosiaan mahdollista ihan kotonakin. Mun äidille tehtiin Peijaksen sairaalassa lopulta saattohoitopäätös ja äiti kotiutettin. Asui siis isän kanssa. Äiti oli jo täysin muistisairas ja vuodepotilas. Kaikki muut lääkitykset lopetettiin paitsi kipulääkitys. Hyvinvointialueen kotisairaala oli käytettävissä 24/7. Kotihoito kävi vaihtamassa vaipat pari kertaa päivässä. Suihkuun tms ei enää yritettykään viedä. Ei yritetty syöttää eikä juottaa enää, jos äiti ei halunnut. Joskus vähän halusi alussa vettä tai - koska oli vappu - pienen tilkan simaa. Ruokaa ei enää  halunnut. Suuta kostutettiin ja huulia rasvattiin. Morfiinikin oli valmiiksi pienissä ruiskuissa ja sitä vaan sitten annettiin alahuulen ja alahampaiden väliin, josta se imeytyi itsekseen eikä tarvinnut siis potilaan kyetä enää edes nielaisemaan. Tämän siis pystyi antamaan omaisetkin.  3 viikkoa kesti ja sitten yhtenä aamuna äiti ei enää herännyt. Isä soitti sitten kotisairaalaan ja sieltä tuli lääkäri toteamaan kuoleman ja muutamaa tuntia myöhemmin kotisairaalan järjestämä hautaustoimisto tuli hakemaan ruumiin pois. 

Jos saan kysyä kauanko kesti muistisairausdiagnoosista kuolemaan? Omalla vanhemmalla jokin aika sitten diagnosoitu.

Diagnoosista vähän yli 3 vuotta. Äidin muistisairaus alkoi kuitenkin oireilla  jo ennen diagnoosin saamista. 

Yllättävänkin lyhyen aikaa, ehkä oli jo läkkäämpi. Luin jostain että keskimäärin kestää 12-15 vuotta diagnoosista. Tuntuu ihan loputtoman pitkältä ajalta kun on huonot välit vanhempaan joka on vaikea ja syvästi onneton ihminen.

Totta. Äiti oli diagnoosin saadessaan jo hieman yli 93v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattohoito kestää tunneista viikkoihin ja joskus, mutta hyvin harvoin, potilas virkistyykin ja saattohoitopäätös jopa puretaan. Saattohoitovaiheessakaan potilaan hoitoa ei todellakaan lopeteta, mutta hoidon painopiste muuttuu. Tärkeintä on, että potilaalla on mahdollisimman hyvä, kivuton olo.

Lääkitystä tarkastellaan hyvin kriittisesti ja usein lopetetaan iso osa suun kautta annettavista lääkkeistä tai jopa kaikki, jos potilas ei pysty enää nielemään. Vitaalien mittaaminen pääsääntöisesti lopetetaan, samoin yleesä suonensisäinen nesteytys. Tätä ei suinkaan tehdä sen vuoksi, että potilas haluttaisiin kuivata hengiltä, vaan siksi, että sisäelimet eivät enää toimi, jolloin neste kertyy elimistöön ja vaikeuttaa potilaan oloa. Suun kautta toki tarjotaan ruokaa ja juomaa, jos potilas pystyy ottamaan. Kannattaa muistaa, että ihminen ei kuole siksi, ettei hän syö, vaan hän ei syö siksi, että hän kuolee. 

Hyvästä perushoidosta eli asentohoidosta, suun kostutuksesta ja kipulääkityksestä huolehditaan. Valitettavasti nykyresussit terveydenhuollossa on vain ajettu niin alas, että kaikki ei aina toteudu niin hyvin kuin hoitajat ja omaisetkin haluaisivat. Ihannetapauksessa joku omaisistakin pystyy olemaan paikalla ja hoitoa toteutetaan yhdessä hänen kanssaan. Tarkoittaen mm. sitä, että omainen saattaa huomata potilaan tarpeen saada lisää kipulääkettä ennen kuin hoitaja on ehtinyt seuraavan kerran käydä potilaan luona. Usein potilaalla on myös käytössä kipupumppu.

Jos potilas tai omaiset haluavat, heillä on mahdollisuus saada myös sairaalapappi käymään. Hänhän ei ole mikään uskon tyrkyttäjä, vaan ihminen jolla on yleensä aikaa enemmän kuin hoitajilla ja hän pystyy tukemaan henkisesti potilasta ja omaisia, vaikka heillä ei olisi uskonnollista elämänkatsomusta.

Minä kommunikoin kuolemaa tekevän omaiseni kanssa niin että hän vastasi silmiä räpäyttämällä kyllä (kaksi kertaa) tai ei (kerran) kun ei jaksanut enää puhua, näin ilmaisi myös kipulääkityksen tarpeen kun itse olin jo huomannut että nyt alkaa liikehtiä levottomammin ja olin jo lähdössä sanomaan kansliaan hoitajille. Hän oli ihan skarppi loppuun asti, tunsi itse sen kun kuoleman hetki oli tulossa ja sai sanottua paikalla olevan omaisen nimen niin että tämä ymmärsi heti että nyt se tapahtuu. Itse ehdin soiton saatuani parin kilometrin päästä paikalle niin että sain vielä jättää jäähyväiset ja niin hän kuoli rauhallisesti kädestäni kiinni pitäen.

Lisään vielä että palliatiiviseen hoitoon siirryttiin jo neljä kuukautta ennen kuolemaa, siinä kohtaa lääkäri kertoi suoraan ettei potilas tule elämään enää kokonaista vuotta. Sen neljän kuukauden aikana oli jo osastohoidossa useamman kerran, viimeiseltä keikalta kotiutui vielä viideksi päiväksi ja sitten olikin palattava saattohoitoon kun munuaiset tekivät lopullisen topin ja munuaisarvot ihan tapissa.

Kannatan myös, että tutkit vähän googlea.

Jos olet lapsi, ymmärrän, ettet oikeasti tiedä.

Muussa tapauksessa on hyvä tosiaan opiskella muutakin kun tiktokia.